Kokoomus petti keskiryhmät kahdesti
Kuntavaalien lähestyessä mieleeni ovat palautuneet tapahtumat kolmen vuosikymmenen takaa.
Vuoden 1988 Helsingin kuntavaaleissa Keskusta kaksinkertaisti paikkalukunsa ja sai neljä valtuutettua. Kokoomus kutsui keskiryhmien edustajat neuvotteluihin, joissa sovittiin valtuuston järjestäytymisestä ja siihen liittyvästä paikkajaosta.
Sopimus vahvistettiin allekirjoituksin. Pian tämän jälkeen Kokoomus rikkoi sen ja teki kaupat sosialidemokraattien kanssa.
Tätä oli edeltänyt paljon vakavampi sopimusrikkomus. Vuoden 1987 eduskuntavaalien edellä Kokoomuksen johto oli sopinut niiden jälkeisestä hallitusyhteistyöstä keskiryhmien kanssa. Maahan syntyi kuitenkin Harri Holkerin johtama sinipunahallitus.
Eduskuntavaalien lähestyessä Kokoomuksen, Keskustan ja RKP:n puheenjohtajat sopivat yhteistyöstä, jolla SDP:n ylivalta saataisiin murretuksi. Pyrimme yhdessä Ilkka Suomisen ja Christoffer Taxellin kanssa siihen, että näköpiirissä ollut eduskunnan ei-sosialistinen enemmistö pääsisi muuttamaan Suomen sisäpolitiikan suuntaa.
Sovimme, että pyrimme yhdessä hallitusyhteistyöhön sosialidemokraattien kanssa. Jos he kieltäytyisivät, muodostaisimme Kokoomuksen ja keskiryhmien yhteishallituksen.
Vaalien jälkeen Kokoomuksen johto pyrki täyttämään sopimuksen. Kaikki puolueen hallitusneuvottelijat Ulla Puolannetta lukuunottamatta olivat sopimuksen takana.
Kokoomuksen riveissä oli kuitenkin luopio, Harri Holkeri, joka liittoutui presidentti Mauno Koiviston kanssa ja vei puolueen yhteistyöhön SDP:n kanssa. Tämä sopimus vahvisti sosialidemokraattien ylivaltaa entisestään.
Työelämässä toteutettiin sosialidemokraattisia uudistuksia. Niistä neuvotelleet Ilkka Kanerva ja Matti Puhakka saivat lisänimet ”punerva ja kahakka”.
Suomen talous tuhottiin Mauno Koiviston manuaalisesti johtamalla vahvan markan politiikalla. Se oli valmistautumista euroaikaan.
Holkerin sopimukseen Mauno Koiviston ja SDP:n kanssa kuului, että hän varmistaa Koiviston uudelleenvalinnan vuoden 1988 presidentinvaaleissa. Tämän Holkeri ilmoitti julkisuudessa jo ennen vaaleja.
Kevään 1987 hallitusratkaisun ja presidentinvaalien asetelman siivittämänä voitin Holkerin ja nousin kakkoseksi. Samalla Keskusta palasi suurten puolueiden sarjaan. Menestys jatkui syksyn kuntavaaleissa.
Vuoden 1989 alussa Keskustan ja Kokoomuksen suhteita pyrittiin parantamaan. Kokoonnuimme Esko Ollilan kutsusta Suomen Pankin saunaan. Harri Holkerikin oli mukana. Tapaamisessa oli vaivautunut tunnelma.
Seuraavana aamuna saimme kuulla, että Helsingin kokoomuslaiset olivat rikkoneet meidän kanssamme valtuuston järjestäytymisestä tekemänsä sopimuksen.
Vaalikauden lopulla vahvan markan politiikan tuhoisuus alkoi tulla yhä vahvemmin esille. Keväällä 1991 Keskusta sai veret seisauttavan vaalivoiton ja palasi johtavaksi hallituspuolueeksi.
Mitä mieltä ylipäätään olet salaisista sopimuksista ennen vaaleja, joista ei äänestäjille hiiskuta mitään? Eikö olisi ollut reilua sanoa ennen vaaleja, että ”pyritään porvarihallitukseen sosialidemokraattien kannatuksen alentamiseksi”? Äänestäjätkin olisivat tienneet, mitä tavoitteita kekkospuolueilla oli?
No nyt kun olet kolmen puolueen listoilla, asiat ja tavoitteesi ovat harvinaisen selvät.
Ilmoita asiaton viesti
Unohdit kirjoituksessasi yhden asian. Milloin ja miksi syntyi sanonta, ”Kepu pettää aina”?
Ilmoita asiaton viesti
1) Olisiko Suomelle pitänyt sallia EU:n tavoin kansanäänestys myös euroon ja EMUun liittymisestä? Pelättiinkö että Suomen kansa äänestää väärin?
EMU-PÄÄTÖS EDUSKUNNASSA VUONNA 1998: (Ketkä ovat nyt nahkurin orsilla pahanmakuista EMU-kakkua syömässä?) Paavo Lipponen (sdp) ja Sauli Niinistö (kok) ilkkuvat Esko Aholle (kesk)…Kuka oli oikeassa EMU:n suhteen?
http://www.youtube.com/watch?v=PwEbyUactDE
2) Tekikö ex-presidentti Mauno Koivisto (sdp) valtiopetoksen ns. Koiviston konklaavissa?
http://karjalankuvalehti.fi/images2/pankkikriisi_k…
Ilmoita asiaton viesti
Millaista kakkua palkansaajat ja eläkeleiset mahtaisikaan syödä jos meillä olisi oma valuutta. Devalvaatiossa kun tapahtuu aina tulonsiirto palkansaajilta pääomalle, kuten prof. Tauno Tiusanen aikoinaan blogissaan totesi.
Ilmoita asiaton viesti
Nostit hyvin esiin devalvaation vaikutuksen suurelle osalle kansalaisia. Väyrynen on ehdottanut eroa eurosta ja markan devalvoimista. Pitkään mukana olleena hänen täytyy tietää devalvaation vaikutukset. Viimeaikoina on kannettu suurta huolta maamme velkaantumisesta ja lainojen lyhentäminen devalvoituneella markalla nostaisi velan aivan uudelle tasolle. Tällaiset faktat populistit (joihin Väyrysenkin lasken) tietysti ohittavat.
Ilmoita asiaton viesti
Paitsi ettemme enää velkaantuisi omalla valuutalla koska vienti vetäisi ja talous kulkisi lujaa. Nykyisin ei valuuttoja devalvoida vaan ne kelluvat kuten eurokin.
Ilmoita asiaton viesti
Eikös sen viennin vetäminen seuraa juuri valuutan devalvoitumisesta? Kävisikö mielestäsi niin, että kun tänään devalvoimme, jo huomenna vienti tuottaisi devalvaatioprosenttia vastaavan summan nousseiden velkakustannusten hoitoon? Kelluva valuuttaa saa arvonsa kyseisen maan taloudellisen tilanteen mukaan. Väyrysen ja kumppaneiden mukaan Suomella menee nyt niin huonosti, että markka väistämättä devalvoituisi ja tuottaisi nuo tavoitellut edut. Miten kauan menee, jotta saavutetut edut kattaisivat muutoksesta aiheutuneet kustannukset? Jokainen voi arvailla kuka maksaisi tämän siirtymäajan, jonka pituudesta ei ole varmuutta, mutta puhutaan kuitenkin useista vuosista.
Ilmoita asiaton viesti
”Kelluva valuuttaa saa arvonsa kyseisen maan taloudellisen tilanteen mukaan.”
Nimenomaan ja euro saa arvonsa Saksan talouden mukaan, siksi Suomi ei pärjää. Suomen hallitukset eivät ole edes pyrkineet pitämään taloutta Saksan vauhdissa, puheita on kyllä riittänyt.
Ilmoita asiaton viesti
Mutta vaikka uusi valuutta kelluisikin, ei se mitenkään auttaisi euromääräisten lainojen hoitoa devalvoituneella markalla. Tämä koskisi siinä tapauksessa sekä valtiota että euromääräisiä lainoja ottaneita kansalaisia.
Ilmoita asiaton viesti
Väyrynen on myös kertonut, että oman valuutan palauttamisen jälkeen euroina otetut lainat muuttuisivat automaattisesti markkamääräisiksi yhden suhde yhteen riippumatta markan devalvoitumisen suuruudesta?
Ilmoita asiaton viesti
Sisäinen devalvaatio = palkkojen alentaminen on vaikea myös. Palkkoja alentamalla alennetaan myös kansalaisten ostovoimaa ja talous vastaavasti laskee. Ruotsi on hyvä esimerkki valuutan kelluttamisen hyödyistä. Vertaapa Suomen ja Ruotsin talouskäyriä 2008 lamasta alkaen. Kummalla menee todellisuudessa paremmin?
Ilmoita asiaton viesti
Jos katsotaan Ruotsin kruunun eurokurssia 10 vuoden takaa ja verrataan sitä nykyiseen kurssiin, havaitaan sen laskeneen 2,4%. Syytä Ruotsin Suomea parempaan menestykseen on siis haettava muualta. Yksi syy lienee Suomen tuottavuuden kasvua suuremmat palkankorotukset.
Vertaus Ruotsiin ontuu myös siinä, että Ruotsi ei alkujaankaan tullut mukaan euroon. Suomi sitä vastoin on eurossa ja nyt puhtaankin euroerosta, joka on jo aivan eri asia.
Puhuttaessa sisäisestä devalvaatiosta, tuodaan usein esiin vain sen negatiivinen vaikutus ostovoimaan, mutta vältetään mainitsemasta esimerkiksi sen vaikutukset yritysten kilpailukykyyn ja siitä seuraavaan tuottavuuden kasvuun.
Ilmoita asiaton viesti
Jos vertaat Ruotsin ja Suomen talouskasvua 2008-2016, niin ero on merkittävä Ruotsin eduksi.
2008 finanssikriisin aikana Suomen metsäteollisuutta supistettiin vrt. Stora Enso.Kemijärven sellutehtaan sulkeminen ja UPM sulki Kajaanin tehtaansa. Toimintoja siirrettiin Ruotsiin jne.
Suomen sahateollisuuden vienti supistui jyrkästi.Ruotsi lisäsi markkinaosuuttaan Suomen kustannuksella.
Esimerkki kruunun arvosta: keskimäärin 1 euro on n. 9.3-9.5 SEK. 2008-2009 kruunu sukelsi pohjamutiin: 1 Euro oli 11 SEK. Siitä voit laskea Ruotsin vientihyödyn Suomen europohjaiseen vientiin.
Ruotsi ja Tanska olivat fiksuja kun säilyttivät oman valuuttansa. Toki Suomen talouden sakkaamiseen on muitakin syitä kuin euro, mutta sen merkitystä ei pidä väheksyä.Faktat puhuvat puolestaan.
Vaatii siviilirohkeutta tunnustaa virheensä. Paavo Lipposelta en sitä odota,mutta entä muut?
Ilmoita asiaton viesti
Kruunun kurssi kävi tosiaan vuonna 2009 noin 11 eurossa ja tietysti sillä oli merkityksensä Ruotsin kilpailukyvylle. Kysymys kuuluukin, miten paljon parempi kilpailukyky johtuu valuuttakursseista tai muista ns. itse aiheutetuista syistä. Tähän ei tuskin täysin varmaa vastausta ole saatavissa. Kaikki tällainen keskustelu on kuitenkin jälkiviisautta, joka ei paljoa auta nykyisessä tilanteessa. Suomi on nyt eurossa ja keskustellaan esim. Väyrysen ehdottamasta euroerosta. Perussuomalaiset puhuivat aikoinaan hyvin paljon erosta, mutta eivät juurikaan enää. Puolue teetti tutkimuksen eron kustannuksista ja, kas kummaa, euroero ei ole enää puolueen lempiaihe. Miksikähän?
Ilmoita asiaton viesti
Martti Issakainen, unohdat ehkä tietoisesti sen, että Tanskan kruunun arvo on kytketty euron arvoon?
Ilmoita asiaton viesti
Alustus sisältää kiintoisan tulkinnan vaalikaudesta 1987–91. Itse muistan tuolta ajalta, että Paavo Väyrysen väitöskirja hyväksyttiin vuonna 1988. Väitöskirjassaan Väyrynen muun muassa esitti, että Neuvostoliitto ei hajoa ja että Euroopan kahtiajako on pysyvä.
Muistan senkin, että Berliinin muuri murtui ja Saksa yhdistyi; Tshekkoslovakiassa tehtiin samettivallankumous; ja kappas, Baltian maat itsenäistyivät. Keskustalaisten historialliseksi onneksi puoluetta johti uusi mies, kun Neuvostoliiton vastavallankumous epäonnistui ja Suomi haki Euroopan yhteisön jäsenyyttä.
Eivät ilmeisesti maininnanarvoisia juttuja, mutta kassakaappisopimukset kyllä muistuvat alustajan mieleen kuin eilinen päivä.
Ilmoita asiaton viesti
Mistä Makkonen ja muut omaa valuutan perään haikailevat tietävät viennin lähtevän vetämään jos meillä olisi kelluva ja devalvoituva markka, ei mistään. Ei suomalaisen vientiteollisuuden suurin ongelma ole kilpailukyvyn puute, osoituksena tästä vaikkapa, Mayerin Turun telakka ja Valmetin autotedas U:ki:ssa Ongelmana on vientiteollisuuden yksipuolinen rakenne ja sitä kun ei valuutalla korjata.
Ilmoita asiaton viesti