Paavo Väyrynen www.paavovayrynen.fi

Ei kuolemanpelosta pidä itsemurhaa tehdä

Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa käsitteet ovat tärkeitä. Siksi Suomen Nato-jäsenyyden ajajat ovat mm. Alexander Stubbin johdolla tietoisesti hämärtäneet kielenkäyttöä. Kun käsitteet ovat epäselviä, hämärtyy helposti myös ajattelu, eikä toiminta ole johdonmukaista.

Nyt näyttää puolustusministeri Jussi Niinistökin menneen lankaan. Kaleva-lehdelle antamassaan haastattelussa hän sanoo, ettei Suomi ole puolueeton, vaan sotilaallisesti liittoutumaton maa.

Sana "puolueeton" tulee kansainvälisestä oikeudesta ja sillä tarkoitetaan valtiota, joka on toisten valtioiden välisen sodan tai selkkauksen ulkopuolella. Jotta maa voisi pysyttäytyä sotien ja selkkausten ulkopuolella, sen ei tule solmia rauhan aikana liittosuhteita, joiden vuoksi puolueettomuus sota- tai kriisitilanteessa voisi estyä. Nykyään sotilaallisesti liittoutumattomia maita kutsutaan puolueettomiksi. Englannin ja venäjän kielissä niistä käytetään samaa sanaa.

Kun Suomi liittyi Euroopan unioniin, ilmoitimme, että jäsenyydenkin oloissa säilyy Suomen puolueettomuuden ydin eli sotilaallinen liittoutumattomuus ja uskottava, itsenäinen puolustus. Jäsenyytemme aikana tilanne ei ole muuttunut, sillä Euroopan unioni ei ole sotilasliitto - sen jäsenillä ei ole velvoitetta antaa sotilaallista apua toisille jäsenmaille.

Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen keskustelu pyörii sen kysymyksen ympärillä, mistä voisimme saada apua mahdollisesti syttyvässä sodassa. Tästä syystä pohditaan mahdollisuutta liittoutua joko EU:n puitteissa tai liittymällä suoraan sotilasliitto Natoon. Jotkut hellivät ajatusta sotilasliitosta edes Ruotsin kanssa.  

Ensi sijassa meidän tulee tietysti pitää huolta siitä, ettei meidän lähialueellamme syttyisi aseellisia selkkauksia. Tähän tarvitaan aktiivista vakauspolitiikkaa.

Jotkut pitävät mahdottomana sitä, että Suomi ja Ruotsi voisivat pysyttäytyä lähialueellamme syttyvän sodan ulkopuolella. Miksi eivät voisi?

Ruotsi on kyennyt liittoutumattomuuspolitiikallaan pysymään ympärillä riehuneiden sotien ulkopuolella yli kahdensadan vuoden ajan. Suomelle tämä ei ollut toisen maailmansodan yhteydessä mahdollista, mutta mekin olemme kokeneet viisaan ulkopolitiikkamme ansiosta jo yli 70 vuoden mittaisen rauhan ajan.

Paasikivi sanoi joskus, ettei kuolemanpelosta pidä itsemurhaa tehdä. Monet ovat kuitenkin valmiit siihen, että Suomi ja Ruotsi Venäjän pelosta luopuisivat sotilaallisesta liittoutumattomuudestaan. Tällä tavalla aiheuttaisimme epävakautta lähialueellamme ja tulisimme varmasti vedetyksi mukaan aseellisiin selkkauksiin, jos sellaisia syntyisi. Venäjä kokisi meidät vakavimmaksi uhkaksi strategisesti tärkeimmille kohteilleen ja iskisi meihin ensimmäiseksi. Toisaalta: sotilaallisesti liittoutumattomiin ja vahvan oman puolustuksen omaaviin naapurimaihin sen ei kannattaisi sotilaallista voimaa käyttää.

Itämeren alueella on nyt vallalla pelon kierre. Baltian maat kokevat turvattomuutta ja koettavat lisätä Naton läsnäoloa alueellaan. Kun eurooppalaiset Nato-maat ovat tähän haluttomia, Yhdysvallat on ryhtynyt kahdenvälisiin järjestelyihin näiden maiden kanssa. Venäjä saattaa kokea tämän uhkaksi omalle turvallisuudelleen ja lisätä omaa sotilaallista toimintaansa Itämeren alueella.

Yhdysvaltain ilma-, meri- ja maavoimien harjoitustoiminta Suomen alueella on sijoitettava tähän kehykseen. Se näyttäytyy osana Naton ja Yhdysvaltain laajempaa strategiaa ja voimannäyttönä Venäjän rajoilla. Se näyttää nykyaikaiselta reunavaltiopolitiikalta, johon Suomen ja Ruotsin ei pidä lähteä mukaan.

Nyt tarvitaan aktiivista vakauspolitiikkaa ja toimia, joilla lisätään luottamusta siihen, että Suomen ja Ruotsin turvallisuuspolitiikan perusratkaisut eivät ole muuttuneet eivätkä ole muuttumassa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

19Suosittele

19 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (39 kommenttia)

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Mitenkähän met voisima hommata Stubbin ja sotaministeri Niinistön ja jopa Haglundin porukat paitsioon.

Käyttäjän leskinen kuva
Seppo Leskinen

Niin, ymmärtämättä ja perehtymättä laajemmin aiheeseen, tuntuisi näin maalaisjärjellä ajatellen, että olet hyvin pitkälti oikeassa.

Minä tavallinen tallaaja ajattelen, että jokaisen maan ja jokaisen ihmisen tulisi edistää ja etsiä rauhaa koko maailmaan kaikkeuteen, mutta ihan lähimmät kumppanit tulisi kuitenkin olla mahdollisimman lähellä.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

"...mahdollisimman lähellä..."

Rajaa Norjan ja Ruotsin kanssa on myös se paljon puhuttu 1 300 kilometriä.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

"Ruotsi on kyennyt liittoutumattomuuspolitiikallaan pysymään ympärillä riehuneiden sotien ulkopuolella yli kahdensadan vuoden ajan. Suomelle tämä ei ollut toisen maailmansodan yhteydessä mahdollista, mutta mekin olemme kokeneet viisaan ulkopolitiikkamme ansiosta jo yli 70 vuoden mittaisen rauhan ajan."

Väyrynen väittää muka Ruotsin liittoutumattomuuspolitiikan ansioksi asiaa, joka johtuu silkasta maantieteestä.

Ellei ole yhteistä maarajaa aggressiivisena riehuvan suurvallan kanssa, vaan välissä on puskurivaltio, joka taistelee henkensä edestä vaikka suurempaansakin vastaan, helppohan silloin on selustassa paistatella liittoutumattomuudella ja tehdä samalla bisnestäkin sotaa käyvien kanssa.

Eikö Suomen 1930-luvun lopulla noudattama liittoutumattomuuspolitiikka ja puhdasoppinen lapsen usko Kansainliittoon sekä oman puolustuksen laiminlyönti ollut juuri Maalaisliiton politiikkaa? Silti "Suomelle ei ollut toisen maailmansodan yhteydessä mahdollista" pysyä sodan ulkopuolella koska naapuri oli riittävän häijy, eikä suinkaan siksi että liittoutumattomuspolitiikassamme emme osanneet olla tarpeeksi liittoutumaton.

Suomen 2. maailmansodan jälkeinen 70 vuoden rauhan aika ei myöskään ole kokonaan omaa ansiotamme, vaan aggressivisella Neuvostoliitolla oli onneksemme myös vastavoima, Yhdysvallat ja sittemmin NATO. Niiden ylläpitämän pelotteen ja Kylmän sodan kauhun tasapainon ansiosta Neuvostoliitto ei yrittänyt käyttää Suomen eikä muiden Euroopan valtioiden valtaamiseen raakaa voimaa, vaan ainoastaan poliittisia myötäjuoksijoita.

Käyttäjän leskinen kuva
Seppo Leskinen

Mistä ja miltä ilman suunnalta Suomen itsenäisyys on mahdollistettu?

Terveisin Seppo Leskinen, ei sosialisti
Haukiputaalta

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Suuressa roolissa oli Yhdysvaltain presidentti Woodrow Wilson, joka puhui kansallisen itsemääräämisoikeuden periaatteesta. Pitäisikö kiittää myös Lenin-setää?

Käyttäjän leskinen kuva
Seppo Leskinen Vastaus kommenttiin #15

Niin, tuotahan sopinee miettiä. Ja sitäkin, että oliko Suomi itsenäinen maa ennen Venäjän vallan alle joutumista? Vai oliko Suomea olemassakaan...?

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Kyllä Paavolla on pointtinsa. Missä on paljon sotilaallista jännitettä, siellä voi sattua myös "sotilaallisia vahinkoja" - ehkä Turkin ja Venäjän taannoinen törmäys oli juuri sellainen. En tuntisi oloani turvalliseksi, jos Nato ja Venäjä tuijottaisivat toisiaan tähtäinten läpi Suomen koko itärajan mitalta.

Jos maantiede pelasti Ruotsin maailmansodassa, miksei sama geografia suojellut Norjaa "aggressiivisena riehuvalta suurvallalta", tässä tapauksessa Saksalta? Maarajasta ei voi olla kysymys. Entä miksi venäläiset pommittavat Syyriassa, vaikka yhteinen maaraja puuttuu?

Viittaus kylmään sotaan on yhtä kuin viittaus blokkeihin, joihin Suomi nimenomaan ei kuulunut, tai jos kuuluikin, niin länsimaana Neuvostoliiton leiriin YYA-osapuolena. Erikoista aikaa näin jälkeenpäin ajateltuna!

Käyttäjän uninenmies kuva
Tuomo Niemelä

Norja oli Atlantin rannikkovaltio, joka piti blokata länsiliittoutuneilta. Ruotsi oli sijainniltaan aika yhdentekevä. Joten ei Saksan tarvinnut jälkimmäistä valloittaa. Ruotsin rautamalmi oli sitten se toinen syy.

Eli Norja nimenomaan maksoi miehityksellä epäonnisesta geostrategisesta sijainnistaan.

Käyttäjän NikoHaapaniemi kuva
Niko Haapaniemi Vastaus kommenttiin #12

Engelsmannit olivat itse menossa kovaa vauhtia Norjaa miehittämään samoista syistä, mutta Saksa ehti ensin.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Jos Suomi liittyy Natoon, sehän edelleenkin päättää oman valtioalueensa käytöstä. Miksi ihmeessä tarvittaisiin kenenkään tuijottelua tähtäinten läpi itärajallamme? Eihän niin tapahdu tällä hetkellä muuallakaan Naton ja Venäjän välisellä rajalla.

Kyse on Suomen puolustuskyvyn varmistamisesta kaikissa oloissa, eikä siihen tarvita jännityksen lisäämistä ehdoin tahdoin. Jos käyttäytyisimme kuin Turkki, toki voisimme jo nytkin teknisesti ampua saman tien alas ilmatilamme loukkaajat, mutta eihän se olisi poliittisesti viisasta rauhan aikana. Mutta on hyvä nostaa kynnystä niille, jotka suunnittelevat tulevansa tänne pahoin aikein, ja siihen Naton jäsenyys sopii hyvin. Sen ei tarvitse merkitä liittolaisten joukkoja eikä kalustoa Suomessa, ellei Venäjän toiminta anna siihen aihetta.

"Jos maantiede pelasti Ruotsin maailmansodassa, miksei sama geografia suojellut Norjaa "aggressiivisena riehuvalta suurvallalta", tässä tapauksessa Saksalta? Maarajasta ei voi olla kysymys. Entä miksi venäläiset pommittavat Syyriassa, vaikka yhteinen maaraja puuttuu?"

Saksa miehitti Norjan
-saadakseen jäättömiä tukikohtia Pohjois-Atlantin hallintaan
-varmistaakseen Ruotsin rautamalmin kuljetukset Narvikin kautta Saksaan
-ehkäistäkseen brittien ja ranskalaisten tulon Ruotsin malmikentille estämään Saksalta raudan saantia

Sekä geografia että geologia ratkaisivat tässä tapauksessa suurvallan hyökkäyspäätöksen, jota ei tälläkään kertaa muuttanut miksikään Norjan harjoittama liittoutumattomuus, ja meren taakse tehty hyökkäys tietenkin edellytti hyökkääjältä kykyä maa-, meri- ja ilmavoimien tehokkaaseen yhteistyöhön. Totta kai Saksa olisi hyökännyt Norjaan helpommin maarajankin kautta, jos se vain olisi ollut maantieteellisesti mahdollista.

Miksi venäläiset pommittavat Syyriassa?
-pitääkseen vallassa suojattinsa al-Assadin
-päästäkseen parrasvaloihin suurvaltana, jonka kannat on pakko ottaa huomioon
-varmistaakseen Latakiasta itselleen pysyvän tukikohdan ja jalansijan Lähi-Itään.

Olen samaa mieltä: YYA-Suomen asema oli todella erikoinen, ja suomettumisen takia viheliäinen. Ei tule ikävä silloista poliittista ilmapiiriä!

Ari Turpeinen Vastaus kommenttiin #13

Miksi venäläiset pommittaa Syyriassa?Siksi koska Assad pyysi apua taistelussa lännen tukemia terroristiryhmiä vastaan.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

"Se näyttää nykyaikaiselta reunavaltiopolitiikalta, johon Suomen ja Ruotsin ei pidä lähteä mukaan."

Venäjän toimet Ukrainassa ovat parin viime vuoden aikana luoneet uuden reunavaltiopolitiikan, jota toteutetaan sekä EU:n että Naton puitteissa. Venäjän rajanaapurit Suomesta Baltian kautta Ukrainaan ovat huomanneet, että niiden turvallisuuden haasteet ovat yhteiset. Venäjä tietysti tekee kaikkensa hajottaakseen reunavaltiot takaisin "kahdenvälisten" suhteiden piiriin.

Kansainvälinen yhteisö ei päästä Venäjää eristyksestään ennen kuin Krimin ja Itä-Ukrainan kysymykset on ratkaistu kansainvälisen oikeuden periaatteiden mukaisesti. Se tarkoittaa, että reunavaltiopolitiikalla on Yhdysvaltain ja kansainvälisen yhteisön tuki. Ruotsin ja Suomen kannattaa ilman muuta sitoutua siihen vielä nykyistäkin vahvemmin.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

"Ei kuolemanpelosta pidä itsemurhaa tehdä"

Mitenkäs se Jaakko Ilkan riimittely menikään:

"Mut varmaan Ilkan neuvo tää
Viel' elää kansan suussa:
Kauniimpi orjan elämää
On kuolo hirsipuussa."

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

" Nykyään sotilaallisesti liittoutumattomia maita kutsutaan puolueettomiksi. Englannin ja venäjän kielissä niistä käytetään samaa sanaa."

Ei tuo Väyrysen huomio todellakaan ole pelkkää semantiikkaa. Tulkinta- ja painotuspointti on ollut historiassamme ennenkin ihan relevantti kysymys. Paavo muistaa hyvin, kuinka Kekkosenkin aikana käytiin painia siitä, saadaanko Suomea sanoa missäkin virallisemmissa yhteyksissä puolueettomaksi maaksi vastoin itänaapurimme näkemystä ja toivetta. Kremlissä kun ei oikein pidetty siitä, että YYA-sopimuksen varsin selvästi kirjoitetut sotilaallisesti tietyissä tilanteissa velvoittavat konsultaatioklausuulit olisi ohitettu noin vaan ikään kuin vähemmän painokkaina, vaikkapa tätä nykyä voimassa oleviin EU-turvalausekkeisiimme verraten.

Eihän Väyrynen kuitenkin nyt ole itse viime vuosien ulkosuhdehuoltajien puolelta suosituksi tulleen mantrakysymyksen mukaisesti "juuttunut kylmän sodan juoksuhautoihin" painottaessaan kremlologihenkisesti sananselitysopillista linjausta puolueettomuus/neutraliteetti/liittoutumattomuusvalinnassa? Unohtaen samalla, että pumaska on pumasta ja praktika on reaalipolitiikkaa. Itseisarvona kai voidaan enemmänkin pitää kansallista turvallisuuttamme kuin pilkunviehätystä hipovia terminologiakoulukuntaskismoja sinänsä. Puolueettomuus ei toiminut syksyllä 1939 Suomen valintana, eikä liittolaisuus-yya idän kanssa 1940 Viron valintana.

Väinö Tannerin kerrotaan tokaisseen talvisodasta viisastuttuaan, että perkeleen hyökkäystä vastaan on oltava valmis hyväksymään vaikka saatanan tuki. Nyt ei suurta saatanaa ole näköpiirissäkään, mutta idässä on ilmiselvästi kasvanut uusimperialistiaggression eskaloituva uhka, joka pyyhkii ns. täivaltioiden puoluettomuudella kansantasavaltojensa ja sudeettimaanmiestensä saappaita.

viime vuosien ulkosuhdehuoltajien puolelta muistutettiin usein kylmän sodan taaksejäämisestä besserwisserkaanonin römäkällä rintaäänellä myös tätä tuttua mantraa hokien: 'Monilta on jäänyt huomaamatta, ettei itänaapurimme ole enää mikään Neuvostoliitto, vaan uusi demokraattinen, läntiset arvot jakava ja paljolti määrittäväkin, vauras ja ihmisoikeuksia sekä kv. lakia kunnioittava terveesti omanarvontuntoinen mutta siltikin hyväntahtoinen ja alati pienempiä naapureitaan ja kumppanuussuurvaltojakin avustava ihannenaapuri mm. terrorismin ja pakolaisuuden ongelmia ratkottaessa.' - Ja totta, emme ole huomanneet tuollaista kehitystä hyssyttelyeliitin ulkopuolella, vaan jotain muuta.

Eipä siis ihme, että kun monet turvallisuusympäristömme meistä ja varsinkin itänaapuristamme riippumattomat tekijät ovat kehittyneet valitettavassa määrin epävakautta indikoivaan suuntaan, ovat jotkut "ultraväyrysläiset" ottaneet jopa luvattomasti Väyrysen identiteettiä lainaten hänen nimensä goodwillin propagandakäyttöönsä. ks. Paavo V. muka Pyhän Putinin voitonnauha kädessään: http://www.suomenmaa.fi/?app=NeoDirect&com=6/3/853...

Ei vara venettä kaada, ajattelevat monet muutkin kuin 'ultraväyrysläiset' turvallisuuskysymyksissä. Varsinkaan kun sitä palovakuutusta ei yleensä tuppaa saamaan enää sitten kun nurkat jo alkavat kärytä, ja tontilla hiiviskelee pieniä vihreitä baretteja ties missä tarkoituksissa. Mm. laajapohjaisesta sosiaalisesta tilauksesta syntyneen Kansalaispuolueen ja niin ikään jäsenistörikkaan inhorealistisen "I"PU-puolueen yhä kasvavaa suosiota saavuttavien näkemysten mukaan EU:n turvatakuut (Britannialla tai ilman) ovat lähinnä naiiviususkon asia siinä missä paavin bullat tai länsinaapurimme pateettiset finlandssakitkin. Yhtä hyvin Suomineito voisi hakea tunnettujen humanistiemme kuten ex-presidentti Halosen auktoriteettituella YK:n julistamaa lähestymiskieltoa mahdollisesti ahdistelevaksi provosoituvaa hybridi-Venäjää vastaan.

Näinpä ollen on esitetty ihan perustellusti myös hyöty/haittaselvityksen tekemistä mahdollisen YYA2.0:n solmimisesta Venäjän kanssa sotilasyhteistyöklausuuleineen ennen senkin option sulkeutumista, ks. http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/212307-s...

Käyttäjän IlkkaSalo1 kuva
Ilkka Salo

Väyrynen on taas kaivanut yya-ajan liturgiset sanankäänteet esiin. Aina kun Suomessa on puhuttu puolueettomuudesta ja liittoutumatotmuudesta, niin ollaan jo tukevasti itäleirissä. Sehän Väyrysen koko poliittisen toiminnan tavoite on koko ajan ollut. Väyrynen on "Suomen syöjä" pahimmasta päästä.

Muutama päivä sitten Väyrynen kaivoi esiin Paasikiven mörköoopperan, kun ei enää kehtaa edes itse viitata Kekkoseen. Väyrynen ryvettyi Kekkoslovakiassa niin perusteellisesti, ettei sitä hevin unohdeta. Paasikiven linja on ollut sitä samaa myöntyväisyyspolitiikkaa, jolla kerta toisensa jälkeen ajaudutaan Suomen kannalta destruktiivisiin idänsuhteisiin. Edelleen Väyrysen on helppo vedota Paasikiveen, sillä tuon senillin käppänän ollessa presidenttinä Väyrynen oli lapsi. Paasikivi paalutti Suomen aseman itäleirissä ja siitä saadaan kärsiä niin kauan kuin näitä "väyrysiä" riittää. Paasikiven oikea paikka (samoin kuin Kekkosen) olisi ollut Valtakunnanoikeus ja syyte vehkeily vieraan vallan kanssa.

Paavo Väyrynen oli itsekin vähällä päästä syytettyjen penkille omien vehkeilyjensä perusteella. (Vlamirov-case ja muut kotiryssät). Vuonna 1989 Väyrystä epäiltiin, mutta sillä kertaa Väyryselle oltiin kilttejä: hänen toimintansa todettiin moitittavaksi, mutta ei suoraan lainvastaiskesi. Paavo Väyrynen, vehkeilysi Neuvostoliiton ja nykyisin Venäjän kanssa on niin läpinäkyvää, että se saa koomisia piirteitä. Meitä on paljon, jotka muistavat suhmurointisi.

Nämä Väyrysen puheet Suomen ja Ruotsin liitosta on niin moneen kertaan kuultu ja kevyesti havaittu. Väyrysen väitteet ovat aina joko todentamattomia tai selvästi epätosia. Täten Väyrynen on moraaliltaan täysin ala-arvoinen suomalainen, joka ei koskaan tule ansaitsemaan merkittävän valtiomiehen titteliä.

Kun lukee tuon Väyrysen kirjoituksen, niin Väyryseltä jää taas mainitsematta, että viimeisen 25 aikana Suomella olisi ollut ainutlaatuinen mahdollisuus suuntautua länteen, mutta se mahdollisuus jätettiin käyttämättä. Läntinen sivistysvaltio on Väyryselle mörkö, jota hän näyttää kammoavan hautaan asti.

Väyrysen mainistema "viisas ulkopolitiikka" on aina(!) ollut suomalaisten kannalta haitallista.

Suomen tulee toteuttaa heti seuraavat toimenpiteet: 1) sanoa kaikki Venäjä-suhteet irti, 2) liittyä välittömästi NATOon ja 3) vaatia Euroopan liittovaltion toteuttamista oitis.

Mikään hinta em. toimenpiteistä ei ole liian kallis, jotta Suomi saadan pidettyä erossa Väyrysen skenaarioista.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Täsmennyksenä: suosittelustani huolimatta kannatan 3 kohdastasi ainoastaan Natoon liittymistä.

Venäjä on olemassa vielä Putinin hallinnon jälkeenkin, eikä Suomen etu ole keskusteluyhteyden eikä kauppasuhteiden katkaisu siihen. Euroopan liittovaltio ei kyllä innosta kun näkee, miten avuton se on omien sääntöjensä noudattamisessa, siirtolaisuuden hallinnassa ja taloudellisen vastuun rajaamisessa niille, jotka valtaakin käyttävät (vrt. Kreikan talous).

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

"Venäjä on olemassa vielä Putinin hallinnon jälkeenkin"

Ei tuo ole varmaa. Neuvostoliittoakaan ei ollut enää Gorbatshovin hallinnon jälkeen ja Rooman Keisarikunnallakin oli joku viimeinen keisarinsa. Jäjellä keisarikunnasta on lähinnä Vatikaanivaltio. No, voihan Venäjästä jäädä vastaavasti Kreml, esimerkiksi Novgorodin ja Leningradin oblastien liittoutuessa sodassa Moskovaa vastaan.

Käyttäjän nurmenmarkku kuva
Markku Nurmi

Pidän Ilkka Salon kanssa Paavo Väyrysen ulostuloja koskettavina.

Ilmeisesti ne ovat myös pelottavia, uhkaavia tai muuten vaan vastahyökkäystä vaativia. Siis ainakin Salon ja muutaman muunkin tällä foorumilla esiintyvän mielestä.

Minusta on virkistävää, että Suomen politiikasta voidaan käydä keskusteluja. En kuitenkaan osaa pelätä Väyrysen kommentteja. Ja vaikka osaisinkin, en niitä kauhistelemalla varmaankaan saisi lukijoita taakseni. Minä en näet ole merkittävä poliittinen kommentaatori.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Tämä tänään julkaistu Ruotsin hallituksen ulkopoliittinen linjanveto todistaa, että Väyrysen puheet puolueettomuudesta ovat menneen talven lumia. En löytänyt koko p-sanaa tuosta litaniasta.

"The United States is an important partner for Sweden and we are developing and deepening our already broad cooperation with the country."

http://www.government.se/speeches/2016/02/statemen...

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Joo, näinhän Wallström linjan määrittelee: "non-participation in military alliances".

Tuntuuko tutulta?

"We need a stronger EU that can continue to stand up for fundamental common values and principles, not least in our European neighbourhood. Internal divisions must be counteracted... The EU needs a new migration system based on shared responsibility and international commitments, with respect for the right of asylum. This is possible if all 28 Member States take their share of responsibility, and if cooperation is improved."

Kaikenlainen haaveilu syvemmästä liittoutumisesta Ruotsi kanssa merkitsee siis automaattisesti EU:n integraation syventämistä. Vakavasti otettavien Ruotsin oppositiopuolueiden linja poikkeaa tuosta vain siten, että tavoitteeksi on asetettu myös NATO:n täysjäsenyys.

Käyttäjän JariPirppu kuva
Jari Pirppu

Kekkosen aikaan suomen puolueettomuus tarkoitti n-liiton etupiiriin kuulumista,yk;n äänestyksissä tuomittiin kaikki usan/lännen toimet,itäblokki esiintyi sangen puhtoisena,-eli ei se mitään puolueettomuutta tosiasiassa ollutkaan,vaan rähmälläänoloa !

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Väyrysen mukaan Suomi on sotilaallisesti liittoutumaton, koska EU ei ole sotilasliitto eikä EU:n jäsenillä ole velvollisuutta antaa sotilasapua muille jäsenmaille. Hehheh, olisi naurettava väite, jos esittäjä olisi joku muu kuin Väyrynen.

Jos jätetään virallinen liturgia sikseen ja katsotaan Suomen sotilaallisia liittoumia:

Suomi kuuluu EU:hun, riidatta siis länsiliittoon. EU:n Lissabonin sopimuksen artikla 42.7 mukaan jäsenmaiden on autettava kaikin tavoin hyökkäyksen kohteeksi joutunutta jäsenvaltiota. Jäsenvaltioilla on tähän velvollisuus. Artiklatekstin "If a Member State is the victim of armed aggression on its territory, the other Member States shall have towards it an obligation of aid and assistance by all the means in their power, in accordance with article 51 of the United Nations charter”" obligation kääntyy kyllä velvollisuudeksi ja käsittääkseni myös Suomi on sen velvollisuudeksi tunnustanut. On maan oma asia, antaako se hyökkäyksen kohteeksi joutuneelle villasukkia, oliivi- tai rypsiöljyä vai sotilaallista apua, mutta annettava on. Suomi haluaa tulkita sopimustekstiä Ruotsin kanssa siten, että sotilasapua on annettava, jos sitä pyydetään. Suomella ja Ruotsilla on tähän syynsä, kun eivät kuulu Natoon. Olemme siis sotilaallisesti liittoutunut, koska kuulumme EU:hun.

Suomi ja Nato ovat solmineet ns. isäntämaasopimuksen ja harjoitelevat tiiviisti yhdessä. Suomen aseistus ja kalusto on pääosin Nato-yhteensopivampaa kuin monella Nato-maalla ja Suomi panostaa muutenkin länsitiedusteluun, -kalustoon ja -tavaraan, mitä tulee sotilasasioihin. Suomi on siis jo intergroitunut Natoon, mutta Suomi ei ole Naton jäsen eikä saa turvatakuita. Suomi on sotilasliittokumppaninsa valinnut eli olemme sotilaallisesti liittoutuneet länteen.

Suomi ja Ruotsi tekevät yhä syvempää yhteistyötä sotilaallisesti ja Ruotsi voidaan kiistatta katsoa länsimaaksi ja Naton tärkeäksi kumppaniksi. Ruotsissa alkaa olla Nato-kannatusta jo enemmän kuin vastustusta ja maan puolueet yksi toisensa jälkeen ovat kääntyneet kannattamaan jäsenyyttä. Suomi on siis sotilaallisesti liittoutunut länteen myös Ruotsin ja Ruotsin yhteistyökumppaneitten kautta. Ruotsilla on muistaakseni lisäksi joku itse luotu lakitason velvollisuus auttaa sotilaallisesti hyökkäyksen kohteeksi joutunutta valtiota. Suomi saa siis pyytämällä sotilasapua Ruotsilta myös Ruotsin oman lainsäädännön nojalla ja Ruotsilla on velvollisuus antaa sotilasapua Suomelle.

Suomessa aletaan pikku hiljaa tajuta, että yksin emme pärjää eikä tiukassa paikassa meitä auta kukaan muu kuin Nato, joka on ainoa sotilaallinen ja operaatiovalmis järjestö Euroopassa. Vain Nato pystyy turvaamaan Suomelle erittäin tärkeän huollon kriisiaikana. EU ei tähän kykene eikä sillä ole tähän velvollisuuttakaan saati komentojärjestelmiä. Ruotsi, vaikkakin se antaisi apua, on liian pieni ja heikko auttamaan tositilanteessa Suomea merkittävällä tavalla. Tämän ovat tunnustaneet Ruotsissa useat kenraalit ja jopa maan valtiontalouden tarkastusvirasto.

Kun Venäjä on uhka koko Euroopalle, miksi siis leikkiä todellista hölmöä ja jättäytyä Venäjän armoille? Maan johdon tärkein tehtävä ei löydy mistään lakikirjasta tai perustuslaeista tai muustakaan vastaavasta säädöskokoelmasta: Se on turvata kansakunnan olemassaolo. Jos tätä ei ole vielä tajuttu, alkaa olla viimeinen aika.

Käyttäjän Timo-PekkaMustakallio kuva
Timo-Pekka Mustakallio

Ikävä kyllä Sinä olet laajalla kaistalla väärässä.

Rullataanpa asia auki lopusta käsin. Onko Venäjä uhka? Ei tietenkään - ei Suomelle eikä Euroopalle, vaan hyvinkin kiinnostava yhteistyömaa laajojen luonnonvarojensa ja varsin hyvän teknologiansa vuoksi, ja jolla on nousuvaraa vielä monella alalla. Kuten tiedämme se on kansantaloutena Italian-Brasilian välillä (tuoreimpia tilastoja vaikean vuoden 2015 tilanteesta ei lie vielä valmistunut), eli suurvallaksi sen talousvoima, "pöksyt", ei yksinkertaisesti riitä. NATO:n oman olemassaolonsa turvaamiseksi luomissa viholliskuvissa ei ole todellisuudessa perää - viholliskuvan papukaijamainen toistaminen ei anna kovin hyvää kuvaa puhujasta.

Ruotsin kansalaisten keskuudessa NATO-kannatus on tuskin liikahtanutkaan, ja sama tilanne vallitsee Suomessa. "Kyllä kansa tietää", kuten muinoin sanottiin. Tohtori Väyrynen on aivan oikeassa esittäessään, että Suomi-Ruotsi yhdistetyin voimin on niin vaikea pala mahdolliselle hyökkääjälle - jopa suurvallalle - että hyökkäys ei kannata, etenkään jos sen poliittinen hinta otetaan huomioon. Ruotsin ja Suomen sotilasvoimien painopisteet täydentävät hyvin toisiaan, ja maiden yhteistyö pitää myös täydennykset tai huollon hallittavissa - sotatilanteessa Itämeren laivaliikenne tulisi mahdottomaksi, ilmakuljetuksetkin vaikeiksi. Lyhyet ja suojaisat yhteydet, maayhteys, ovat valttia. Arkaainen, "höyrykauden" tekniikka kenties myös, ajatellen meidän nykytekniikan ja etenkin -tietotekniikkamme laajoja haavoittuvuuksia.

NATO-apu taas on monella tapaa ongelmallinen. Se on ensinnäkin reaktiivinen: olemme jo sodassa ennen kuin NATO lähtee toimimaan... JOS lähtee, sillä jäsenvaltioiden halu ja kyky antaa apua on kyseenalainen, ja se tulee meren takaa eli on parhaimmillaankin vain "liian vähän, liian myöhään". Keskiverto ällilläkin on havaittavissa, että naapuritalon kaverin kanssa on helpompi puolustautua rosmoa vastaan joka on tullut hillumaan kotipihaamme pahoissa aikeissaan, kuin joutua soittamaan naapurikaupunkiin puolitutuille josko sieltä joutaisi joku tulla vähän jelppimään. Tämä yksinkertainen totuus näyttää viimein valjenneen jenkeillekin, jotka nyt vaivautuneina joutuvat toteamaan ettei Baltian puolustus taida mitenkään onnistua... rautalangasta väännettynä Suomi tai Ruotsi NATO-jäsenenä joutuisi antamaan vähistä voimistaan eli vuodattamaan verta ja kärsimään korvaamattomia kalustotappioita, ja silti kävisi huonosti: Baltiassa ei ole tilaa, ei "syvyyttä", ja sieltä perääntyminen tietäisi uintireissua - kuten kuvailtua laivat eivät enää liikkuisi Itämerellä.

EU:n Lissabon-sopimuksen artikla 42.7:n tulkinta on omapäinen. Tosiasiassa esimerkiksi Ranskan "terrori-iskun" jälkeen Suomi nimenomaisesti EI antanut sotilasapua. Kaukonäköisempi tarkastelija pistäisi myös merkille, että Unioni on JO NYT hajaantunut pakolaiskysymyksessä, ja että sen purkautuminen jo lähiaikoina on hyvinkin realistinen mahdollisuus - vähän pidemmällä tarkastelulla pikemminkin jo varmaa. Mikään puolustusratkaisu, mikä rakentuu EU- tai NATO-avun varaan (kun NATO-joukot koostuisivat EU-jäsenmaiden sotavoimista) ei voi pitkällä tähtäyksellä tulla kyseeseen. Yhdysvallat taas ovat köyhtyneet merkittävästi menneen 13 vuoden sotimisen seurauksena, ja kansalaiset hyvin vastahakoisia sotilaallisiin operaatioihin muualla maailmassa, edes Euroopassa. "Hoitakoon itse ongelmansa", on valtamielipide. On ehkä vaikeaa hyväksyä, "koskaan et muuttua saa!", mutta meidän maailmamme on suuren murroksen keskellä - eilisen totuudet eivät enää olekaan totta. Elämme kuplassa, mikä on ilmeisessä puhkeamisvaarassa.

"NATO-laivat eivät koskaan tulleetkaan" on ehkä sutkautus... mutta siinä on vinha perä. Kannattaisi siis harkita tarkoin nyt kun vielä voi, haluaako riskeerata seistä laiturinnokassa ja pettyä katkerasti: "voihan vitalis, ne pettivät meidät!".

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Minkähän Ruotsin kanssa sinä sitä yhteistyötä syventäisit, kun nykyhallitus vaatii tiiviimpää ja vahvempaa EU:ta, porvarit Nato-jäsenyyttä ja ruotsidemokraatit käpertymistä omaan maahan?

Minä kannatan tiiviimpää ja vahvempaa EU:ta enkä vastusta sen kummemmin puolustusliittoa Ruostin kanssa kuin Natoakaan.

Käyttäjän Timo-PekkaMustakallio kuva
Timo-Pekka Mustakallio Vastaus kommenttiin #33

Puolueiden jäsenkadosta ja kansalaisten haihtuvasta luottamuksesta poliittisia päätöksentekijöitä kohtaan oli aika hälyyttäviä esimerkkejä tuoreessa SPIEGEL-jutussa maanantailta (22.2.). Nämä kansalaiset eivät tietenkään lakkaa olemasta, lakkaa olemasta "poliittisesti" kiinnostuneita omasta elinympäristöstään - vaan heidän aktiivisuutensa suuntautuu sellaiseen toimintaan jota kohtaan he tuntevat luottamusta... sosiaalinen tilaus siis ääriliikkeiden pillipiipareille hankkia taakseen joukkovoimaa, todennäköisesti vieläpä kumouksellista joukkovoimaa. Kysymykseesi siis: miksi kysyä enää Ruotsin porvarilta, ruotsidemokraatilta... tai sen puoleen vaikka kioskin myyjättäreltä haluaisiko hän kenties liittoutua kanssani? Leikki leikkinä, mutta laajasti ottaen tilanne Euroopassa on absurdi: kansan ja politiikan välillä ei ole enää sidettä. Pelkään pahoin, että EU-ydin on suuren (ja mahdollisesti väkivaltaisen) mullistuksen kynnyksellä. Ruotsi nyt sentään pysyy tolpillaan, toivottavasti.

http://www.spiegel.de/politik/ausland/europa-den-p...

Minäkin olin aikoinani Euroopan Yhteisön innokas kannattaja, "eurooppalainen" kielitaidonkin osalta. Asuin Lounais-Saksassa silloisella USA-miehitysvyöhykkeellä, eli amerikkalaisten kanssa olin tekemisissä (Pattonville) eikä siihen suuntaan ole mitään kaunoja. Nykyisellä EU:lla ei ole enää mitään tekemistä tuntemani wanhan Euroopan kanssa, eikä liioin Yhdysvaltoja tunnista enää entisekseen. Jos vanhat ystävät tekevät väärin on ystävänä sanottava se suoraan, ja niin teenkin. Se ei millään muodoin tarkoita, että olisin alkanut heilutella baseballmailaa itänaapurin tiimissä, niin kuin Jenkkilän sanonta kuuluu :)

Kun EU28-keskiarvona lähes neljä viidestä kansalaisesta ei enää luota poliitikkoihinsa (haastattelut on tehty 5/2015, eli luultavammin ajantasainen tilanne on vielä pahempi) ei ole mitenkään tuulesta temmattua tuumia, että tuon Unionin päivät ovat luetut. Sen sortuminen taas sortaa NATO:n, sillä on vaikea kuvitella poliittisesti erilleen ajautuneiden maiden enää mahtuvan saman sotilasliiton alaisuuteen, tai että Yhdysvallat yksin haluaisivat (saisivat) jäädä ylläpitämään sotilasvoimia hajaannukseen ajautuneessa Euroopassa.

Suomi ei ole puolueeton tai liittoutumaton, vaan se on nyt kovin... näköalaton!

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela Vastaus kommenttiin #34

Ongelmat on huomattu, mutta oma "näköalasi" jäi kyllä perin hämäräksi.

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Vihdoinkin kommentti, jota on yritetty perustella.

Olen eri mieltä Venäjän uhkasta ja olen sen perustellut niin monta kertaa muualla etten enää vaivaudu.

Ruotsin kansan osalta tilanne ollut muuttumaton vain vuoden ja sitä ennen Nato-kannatus nousi kovaa vauhtia vuoden 2011 reilusta 20 prosentista lähes 40-50 prosenttiin. Vastaavaa nousua tuskin länsimaista löytyy. Ei siis ihme, että maan puolueiden osalta kannatusenemmistö alkaa olla kohta selviö ja vuoden 2018 vaaleissa voi rävähtää.

Lissabonin sopimuksen osalta samaa mieltä, turvatakuulauseke on teoreettinen ja Suomi haluaisi tulkita sitä laajasti, mutta mitään takeita ei ole siitä, että muut maat Ruotsia lukuunottamatta näin tekisivät.

Vaikka Nato-jäsenyys on käyttämätön kortti, se tulee katsoa. Länsimaiseen sopimuskulttuuriin kuuluu, että sopimukset pitävät. Natossa tämä tiedetään ja sen vuoksi siitä ei voi lipsua vähäisessäkään määrin. Jos näin tehtäisiin, jokainen olisi sen jälkeen Venäjän kanssa omillaan. Nato on sen verran iskukykyinen, että Venäjä on sen rinnalla tosipaikassa vähäpätöinen toimija. Venäjäkin sen tietää eikä ole toistaiseksi uskaltanut kokeilla haastaa yhtäkään Nato-maata.

Käyttäjän Timo-PekkaMustakallio kuva
Timo-Pekka Mustakallio Vastaus kommenttiin #36

En uskalla povailla vielä mitään vuodelle 2018 - aika näyttää miten käy.

Länsimaisesta sopimuskulttuurista minulla on hieman erilaisia kokemuksia. Saksa-Sveitsi-Itävallan tuolla puolen on perinteisesti pidetty ihmistä hiukan yksinkertaisena, ken ei tingi tai fuskaile hieman. Ei se ole pahantahtoista, vaan hieman kuin karjalaisten tarinointiperinteen kaltaista, missä koetellaan vastapuolen herkkäuskoisuutta, luodataan onko hän pöyhkeä typerys vaiko ihminen jonka kanssa voi olla kaveri. Luottamuksen kanssa instituutioihin - paitsi katoliseen kirkkoon kenties - on myös hieman niin ja näin. Me ehkä ajattelemme EU:n ja Euroopan toimivan pohjoismaiseen tyyliin tehokkaasti ja asiallisesti, ja ehkä se siihen suuntaan aikanaan olisi valunut (siis jos se selviää nykykriisistä, mitä en usko). EU:ssa enemmistönä olevalle eteläisen Euroopan mentaliteetille elämän pikku peli, pieni teatteri on yhä hyvin tärkeää - suorastaan elintärkeää. Joskus se harmittaa, mutta toisaalta se elämää suurempi elämä on varsin hauskaa. Venäjän tai Jenkkilän kanssa ei ole juurikaan tekemisiä, mutta käsittääkseni ainakaan amerikkalaisten kanssa ei pidä allekirjoittaa sopimuksia ennen kuin hyvä lakimies on tutkinut ne tarkalla kammalla.

Ollakseen vähäpätöinen toimija Venäjä on jallittanut iskukykyistä NATO:a varsin onnistuneesti, eikö?! "Ei sen koko, vaan osaako sitä käyttää", jos hymynkare suupielessä veistelisi. Minua on viihdyttänyt suuresti seurailla turhantärkeiden US-kenraalien korvista nousevia savukiehkuroita, kun he ovat saaneet taktisista virheistään kipeästi näpeille. Putin näyttää lukeneen Sun Tzu`nsa ja kai paljon muutakin kirjallisuutta aika hyvin (editoitu).

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Natottajat tulevat kuin susilauma heti kun joku kirjoittaa ettei Natoa haluta. Ovatko USA:n trolleja.

Käyttäjän timonenonen kuva
Timo Nenonen

Vahva epäilys on jo kyllä herännyt.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

On sinänsä totta, että kemiasta johdettua sanaa "neutraali" käytetään maailmankielissä "liittoutumattoman" synonyyminä. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi politiikan termi "puolueeton" olisi sopiva "neutraalin" suomennos.

Edellisen hallituksen pääministeri Stubb ja Ruotsin nykyinen ulkoministeri Wallström käyttävät muuten termiä "sotilasliittoihin kuulumaton maa".

Käyttäjän uninenmies kuva
Tuomo Niemelä

Kylmän sodan aikana oli kaksi puolta ja Suomi kantaa ottamattomana oli juurikin puolueeton. Tämän ajan Suomi voisi olla neutraali, jollemme kuuluisi EU:iin ja olisi samassa rintamassa mm. Venäjän pakotteissa.

Kuitenkin, jos edelleen olemme sotilaallisesti liitoutumattomia, asiantilan voisi korjata.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Asiallisestihan Suomen tilanne on sama kuin Ruotsin tilanne, jonka Wallström linkitetyssä puheessa kuvaa. Pääministeri Stubb sanoi edelliselle eduskunnalle, että Suomi ei ole puolueeton eikä liittoutumaton vaan sotilasliittoihin kuulumaton maa. Ulkoministeri Tuomioja ja puolustusministeri Haglund kuuntelivat ilmeenkään värähtämättä.

Tämä ei tietenkään estä englanninkielisiä diplomaatteja käyttämästä termiä "neutral". Varmaan he luulevat sen olevan kohteliasta.

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Valitettavasti elämme 2000-lukua ja taustapeiliin tuijottamalla ajetaan ennen pitkää päin seinää. Menneen maailman etsiminen on yleensä hyödytöntä. Eikö joskus voisi kokeilla tulla nykypäivään? Venäjä miehittää tällä hetkellä kolmea itsenäistä eurooppalaista valtiota ja valtaa juuri tällä hetkellä alueita Syyriassa. Tervetuloa 2000-luvulle.

Käyttäjän uninenmies kuva
Tuomo Niemelä

Suomi ei ole Ruotsi, eikä etenkään luojan kiitos täällä ole Wallströmejä hallituksessa. Majuri on aivan oikeassa: pitää toimia nykyhetken mukaan mikä on oikein.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela Vastaus kommenttiin #28

Et sitten lukenut Jounin linkittämää Wallströmin puhetta. Kyse on nyt hiukan tärkeämmistä asioista kuin siitä, kenen naamasta kukin tykkää.

Käyttäjän uninenmies kuva
Tuomo Niemelä Vastaus kommenttiin #30

Mihinköhän puheessaan viittaat? En todellakaan jaksanut kuin silmäillä, enkä löytänyt syytä lukea kokonaan (millähän ihmeellä tässä voisi välttää vastauksen tyyliin "no älä lue sitten!").

Eiköhän asiat ole kaikille selvillä, mutta miten Ruotsi edelleenkään siihen liittyy?

Käyttäjän uninenmies kuva
Tuomo Niemelä

Väyrynen on oikeassa eurosta ja valuuttaliiton vahingollisuudesta Suomelle. Mutta tässä asiassa hän on väärässä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset