Valta on palautettava jäsenistölle
Katsoimme eilen illalla Vuokon kanssa muutama päivä sitten tallentamamme draamadokumentin, jossa kerrottiin, kuinka Margaret Thatcher syrjäytettiin vuonna 1990 puolueensa puheenjohtajan ja pääministerin paikalta.
Britanniassa parlamenttiryhmä valitsee puolueen puheenjohtajan, joka on samalla pääministeriehdokas ja pääministeri. Thatcheriin eri tavoin tyytymättömät yhdistivät voimansa ja estivät hänen valintansa vaalin ensimmäisellä kierroksella. Hän vetäytyi ennen toista kierrosta ja valitutti vastustajiensa harmiksi puoluejohtajaksi John Majorin.
Draamadokumentti avasi mielenkiintoisen näkökulman oman maamme poliittiseen elämään.
Suomessa poliittisten puolueiden toiminta perustuu laajaan jäsenistöön, joka päättää puoluekokouksessa, mikä on puolueen linja ja ketkä puoluetta johtavat. Puolueen edustajat eduskunnassa, Euroopan parlamentissa, kunnanvaltuustoissa ja muissa luottamustehtävissä toteuttavat puolueen ohjelmaa.
Keskustan tulisi olla Suomen puolueista kansanvaltaisin, kun meillä on suhteellisesti eniten jäseniä ja suurin puoluekokous.
Keskustaan on kuitenkin pesiytynyt omituinen tapa, että kansanedustajat pyrkivät ohjailemaan puolueen toimintaa ja myös puoluekokouksen päätöksiä.
Eduskuntaryhmässä on sisäisiä kuppikuntia, jotka kilpailevat keskenään vallasta ja etenkin ministerinpaikoista. Kaikki puoluekokouksen 2000-luvulla valitsemat puheenjohtajat ovat joutuneet brittityyliin luopumaan tehtävästään menetettyään kuppikuntien tuen.
Kuppikuntiin lukeutuvat edustajat ottavat enemmän tai vähemmän avoimesti kantaa myös siihen, ketkä puoluekokouksen olisi valittava johtotehtäviin.
Rovaniemen puoluekokouksen valmisteluihin vaikuttaa kaksi kuppikuntaa, joista yksi tukee Juha Sipilän ja toinen Tuomo Puumalan valintaa. Osa kansanedustajista on pysyttäytynyt kuppikuntien ulkopuolella.
Juha Sipilän takana näyttävät olevan yhtäältä ryhmän liberaaleimmat jäsenet ja toisaalta lestadiolaiset. Tämä joukko oli Marin tukena Lahden puoluekokouksessa.
Tuomo Puumalaa näyttävät tukevan nuoret ja osa niistä, jotka olivat alun perin Mauri Pekkarisen kannattajia.
Oma poliittinen asemani on perustunut siihen, että olen ollut itsenäinen suhteessa puolueen sisäisiin valtaryhmittymiin. Viimeisinkin ministerinimitykseni tapahtui ohi kuppikuntien pääministeri Matti Vanhasen ehdotuksesta. Voitin tiukassa äänestyksessä kuppikuntien ehdokkaan.
Eduskuntaryhmän kuppikuntien valtaapitävät eivät halunneet minua puheenjohtajaksi Lahden puoluekokouksessa, eivätkä nyt. Samat voimat koettivat löytää presidenttiehdokkaaksikin kenet tahansa muun, mutta tässä he onneksi epäonnistuivat.
Valintaani puheenjohtajaksi vastustetaan tekaistuin perustein. En ole liian vanha poliittisiin ja valtiollisiin johtotehtäviin. Puheenjohtajan ei ole tarpeen olla eduskunnassa, kuten Timo Soinin jytky osoitti.
Viime aikoina minua on syytetty yhteistyökyvyttömäksi. Mitään näyttöä tästä ei ole. Pystyn yhteistyöhön kaikkien kanssa. Kun en kuulu ryhmän sisäisiin kuppikuntiin, minulla on mielestäni parhaat mahdollisuudet yhdistää puolue. Tästä minulla on vahvaa näyttöä 1980-luvulta, jolloin puolue oli pahasti hajallaan.
Puheenjohtajuudesta käyty neuvoa-antava jäsenäänestys osoitti, että Rovaniemellä käydään tiukka vaali.
Toivon ja uskon, että puoluekokousedustajat palauttavat vallan jäsenistön käsiin. Puolueella tulee olla puheenjohtaja, joka voi johtaa puoluetta itsenäisesti jäsenistöön nojautuen ja sen tahtoa toteuttaen.
Politiikka perustuu luottamukseen. Puheenjohtajaa valittaessa on kysymys siitä, kenen uskomme voivan johtaa puolueen voittoon kuntavaaleissa ja seuraavissa eduskuntavaaleissa.
Valittavalla puheenjohtajalla ei ole aikaa harjoitteluun, vaan hänen tulee kyetä ottamaan puolueen puolesta heti vastuu mm. euroalueen kriisin hoitamisesta, ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, Suomen talouden tervehdyttämisestä ja kuntauudistuksesta.
Valittavan puheenjohtajan tulee kyetä voittamaan Jyrki Katainen, Jutta Urpilainen ja Timo Soini seuraavissa eduskuntavaaleissa, jotka ovat pääministerivaalit.
Maan ja puolueen etua tässä on ajateltava, ei muuta.
Paavo Väyrynen
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Kirjottikohan tämän Paavo Väyrynen vai Teemu J. Kammonen, jonka kuva ja profiili löytyvät kirjoituksen oikealta puolelta?
No nyt löytyy jo oikea kuvakin. Eli kirjoitus on Paavon.
Keskustalla ei ole muuta toivoa kuin Puumala, hän on tulevaisuuden miehiä.
Päästäkää Puumala irti, hän voittaa keskustan miljonäärit tullen mennen.
Tämä henkilökohtaisena mielipiteenä, vaikka en ole nuori, enkä edes keskustalainen.
Puumala on mukava veikko ja kaikkien kanssa samaa mieltä. Mutta missä on selkäranka? Kiviniemen joukoille Puumala on varmasti hyvä valinta. Häntä voi, uskoisin näin, ohjailla mukavasti takaa päin.
Paavo Väyrynen, olisiko aika jo vetäytyä ja uskoa maamme nuorempaan kaartiin ihan oikeasti? Toisaalta en ole montakaan kertaa kepulaista vaaleissa äänestänyt, joten olen kuin Evan johtaja Matti Apunen neuvomassa niitä organisaatioita joihin ei itse kuulu.
PV: "Valta on palautettava jäsenistölle"
Niin yksinkertaista se on. Samaa mieltä siis, vaan toteuttamisen edessä on esteitä - ne kuppikunnat.
Minä olen puoluepoliittisesti sitoutumaton, ja äänestin sinua, Paavo, molemmilla kierroksilla presidentinvaaleissa (vaikka se onkin eri juttu), ja jos kierroksia olisi ollut enemmän, olisin yhä äänestänyt samoin. Muita presidentin mitat täyttäviä tai juuri tässä ja nyt toimeen sopivia ei ollut.
Maamme tilasta ovat pitkän aikavälin toimiensa vuoksi vastuussa yhtälailla kaikki kolme vanhastaan suurta eli aakkosellisesti Keskusta, Kokoomus ja SDP, ja kokoonsa nähden erityinen, langettava vastuu on RKP:llä enkä Vasemmistoa, Vihreitä kuin myöskään KD-puoluetta näe sen tahrattomampina. Näillä mennään, sanoisi jääkiekkovalmentaja.
Näissä oloissa toivon sinun nousevan puolueesi puheenjohtajaksi. Olet kehäkettu, riittävän terävä ja kokoava persoona sekä myös itsenäinen. Sellaiselle henkilölle on tilaus.
Menesty ja voita, vie puolueesi hallitukseen ja korjaa pahasti vinoon ajettua maatamme. Luotan siihen, että tiedät, mitä teet. Erityisen arvokasta on tahtosi sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen.
Kuppikunnista puheenollen, en ole vielä hankkinut Paavon ja Vuokon kuppeja, mutta muistan kyllä ne ja olen aikeissa hankkia niitä muutaman kappaleen kahvikattauksia varten ystävien tulla kylään.
Jouni, sinä yleensä kirjoitat aina perusteltuja näkemyksiä. Joten tällä kertaa ehdotan, että käyt Juha Sipilän kotisivuilla ja tutustut hänen e-kirjaansa 'Kohti 2020-lukua Keskustalaisuus insinöörin silmin'. Itse pidän häntä parhaana vaihtoehtona tuomaan Keskusta yhtä aikaa nykyaikaan mutta samalla juurensa säilyttäen.
Ja Tuomo Puumalan kotisivuilta pääsee myös hänen kirjoittamaansa kirjaseen, joka kuvaa hänen näkemyksiään Keskustan tulevaisuudesta. Ei ollenkaan heikkoja näkemyksiä nekään.
Juho, ensiksi kiitos kauniista sanoistasi. Kiitos ideasta ja kirja-/linkkivinkeistä Juha Sipilän ja Tuomo Puumalan näkemyksiin. Myönnän, että en tunne kummankaan käsityksiä enempää kuin uutisoinnista ilmenee. Tutustun siis paremmin.
Käy puheenjohtajavaaleissa miten tahansa, toivon menestystä ja paluuta voimiinsa Keskustalle. Liikettä tarvitaan enkä usko sen ajan olevan suinkaan ohi.
Muistaakseni Väyrynenkin on näitä kuppikuntia harrastanut. Esim. presidentinvaaleissa 1982. Jäsenistö tosin voitti silloinkin.
Maan edusta en ota kantaa, mutta uskon kyllä, että olisi KEPU:n etu, jos sinut valittaisiin. Se kävi ilmi pressan vaalien yhteydessä.
Ruohonjuuritason demokratia on se olennaisin osa demokratiaa. Tässä(kin) asiassa arvostan Paavon puhetta. Vaikka en sitten jäseneksi kumminkaan alkanutkaan, vaikka vähän houkututti kyllä tuo jäsenistön mielipiteen mittaaminen. Vaan kun mie en viitsisi mihinkään oikeasti osallistua, suutani vain soittelen huvikseni. Tiedän kyllä mitä on jokin kunnallispolitiikka esim, se on hikeä, verta ja kyyneleitä.
Tsemppiä kisaan!
Puhut Paavo asiaa. Nyt tarvittaisiin sinun kokemustasi Keskustan johtoon. Nuori on nuori ja kokemusta saa vain elämällä. 65 vuotta on hyvä ikä, jolloin on perspektiiviä asioihin pitemmältä ajalta.
Olisit oikea mies toimimaan sen puolesta, että Suomi saataisin irti euroalueen kuoleman syleilystä. Kalliiksi se tulee joka tapauksessa. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Nyt olisi aika ryhtyä tositoimiin Pohjoismaiden talousyhteistyön tiivistämiseksi. Se olisi tässä tilanteessa järkevin vaihtoehto.
Paavo Väyrysen vähättely ja suoranainen mollaaminen on yksi esimerkki tämän päivän hengestä; kun olet ylittänyt tietyn iän et ole muuta kuin "vanha käpy" joka on vain nuorempien tiellä. Eikö Väyrynen ole itse ilmoittanut ettei olisi kisaan lähtenyt jos puoluen tilanne olisi "normaali". Ei kai nyt voi puhua normaalitilanteesta kun puolue kärsi rökäletappion?! Luulenpa että Väyrysen valinta toisi PS,ään loikanneita takaisin runsain mitoin. Nyt kysytään yhtenäisyyden perään mutta miten rakennetaan yhtenäisyyttä heittämällä leimakirveitä epämieluisia ehdokkaita kohti? Tämä koskee kaikkia pj,ehdokkaita.
Minä olen aina niin tykännyt Väyrysestä. Hänellä on itseluottamus kohillaan. Olenkin sanonut, että hän on niin kuin korkki, joka nousee aina veden pintaan.
Joka puolueessa on kuppikuntia, mutta jos puolueen sääntöjä haluaa muuttaa, niitä pitää voida muuttaa.
Onnea Paavo puheenjohtajakisaan! Toivon, että sinä voitat, asiantuntemuksesi tuli taas kerran niin hyvin esille presidentinvaalien aikaan.
Kaikki valtahan on lähtöisin kansasta eikä koskaan palaa sille takaisin.
@Ritva, ensin liehittelet Siikalaa ja nyt Väyrystä?
No, kepulaisiahan molemmat.
Harri, tykkään Aimostakin eli tässä ei puoluekannalla ole merkitystä, vaan asioilla ja miten niitä ajetaan.
Henkilökohtainen viesti sinulle, Ritva.
Täytyy tunnustaa että kauan sitten olin valmis muuttamaan maasta jos Väyrysestä olisi tullut presidentti. Nyt on mieli muuttunut ja tuntuu melkein siltä, että olisin valmis muuttamaan maasta jos Väyrystä ei valita Kepun puheenjohtajaksi. Suomi tarvitsee nyt älykkään, kestävän ja johdonmukaisen päämisisterin, jota Euroopan kokeneet poliitikot eivät pysty hämäämään. Väyrysen johdolla Keskusta pystyy nostamaan puolueen kannatusta niin, että seuraava pääministeri on Paavo Väyrynen. Myös minä toivotan Väyryselle onnea!
Aivan ensimmäiseksi, valta on palautettava Paavo Väyryselle, jonka jälkeen Paavo hoitelee loput parhain päin, omasta mielestään.
Suomen politiikkaa ja poliittista eliittia vaivaa juuri tuo kuuluisa demokratia-vaje. EU-jäsenyys, joka nykyisen kiirastulen on aiheuttanut, on juuri demokratiavajeen seurausta. Valta on palautettava puolueissa jäsenistölle, kuten Paavo Väyrynen kirjoittaa, eikä vain sille, vaan valta on palautettava koko kansalle.
Siinä vaiheessa, kun Suomi saavuttaa Kreikan ja Espanjan tilanteen, sen rasitukset sälytetään koko kansan, ja erityisesti köyhän kansan, kannettavaksi. Eduskuntaryhmät, jotka ovat jo vuosikymmeniä olleet rahan, ei kansan, avulla valittuja, ovat menettäneet yhteytensä tavallisiin ihmisiin. Media pitää huolen niiden julkisesta kuvasta. Kansanedustajien politiikkaa määrää uravisio, joka eduskunnasta näkyy juuri kaikkein kirkkaimpana.
Paavo Väyrynen on varmasti oikeissa siinä, että eduskuntaryhmällä on taipumus pitää itseään puolueena. Tämä pätee varmasti myös muihin puolueisiin kuin keskustaan. Puolueista on tullut entistä enemmän vaalipuolueita. Äänestäjien luokka- ja muu yhteiskunnallinen asema ja sitä vastaava ideologia on kansanedustajille tuntematon asia. Se on johtanut puolueiden irtaantumiseen kansasta. Tänä päivänä nähdään tämän kehityksen tulokset EU:n taloudellisena ja poliitisena kriisinä. Sen päässä odottaa kansan kurjistaminen, kaaos ja katastrofi.
Porvarilliset puolueet, lasken niihin myös demarit ja Vasemmistoliiton, ovat tiellä, joka suuntautuu kansaa vastaan. Niillä ei ole mitää pelastuskeinoa edessä olevaan katastrofiin. Keskustakin kuuluu porvarillisiin puolueisiin.
Paavo Väyrynen edustaa tuossa porvarijoukossa poikkeusta. Hän vastusti viimeiseen saakka EU-jäsenyyttä. Mikäli olen ymmärtänyt oikein, hän on myös ainoa porvaripoliitiikko, joka haluaa irtaantua EU:n jäsenyydestä.
Pelkään pahoin, että jäsenistöltään erittäin vanhoillinen keskustaväki, Vanhasen ja Kiviniemen jäljiltä, syrjäyttää Väyrysen. Koska Keskustapuolue ei ole enää mikään talonpoikaispuolue, puhumattakaan alkilainen, vaan erilaista pikkoporvaristoa maalla ja kaupungissa, edustava puolue.
Kepulla ei ole omaa poliittista kenttää, muiden porvarillisten puolueiden joukossa. Ei ollut Perussuomalaisillakaan. Ainoa asia millä kepu voi luoda omaa profiiliaan on EU-vastaisuus. Ellei sitä ole, kepu on mennyttä. Nuoret ja kokemattomat poliitikot ovat auttamatta globaalin pääoman juoksupoikia ja -tyttöjä.
Maaseudulta lähteneenä korpikommunismin jälkeläisenä toivotan Paavo Väyryselle menestystä. Paavo on ainoa menestyksen avain myös Keskustapuolueelle.
Ai kuinka herkullista viestintää! Tekstissä esiintyi henkilöitä Mauri Pekkarisesta John Majoriin ja Juha Sipilästä Timo Soiniin, kaikki asiallisesti sekä etu- että sukunimillään.
Poikkeuksia oli kaksi, ja juuri he tekivät listasta mielenkiintoisen: Vuokko ja Mari. Toisen kanssa katsellaan telkkaria ja toinen on lestadiolaisten suosikki, ja lukijan oletetaan tietävän, keitä nämä etunimityttöset ovat. Lieneekö kirjoittaja Paavo Väyrynen aivan tahallaan asettanut kaksi naishenkilöä ikään kuin porrasta alemmaksi muita, vai onko bloggaajalle sattunut ns. freudilainen lipsahdus? Joka tapauksessa esimerkki kertoo väyrysläisestä arvopolitiikasta enemmän kuin pitkät, liikuttaviksi tarkoitetut juhlapuheet!
Taktisena vetona eduskuntapuolueen sisäisten ristiriitojen repostelu on varsin rohkea. Totta kai inhimilliseen toimintaan kuuluvat aina erimielisyydet, mutta yleensä puolueen jäsenet koettavat pitää mölyt mahassaan oman leirinsä kiistoista. Tuore poikkeus on Perussuomalaiset, joka hihamerkki-tapauksen yhteydessä intoutui sanailemaan julkisesti omista ongelmistaan. Ja sehän ei tehnyt gallup-kannatukselle hyvää.
Kuppikunta-aihe on poliittiselle tarkkailijalle arvokasta aineistoa. Väyrynen katsoo olleensa Matti Vanhasen valinta tilanteessa, jossa muu keskustaeliitti koetti tuputtaa hallitukseen kukin omia suosikkejaan. Muut koettavat sitä nytkin, mutta suostuuko kukaan ryhtymään Paavolle tämänkertaiseksi "vanhaseksi"? Ennusteesi on huono, Paavo Väyrynen.
Pitkän uran myötä kertyy rasitteitakin paljon - ehkä liikaa. Kyllä kansa muistaa.
Tästä todisteena sarjakuvaa, joka ei perustu faktaan, mutta sitäkin enemmän "kollektiiviseen" muistiin, ennakkoluuloihin ja piirtäjän henk. kohtaiseen perstuntumaan. Patea on moitittu yön yli nukkujaksi ja takin kääntäjäksi. Sarjakuvassa mm. syy poliittiseen liukkauteen paljastuu: Väyysellä on vaatekaapissaan "jälä smokki"... Perskuta trallaa:
http://oraakkeli.puheenvuoro.uusisuomi.fi/106642-m...
Perskytät rällää!!
piti laittaa tämä helpompi linkki, jossa vitsit on jaettu 16 osioon
http://www.juhaollila.net/196
tässä hela paletti kiteyttetynä eli lopputulema: http://www.juhaollila.net/211
"Lieneekö kirjoittaja Paavo Väyrynen aivan tahallaan asettanut kaksi naishenkilöä ikään kuin porrasta alemmaksi muita, vai onko bloggaajalle sattunut ns. freudilainen lipsahdus?"
Tiedostamatonta naissukupuolen aliarviointia.
Paavo vanhana "kehäkettuna" pystyisi nostamaan Keskustan jopa suurimaksi puolueeksi. Hänellä on rautainen kokemus ja asiantuntemus, jolla pärjää missä debatissa tahansa. Mikä tahansa puolue on heikko ilman vahvaa johtajaa. Keskusta kokeili Kiviniemeä tunnetuin tuloksin. Toiseen kokeiluun puolueella ei totisesti ole varaa.
Väyrysestä Keskusta saisi vahvan ja visionäärisen johtajan.
Kirjoituksen perusteella voisi luulla, että Paavo Väyrysestä olisi kuoriutumassa aito liberaali demokraatti, johon ryhmään Kepu myös EU:ssa kuuluu.
Toisaalta hän ei oikein hyväksy sitä, että puolueen sisällä olisi ihmisiä, jotka käyttävät keskinäistä sopimusvapautta omien tavoitteidensa saavuttamiseksi: vähän niin kuin kassakaappisopimuksia joskus pari vuosikymmentä sitten, tai neuvostokorttia kolme vuosikymmentä sitten:)
Olen monesti ihmetellyt, mitä puolueiden sisäiset henkilövalinnat oikeastaan edes kuuluvat kellekään muille kun kyseisen puolueen jäsenille, jotka niistä saavat päättää.
Erittäin hyvä näkemys. Toisaalta naapurin sotkuille on helpompi naureskella kuin omille.
Tärkeitä ne ovat, koska valittu henkilö vaikuttaa jokaisen suomalaisen elämään.
Mutta on ehkä hyvä muistaa, että politiikan toimijat ovat ihan oma ihmislajinsa. Heillä on oma moraalinsa, jolla ei ole mitään tekemistä yleisen moraalikäsitteen kanssa.
Tämä Väyrynen on keskustan " kunniapuheenjohtaja".
Minkähän kunnian?
Puolue tietänee.
Jani Mäkelälle: No hyvänen aika, kyllähän ne kuuluvat. Seuraava pääministeri voi olla Kepusta ja pääministeri vaikuttaa meidän kaikkien elämään kannatimmepa mitä puoluetta tahansa.
En oikein vieläkään näe asiayhteyttä. Voihan seuraava pääministeri olla perussuomalainenkin, ja itse kyseisen tahon jäsenenä todellakin katson että itselläni on rajattomasti suurempi päätövalta puoluejohdosta kun kenelläkään ei-jäsenellä. Minulla on ääni, heillä ei ole - jos haluavat äänen, voivat liittyä puolueeseen.
Niin, hymyilyttää lukea tätä Väyrysen moralisointia, mutta on sanottava, että teksti on vakuuttavaa.
Menisi ainakin minulle perille, jollen muistaisi hänen historiaansa.
Eivätkö keskustapuolueen nuoret viitsi edes vilkaista puolueen historiaa?
Mutta mikä minä olen arvostelemaan, kun äänestämäni puolueen johto kompastelee asiassa kuin asiassa.
Alan olla sitä mieltä, että suomalainen puoluekenttä ei vastaa mitenkään nyky-yhteiskuntaa.
Puoluejako on keinotekoinen ja joutaa roskakoriin.
Toivon kaksipuoluejärjestelmää.
Se ehkä lopettaisi nämä naamiohuvit.
En ole puolueen jäsen. Lähetin Paavolle sähköpostia ennen vaalia ja jäin vastausta vaille, varmaan vastattavaa oli niin paljon. Kyse oli ruotsissa käyvistä valuutoista, matkustin kaksi kertaa viime syksynä autolla ruotsissa, ensin Göteborgista Tukholmaan ja toisella kerralla Malmöstä Tukholmaan. Yritin kummallakin kertaa käyttää euroja ja vanhoja suomen markkoja ei vaan käyneet. Luottokorttiin oli turvauduttava, yöpymiseen, ruokaan ja polttoaineisiin, kun tarvittiin rahaa.
Valitkkaa vaan Rovaniemellä Paavo puheenjohtajaksi, niin maalaisliitto joutuu oikeaan paikkaan Suomen puoluekartalla, eli siihen alle kuuden prosentin joukkoon tulevien persujen (anteeksi nimi, mutta maalla käytetään tätä) kanssa. Näkyyhän se jo euroopassa, johon me kuulumme, vaikkei Paavo haluakkaan. Hän haluaa meistä takapajulan 1900 luvun alun mukaan. Valta poliitikoille, eikä nuorille.
Kansanedustaja Toivolan blogissa olikin ennakkosensuuri päällänsä. Kansanedustaja Toivola oli pöyristynyt Paavon sanomisista Vihreistä. Vihreät kun ovat luonnosta vieraantuneita, ja he tahtoisivat maaseudun ihmiset pois kotimökeistään kerrostalolähiöihin rautateiden varsille asustelemaan ja keittämään pontikkaa suruunsa ja koti-ikäväänsä. Pilveä eivät kumminkaan polttelisi. Mie tuon pontikan itte lisäsin tuohon. Ei Paavo niin sanonut.
Mie sitä vain, että soli oikein somasti sanottu "city-vihreistä".
Kirjoita kommentti
Kommentoi 36 kommenttia