Paavo Väyrynen www.paavovayrynen.fi

Svinhufvud, Paasikivi, Niinistö

Viimeisessä kirjassani "Suomen linja" tuon esiin, kuinka maamme ulko-, Eurooppa- ja sisäpolitiikan suunta on muotoutunut Kokoomuksen, SDP:n ja Keskustan välisten ja niiden sisäisten valtataistelujen kautta.

Itsenäistymisen yhteydessä sosialistit pyrkivät saamaan aikaan vallankumouksen ja liittämään Suomen Neuvostoliittoon. Oikeisto halusi Suomesta kuningaskunnan, joka olisi toiminut Saksan vasallivaltiona. Keskusta torjui monarkian ja ajoi läpi tasavaltaisen hallitusmuodon. Suomi sai mahdollisuuden itsenäisyyteen ja puolueettomuuteen.

Ensimmäisinä vuosikymmeninä oikeisto oli voimissaan. Suhteet Neuvostoliittoon olivat suorastaan vihamieliset. Maata hallitsivat keskustan ja oikeiston muodostamat enemmistö- ja vähemmistöhallitukset. Kokoomuslaisen presidentin Pehr Evind Svinhufvudin tehtäväksi tuli taltuttaa oikeistoradikalismi, joka pyrki viemään Suomen fasismiin ja tiiviiseen liittoon Saksan kanssa.

Vuonna 1937 aloitetun SDP:n ja Maalaisliiton välisen punamultayhteistyön kaudella Suomi pyrki pohjoismaiseen puolueettomuuteen, mutta tuli Neuvostoliiton hyökkäyksen kautta vedetyksi toisen maailmansodan pyörteisiin.

Sotien jälkeen solmittiin YYA-sopimus, jossa sovitettiin yhteen Neuvostoliiton turvallisuustarpeet ja Suomen pyrkimys puolueettomuuteen. Suomen uutta ulkopolitiikkaa ryhtyi johtamaan pääministerinä ja presidenttinä kokoomuslainen Juho Kusti Paasikivi. Hän alkoi rakentaa luottamusta siihen, että Suomen kautta Neuvostoliiton turvallisuus ei vaarantuisi. Oikeisto - Paasikiven oma puolue ja tannerilaiset sosialidemokraatit - vastustivat länsimaiden yllyttäminä hänen linjaansa. Tukea Paasikivi sai Maalaisliitolta ja kommunisteilta.

Urho Kekkonen jatkoi Paasikiven turvallisuuspoliittisella linjalla ja loi suomalaisen puolueettomuuspolitiikan. Kun Neuvostoliiton turvallisuuspoliittinen luottamus oli saavutettu, Suomi saattoi osallistua läheiseen yhteistyöhön länsimaiden kanssa ja turvata kauppapoliittiset etunsa. Oikeistovoimien pääosa tuli Kekkosen linjalle vasta 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa. Kommunistit ja SDP:n vasemmisto vastustivat puolueettomuuspolitiikkaa ja pyrkivät Kekkosesta vasemmalta ohi.

1980-luvulla Mauno Koivisto ja Kalevi Sorsa ohittivat Kekkosen linjan vasemmalta. He alkoivat luopua puolueettomuuspolitiikasta ja lähentyä Neuvostoliiton linjaa. Suomi "suomettui".

Neuvostoliiton hajottua oikeistovoimat ryhtyivät ajamaan turvallisuuspoliittisin perustein Suomen liittymistä Euroopan unioniin. Niille eivät riittäneet Euroopan talousalue ja tiivis pohjoismainen yhteistyö.

Oikeistorintaman johtoon asettautui Mauno Koivisto, joka vain muutamaa vuotta myöhemmin ryhtyi ankarasti arvostelemaan EU:n kehitystä ja Suomen Eurooppa-politiikkaa, vaikka omat miehet - Paavo Lipponen ja Martti Ahtisaari - sitä johtivat. Ruotsin demareiden keskuudessa vasemmisto on ollut voimissaan. Siellä EU-jäsenyyttä laajalti vastustettiin, eikä siellä ole hyväksytty Lipposen federalistista linjaa.

Nyt Suomen ulkopoliittista oikeistoa johtavat kokoomuslaiset. Muistamme puolustusministeri Jyri Häkämiehen "Venäjä, Venäjä, Venäjä" -puheen Washingtonissa ja ulkoministeri Alexander Stubbin toiminnan Georgian kriisiä käsiteltäessä. Ukrainan kriisin yhteydessä kokoomuslaiset ovat vaatineet eduskunnassa Suomen liittymistä Natoon ja rinnastaneet presidentti Vladimir Putinin Adolf Hitleriin ja Josef Stalinin. Pääministeri Jyrki Katainen sanoi äskettäin, että EU:n jäsenenä Suomi ei ole enää puolueeton eli sotilaallisesti liittoutumaton maa.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistölle näyttää muodostuvan samankaltainen asema kuin Svinhufvudille ja Paasikivelle aikoinaan. Suomen linjaa vetäessään hän joutuu tukeutumaan muihin voimiin kuin entiseen omaan puolueeseensa.


Paavo Väyrynen

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (16 kommenttia)

Käyttäjän JariVuorijoki kuva
Jari Vuorijoki

Tähän ei voi muuta kommenttia esittää kuin, että hyvä, että joku muistuttaa historiastamme. Monilta se tuntuu unohtuneen.

Käyttäjän PaavoVaattovaara kuva
Paavo Vaattovaara

Kyllähän Väyrynen tässä muistaa tahallaan väärin. Totuus on se, että Väyrynen innokkaasti yritti jatkaa "suomettumisen" aikaa ja ehkä jopa syventää. Väyrynen yritti Victor Vladimirovin (KGP agentin) avulla saada Ahti Karjalaisen presidentiksi. Siitä on todisteena Suomen Kuvalehden julkaisema kirje, Väyryseltä Ahti Karjalaiselle 19.9.1981 Kirjeessä on Väyrysen allekirjoitus.

"Suomettumisen" aika loppui kun Koivisto valittiin presidentiksi

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Paavo Väyrynen oikoo historian mutkat hänen asiaa ajamaan. tämä on sitä poliittista historian kirjoitusta?

Käyttäjän AskoGabrielTuurna kuva
Asko Tuurna

Suomettuminen alkoi kyllä kepulaisen presidentin, Kekkosen valtakaudella, jo 1950-luvulla. Jos et usko, tarkista Wikipediasta:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomettuminen

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu

Oikeastaan ihan naurettavaa, että saksalaiset pilkkasivat tuolla termillä suomalaisia. Toista puolta Saksaa hallitsi Varsovan liitto ja toista puolta Nato. Suomi sentään oli itsenäinen ja sillä oli oma armeija.

Ehkä Väyrynen ajattelee, että aluksi "suomettuminen" oli pakon sanelemaa realipolitiikkaa. Koiviston ja Sorsan aikaan oltaisiin jo voitu toimia toisin, mutta haluttiin mielummin jatkaa suomettumista.

Käyttäjän lahtipe1 kuva
Petri Lahtinen

30 -luku ja sen tapahtumat kummittelevat minunkin mielessäni. Ehkä meidän ei pitäisi unohtaa naapurimme etuja politiikassamme, jotta historia ei toistaisi itseään.

Nyt jos koskaan tarvittaisiin maan johtoon kokenutta valtiomiestaitoa, eikä vain sukupuolen mukaan kiintiöityä.

30 -luvun taloudellinen taantuma loppui toiseen maailmansotaan, joka sai pyörät taas pyörimään pitkälle meidän päiviimme asti. Ei kovinkaan ruusuinen kuva.

Käyttäjän JariVuorijoki kuva
Jari Vuorijoki

Historiankirjoitus on kai aina poliittista. Muistutus ja keskustelu on aina paikallaan, niin saadaan historiasta totuudenmukaisempaa. En minä tarkoittanut, että Paavon totuus on absoluuttinen totuus, vaan hyvä, että joku rohkenee avata keskustelun.

Käyttäjän JariVuorijoki kuva
Jari Vuorijoki

"Väyrynen yritti Victor Vladimirovin (KGP agentin) avulla saada Ahti Karjalaisen presidentiksi."

Mitä hirveän negatiivista tässä muuten on. Tehän sanotte, että Paavo antoi käskyjä KGB:lle eikä päinvastoin.

Jos Paavo menee Eurooppaan, niin kyllä siinä Eurooppa muuttuu eikä Paavo. Paavo on aina noussut takaisin jaloilleen. Se niin helvatin ärsyttävää on ollutkin silloin, kun on ollut erimieltä asioista.

Suomella on vain 2 prosentin osuus. Kyllä sinne tarvitsee saada joku tunnetusti sitkeä sissi.

Käyttäjän PaavoVaattovaara kuva
Paavo Vaattovaara

"Mitä hirveän negatiivista tässä muuten on."

Onko se mielestäsi oikein, että ulkoministeri juonittelee vieraan valtion agentin kanssa miten saada vieraalle valtiolle mieluinen henkilö presidentiksi.

Lainaus Väyrysen kirjeestä - "Vladimirovin linja on muuttumaton. Hän tulee tekemään lujasti työtä Sinun valintasi puolesta. Tällä kertaa Neuvostoliitto toimii kuitenkin selvästi varovaisemmin kuin vuonna 1956 ..."

Väyrynen tarvitsisi vai menolipun Venäjälle, siellä on vielä monta KGP:n kaveria joiden seuraan hän sopii.

Käyttäjän velimattivanhanen kuva
Veli-Matti Vanhanen

"Onko se mielestäsi oikein, että ulkoministeri juonittelee vieraan valtion agentin kanssa miten saada vieraalle valtiolle mieluinen henkilö presidentiksi."

Ja mitähän hän ehdotti toimenpiteiksi? Isänmaallinen teko.

Käyttäjän PaavoVaattovaara kuva
Paavo Vaattovaara Vastaus kommenttiin #13

#13
Tässä on lainaus Väyrysen kirjeestä Ahti Karjalaiselle.

"Victor kysyi minulta, mitä Neuvostoliitto voisi muutoin tehdä Karjalaisen valinnan hyväksi. Hän itse ajatteli, että Suomen ja Neuvostoliiton suhteissa tulisi nyt olla hiljaisempi vaihe, jolloin Koivisto ei saisi sellaista julkisuutta, joka voitaisiin yrittää tulkita tueksi hänelle. Sen lisäksi hän ajatteli, että taloudellisessa yhteistyössä saattaisi olla jokin tilanne, jossa Sinun vaikutusvaltasi voisi korostua. Minä esitin hänelle sen ajatuksen, ettäensi vuodentavaranvaihtopöytäkirjassa syntyvät vientiongelmat voisivat olla sopiva kohde, jos löytäisimme jonkin keinon, esim. öljyntuonnin lisäämisen, tämän ongelman hoitamiseen. Lupasin harkita tätä asiaa."

Lisäksi oli keskusteltu Väyrysen toiveesta saada virallinen vierailukutsu Neuvostoliittoon.

Käyttäjän JariVuorijoki kuva
Jari Vuorijoki

Tunteella ajateltuna ehkä. Mutta ajatuksena: jos joku saa KGB:n tanssimaan pillinsä mukaan ja vielä tuohon aikaan, niin kyllä sitten tanssii jo kaikki muutkin. Ei kai Ahti Karjalainen sentään mikään Otto Wille Kuusinen ollut.

Käyttäjän vmlouek kuva
Vesa-Matti Louekoski

"Tasavallan presidentti Sauli Niinistölle näyttää muodostuvan samankaltainen asema kuin Svinhufvudille ja Paasikivelle aikoinaan. Suomen linjaa vetäessään hän joutuu tukeutumaan muihin voimiin kuin entiseen omaan puolueeseensa."

Kyllähän tämä hieman siltä vaikuttaa - ainakin korkeammalla poliittisella tasolla - mutta ei onneksi ihan täysin.

Laskeuduttaessa tänne Kokoomuksen puoluekentän tasolle, on jo hallituksen rakenneuudistuspolitiikka osoittanut, että meitä tosiasioihin ja järjen ääneen tukeutuvia omilla aivoillamme ajattelevia yksilöitä on ja paljon!

Myös eduskunnasta ja EU-parlamentista löytyy todellisia kultakimpaleita ja järkiperäisen linjansa säilyttäviä tässä mielessä.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Laskeuduttaessa tänne Kokoomuksen puoluekentän tasolle, on jo hallituksen rakenneuudistuspolitiikka osoittanut, että meitä tosiasioihin ja järjen ääneen tukeutuvia omilla aivoillamme ajattelevia yksilöitä on ja paljon!"

No ei ainakaan päättävässä asemassa vai mistä hallituksen päätöksestä olet löytänyt järjenhäivää?

Käyttäjän SamiVarsell kuva
Sami Varsell

Kovin on hataralla pohjalla tohtori Väyrysen historian tuntemus.

Suomen itsenäistymisen yhteydessä sosialistien tavoitteena oli tehdä maastamme myös demokraattinen. Syksyn 1917 vilpillisten vaalien seurauksena sosialistien paikkamäärä väheni eduskunnassa. Tästä huolimatta sosialistit jaksoivat uskoa, että itsenäisyys ja demokratia olisi saavutettavissa parlamenttaarista tietä. Valitettavasti Maalaisliitto petti kansan ja yhtisen asian siirtymällä porvariston harvainvaltapyrkimysten taakse. Kansanvallan puolustaminen voimatoimin oli vasta viimeinen keino suomalaisille sosialisteille. Mitään liittymissuunnitelmia sosialisteilla ei ollut suuntaan tai toiseen, varsinkaan Neuvostoliittoon,jota ei ollut edes olemssa tuolloin.

Siinä Väyrynen on oikeassa, että Suomen oikeisto(porvaristo) oli maanpetoksellista ja sen tavoitteena oli alistaa Suomi Saksan vallan alle. Kovin myöhäissyntyistä oli porvariston enemmistön halu irtautua Venäjästäkin. Vain jokunen aika ennen maamme itsenäistymistä porvaristo lähinnä kiisteli keskenään siitä, pitäisikö keisarin/Kerenskin pyllyä nuolla myötä- vai vastakarvaan. Maanpetturi Svinhufvud kutsui maahamme saksalaisia miehitysjoukkoja jo vuoden 1917 puolella. Keväällä nämä pyövelit sitten tulivatkin kukistamaan Suomen kansan demokratia- ja ihmisoikeushaaveet.

Maailmansodan lopputulos pelasti maamme Saksan alaisuudelta, mutta porvariston harvainvaltapyrkimyksiä se ei estänyt ja maamme presidentti sai lähes keisarilliset valtaoikeudet, eduskunnan(kansan) vallan jäädessä hyvin heiveröiseksi. Nyttemin eduskunnan valta on vahvistunut suhteessa presidentin valtaan, mutta toisaalta edusskunnan valtaa on luovutettu Euroopan unionille.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

"1980-luvulla Mauno Koivisto ja Kalevi Sorsa ohittivat Kekkosen linjan vasemmalta. He alkoivat luopua puolueettomuuspolitiikasta ja lähentyä Neuvostoliiton linjaa. Suomi "suomettui"."

Täh? Koivisto sulki Väyrysen kuningastien, palautti parlamentarismin, ja Neuvostoliiton korttitalon hajottua luotsasi Suomen länsimaisiin yhteyksiin. Sitä paitsi Koiviston kausi alkoi 1982, ja Neukkulassa Gorbatshov teki oman vallankumouksensa 1985 alkaen. Siinä välissäkö suometuimme?

Väyrysen teksti oli tällä kertaa niin paksua, että siirrän Paavon kirjan ("Huonomminkin olisi voinut käydä"; varustettu omistuskirjoituksella 25.10.2011) hyllystäni kunniapaikalta varastohuoneen alalaatikkoon. Myös euroääneni saattaa luiskahtaa Eija-Riitta Korholalle.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset