*

Paavo Väyrynen www.paavovayrynen.fi

Kekkosen-Koiviston linja

Viime aikoina julkiseen keskusteluun on noussut valeuutisten (fake news) käsite. Itse ilmiö ei kuitenkaan ole uusi. Kun puhutaan historian ja politiikan tutkimuksesta, siihen voidaan liittää myös valheellisten tutkimusten (fake studies) ja jopa valetieteen (fake science) käsitteet.

Seurauksiltaan ehkä vaikuttavin Suomen historian valeuutinen liittyi kevään 1981 hallituskriisiin. Se perustui Mauno Koiviston 6. huhtikuuta Hannu Lehtilälle antamaan TV-haastatteluun.

Koko yli neljän minuutin mittainen haastattelu ajettiin uutislähetyksessä ulos vain kerran. Myöhemmin siitä on esitetty vain pieni katkelma, jolla on luotu se mielikuva, että Koivisto oli noussut uhmaamaan presidentti Urho Kekkosta, jonka väitettiin olleen kaatamassa hallitusta.

Tämän tulkinnan vahvisti seuraavan aamun Helsingin Sanomat. Juttu oli otsikoitu: ”Koivisto antoi takaisin Kekkoselle - en kaada hallitusta”.

Viime kesän ”Manu ja minä” näytelmässä Koiviston pitkä haastattelu esitettiin kokonaisuudessaan. Se osoittaa kiistattomasti, että Koivisto oli tosiasiassa ryhtynyt taistelemaan Kalevi Sorsaa vastaan, joka oli edellisen päivän Uudessa Suomessa paljastanut olevansa kaatamassa hallitusta.

Tuomas Keskisen tekemä Sorsan haastattelu oli otsikoitu: ”Puheenjohtaja Kalevi Sorsa ei usko enää kansanrintamaan - punamulta on nyt paras vaihtoehto”. Peliin on tullut uusia kuvioita, on kysymys hallituspohjasta ja presidenttipelistä, sanoi silminnähden kiihtynyt Mauno Koivisto TV-haastattelussaan. 

Vuonna 1981 synnytetty tulkinta on elänyt yli 35 vuoden ajan, vaikka Mauno Koivisto on itse mm. Hannu Lehtilälle vuonna 2000 antamassaan haastattelussa ”Murrosajan presidentti” pyrkinyt sitä korjaamaan (https://areena.yle.fi/1-4139020).

Lehtilän kysymykseen Urho Kekkosen roolista Koivisto vastasi hänen kai varautuneen hallituksen vaihtumiseen ilmeisesti sen vuoksi, että hänellä itsellään oli ollut niin paljon henkilökohtaista vastustusta ja puutteellista kannatusta omassa puolueessaan. Koivisto kertoi tuolloin varustautuneensa siihen, että hän ei menisi enää takaisin Suomen Pankkiin, vaan eroaisi pääjohtajan tehtävästä ja ryhtyisi varsinaiseksi poliitikoksi.

SDP:n eduskuntaryhmän silloinen puheenjohtaja Matti Ahde on muistelmateoksessaan ”Sähkömies” kertonut, että Koivisto oli puoluetoimikunnan kokouksessa uhannut haastaa Sorsan puolueen puheenjohtajan vaalissa.

Vuoden 1981 valeuutinen on luonut perustan sille, että suuri osa myöhemmästä historian ja politiikan tutkimuksesta on ollut valetiedettä. Tiedeyhteisön itseoikaisu on toiminut tässä perin hitaasti, jos ollenkaan.   

Toinen viime vuosikymmenten suuri valeuutinen on liittynyt kevään 1987 hallitusratkaisuun.

Edelleen elää se virheellinen väite, että Harri Holkerin johtama sinipunahallitus syntyi sen vuoksi, että Mauno Koivisto suuttui Ilkka Suomisen, Christoffer Taxellin ja allekirjoittaneen tekemästä kassakaappisopimuksesta.

Näytelmässä ”Manu ja minä” osoitetaan, että hallitusratkaisu liittyi seuraavan vuoden presidentinvaaleihin ja että sitä valmisteltiin pitkään. Siitäkin on vahvoja todisteita, että Neuvostoliitto puuttui hallitusratkaisuun ja sitä kautta myös presidentinvaaleihin.

Suojelupoliisin historiaan ”Ratakatu 12” sisältyvästä Kimmo Rentolan artikkelista käy ilmi, että NKP oli antanut Helsingissä toimiville KGB:n edustajille ohjeen tukea Mauno Koiviston uudelleenvalintaa, jos hän noudattaisi Neuvostoliiton etuja tyydyttävää ulkopoliittista linjaa. Heidän käskettiin ylläpitää porvarileirin hajanaisuutta.

Teoksessaan ”Vasemmalta ohi” Alpo Rusi kertoo Kalevi Sorsan ja Erkki Liikasen perustelleen DDR:n johdolle hallitusratkaisua sillä, että ”koalitiolla turvattiin hyvien  neuvostosuhteiden jatkuminen ja Koiviston uudelleenvalinta 1988”. ”Samalla voitiin syventää ristiriitoja porvarillisten puolueiden välillä”, he sanoivat.   

Myös vallalla oleva yleiskuva Mauno Koiviston presidenttikaudesta ja hänen poliittisesta linjastaan on virheellinen.

Suomi ei hänen presidenttikaudellaan ”lännettynyt”. Ulkopolitiikassa siirryttiin hieman ”vasemmalle”, lähemmäksi Neuvostoliiton linjaa.   

Suomen jäsenyyteen Euroopan unionissa Mauno Koivisto on suhtautunut ristiriitaisesti. Hän ajoi Suomen liittymistä, mutta kaikesta päättäen ratkaisu oli hänelle vaikea. Eläkepäivillä kirjoittamissaan kirjoissa ja antamissaan haastatteluissa Koivisto arvosteli jyrkästi EU:n kehitystä ja Suomen EU-politiikkaa.

Jälkikäteen, vuonna 1995 julkaisemissaan muistelmissa, Koivisto perusteli jäsenyyttä turvallisuuspolitiikalla.

Pekka Visurille vuonna 2000 antamassaan haastattelussa Koivisto sanoi, että oli parempi kiinnittää Suomi vakaaseen Länsi- ja Keski-Euroopan maiden ryhmään, lähinnä Saksaan, kuin epävarmoihin Pohjoismaihin. Tuota kommenttia on vaikea ymmärtää, sillä jäsenyyden turvallisuuspoliittisena vaihtoehtona olivat aito itsenäisyys ja puolueettomuus.

Samoihin aikoihin tuon haastattelun kanssa Mauno Koivisto julkaisi teoksen ”Venäjän idea”, jossa hän arvioi, että EU on kehittymässä kansallisvaltion – ei siis vain liittovaltion, vaan jopa yhtenäisvaltion - suuntaan. Suomen hän totesi rynnänneen kaikkein federalistisimpien jäsenmaiden joukkoon.

Toinen Koiviston suuri huolenaihe oli turvallisuus. Hän kirjoitti, että Suomi oli joutumassa ”Kaarle XII:n tielle”, kun käytämme liikaa sotilaallisia voimavaroja maan rajojen ulkopuolella. Koivisto arvosteli myös sitä, että suhteita Pohjoismaihin ja Venäjään laiminlyötiin.

Minun viimeinen keskusteluni Mauno Koiviston kanssa liittyi ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Syksyllä 2008 hän otti yhteyttä ja pyysi soittamaan. Ihmettelin tätä, kun emme olleet viiteentoista vuoteen olleet yhteyksissä toisiimme.

Koivisto kiitti siitä, että olin puolustanut Suomen perinteistä ulkopoliittista linjaa. Tuolloin ulkoministeri Alexander Stubb oli syyttänyt Georgian ja Venäjän välisen sodan syttymisestä Venäjää, vaikka hyökkääjä oli ollut Georgia. Päätoimittajien tapaamisessa Stubb oli sanonut, että ”Georgian raja on meidänkin rajamme”. Muutoinkin Suomessa käytiin tuolloin omituista ulkopoliittista keskustelua.   

Seppo Lindblom kertoo kirjassaan ”Manun matkassa”, että Koivisto oli hänelle kertonut aloittaneensa puhelinkeskustelun kanssani sanoilla: ”Kyllä kai sää Paavo ymmärrät, miten korkean kynnyksen yli mun piti kömpiä ottaessani sinuun yhteyden”. Ymmärsin. Yhteydenotto lämmitti mieltäni. Turvallisuuspolitiikassakin tiemme olivat yhtyneet.

Oma kokonaisarvioni on, että on perusteltua puhua jopa Kekkosen-Koiviston ulkopoliittisesta linjasta. Poikkeamana tästä näen vain sen, että Koivisto ajoi nimenomaan turvallisuuspoliittisin perustein Suomen liittymistä Euroopan unioniin.

Mauno Koiviston toteuttamassa ulko-, turvallisuus- ja Eurooppa-politiikassa riittää tutkijoille selvitettävää.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (17 kommenttia)

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

Ei heidän linjassaan ole mitään yhteistä.

Kekkosen Suomessa oli yrittäjien helppo harjoittaa ammattiaan.

Koivisto oli täysin toista maata ja tuhosi 66.000 yrittäjää.

Nyt ihmetellään miksi Suomen talous sakkaa.

Käyttäjän Marja-LiisaKalkela kuva
Marja-Liisa Kalkela

Ai tuhosi?
Ei sentään Kekkonen ja ETYK-kokous? Jossa päätettiin Maasrichtin sopimuksella rahan vapauttaminen EMU-kokeilua varten? Sehän tapahtui -89 .
Pankit sai puuhastella ilman esiliinoja ja ottaa ulkomailta velkaa mielin määrin.

Kyllä se oli
E.Aho
I.Viinanen
M.Pekkarinen.
Jotka päätti mitkä yritykset pannaan lihoiksi KOP ja SYP hyväksi.

Ja kuten M.Kiviniemi ja O.Rehnkin totesi UKK-päivillä-09.
Kekkosen visio kauppasuhteet ja länsi ,viitoitti jo tien mihin kuulumme.EU.
Efta,Ety,EY=
Kepu Aho EY/EU/Emu -92 voimaan 11.1-93
lähde:
EU,Emu-historia/Suom.Pank. asiakirja-92

JK. Kekkosen visioon kuului myös turvallisuus /EU vastaan neukut.

Ja vain MSP/Ps ja Väyrynen on eri mieltä Kekkosen ja sdp presitenttien kanssa jotka jatkoivat Kekkosen linjaa.

Käyttäjän aveollila1 kuva
Antero Ollila

Kerrankin samaa mieltä Kalkelan kanssa niistä, jotka panivat lihoiksi 66 000 yritystä. On syytä kuitnekin muistaa, että presidenttinä oli Koivisto, joka oli vahvan markan takana. Kun se lopulta saatiin, ne se osoittautui täydeksi sudeksi.

Käyttäjän Marja-LiisaKalkela kuva
Marja-Liisa Kalkela Vastaus kommenttiin #6

On syytä muistaa myös että E.Aho oli myös vahvan markan takana aina-93 asti.
Kuinkas sen devalvaation kävikään? Hävisikö Viinanen kossupullon kun väitti ettei devalvoida.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

"Jos ette voi olla varmoja mitä tulee tapahtumaan, olettakaamme että käy hyvin". Tälläisen ajatuksen on tänä kesänä mm. Timo Soini pannut Mauno Koiviston keksintöjen tiliin, väittäen sen olevan syvällisintä mitä suomenkielellä on koskaan esitetty.

Joku vääräleuka voisi pitää sitä yhtä käytännollisenä ohjeena kuin ojentaisi sokealle ruotsinkieliset silmälasit Mannerheimintien turvalliseksi ylittämiseksi.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Vaikka Koivisto joskus heikkona hetkenään tuon siteeratun toteamuksen olisi esittänytkin, niin kyllähän hänet ennen kaikkea "valtakunnan virallisena pessimistinä" tunnettiin.

Vuoden 1990 alkupuolella Koivisto piti puheen, jossa hän synkisteli tulevaa talouskehitystä. Kari piirsi Hesariin osuvan pilakuvan Koivistosta puhujanpöntössä lausumassa: "Edessä on syvä lama, ja se syvenee. Ja se on pitkä, ja se pitenee".
Teksti kuvan alla oli: "Hurraa, Manu on entisellään!"

(P.S. tuon puheen sisältö osoittautui kyllä sitten tulevina vuosina totuudeksi ...)

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Vakaa kirkkokansa tuskin haluaa pitää HS:n ja Turun Sanomien julkaisemaa Koiviston kuolinilmoituksen lausetta hänen heikkojen hetkiensä tuotoksena:

”Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin.”

Toisaalta vain rahamiesten ottamuksia enää pidetään vakavasti otettavina. Näköjään Koivistoakin lopulta arvioidaan poliitikkona.

Valta on lainassa, sanoo iso kirja. Eikä sitä kukaan vie mukanaan, siitä pitää lainanantaja huolen.

Niin on, jos siltä näyttää, siteerasi UKK Luigi Pirandelloa.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #10

"Vakaa kirkkokansa tuskin haluaa pitää HS:n ja Turun Sanomien julkaisemaa Koiviston kuolinilmoituksen lausetta hänen heikkojen hetkiensä tuotoksena"

Ei varmaankaan halua. Mutta joka tapauksessa Manun lempinimi hänen eläessään oli "valtakunnan pessimisti". Se juonsi juurensa jo 70-lukuun, jolloin hänet oli syrjäytetty politiikasta siirrettynä piippuhyllylle Suomen Pankin johtajaksi. Sieltä käsin hän heitteli pessimistiä skenaarioitaan joka käänteessä. Tosin ne olivat silloinkin yleensä lähimmäksi oikeaan osuvia kaikkien skenaarioiden joukossa.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö Vastaus kommenttiin #14

Valtakunnan pessimisti painettiin HS:ssa ja Yle:ssä kansakunnan mieliin lähinnä sotilaallisista hautajaisistaan.

Käyttäjän Marja-LiisaKalkela kuva
Marja-Liisa Kalkela

Valtalehdet tukivat
-hallituksen valitsemaa ja valtiovarainministeriön valmistelemaa talouspolitiikkaa.

Se että suurtyöttömyys on tämän politiikan seurauksena tietoinen valinta,
- oli luettavissa vaikka kuinka moneen kertaan vuosina 1991-1992.

Esko Ahon hallitus aloitti keskustan veret seisauttaneen vaalivoiton jälkeen huhtikuussa 1991.
Talouspoliittisen ohjelmansa tuore hallitus toi eduskuntaan toukokuussa. Se pohjautui valtiovarainministeriön virkamiesjohdon kuuluisaan muistioon, jonka sanoma oli,
-että lama on rakenteellinen kriisi,

Kuten nytkin.Eikö ole aika outo yhteensattuma? Kepu,kok taas.

Jaakko Aalto

Pekka Iiskonmäki: Heidän linjassa ei ole todellakaan paljonkaan yhteistä. Kekkonen ei olisi aiheuttanut Suomelle sellaisia taloudellisia ongelmia kuin mitä Koivisto aiheutti, ( v.-91 lama ), joka vieläkin vaikuttaa Suomen talouselämään. Tosiasiat ovat monelle hankalaa tunnustaa.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

Niin..... poliitikkojen asia toinen toisilleen on jatkunut vuosituhansia samana: - me olemme oikeassa, te väärässä.

Käyttäjän aveollila1 kuva
Antero Ollila

Kuten blogisti totetaa, niin Koiviston ulkopolittinen linja oli ristiriitainen. Hän oli hyvien idän suhteiden kannalla ja perusteli kuitenkin liittymistä EU:hun turvallisuusnäkökohdilla. Tämä perustelu tuotiin esiin kansalle vasta jälkikäteen. Kokemus on osoittanut, että kahdella tuolilla ei voi istua. Se ei ole uskottavaa ja ulkopolitiikassa on kyse uskottavuudesta.

Suomen poliittinen johto väittää, että Isäntämaasopimuksella ei ole mitään merkitystä idän suhteiden kannalta. Uskotko todella niin? Mitähän veli venäläinen uskoo?

Käyttäjän Marja-LiisaKalkela kuva
Marja-Liisa Kalkela

Turvallisuutenhan Kekkonenkin sen jo perusti.
Pienin askelin kohti EU.
Efta,Etyk,EY
Löytyy koko EU-historia aina II-maailman sodan jälkeen jolloin se perustettiin .
Suuntana oma valuutta.
Itä-Varsovanliitto-Länsi/Nato/EU. huom.ajankohta kun EU perustettiin.

Käyttäjän Granu kuva
Arto Granlund

Osallistuin aktiivisesti EU:n liittymisestä käytyyn keskusteluun monissa eri tilaisuuksissa ja kyllä aina nousi keskusteluissa esille juuri turvallisuudsnäkökohdat. Väyrynen pyrkii näillä blogeillaan "valkopesemään" omaa poliittista pelaamistaan jossa oma, ei kansakunnan etu, on kaiken keskiössä.

Käyttäjän Marja-LiisaKalkela kuva
Marja-Liisa Kalkela

Näin on. Timo Soini takelteli Kreikan III-tukipaketin maksamista mitä Ps oli "vastustanut" oppositiosta koko ajan:
"Mutta kun se on niin hankalla kun kyse on myös turvallisuudesta"! Siis EU:sa.
lähde:
IL-video-15

Kyllä "maalaispuolueet" Kepu ja MSP oli tarkoin tietoisia Kekkosen puuhista.
Istuhan ne hallituksissa koko Kekkosen ajan.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Niinistön mukana on viety viestiä niiden yllättyvän jotka sanovat etteivät suomalaiset osaa enää käydä sotia, ainoaa perintötaitoaan

Käyttäjän PekkaTukiainen kuva
Pekka Tukiainen

Holkerin hallituksen muodostaminen 1987 on minua kiinnostanut,samoin sen hallituksen aikaansaannokset. Koivisto varmisti Holkerilla jatkokautensa 1988,- Holkeri (kok) pyysi valtsijamiehiään äänestämään Koivistoa ( sd),niinkuin useat sitten tekivätkin. Holkerin hallitusta jotkut pitävät yhtenä Suomen huonoimmista, ja melkoiseen tilaan se valtakunnan jättikin. Tuli pankkikriisi,suurtyöttömyys,kymmeniätuhansia yrityksiä pantiin nurin,tuhansia yrittäjiä teki itsemurhan.Kustannus oli sotakorvausren luokkaa, mutta sotakorvaukset panivat meillä teollisuuden uudistumaan, suuri lama sensijaan lamautti toiminnat pitkäksi aikaa, eli oli pahempi, kuin jättimäiset sotakorvaukset.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset