*

Paavo Väyrynen www.paavovayrynen.fi

Pohjanrannan kesäteatterissa tehdään historiaa

”Manu ja minä” –näytelmän käsikirjoitus on valmistunut ja roolihenkilöt valittu.

Alusta pitäen oli selvää, että kukaan ei näyttele Mauno Koivistoa, vaan hän esiintyy itsenään videoiden välityksellä.

Näyttämölle astuu kolme Koiviston kauden poliitikkoa, Kari Hokkanen, Martti Pura ja Paavo Väyrynen, jotka esittävät itseään. Näytelmän nimi voisikin olla ”Manu ja me”. Hokkasella ja Puralla oli keskeinen asema siinä joukkueessa, jota sain suurimman osan Koiviston presidenttikaudesta johtaa.

Aikalaisten lisäksi näytelmässä esiintyy Susanna Junttila. Hän esittää TV-toimittajaa, joka tekee dokumenttiohjelmaa aiheesta ”Manu ja Paavo”.

”Manu ja minä” koostuu näyttämöllä tehtävistä haastatteluista ja käytävistä keskusteluista. Näytelmää elävöittävät lukuisat videot, joita näyttelijät kommentoivat. Mukana on myös katkelma viime kesän näytelmästä ”Urho ja hänen kisällinsä”.

Näytelmä ”Manu ja minä” pyrkii tekemään oikeutta Mauno Koivistolle korjaamalla sitä julkisuuskuvaa, joka hänen presidenttikaudestaan on syntynyt.

Eläkepäivillään Koivisto julkaisi kirjoja ja antoi haastatteluja, joissa hän otti kantaa muun muassa kevään 1981 hallituskriisiin, vuoden 1987 hallitusratkaisuun ja Suomen jäsenyyteen Euroopan unionissa. Nämä kannanotot saavat näytelmässä ansaitsemaansa huomiota. Keskusteluissa pyritään hakemaan ymmärtämystä Mauno Koiviston ajatteluun ja toimintaan.

Hokkasen, Puran ja Väyrysen välillä on ollut vuosikymmenten varrella jännitteitä, jotka purkautuvat näyttämöllä.

Kari Hokkanen oli Johannes Virolaisen kannattaja, kun vuoden 1982 presidentinvaaleissa valittiin seuraajaa Urho Kekkoselle. Pura ja Väyrynen kannattivat toista tohtoria, Ahti Karjalaista.

Martti Pura neuvotteli maa- ja metsätalousministerinä Suomen EU-jäsenyydestä. Neuvottelujen päätyttyä hän erosi hallituksesta siirtyäkseen Sodankylän kunnanjohtajaksi. Pura kannatti EU-jäsenyyttä Jyväskylän puoluekokouksessa, kansanäänestyksessä ja eduskunnassa.

Kari Hokkasella ja Paavo Väyrysellä oli keskeinen rooli sopimuksen vastustamisessa. He kannattivat Suomen jäsenyyttä Euroopan talousalueessa ja Pohjolan yhteisössä, mutta vastustivat liittymistä Euroopan unioniin.

Hokkanen ja Väyrynen vastustivat jäsenyyssopimuksen hyväksymistä sekä puoluekokouksessa että kansanäänestyksessä. Hokkanen johti kampanjassa mukana ollutta ”Vastuu Suomesta” –yhdistystä. Väyrynen masinoi eduskunnassa jarrustuskeskustelun, jolla lopullinen päätös lykättiin Ruotsin kansanäänestyksen yli.

Vanhat vastakkainasettelut purkautuvat esiin, kun menneistä tapahtumista keskustellaan.

Isäntä ja vieraat iskevät yhteen myös ajankohtaisista asioista. Näytelmän lopussa Martti Pura kysyy, saako puhua politiikkaa. Hän vaatii isäntää tilille siitä, että hän on perustanut uuden puolueen. Hokkanen ja Pura isännän toimintaa jonkin verran ymmärtävätkin, mutta eivät sitä hyväksy. Keskustelussa ei sanoja säästetä.

Pohjanrannan kesäteatterin tämänkesäisellä näytelmällä ”Manu ja minä” tehdään historiaa. Siinä oikaistaan joitakin luutuneita lähihistorian tulkintoja. Se on uudenlaista teatteritaidetta. Mitään vastaavaa en ole kuullut aikaisemmin millään teatterilavalla toteutetun.

”Manu ja minä” –näytelmän ensi-ilta on 30.6.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Sinänsä ymmärrettävää että entisten ulkoministereiden haamukirjoittajat korostavat historian harrastamista, onhan Suomella heidän mielestään päinvastoin kuin monella naapurillaan, onnistunut historia.

Tuomiojan historiayhdistys on järjestämässa opintotilaisuuden Venäjän ja Ukrainan tutkijoille.

Etteivät​ vaan ala ajattelemaankin takaperin, kuten HS.

Käyttäjän karikilpio kuva
Kari Kilpiö

Historiaa kirjoitetaan ja muunnellaan monenväristen kakkuloiden lävitse. Liekö se sitä siloteltua jälkipeliä tai parhain päin selittelyä ja jopa ansaittua rehabilitaatiotakin. Kuitenkin aitoa totuutta on yksi kappale. Niin sanottuja totuuksia kirjava kokoelma.

Politiikka on teatteria, kerrottiin edesmenneen ex-presidenttimme Mauno Koiviston muistelmissa. Pääsylipun tuosta teatterista maksavat veronmaksajat ja nykyään EU/EMU:ssa jopa seuraavat sukupolvetkin.

Yhteiskunta sinänsä on suurta teatteria: ihmiset voivat olla päivittäin monissa asemissa ja rooleissa työssä, harrastuksissa ja kotonaan. Vuorosanat ja statukset vaihtuvat tilanteiden mukaan. Johtaja voi olla kotonaan "mannerten välinen nahjus", peukalo keskellä kämmentä tai kotivääpelin komennettava, taikka joku voi olla juopotteleva pirttihirmu. Esikuvia ja pyyteettömiä ihmisiä tarvitaan. Rakkauden kultainen pykälä on hyvä eettinen ohjenuora kaikille asemista ja katsomuksista riippumatta.

Meitä on moneen junaan ja elämäntilanteeseen. Tärkeintä olisi, että ihmiset tulisivat hyvin toimeen keskenään. Mutta se on vaikeaa, olipa kyse politiikasta, kansojen välisistä suhteista tai valtiokakun jaosta taikka perhe-ja yksilösuhteista. Vastuunkantajia, kompromissejä ja tasapuolisuutta sekä oikeudenmukaisuutta ynnä ponnisteluja ja työtä tarvitaan joka tasolla.

Parasta olisi,jos ihmiset oppisivat elämään ihmisiksi. Eli "ymmärrä oma tilasi ja anna arvo toisellekin". Eino Leinon Hymyilevän Apollon ja Aurinkolaulun sanoin:
- "Oi ihmiset, toistanne ymmärtäkää,
niin ette niin kovia oisi!
Miks emme me yhdessä käydä vois?
Jos murtuis yks, muut tukena ois.
Oi, ihmiset, toistanne suvaitkaa!
Niin suuri, suuri on maa."

Yhteen hiileen puhaltamalla ja talkoohengesä olemme parhaimmillamme. Ristiriitoja lietsomalla turmelemme hyvinvointimme ja ihmissuhteemme. Talvisodan joukkohenkeä tarvitaan rauhan aikanakin positiivisessa mielessä globaaalistikin. Tarvitaan empatiaa, altruismia ja solidaarisuutta yli kansallisten ja puoluerajojen, jotta seuraavillakin sukupolvilla olisi inhimillisen elämän mahdollisuudet luonnon rajallisissa olosuhteissa.

Tarvitaan pyyteetöntä ihmiskuntapolitiikkaa ja kaukonäköisyyttä.

Käyttäjän anttiliikkanen kuva
Antti Liikkanen

Toivotan 1,5 kk vanhemmalle ikätoverilleni "potkua perssieeseen" niinkuin teatterimaailmassa tavataan onnea ennen ensi-iltaa toivottaa. Samalla vaivalla potkua myös ystävälleni, Sodankylän suurelle miehelle (Pura, mukava ja mojova Hämeen mies).

Paitsi nuorisopsykiatriassa, myös näyttämötaiteessa ja runojen lausunnassa on syytä olla taitava ja kunnioittaa ammattitaitoa, mutta halajata polttavaan intoa asiaansa.
Toivottavasti näytännöt jatkuvat vielä elokuussa, koska koko heinäkuu sujuu Lapin ja unionin pohjoisimmalla EU-mandaatilla olevalta EU:n poliitikkominältäni maanosan kelttiläisillä teillä ja aitovierillä Pyhän Kristoforoksen toivottavasti huolella suojelemana.

sidokseni: Lapin Alueteatterin - Rovaniemen teatterin hallituksen vpj, suurten ikäluokkien 1946 vuosikerran edustaja ja psykiatri

Käyttäjän karikilpio kuva
Kari Kilpiö

Tuleeko Koiviston kuuluisa konklaavikin teatteriesityksessä esille?

Tässä alkupalaksi Kansallisteatterista "NELJÄS TIE" -näytelmä:(1:59)

https://www.youtube.com/watch?v=WwakTr9OxEU

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset