On voimien kokoamisen aika

Vaali-illan jälkeen en ole antanut mitään lausuntoja. Olen halunnut varata aikaa tarjolla olevien vaihtoehtojen punnitsemiseen.

Perustin kaksi vuotta sitten Kansalaispuolueen sen jälkeen kun oli käynyt ilmi, että en pystynyt enää Keskustan kautta edistämään niitä tärkeimpiä tavoitteita, joiden puolesta olin jo lähes viiden vuosikymmenen ajan työskennellyt.

Ryhdyin kokoamaan tavoitteitteni tueksi samanmielisiä ihmisiä yli puoluerajojen ja sitoutumattomien suomalaisten keskuudesta. Kehotin omia kannattajiani Keskustassa pysymään puolueessa ja vaikuttamaan sen linjaan. Toivoin, että puolue palaisi aatteellisille juurilleen ja menestyisi.

Presidentinvaaleissa hain äänestäjien tukea Suomen itsenäisyyden ja puolueettomuuden vahvistamiselle, hallitulle maahanmuuttopolitiikalle ja kestävän kehityksen edistämiselle Suomen sisäpolitiikassa. Tulos oli rohkaiseva.

Vielä sunnuntai-iltana ajattelin, että ryhtyisin heti presidentinvaalien jälkeen johtamaan Kansalaispuolueen eduskuntavaalikampanjaa. Yön yli nukuttuani aloin ajatella, että samanmielisiä poliittisia voimia olisi ehkä mahdollista koota laajemminkin yhteen. Tähän suuntaan ajatuksiani veivät myös Seppo Kääriäisen (Suomenmaa 30.1.18) ja Kari Hokkasen (Pohjalainen 31.1.18) äskeiset kannanotot. Mielessäni oli myös Kari Hokkasen jo viime syksynä käyttämä rakentava puheenvuoro ”Alkiolaisen allianssin aika?” (Suomenmaa 26.9.17). 

Olen päättänyt, että teen vielä yhden yrityksen Keskustan pelastamiseksi.

Asetun ehdolle Keskustan puheenjohtajan vaaliin ensi kesän Sotkamon puoluekokouksessa. Valintani kautta Keskusta voisi eheytyä perinteisen alkiolaisen aatteensa pohjalta. Liberalismilla olisi johtamassani Keskustassa vahva jalansija.

Puheenjohtajana sain aikanaan paljon kiitosta demokraattisesta tavastani johtaa puoluetta. Tässä suhteessa en ole ainakaan taantunut.

Juurilleen palaava Keskusta voisi eduskuntavaalien kautta nousta jälleen maan suurimmaksi puolueeksi ja vaikuttaa omien arvojensa ja tavoitteittensa pohjalta ratkaisevalla tavalla Suomen tulevaisuuteen.

Kansan keskuudessa luottamus Keskustaan vahvistuisi. Uskon, että Kansalaispuolueen kannattajat olisivat valmiit toimimaan johtamani uuden Keskustan puitteissa. He ovat hyväksyneet Kansalaispuolueen ohjelman, joka nojautuu alkiolaiseen ihmisyysaatteeseen. Uskon, että myös osa Sinisten ja Perussuomalaisten kannattajista voisi löytää poliittisen kodin uudesta Keskustasta. Alkiolainen allianssi voisi syntyä.

Kysymys on Suomen tulevaisuudesta. Nykyinen oikeistosuuntaus Suomen poliittisessa elämässä on katkaistava.

Jos nykymeno jatkuu, Suomi menettää lopunkin itsenäisyytensä ja ajautuu sotilaalliseen liittoutumiseen ja Nato-jäsenyyteen. Jos nykymeno jatkuu, köyhyys kasvaa ja eriarvoisuus lisääntyy. Jos nykymeno jatkuu, suurkaupungit ruuhkautuvat ja sekä maakuntakaupungit että maaseutu näivettyvät.

Asettumalla puheenjohtajaehdokkaaksi tarjoan Keskustan jäsenistölle ja puoluekokousedustajille aidon kansanvaltaisen mahdollisuuden päättää vapaasti puolueen linjasta ja tulevaisuudesta.

Vaihtoehdot ovat selvät. Molemmissa niistä palaan eduskuntaan heti Sotkamon puoluekokouksen jälkeen tiistaina 12.6.2018.

Jos puoluekokous päättää, että Keskusta jatkaa nykyisellä linjallaan, eroan puolueen jäsenyydestä, muodostan Kansalaispuolueen eduskuntaryhmän ja ryhdyn johtamaan sen vaalikampanjaa.

Jos taas tulen valituksi Keskustan johtoon, liityn puolueen eduskuntaryhmään ja olen valmis johtamaan sen voittoon seuraavissa eduskuntavaaleissa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu