Paavo Väyrynen www.paavovayrynen.fi

Tehkäämme oikeutta Mauno Koivistolle

Vuonna 2014 ilmestyneen teokseni ”Suomen linja” johdannossa kirjoitin uskovani, että joudun vielä puolustamaan Mauno Koivistoa, kun keskustelu hänen toiminnastaan toden teolla käynnistyy. Nyt se aika näyttää jo tulleen.

Seurasin eilen tarkkaan Mauno Koiviston elämäntyöhön liittynyttä uutisointia. Se perustui miltei yksinomaan siihen julkisuuskuvaan, jonka hän presidenttikaudellaan enemmän tai vähemmän tietoisesti itse loi.

Lähes kokonaan huomiotta jäi se, että eläkepäivillään Koivisto on kirjoittanut kirjoja ja antanut haastatteluja, joissa hän on luonut asioista aivan toisenlaista käsitystä.

Vanhaan aineistoon perustuva julkisuuskuva ei tee oikeutta Mauno Koivistolle. Oikeampaa on nojautua niihin tulkintoihin, joita hän itse on jälkikäteen esittänyt. Onneksi Ylen Areenaan on koottu aineistoa, jonka avulla kokonaiskuvaa voi muodostaa.

Vuoden 2000 syyspuolella tuotetuissa ohjelmissa ”Tie huipulle” ja ”Murrosajan presidentti” Mauno Koivisto antaa lisävalaisua presidenttikautensa tapahtumiin.

Keväällä 1981 Mauno Koivisto loi ilmeisen tietoisesti sen mielikuvan, että Urho Kekkonen oli kaatamassa hänen johtamaansa hallitusta. Tämä tulkinta hallitsi räikeänä eilispäivän julkisuutta.

Vuoden 2000 haastatteluissa Mauno Koivisto antaa Kekkosen toiminnasta kokonaan toisen kuvan. Toisaalta hän tuo niissä esille oman puolueensa sisäisen valtataistelun vaikutukset hallituskriisiin.

Tästä aihepiiristä Koivisto oli ilmeisen halukas sanomaan enemmänkin, mutta haastattelija ei tähän mahdollisuuteen tarttunut.

Myös uusimmat tutkimukset ja muistelmateokset ovat vahvistaneet sitä käsitystä, että hallituskriisin ensisijainen syy oli Kalevi Sorsan ja Mauno Koiviston välinen valtataistelu. Sen tuoksinassa Koivisto aikoi luopua paikastaan Suomen Pankin johtokunnassa ja ryhtyä taistelemaan SDP:n johtajuudesta. Tämän hän tuo itse esiin molemmissa Lehtilän haastatteluissa.

Puolueen eduskuntaryhmää silloin johtanut Matti Ahde on muistelmissaan kertonut, että Koivisto oli puoluetoimikunnan kokouksessa uhannut jopa haastaa Sorsan edessä olleen puoluekokouksen puheenjohtajanvaalissa.

Vuoden 1987 hallitusratkaisua Koivisto käsitteli Lehtilän haastattelussa varovaisesti ja pohdiskellen. Lähes tyystin poissa oli se uho, jolla hän aikanaan syytti Keskustapuolueen, Kokoomuksen ja RKP:n puoluejohtajia.

Hallitusratkaisu oli arka paikka Koivistolle. Sitä toteuttaessaan hän joutui toimimaan vastoin omia julkilausuttuja periaatteitaan.

Tästäkin aihepiiristä Koivisto olisi ehkä ollut valmis sanomaan enemmän, mutta Lehtilä ei kysymyksillään antanut tähän mahdollisuutta.

EU:n jäseneksi Mauno Koivisto ajoi Suomea turvallisuuspoliittisista syistä. Tämä perustui aivan ilmeisesti siihen, että hän arvioi EU:n olevan kehittymässä sotilasliitoksi. Minua Koivisto arvosteli kovin sanoin siitä, että pidin ulkoministerinä kiinni Suomen puolueettomuudesta, sotilaallisesta liittoutumattomuudesta, myös EU:n jäsenenä.

Huhtikuussa 2000 ilmestyneessä kirjassaan ”Venäjän idea” Koivisto oli huolissaan EU-jäsenyyden vaikutuksista Suomen turvallisuuteen. Osallistumalla unionin kriisinhallintaan Suomi oli joutumassa ”Kaarle XII:n tielle”, kun voimavaroja tuhlattiin kaukana maamme rajojen ulkopuolella. Suhteita Venäjään laiminlyötiin ja niitä hoidettiin Brysselin kautta. Hän arvosteli jyrkin sanoin EU:n kehitystä ja Suomen Eurooppa-politiikkaa.

Jostakin syystä Hannu Lehtilä ei esittänyt Suomen EU-jäsenyyteen liittyviä kysymyksiä. Hän ei kysynyt Koiviston kantaa myöskään Suomen liittymiseen yhtenäisvaluutta euroon.

Aikaisemmin Mauno Koivisto ilmiselvästi kannatti Suomen liittymistä euroalueeseen. Vahvan markan politiikkakin oli valmistautumista siihen.

Lehtilän haastattelussa Koivisto toi julki tyytyväisyytensä siihen, että vahvan markan politiikan jälkeen toteutunut markan kellunta oli tuonut alhaisen inflaation ja vahvan talouskasvun. Oliko tämä epäsuora kannanotto sitä vastaan, että Suomi oli liittynyt euroalueeseen?

On toivottavaa, että historiantutkijat ryhtyvät toden teolla paneutumaan Mauno Koiviston presidenttikauden tapahtumiin. Tässä työssä olisi kohtuullista antaa ensisijainen todistusarvo sille, mitä Koivisto itse on jälkikäteen sanonut ja kirjoittanut.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Käyttäjän PekkaTukiainen kuva
Pekka Tukiainen

Olisiko Paavo Väyrynen presidenttinä toiminut Koiviston tavoin,- eli valta pois presidentti-instituutiolta ja valta pääministerille, jota kansa ei saa valita.

Käyttäjän jarmolauros kuva
Jarmo Lauros

Suomen parhaat presidentit: Ryti, Kekkonen ja Koivisto. Koivistoa perustelen.
Venäjällä oli Janajevin (peruskommunistit) juntta tekemässä vallankumousta, joten Koivisto antoi Suomen aseman huomioiden Eestille vahvan tukensa taustalta eikä median kautta.
Presidentti Meri asian aikanansa ymmärsi.

Käyttäjän taistolainen kuva
taisto vanhapelto

Suomen parhaiden presidenttien sarjassa ylivoimainen on "haluan presidentiksi" Paavo Väyrynen, jota sanojensa mukaan myös Pressidentti Mauno Koivisto lopulta älysi ruveta kiittelemään. Paljon kertovia ovat Paavo Suuren omat sanat ja kirjoitukset, joiden mukaan hän on aina ollut suurin ja kaunein ja ennen muuta lopulta aina oikeassa. Onneksi olemme varjeltuneet tämän Keskustan kunniapuheenjohtajan, Kansalaispuolueen puheenjohtajan, Helsingin kehitystä vastustavan kaupunginvaltuutetun, näytelmäkirjailijan, näyttelijän, ohjaajan, bisnismiehen ym. ym. ym- ym. NEROUDELTA. Hän on viime aikoina ohjannut neroutensa ties kuinka monille poliittisen viihteen ja populismin rikkaruohoisille poluille.

Käyttäjän Marja-LiisaKalkela kuva
Marja-Liisa Kalkela

Kun Ahon hallituksen 4 ministerit päätti ketkä ajetaan konkurssiin ,pankkien hyväksi?

Nyt muistit väärin.Se oli ihan varmasti Lipponen tai Urpilainen.
A)-"Keskusta ja Kokoomus EI ollut osapuolena tuohon.
B)-Jos keskusta,kokoomus olikin osapuolena tuohon,siirry kohta A.

Käyttäjän Marja-LiisaKalkela kuva
Marja-Liisa Kalkela

Pankkikriisin varjossa Suomessa suoritettiin vallankaappaus,
- jossa pankeille annettiin valtuudet jakaa kansalaisten varallisuus haluamallaan tavalla.

-Poliittisen siunauksen ohjeistus sai
-Esko Ahon hallituksen ministerivaliokunnalta, johon kuului
-pääministerin lisäksi
-valtionvarainministeri Iiro Viinanen,
- ministerit Mauri Pekkarinen Keskusta,
-Jan-Erik Enestam Ruotsalainen kansanpuolue ja
-Toimi Kankaanniemi Kristilliset.

-Menettelyn osana solmittiin 14.10.1993 SSP:n pilkkomissopimus, mikä valtion puolesta allekirjoitettiin 22.10.1993. Sopimukseen sisältyi nimetyillä aloilla toimivien yritysten
-vapaa realisointioikeus.
lähde:
Pankkikriisi 2008

JK.Porvarihallitus ei ole koskaan tiennyt hyvää maalle.Sen tiesi jo Kekkonen .

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

PV;
Aivan oikein, olen useasta pointista samaa mieltä.
Yleishavainto viikonlopun muisto-ohjelmista: journalismin laiskuus kukoisti.
Ajankohdan taakse voidaan jossain määrin mennä, mutta uutistalot tekevät tällaisissa tapauksissa esityöt jo ajoissa, joten siihenkään ei voi täysin ripustautua. Kerrattiin liikaa aikoinaan 1960-1970 -luvulla syntyneitä käsityksiä, joissa myös on nähtävissä päähenkilön vahva myötävaikutus, olihan hän poikkeuksellisen taitava julkisuuskuvansa muokkaaja.
Panin merkille, että Helsingin Sanomien lauantain maaseutunumeroon ei uutinen ehtinyt lainkaan, sen sijaan esim. Aamulehti oli näkyvästi uutisen päällä.
Eilen, sunnuntaina, HS "uhrasi" presidentin poismenolle noin 3 sivua. AAmulehti kunnostautui sekä määrässä että laadussa: muistaakseni 14 sivua. Antti Blofieldin essee oli itsessään oivallinen (alussa mainitut rajoitukset mukaan lukien).

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

On ilmeistä, että se suomalaisten niukka enemmistö halusi liittyä aivan erilaiseen EU:iin kuin miksi EU osoittautui. Tämän Koivistokin tuo esiin omassa pettymyksessään unionia kohtaan.

1990-luvun alussa niin Koivisto kuin maan valtamedia esittivät, että EU olisi kansojen välinen yhteistyöelin, mutta se osoittautuikin liikepankkien ja suuryritysten voitot takaavaksi talousunioniksi. Tämän ennalta nähneiden kritiikki vaiennettiin tai tehtiin naurunalaiseksi – media teki oikein keskinäisen sopimuksen kritiikin tukahduttamisesta.

Koivisto tunnusti jälkeenpäin asian, mutta valtamedia ei tunnusta sitä vieläkään, mikä näkyy mm. juuri siinä, että Koiviston jälkiviisaudesta EU:n suhteen vaietaan lähes tyystin.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Juuri näin, ja tämä Koiviston fundeeraus heijastuu kyllä Helsingin Sanomien tavasta noteerata presidentin poismeno (vert. edellä)

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Koivisto ja Väyrynen, kaksi ajattelun aatelista. Ihmiset tuovat hiekkaa kengissä pankin marmorilattialle.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Tuo lausuma oli kylläkin Björn Wahlrosin.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Kukapa tietää jos alunperin vaikka Aristoteleen lohkaisu?

Tai upporikkaan italialaisen mesenaatti Chigin, joka
loi 1500-luvun alussa mittaamattoman omaisuuden alumiinikaivoksilla nauttien paavin suojelusta. Siis aikansa talvivaaralainen?

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Paavo Väyrysen 70-vuotisseminaarissa Matti Vanhanen ilmoitti voivansa Timo Soinin ja Paavo Lipposen tavoin soittaa halutessaan vaikka Kiinan keisarille.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Tämän päivän HS:n pääkirjoituksessa arvellaan Eero Heinäluoman lähestyvän samaa "presidenttiainesmiestasoa", joskin Eero itse on sanonut odottavansa Kasarmintorin "pään esikunnalta" vihreää valoa. Hän onkin Vanhasen kumppaneita Varusmiesliiton ajoilta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset