Paavo Väyrynen www.paavovayrynen.fi

Ranska teki palveluksen Suomen turvallisuuspoliittiselle keskustelulle

Ranskan ansiosta Suomessa on syntynyt avointa turvallisuuspoliittista keskustelua.

Ranska tulkitsi Pariisin terrori-iskut sotilaalliseksi hyökkäykseksi itseään vastaan ja pyysi tämän perusteella apua Lissabonin sopimuksen avunantolausekkeen nojalla.

Suomessa monet ovat halunneet, että sopimusta tulkittaisiin juuri tällä tavalla.

Heistä jotkut ovat katsoneet, että nämä EU:n ”turvatakuut” voisivat olla vaihtoehto Nato-jäsenyydelle. Toiset taas ovat ajatelleet, että Lissabonin sopimuksen toimeenpanon kautta Suomi voisi tulla osaksi Naton eurooppalaista pilaria ja liittoutua myös Naton puitteissa.

Kumpikaan ajatus ei ole kestävällä pohjalla.

Ranskan tavoitteena on, että EU kehittyisi sotilasliitoksi ja sotilaalliseksi suurvallaksi. Se tahtoisi saada tukea sotilaalliselle toiminnalleen EU:n ulkopuolella. Euroopan parlamentin liberaaliryhmässä kuulimme jo viime tiistaina, kuinka väärin on, että Ranska joutuu yksinään vastaamaan terrorismin vastaisesta taistelusta mm. Malissa.

Olemme hyvin kaltevalla pinnalla, jos ryhdymme tulkitsemaan Lissabonin sopimusta Ranskan tapaan siten, että se velvoittaa myös sotilaallisen avun antamiseen hyökkäyksen kohteeksi joutuneelle jäsenmaalle ja että sotilaalliseksi hyökkäykseksi tulkitaan myös terrori-iskut.

Terrorimin vastaista taistelua käydään laajoilla alueilla Lähi-idässä ja Afrikassa. Minne Suomi olisi valmis joukkojaan lähettämään?

Jos tulkitsemme Lissabonin sopimuksen velvoittavan meitä sotilaallisen avun antamiseen hyökkäyksen kohteeksi joutuneelle EU-maalle, tulemme sitoutuneeksi myös Baltian maiden puolustamiseen.

On kysyttävä, mitä voisimme saada näiden sitoumusten vastapainoksi. Mitä sotilaallista apua muut EU-maat olisivat halukkaat ja kykenevät antamaan meille mahdollisessa kriisitilanteessa? Tuskin mitään.

Seuraavaksi kuulisimmekin, että Suomen pitää liittyä Natoon: kun olisimme ottaneet EU:n avunantolausekkeen perusteella kantaaksemme sotilaallisesta liittoutumisesta aiheutuneet velvoitteet, meidän pitäisi tämän logiikan mukaan saada Natolta ”turvatakuut”.

Mutta Nato-jäsenyyskään ei antaisi meille todellista sotilaallista turvaa, vaan pikemminkin lisäisi vaaraa joutua kiedotuksi sotatoimiin meistä riippumattomista syistä.

Naton 5. artiklakaan ei antaisi meille turvatakuita. Se on samankaltainen avunantoon velvoittava lauseke kuin Lissabonin sopimuksen vastaava artikla. Jäsenmaat päättävät erikseen, mitä apua ne antaisivat.

Ero on kuitenkin siinä, että Natolla on yhteinen suunnittelu- ja johtojärjestelmä, jossa Yhdysvalloilla on selkeä johtoasema.

Jos Suomi ja Ruotsi olisivat sotilasliiton jäseniä, puolustuksemme integroitaisiin sen puitteissa. Puolustusvoimamme olisivat osa Naton sotilaallista järjestelmää. Venäjä kokisi alueellamme olevat sotilaskohteet suurimmaksi uhkaksi omalle turvallisuudelleen ja tuhoaisi ne sodan syttyessä ensimmäiseksi.

Syyriassa toteutetut sotatoimet osoittavat, että Venäjä pystyisi ballistisilla ja risteilyohjuksillaan tämän tekemään. Edes Yhdysvaltain tuesta ei olisi tässä apua.

Suomen vastaus Ranskan esittämään pyyntöön täytyy asettaa tähän laajempaan yhteyteen.

Suomen ei pidä tulkita Lissabonin sopimusta siten, että se velvoittaa meitä antamaan myös sotilaallista apua taistelutoimintaan. Lainsäädäntöä ei tule muuttaa siten, että se antaisi mahdollisuuden lähettää suomalaisia joukkoja taistelutehtäviin ulkomailla.

Ranska taisi paljastaa myös sen, mihin ajatus lainsäädännön muuttamisesta tähtää.

Hallitusohjelmassa sanotaan, että ”hallitus tarkentaa puolustusyhteistyötä ja kansainvälistä apua koskevaa lainsäädäntöä vastaamaan kansainvälisen yhteistyön tarpeita”. Tätä on perusteltu lähinnä sillä, että lainsäädäntö oli esteenä Suomen ja Ruotsin yhteistyölle sukellusveneiden etsinnässä.

Tavoitteena näyttääkin olevan se, että raivataan esteitä Suomen sotilaallisen liittoutumisen tieltä.

Suomen turvallisuuspolitiikasta tarvitaan nyt avointa keskustelua. Perusratkaisujamme ei pidä ryhtyä ainakaan ilman rauhallista ja huolellista harkintaa muuttamaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (17 kommenttia)

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Kun puolustusministeri Jussi Niinistö sanoo, että "Suomi tukee Ranskaa," ei voida puhua enää puolueettomuudesta ja tuskin edes liittoutumattomuudesta. Tänä päivänä Lissabonin sopimusta tulkitaan niin, että Suomi on velvollinen tukemaan myös Baltiaa. Jos sotilaallista apua koskeva lakimuutos tulee Suomessa voimaan, pitää tuo velvoite sisällään myös aseellisen avun - Ranskalle, Baltialle ja kaikille muillekin EU-maille.

Janne Pohjala

YLE:

"Alexander Stubb (kok.) on riemuinnut, että vastattuaan myönteisesti Ranskan vetoomuksen, Suomesta tuli laakista liittoutunut maa.

Niinistö tyrmää tämän tulkinnan suoralta kädeltä. Apu Ranskalle on kahdenvälistä apua, eikä se tee Suomesta yhtään sen enemmän sotilaallisesti liittoutunutta maata kuin ennenkään.

Kiistely liittoutumattomuudesta on ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan kuuluvaa akateemista saivartelua, mutta Niinistön nykyisen aseman huomioiden ei ole vaikea ennustaa, että presidentin tulkinta taitaa jäädä voimaan."

http://yle.fi/uutiset/nakokulma_presidentti_vie_ei...

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Viimeinen virke ei ollut tyypillistä Väyrystä. Ensinnäkin siinä oli kirjoitusvirhe. Toiseksi siinä annetaan tietyin ehdoin lupa muuttaa Suomen (turvallisuuspoliittista) perusratkaisua, mikä on täysin poikkeuksellista kekkoslaiselle poliitikolle.

Olenko jäämässä suomettuneistoon aivan yksin? Paavo?

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Ei todennäköisesti hätiköidä, sillä muistelen NATO-keskustelua käydyn suppeammissa tai epävirallisiemmissa piireissä jo noottikriisin jälkeen. :-)

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu

"Mitä sotilaallista apua muut EU-maat olisivat halukkaat ja kykenevät antamaan meille mahdollisessa kriisitilanteessa?"

Olen käynyt Ranskassa neuvottelemassa sotilaallisesta avusta. Parin punaviinin jälkeen ranskalaiset kolleegat vannoivat, että Lissabonin sopimuksen nimissä, jos Venäjä hyökkää Suomeen, niin Ranska auttaa vaikka ydinpommeilla. No, nyt kuitenkin tuli Suomelle mahdollisuus auttaa ensin.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

"... jos Venäjä hyökkää Suomeen, niin Ranska auttaa vaikka ydinpommeilla."

- Huh huh millä tasolla sotilaallisesta avusta neuvotellaan. Onkohan se punaviini lieventävä vai raskauttava tekijä?

Käyttäjän kirstityoton kuva
Kirsti Era

jos olisitte ottaneet kahvin kanssa vielä muutaman konjakin lisää, olisitte varmaan vuokranneet lentokoneen ja lähteneet jo valmiiksi päin inhaa itää?

Käyttäjän JariPirppu kuva
Jari Pirppu

Viisainta ranskalaisilta olisi auttaa laadukkalla punaviinillä eikä ydinpommilla,-laadukkaita autoja on turha odottaa,,,(3.rellu menossa)

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Paavo Väyrysen kapina EU:ta ja euroa vastaan on yltänyt The Telegraphiin asti:

http://www.telegraph.co.uk/finance/12001895/Finlan...

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Kiitos linkistä, joka oli jo napattu muuallekin someen.
Erittäin hyvä artikkeli Suomen tilasta EMU:ssa. Kannattaa lukea, sillä sen kirjoittanut toimittaja on tehnyt kotiläksynsä paremmin kuin suurin osa Suomen mediasta. :-)
"The question has to be asked in any case: if the euro cannot be made to work for what is supposed to be the most competitive country in the EU, who can it work for?"

Käyttäjän ilarikiema kuva
Ilari Kiema

Lissabonin sopimuksessa on harvinaisen vähän tulkittavaa avunantovelvoitteen suhteen:

”7. Jos jäsenvaltio joutuu alueeseensa kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, muilla jäsenvaltioilla on velvollisuus antaa sille apua kaikin käytettävissään olevin keinoin Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 51 artiklan mukaisesti.”
(Lissabonin sopimus Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen muuttamisesta, allekirjoitettu Lissabonissa 13 päivänä joulukuuta 2007)

Tulkittavaa oli siinä, että onko Pariisin terrori-isku 13.11. sopimuksessa tarkoitettu jäsenvaltion alueeseen kohdistuva aseellinen hyökkäys. EU:n puolustusministerit ovat kokouksessaan maanantaina hyväksyneet tämän kannan – eli kyseessä on sopimuksessa tarkoitettu hyökkäys.

Kansallisesti tulkittavaa olisi siinä, että estääkö Suomen kansallinen lainsäädäntö todellakin, Lissabonin sopimuksesta huolimatta, sotilaallisen avun antamista 7. kohdassa tarkoitetussa tapauksessa. Suomessa on nyt, ilman laajempaa kriittistä keskustelua hyväksytty se tulkinta, että kyllä estää. Kun näin on, lainsäädäntö pitää tietysti mitä pikimmiten muuttaa vastaamaan eduskunnan hyväksymää EU:n perussopimusta.

Yleensä tällaiset sopimukset ovat vastavuoroisia, jos kyseessä ei ole suorastaan vajaavaltainen valtio. Kieltäytyminen sotilaallisen avun antamisesta saattaa vakavasti kyseenalaistaa Suomen mahdollisuuden saada tarvittaessa apua.

Kirjoituksessa Naton 5. artiklan ja turvatakuiden iänikuisella vähättelyllä ehkä pyritään murentamaan Baltian maiden tai esimerkiksi Puolan turvallisuutta, mutta tällä infosodallalla ei ole mitään vaikutusta. Nato on nyt yhtä sitoutunut kaikkien jäsenvaltioidensa puolustamiseen kuin mitä se oli kylmän sodan aikana, ja pelote, deterrence, on yhtä ajankohtainen kuin kylmän sodan aikaan.

Esimerkiksi Naton apulaispääsihteeri Alexander Vershbow puhui tiistaina aiheesta “Deterrence for the 21st Century”:

“There was no doubt that if one Ally were attacked, then all the Allies would respond. Soviet leaders couldn’t just pick off one or two smaller nations without fear of consequences; they would always have to deal with every Allied nation, and that included the United States. [--]

Our security environment may have evolved in the last couple of years, but so has NATO. Since our Summit in Wales last year, Allies have been busy implementing the biggest increase in NATO’s collective defence since the Cold War: the Readiness Action Plan (or RAP). This has strengthened our ability to respond with great speed and tremendous power to any kind of attack – threatened or actual – from any point on the compass. [--]

All in all, we need to make clear that, if attacked, we can and will defend every Ally. But it is better to deter those who would attack us from doing so in the first place. Prevention is always better than cure.”

(Opening remarks by NATO Deputy Secretary General Alexander Vershbow at the Berlin Security Conference 2015, http://www.nato.int/cps/en/natohq/opinions_124808.htm)

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Haluaako Ranska turvatakuiden kautta olla "mieluummin kunkku EU:ssa kuin solttu NATO:ssa", kun se talouden osalta on Saksaan nähden alakynnessä?

Jukka Sieppinen nosti esille idean "EU:n yhteisöjäsenyydestä NATO:ssa", mikä on kiintoisa näkökulma. Voihan Ranskan ehdotus avata ei-natomaiden silmät sille, että mieluummin jäsenenä isossa NATO:ssa kuin lisää valtaa hamuavan Ranskan johtamassa "muskelittomassa turvatakuu-EU:ssa"?

Tapani Lahnakoski

Eikös Suomi "onnistunut neuvottelemaan" EU:n liittymäsopimukseen lausuman, jonka mukaan Suomella ei ole näitä turvatakuita. Taisivat Halonen ja Tuomioja olla asialla.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Eipä oikeastaan, eikä Tuomiojakaan ottanut sitä esiin A-Talkissa. Yhdellä epäselvällä – Irlantia, Itävaltaa, Ruotsia ja Suomea koskevalla – virkkeellä tuossa 42.7:ssä turvatakuut kyllä v o i t a i s i i n vesittää, jos esimerkiksi Väyrynen olisi ulkoministerinä ja pitäisi puolustaa Baltian maita. Tai lehmät lentäisivät.

Käyttäjän jukkakuhanen kuva
Jukka Kuhanen

Mielestäni keskustelu EU:n turvatakuista on hieman yksiniittistä ja keskittyy yksinomaan joukkojen yms. resurssien lähettämistä Suomesta jonnekin unohtaen täysin jäsenmaiden oman sisäisen turvallisuustason samanaikaisen kohentamisen ulkoista uhkaa vasten. Viime päivien, viikkojen ja kuukausien tapahtumat osoittavat, että terroristit eivät ajattele, suunnittele tai toimi perinteisin keinoin vaan pyrkivät pikemminkin aiheuttamaan mahdollisimman paljon tuhoa ja pelkoa kautta läntisen maailman.

Jos minä olisin terroristi, toteuttaisin seuraavan raakalaismaisen verisen terrori-iskun maahan, jossa sitä vähiten osataan odottaa ja sillä tavoin osoittamaan sen, että kukaan ei ole läntisessä maailmassa turvassa terroristeilta. Tästä johtuen maakohtaisten riskiarvioiden teko Schengen alueen sisällä on täysin epäloogista. Paras turvatakuu olisi se, että koko EU:n alueella nostettaisiin valmius suurimman uhan kohtaaman maan tasolle.

Käyttäjän OPM kuva
Jani Virta

Jos Suomen täytyisi lähettää joukkoja taistelutehtäviin ulkomaille niin eikös rajaukseksi voisi laittaa että Suomen joukot taistelevat tukemansa valtion maa- vesialueilla. Eivät tämän kimppuun hyökänneen maan/järjestön/kansan maaperällä. Jos esimerkiksi Baltian maat joutuvat hyökkäyksen kohteeksi niin suomalaiset joukot taistelisivat baltian maiden maaperällä mutta eivät ylittäisi rajalinjaa. Samoin nyt esimerkiksi Ranskan kaltaisessa tapauksessa suomi lähettäisi joukkoja Ranskan valtion alueelle ja nämä suorittaisivat tehtävänsä siellä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset