Haastan Lauran jaloon kilpaan

Olen ollut yllättynyt ja pettynyt siitä, että Laura Huhtasaari on ottanut julkisuudessa minut hyökkäystensä maalitauluksi.

Omassa MTV:n haastattelussaan Huhtasaari käytti runsaasti aikaa minun mollaamiseeni. Tämän vuoksi toimittajat tenttasivat minua hänen väitteistään. En suostunut tuhlaamaan omaa haastatteluaikaani vastaamalla niihin.

En äänestänyt Euroopan parlamentissa Lissabonin sopimuksen puolesta, kuten on väitetty. Tein siellä päinvastoin kaiken mahdollisen sen kaatamiseksi.

Lissabonin sopimuksen suhteen Lauran hyökkäysten oikea kohde on Matti Vanhanen. Matti oli konventin jäsenenä laatimassa Euroopan unionin perustuslakia. Pääministerinä hän Eurooppa-neuvostossa varmisti sen hyväksymisen Lissabonin sopimuksen muodossa.

Pyytäessään minut toisen hallituksensa ulkomaankauppa- ja kehitysministeriksi Vanhanen edellytti minun hyväksyvän sen, että hän johtaa hallituksen EU-politiikkaa. Tästä syystä äänestin eduskunnassa Lissabonin sopimuksen puolesta. Tällä äänestyksellähän ei ollut enää mitään merkitystä sopimuksen voimaantuloa ajatellen.

Vaikka hyväksyin Vanhasen johtajuuden Eurooppa-politiikassa, saatoin EU-asioiden ministerivaliokunnassa monin tavoin vaikuttaa hallituksen linjaan. Kun Vanhanen väistyi, omaksuin itsenäisemmän roolin muun musssa siinä, että vastustin yhdessä Mauri Pekkarisen kanssa Kokoomuksen ja pääministeri Mari Kiviniemen löysäkätistä tukipolitiikkaa euroalueen kriisimaille.

Laura Huhtasaari on itse Perussuomalaisten kansanedustajana täydessä vastuussa kaikesta Sipilän hallituksen politiikasta viime kesäkuuhun saakka. Tämä koskee muun muassa kolmatta tukipakettia Kreikalle ja holtitonta maahanmuuttopolitiikkaa.

Nyt Laura syyttää minua siitä, että äänestin tyhjää, kun Euroopan parlamentissa otettiin kantaa siihen, ryhdytäänkö kolmikantaneuvotteluihin Dublin-asetuksen muuttamisesta. Poikkesin ryhmäni linjasta, enkä kannattanut esitystä. Vakiintuneen tavan mukaan ilmaisin kuitenkin kantani pidättäytymällä, kun esittelijä oli omasta ryhmästäni.

Sikäli kuin tiedän, Laura Huhtasaari noudatti Sipilän hallituksen tukijana täyttä ryhmäkuria, eikä äänestänyt edes tyhjää mm. Eurooppa- ja maahanmuuttopolitiikkaan liittyneissä äänestyksissä.

Omituisin Laura Huhtasaaren minuun kohdistamista syytöksistä on, että hyväksyin Euroopan parlamentissa Kreikan ottamisen euroalueeseen. On totta, että äänestin päätösehdotuksen puolesta, mutta mietinnössä nimenomaan todettiin, ettei parlamentilla ollut edellytyksiä ottaa kantaa Kreikan taloudelliseen tilanteeseen.

Tässäkin Laura on valinnut hyökkäykselleen aivan väärän kohteen. Vastuu Kreikan ottamisesta euroalueeseen kuuluu valtiovarainministerinä silloin toimineelle Sauli Niinistölle. Hän oli valtiovarainministereiden neuvostossa päättämässä asiasta. Siellä Kreikan talouden tila arvioitiin. Tässäkin tehtiin paha virhe, aivan kuten aikaisemmin, kun euroon siirtymisestä päätettiin.

Tämänkin asian käsittelyssä Niinistö muuten syyllistyi perustuslailliseen rikkomukseen, kun asiaa ei käsitelty lainkaan eduskunnassa. Vuoden 2012 vaalikeskustelujen yhteydessä Sauli väitti, että eduskunta olisi asian käsitellyt ja lupasi lähettää siitä minulle kirjallisen todisteen. Eipä ole tullut.

Meillä on Laura Huhtasaaren kanssa monissa asioissa samansuuntaisia näkemyksiä, mutta isoja erojakin on. Laura on muun muassa ilmoittanut tukevansa Sauli Niinistön ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjaa, kun taas minä katson, että hänen pyrkimyksensä viedä Suomi kohti sotilaallista liittoutumista ja Nato-jäsenyyttä on tärkein syy siihen, että valtionpäämiestä on vaihdettava.

Olen pyrkinyt visusti välttämään keskinäistä nokittelua Laura Huhtasaaren kanssa. Toivon, että hän vaalitaistelun loppuvaiheessa vastaisi samalla mitalla, lopettaisi perusteettoman hyökkäilyn minua vastaan ja ryhtyisi jaloon kilpaan siitä, kumpi meistä terävämmin haastaa Sauli Niinistön ja muiden valtavirran poliitikkojen linjan.

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu