Paavo Väyrynen www.paavovayrynen.fi

Oppositio mukaan UTVA:n toimintaan

Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan on syntynyt omituinen tilanne.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö piti erinomaisen uudenvuodenpuheen, jossa hän edellisen vuoden tapaan paalutti Suomen linjaksi aktiivisen vakauspolitiikan erityisesti lähialueilla.

Niinistö korosti Suomen ja Ruotsin välisen yhteistyön merkitystä:

”Olemme molemmat sotilasliittoon kuulumattomia maita. Yhdessä meillä on vahvat yhteydet niin länteen kuin itään, ja tämä nostaa meidät Ruotsin  kanssa erityisasemaan. Se taas luo mahdollisuudet merkittävään työhön Pohjois-Euroopan turvallisuuden ja vakauden edistämiseksi.

Olisi loogista, että rakentaisimme myös ulko- ja turvallisuuspoliittista yhteistyötä pidemmälle. Molempien etu on pyrkiä edistämään yhteistyövaraista turvallisuutta, johon sisältyy myös pyrkimys luottamusta herättävien toimien kehittämiseen.”

Pääministerit Juha Sipilä ja Stefan Löfven julkaisivat 10. tammikuuta yhteisen artikkelin, jossa he painottivat pitkäjänteisen, Pohjois-Euroopan ja Itämeren alueen rauhaa ja vakautta tukevan strategian merkitystä.

Pääministereiden mielestä molempien maiden ”sotilaallinen liittoutumattomuus myötävaikuttaa osaltaan myös pohjoisen Euroopan vakauteen ja turvallisuuteen kokonaisuudessaan”.  

Parhaimmin Suomi ja Ruotsi voivat tietysti edistää vakautta ja vahvistaa luottamusta osoittamalla myös käytännössä, että aiomme säilyttää sotilaallisen liittoutumattomuutemme ja pyrkiä pysyttäytymään sotien ja selkkausta ulkopuolella.    

Sittemmin on käynyt ilmi, että jo viime marraskuussa tasavallan presidentti ja valtioneuvoston ulkoasiainvaliokunta (UTVA) olivat yhteiskokouksessaan hyväksyneet johtavan Nato-maan Yhdysvaltain hävittäjien, panssaroitujen ajoneuvojen ja laivaston alusten osallistumisen sotaharjoituksiin Suomen ilmatilassa, maaperällä ja aluevesillä. Tällaista ei ole koskaan aikaisemmin tapahtunut.

Kuinka on ymmärrettävä ristiriita sanojen ja tekojen välillä?

Oman tulkintani esitin jo edellisessä blogissani ”Miksi Sauli Niinistö?”. Tasavallan presidentillä ja valtioneuvoston enemmistöllä näyttää olevan erilainen ulko- ja turvallisuuspolitiikan linja. Jos asiaa kysytään, molemmat varmaankin vakuuttavat, että päätökset on tehty yksimielisesti.

Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan ja puolustusvaliokunnan jäsenet saivat tietää amerikkalaisten osallistumisesta sotaharjoituksiin tiedotusvälineiden kautta. Arvostelua on esitetty lähinnä tiedonkulusta.

Tehtyä päätöstä arvostelivat aluksi vain Vasemmistoliiton edustajat. Nyt kritiikkiä ovat esittäneet myös SDP:n Jutta Urpilainen ja Erkki Tuomioja. Laajaa tyytymättömyyttä on myös muissa puolueissa.

Ruotsissa ulko-ja turvallisuuspolitiikan tärkeimmät ratkaisut tehdään ulkoasiainneuvostossa, jossa ovat mukana kaikki puolueet.

Suomessa päätöksentekojärjestelmää tulisi kehittää saman periaatteen pohjalta siten, että tasavallan presidentin johtamassa ulko- ja turvallisuupoliittisessa valiokunnassa olisivat ainakin tärkeissä linjaratkaisuissa mukana myös oppositiopuolueiden edustajat.

Tämä lisäisi kansallista yksimielisyyttä ja vahvistaisi suorilla vaaleilla valitun tasavallan presidentin asemaa ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtamisessa.    

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Presidentti on suurella todennäköisyydellä tiennyt, mitä utvassa on päätetty. Kun katsoo utvan jäsenistöä, he ovat presidenttiin verrattuna pelkkiä perässähiihtäjiä, eli he eivät uskalla syrjäyttää presidentin tahtoa asiassa. On tietysti olemassa mahdollisuus, että presidentti ei tiedä, mitä hallitus touhuilee ja hän laittelee nimiä papereihin ymmärtämättä niistä mitään. Joku voi uskoa tähän, toiset eivät.

Kun utva on toiminut presidentin johdolla niin kuin on toiminut, mitään laitonta ei ole tapahtunut. Jos venäjäystävä Väyrynen ja venäjäystävä/jenkkien ikivihaaja Tuomioja vastustavat tärkeimmän liittolaisemme harjoittelua Suomessa, mitä sitten?

Väyrynenkin voisi vastata yksinkertaiseen kysymykseen: Miten hän järjestäisi sodanajan huollon Suomeen tilanteessa, jossa Suomen massiiviset ilmavoimat ja merivoimien muutama purkki on tuhottu? Ulkoistaisi huollon turvaamisen venäläisille? On täysin selvää kenelle tahansa, että Suomi ei yksin pärjää. Toisille tämän joutuu näköjään vääntämään rautalangasta.

Käyttäjän SJPHKI kuva
Seppo-Juha Pietikäinen

Suositan presidentti Ahtisaaren neuvoa arvoisalle blogistille.

Ahtisaari: Väyrynen olisi voinut ajaa sitä, miten hän jättää politiikan

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Kevään sotaharjoituksissa on yhtä paljon dramatiikkaa kuin "mäyräkoiran istahtamisessa," kirjoittaa kansanedustaja ja entinen puolustusministeri Stefan Wallin.

http://svenska.yle.fi/artikel/2016/02/22/wallin-fo...

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Tuolla uudehkossa UTVAn toimialateemaisessa ideablogissa* peräänkuulutetaan ennakkoluulottoman luovasti keskustelua siitä, olisiko jo aika harkita ja punnita myös itäliittoutumisoptiota ennen kuin sekin sulkeutuu. Väyrynen mainitaan kansalaiskeskustelun potentiaalisena voisiko sanoa puolueettomana suojelijana (voiko toisaalta Kansalaispuolueen ainut jäsen olla ihan puolueeton kansalaiskeskustelun enempää kuin sodan ja rauhankaan asiassa?)

Varmaan Teillä on asiallisia perusteluja YYA2.0:n puolesta, ja kenties vastaankin ehkä? Kertokaa ne jos niitä löytyy tuolla uudessa blogissa muidenkin tietoon. Eikös tasapuolisuuden nimissä olisi kohtuullista ja paikallaan tarkastella avoimesti myös ko. vaihtoehdosta maallemme koituvia etuja,
*ks. http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/212307-s...

Käyttäjän IlkkaSalo1 kuva
Ilkka Salo

Suorastaan briljanttia, että Suomi lähenee NATOa. Siihen ei ole Väyrysellä mitään nokan koputtmista. Väyrynen voi ihan itsekseen haaveilla yhteistyöstä Ruotsin kanssa, mutta sellainenkin on haihattelua; muinaista liturgiaa ja parhaimmillaankin vain hölmöä.
Väyryseltä jää aina huomaamatta Venäjän provokaatiot Suomea kohtaan ja tästä Väyrysellä pitäisi olla ihan omakohtaisia kokemuksia "Kekkoslovakian" ministerikausiltaan. Tosin paljon ei voi odottaa mieheltä, jonka päämääränä oli päästä "Suomen Sosialistisen Neuvostotasavallan" presidentiksi.
Väyrynen elää maailmassa, jolloin hän vielä hännysteli idän provokaattorien seurassa kuvitelleen olevansa tärkeäkin "valtiomies". Väyrysen juna meni jo ja on jopa saavuttanut päätepysäkkinsä: aika entinen ei koskaan palaa...

Käyttäjän leskinen kuva
Seppo Leskinen

Kysyn kun pöhkö olen, että mitä tarkoitat Venäjän aiheuttamilla provokaatioilla Suomea kohtaan?

Ja sanon, että olen syntymästäni asti ollut ei-sosialisti. Siis tavallinen isänmaallinen vennamolainen/persu

Käyttäjän RaimoTossavainen kuva
Raimo Tossavainen
Erkki Kelloniemi

Ilkka Salo, Väyrynenhän toistaa vain presidentin sanoja kirjoittaessaan Ruotsi-yhteistyöstä. Hän on siinä samalla kannalla Niinistön kanssa. Tulit nimettelleeksi Niinistön
"hölmöksi" ?
Eivätkä hölmöjä olekaan ne, jotka nyt ovat presidentin kanssa kokonaan toisella linjalla ulko-ja turvallisuuspolitiikassa.

Herranen aika, missä tässä maassa oikein mennään.Samat tahot, jotka arvostelivat Kekkosen aikaa rähmällään oloksi itään ovat nyt vieneet maan kynnysmatoksi lännen Venäjä-vastaisille operaatioille.
Kansasta yli puolet vastustaa Natoa ja vain kolmasosa on Naton puolesta. Eikö tämä ole selvää kieltä ?

Käyttäjän IlkkaSalo1 kuva
Ilkka Salo

Suorastaan erinomaista, että Suomi on mukana lännen Venäjän vastaisissa pakoteissa. Itäsuunnalta ei ole koskaan odotettavissa mitään positiiivsta. Oikeastaan saman tien voitaisiin kutsua Suomen Moskovan suurlähettiläs kotiin ja jäädyttää sekä diplomaatti- että kauppasuhteet itään siihen asti kunnes Venäjän Suomeen kohdistuvat provokaatiot loppuvat.

Mitä tulee tuohon länsinaapuriimme, niin yhdessäkään resurssit eivät riitä; ei puolustuspolitiikkaan eikä kyllä mihinkään muuhunkaan. Siis hölmöä on suuntautua sinnekin.

Väyrysen ja kumpppanien puolueettomuus-liturgia on menneen maailman kaikuja sekin. Puolet on nyt valittu ja kerrankin nämä Moskovan "tiltut" ovat alakynnessä.

Erkki Kelloniemi

Näkemyksesi Suomen ja Venäjän suhteiden merkityksestä Suomelle kuvaa hyvin sitä regressiota 1930-luvulle, jota nimenomaan oikeistomme nyt elää. Tätä sivistyksen alennustilaa on masentavaa katsella.

Suomessa tukittiin 1930-luvulla niiden turvat, jotka myöhemmin jatkoivat siitä, mihin naapurin matalaotsaisella saatanallistamisen idelogialla ja politiikalla olivat tuon ajan vastuulliset poliitokot päässeet.

Sodan torjuntavoittohan ei ollut Suomen vaan Neuvostoliiton. Lisäksi puna-armeija saatteli viisumittomat vieraat takaisin rajoille ja ryttäsi aitoja vielä lännemmäs. 1930- luvun ulko- ja sisäpolitiikan vararikko oli selvä.

Paasikiven ja Kekkosen historiallinen merkitys liittyy uuteen politiikkaan naapurin kanssa. Heidän lähtökohtana oli, että suurvallat ovat suurvaltoja. Entinen demoni, Nevostoliito piti tunnustaa suurvallaksi siinä missä USAkin. Sen jälkeen Suomella oli taloudessa pitkä nousukausi.

Nyt ollaan palattu ulkopolitiikassa realipolitiikasta ideologiseen, Venäjä demonisoidaan.
Talouspolitiikka on luultavasti raainta kapitalismia, mitä Suomen taloushistoria tuntee. Venäjän kaupan menetykset revitään mm maanviljelijöiden selkänahasta.

Sen sijaan, että näin järjettömän epäisänmaallisesti toimitaan, Suomen pitää pysyä suurvaltojen ristiriitojen ulkopuolella ja tehdä vakautta lisääviä esityksiä ja laittaa taloutensa kuntoon.

Lapsille väsymystilassa on normaalia taantuminen ja siihen liittyen itkupotkureaktiot. Aikuisen tehtävä on sylitellä ja saada aikaan tasapaino. Kansakunnalle regressiot voivat koitua kohtalokkaiksi.

Käyttäjän KariOittinen kuva
Kari Oittinen

Keitähän Ruotsidemokraatteja Ruotsin ulkoasiainneuvostossa on?

Käyttäjän jormanordlin kuva
Jorma Nordlin

Onko puolustusyhteistyölle Ruotsin kanssa tullut jo aikoja sitten ongelmia, kun USA on haluttu maahan harjoittelemaan. Miten Venäjä tulee reagoimaan tilanteeseen? Tulee tekemään varmasti sotilaalliset vastasiirtonsa. Ilmeisesti sen takia onkin nyt hiljaa. Ei möykkää, vaan toimii taustalla. Kohta näemme miten uudessa tilanteessa Venäjä ryhmittää Suomen rajan läheisyydessä puolustuksensa ja kalustonsa.

Todennäköisesti Venäjän sotataktiikka tulee perustumaan siihen, että Suomeen tulee USA:n joukkoja ja kalustoa ja USA:n sotalaivoja Suomen aluevesille. Eli siis, jotta sotilaallinen etu olisi tällaisessa tilanteessa Venäjän puolella, heidän pitää ottaa riittävän ajoissa aloite omiin käsiin, eli siis ennen kuin USA kerkee liikuttamaan yhtään minkäänlaisia joukkoja lähellekään Suomea. Toisaalta tänne tarvittaisiin valtavat määrät amerikkalaisia joukkoja ja kalustoa, jotta pystyisi millään tavalla olemaan uskottava vastustaja.

Venäjällä on tässä suhteessa selvä etu, koska se pystyy jo valmiiksi keskittämään valtavat määrät joukkoja ja kalustoa Suomen rajan tuntumaan maateitse. USA joutuu turvautumaan vesikuljetuksiin ja sitten Suomen läheisyydessä olevien Nato-maiden kautta tapahtuviin kuljetuksiin. Hankala homma, koska eivät kykene saamaan riittävästi hävittäjiä Suomen läheisyyteen, ellei USA siirrä suuria määriä hävittäjiä eurooppaan. Ilmeisesti on näin tekemässäkin. Tämän Venäjä ottaa huomioon, eli onko Venäjän taktiikkana sotilaallinen aloite omiin käsiin riittävän ajoissa ja siten nopea Suomen valtaus ja puolustuksen ryhmittäminen Suomen alueelle?

Ilpo O A Pietilä

Kauhulla luin näitä edellä olevia kommentteja. Ei kait vielä missään ole sovittu (salaperäinen Utva?), että Naton ja Venäjän välillä ruvetaan tuota pikaa sotimaan? Olisi toivonut, että kirjoittajat olisivat selkeästi ottaneet kantaa Paavo Väyrysen kirjoituksessaan tekemiin ehdotuksiin ja oikeasti perustelleet oman kantansa. Ei tyhjä uhoaminen ja nälviminen kovin pitkälle johda. Oma käsitykseni on, että Väyrysen puheena oleva ehdotus opposition mukanaolosta keskusteluissa ja päätöksenteossa Utvassa ja muissa vastaavissa foorumeissa, joissa käsitellään maamme itsenäisyyteen liittyviä kysymyksiä, on hyvä ja kannatettava. Asiaa pitäisi siis vakavasti tutkia. Viime kuukaudet ovat selvästi osoittaneet että hallituksen johdolla käyty poliittinen keskustelu on ollut rämpimistä sekoilusta toiseen. Tavallisena kansalaisena koen Suomen suurimmaksi uhkaksi heikon ja mielestäni lähes toimintakyvyttömän hallituksemme, joka tämän tästä pyörtää "pyhiä" päätöksiään huolimatta maamme poikkeuksellisen vakavasta taloudellisesta ja ulkopoliittisesta tilanteesta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset