Kuka Suomen turvallisuuspolitiikkaa johtaa?
Eilen Suomen, Ruotsin ja Yhdysvaltain puolustusministerit allekirjoittivat Washingtonissa sopimuksen, jolla maiden puolustusyhteistyön kerrottiin siirtyneen uudelle tasolle. Sopimus kuulemma lisää vakautta Itämeren alueella.
Sekä Suomessa että Ruotsissa kansan laaja enemmistö vastustaa maansa sotilaallista liittoutumista. Kummankaan maan hallitus ei sitä kannata. Silti käytännön tasolla otetaan askeleita, jotka vievät kohti liittoutumista.
Ruotsissa sosialidemokraatit kannattavat maansa sotilaallista liittoutumattomuutta. Porvariallianssi on ilmoittanut kannattavansa liittoutumista, mutta se ei etenisi, vaikka hallitusvalta vaihtuisikin. Vasemmiston lisäksi myös ruotsidemokraatit vastustavat sitä. Toisaalta Ruotsissa on vakaa perinne, jonka mukaan turvallisuuspolitiikan perusratkaisut tehdään laajaan yhteisymmärrykseen perustuen.
Keskustelin pari kuukautta sitten Ruotsin sosialidemokraattien sisäpiiriin kuuluvan entisen europarlamentaarikon kanssa. Hän vakuutti, että puolueen linja on vakaalla pohjalla, mutta hämmennystä herättää puolustusministeri Peter Hultqvistin henkilökohtainen liittoutumisinto. Pääministeri kuulemma on jättänyt turvallisuuspolitiikan hänen käsiinsä.
Mikä on tilanne Suomessa? Tasavallan presidentti, pääministeri ja ulkoministeri sanovat kannattavansa Suomen liittoutumattomuutta. Käytännön tasolla puolustusministeri Jussi Niinistö kuitenkin näyttää vievän maatamme kohti liittoutumista. Tuoreessa muistissa on puolustusministerin hämmennystä herättänyt ilmoitus kansainvälisten suursotaharjoitusten järjestämisestä. Nekin ovat toteutumassa.
Suomessa Kokoomus ja RKP ajavat Suomen Nato-jäsenyyttä. Siniset ovat jakautuneet, mutta turvallisuuspolitiikka on annettu puolustusministeri Niinistön käsiin. Ohjelmiensa ja puoluekokouspäätöstensä perusteella Keskustan pitäisi vastustaa Suomen liittoutumista, mutta käytännön tasolla tämä ei näy. Puolueen puheenjohtajalla on pääministerinä ollut jopa johtava rooli Euroopan unionin yhteisen puolustuksen kehittämisessä.
Sauli Niinistö sanoi presidentinvaalien yhteydessä pitävänsä nykyisissä oloissa liittoutumattomuutta parhaana ratkaisuna Suomelle. Toisaalta hän totesi, että Suomen tulisi harkita liittoutumista, jos Venäjä alkaisi pitää EU:ia ja Suomea itselleen samanlaisena turvallisuusuhkana kuin Natoa. Tällöin olisimme menettäneet liittoutumattomuuden antamat edut, hän sanoi.
Tähän toisen Niinistön toiminta on käytännössä johtamassa – vastoin Suomen kansan laajan enemmistön tahtoa.
Onkohan tilanne Suomen hallituksessa samankaltainen kuin Ruotsin? Pääministeri on jättänyt ulko- ja turvallisuuspolitiikan muiden ministereiden käsiin. Tasavallan presidentin rooli on jäänyt epäselväksi.
Kun tapasin äskettäin pitkän tauon jälkeen Juha Sipilän, minulle syntyi se käsitys, että ulko- ja turvallisuuspolitiikka ei edelleenkään kuulu hänen vahvuuksiinsa. Tälläkin alalla hänellä näyttää lisäksi olevan huonot neuvonantajat.
Outo on tilanne sekä Suomessa että Ruotsissa, kun turvallisuuspolitiikkaa näyttää johtavan heiveröisen poliittisen tuen varassa toimiva puolustusministeri. Mitä tapahtuukaan nyt tehdyille ja tehtäville sopimuksille, kun kumpikin maa kansanvallan periaatteita noudattaen palaa sille turvallisuuspoliittiselle linjalle, jota kansalaisten laaja enemmistö kannattaa?
70-luvulla taitettiin peistä niin sanotusta ajopuuteoriasta, jonka mukaan Suomi ajautui jatkosotaan kuin koskessa ajelehtiva tukkipuu. Teorialla oli vastustajansa, jotka katsoivat, että jatkosotaan ajautuminen oli Suomen tietoista päämäärää ja vapaaehtoisiin päätöksiin perustuvaa.
Pienen valtion kohdalla valtapoliittisten myllerryksien keskellä tilanne on kuitenkin aina tietyllä tavalla ajopuuhun verrattavissa. Suuntaa ei juurikaan voi muuttaa, vaan realiteetit menevät edellä. Siitä riippumatta mitä tasavallan presidentti tai Ruotsin kohdalla pääministeri puhuu omassa liturgiassaan.
Puolustusministerit ovat aina lähimpänä puolustusvoimia, joiden johdolla on selkein konkreettinen ja poliittisesti neutraali tieto tilanteen todellisesta kehityksestä ja sen mukanaan tuomista käytännön vaatimuksista.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä Voiton päivä on häpeän päivä. Vaikka puolustusministeri yrittää pitää maatamme itsenäisenä, me liumme vääjäämättä kohti Siperiaa.
Onneksi suurin osa evakoista ja melkein kaikki sotaveteraanit ovat jo kuolleet. He eivät joudu kokemaan sitä suurinta häpeää että viholliset marssivat keskellä Helsinkiä tänään Voiton päivänä pilkaten meitä hävinneitä.
RuFi järjestää Puna-armeijan Kuolemattoman rykmentin voitonmarssin Finlandiatalolta lähtien klo 16.30. Määränpäänä on Kulttuuritalo jossa voitonjuhlat 17.30-19.30.
RuFin tarkoitus on muuttaa meidät russofobit Venäjän ystäviksi ja sen jälkeen liittää tämä provinssi Venäjän Federaation subjektiksi.
Ilmoita asiaton viesti
Niinisalossa on parhaillaan käynnissä sotaharjoitus, jossa on mukana USAn ja NATOn panssareita. Nehän voisi ajaa Mannerheimintiellä venäläisiä vastaan ja turvaamaan Sturenkadun rauhanomainen neljän ruuhkan.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä idea, kyllä ne vielä ehtisivät, jos nyt lähtisivät. Hienoa, että muistutat tästä NATO-harjoituksesta yhteensattumana venäläisten voitonpäivänä Suomessa.
Ilmoita asiaton viesti
Älä sinä Rauno soita suutasi! Luulen että amerikkalaiset joukot eivät jää tänne asumaan vaan lähtevät kotiinsa kun ovat tarpeeksi tapelleet.
Mutta kun venäläiset tulivat kotiseudulleni 74 vuotta sitten juhannuksena, niin ajoivat meidät pois ja muuttivat itse sinne asumaan.
Kummat ovat pahempia?
Ilmoita asiaton viesti
Onkohan siellä Väyrynenkin?
Väyrynen sai kampanjaansa tukea venäläis-suomalaiselta Rufi ry:ltä – ”Väyrynen oli Venäjän kannalta unelmaehdokas”
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005542896.html
Ilmoita asiaton viesti
Pitääpä menää Rufin voitonjuhlaan Kulttuuritalolle tänään klo 17.30-19.30.
Ehkä Väyrynen on siellä juhlapuhujana?
Ilmoita asiaton viesti
Kourallinen mielenosoittajia ei saa suomalaisia provosoitumaan. On turha puhua ”vihollisista,” kun sellaisia ei Suomella ole missään.
Ilmoita asiaton viesti
Voi vain kuvitella millainen Voiton Päivä olisi jos Saksa olisi voittanut 2. m-sodan – ja Suomesta olisi tehty Saksan pohjoinen periferia ja työvoiman reservivarasto.
Sellainen kun olisi ollut se vaihtoehto. Muita ei pahemmin ollut.
Minusta tällainen Voiton päivä on kuitenkin paljon parempi kuin se toinen vaihtoehto olisi ollut.
Ilmoita asiaton viesti
”Sekä Suomessa että Ruotsissa kansan laaja enemmistö vastustaa maansa sotilaallista liittoutumista.”
Viimeisimmän kyselyn mukaan Ruotsin tilanne on tämä:
Stödet för svenskt medlemskap i Nato ökar
En ny mätning från Aftonbladet/Inizio visar att stödet för ett svenskt medlemskap ökar. 43 procent av svenska folket vill att Sverige ska vara medlem i Nato medan 37 procent är emot. 20 procent svarar ”vet ej”.
https://www.aftonbladet.se/nyheter/samhalle/a/1k7j…
Ilmoita asiaton viesti
Tietyt piirit tekevät tuosta sellaisen johtopäätöksen, että ”57% ruotsalaisista ei ilmoita kannattavansa NATO-jäsenyyttä”. Toiset puolestaan sellaisen, että ”vain 37% Ruotsissa vastustaa NATO-jäsenyyttä”. Vähän sama kuin galluppien jälkeen ilmoitetaan, että ”kokoomus on suurin puolue 22%:n kannatuksella” ja tuota pikaa ilmestyy blogi, jossa kerrotaan, että ”vain 14% suomalaisista kannattaa kokoomusta”.
Ilmoita asiaton viesti
Noinhan se usein menee, mutta mikä mahtaisi olla kyselyn tulos nyt kun Venäjän sotaharjoitukset Ruotsin rannikon läheisyydessä herättivät siellä suurta huomiota.
Ryssland vill påminna om vem som är starkast och tuffast i Östersjöregionen.
Måltavlan är de baltiska staterna lika mycket som Sverige.
Kreml bryter inte mot några lagar med sin övning men det är svårt att betrakta den som annat än en provokation och en del av den ryska signalpolitiken mot omvärlden.
https://www.aftonbladet.se/nyheter/a/7lQPb3/ovning…
Ilmoita asiaton viesti
Niinpä niin:
”Vad ryssarna inte verkar förstå är att resultatet av rysk hotfullhet lika gärna kan bli att fler svenskar tycker det är en bra idé att gå med i Nato.”
Ilmoita asiaton viesti
Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. YYA sopimuksella oli historiassa perustelunsa. Nyt ajat ovat muuttuneet ja osa tosiasioista on muuttunut. Geopoliittinen asemamme on sama mutta olosuhteet toiset.
Ilmoita asiaton viesti
Jotta liittoutumattomuus olisi uskottavaa, meidän pitäisi onnistua vakuuttamaan maailma siitä että missään olosuhteissa emme ota materiaalista tai sotilasapua vastaan ulkomaisilta joukoilta. Että Suomi vastaa kriiseihin yksin vaikka mitä tapahtuisi. Muutenhan liittoutumattomuus on vain tyhjä fraasi jos kuitenkin ensimmäisen tarpeen tullen olisimme valmiita liittoutumaan. Ihan ensimmäinen askel olisi, että emme missään tapauksessa harjoittele Suomen puolustamista muiden länsimaiden kanssa.
Voisiko Väyrynen olla tämän politiikan takuumies, jos tarpeeksi kannatusta saisi?
Ilmoita asiaton viesti
Janne, ei tuollaista vakuutusta kukaan anna. Jos kimppuun käydään, kaikki apu kelpaa kaikille kuolemanvaarassa.
Ilmoita asiaton viesti
No mutta, sittenhän liittoutumattomuudella ei ole mitään merkitystä jos kuitenkin voidaan liittoutua.
Ilmoita asiaton viesti
On sillä se merkitys, että liittoutumaton valtio ei osallistu hyökkäyksiin.
Ilmoita asiaton viesti
Ja lisäksi se, että tappelee kaikkia hyökkääjiä vastaan.
Ilmoita asiaton viesti
Suomen kansalla on ollut siinä mielessä onnea itsenäisyysajan historiassaan, että on löytynyt miehiä oikealle paikalle oikeaan aikaan. Näihin miehiin lukeutuvat kronologisesti esiin tulleina Svinhufvud, Mannerheim, Ståhlberg, Ryti ja Paasikivi. Heillä on ollut ymmärrystä siihen, kuinka on pitänyt toimia Suomi-neidon jouduttua vaaran vyöhykkeeseen. Näin tuntuu olevan myös nyt, kun Suomen valtio on tehnyt ennalta ehkäisevänä toimenpiteenä tämän aiesopimuksen. Siinä on ollut luonnollisesti mukana joukko muita vastuunsa tuntevia henkilöitä maan johdosta.
Jussi Niinistö on erinomainen puolustusministeri, joka on mies oikealla paikalla oikeaan aikaan. Aamu-uutisista oli mukava nähdä, kuinka Yhdysvaltain puolustus ministeri James Mattis arvostaa näitä pieniä Pohjolan demokratioita. Ruotsin ja Suomen allekirjoittamaa aiesopimusta juhlistettiin täysillä sotilaallisilla kunnianosoituksilla. Näin tehtiin myös Jussi Niinistön aikaisemmalla vierailulla Pentagonissa. Tämä kunnianosoitus suodaan ulkovallan edustajille vain pari kertaa vuodessa Pentagonissa.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvin puit sanoiksi oleellisen!
Ilmoita asiaton viesti
Valtatien varressa näkyi tänä aamuna tällaisia miehiä.
Mikä lie Eurooppa-päivä. Minun muistini mukaan Neuvostoliitto juhli Saksasta saamaansa voittoa 9.5. päivä, – ja se voitto tuli suuressa määrin Lend and Lease -avun voimalla.
Siis Yhdysvaltain ja Britannian tukiessa Neuvostodiktatuuria; en tiedä mitä juhlimista meillä tänään on siinä häpeällisessä yhteistyössä.
Onpa tiivistetty: Amerikkalainen kuorma-auto voitti Toisen maailmansodan (näin muuten lausui ainakin eräs venäläinen sotahistorioitsija).
Mutta tänään siis, – ei mitään pieniä vihreitä miehiä, vaan isoja valkoisia. https://www.facebook.com/photo.php?fbid=1015690084…
Ilmoita asiaton viesti
Mitäs nuo kuvan valkoiset miehet ovat?
Ilmoita asiaton viesti
Suomen kansalla ei meidän ”demokratiassamme” ole mitään sananvaltaa.
Eduskuntaa on asiasta ”informoitu”, mutta sen kantaa ei tietenkään ole kysytty.
Pieni natottajien vähemmistö (sorry vaan te Naton kannattajat, olette todellakin kansan pieni vähemmistö, se ei marinastanne huolimatta miksikään muutu) vie Suomea osalliseksi maailmanlaajuista kriisiä, kun sen voisi jättää tekemättä – pitäisi jättää. Pyrkimyksen tällaisella kansalla pitäisi aina olla kohti rauhaa, ja niinhän se onkin, mutta sen selän takana toimitaan järjestelmällisesti sitä vastaan. Mikäli joudumme osalliseksi kriiseihin, saamme kiittää siitä näitä jussiniinistöjä ja hänen hengenheimolaisiaan
Muualla maailmassa autot jo roihuaisivat kaduilla, mutta suomalainen kääntää toisenkin poskensa – joskus kolmannenkin, kuten nyt taas.
Ilmoita asiaton viesti
Meinaatko, että Ruotsisa siksi usein autot roihuavat?
Ilmoita asiaton viesti
Heh heh…
Mutta kaipa suomalaiset autot saavat olla rauhassa kun kansan ylivoimainen enemmistö kannattaa rauhaa. Ja sitä rauhantahtoa sotakiimaiset pelottelijat sitten hyödyntävät täysimittaisesti.
Vain natottajien pieni vähemmistö kaipaa mukaan konflikteihin – osa heistä tieten, suurin osa tietämättään.
Ilmoita asiaton viesti
”Ja sitä rauhantahtoa sotakiimaiset pelottelijat sitten hyödyntävät täysimittaisesti.”
Tätäkö tarkoitat?
Venäjän televisio uhkaili: Näin Venäjä valtaisi Helsingin
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2015021319191140_…
Ilmoita asiaton viesti
Maan voi vallata mutta ei kansaa.
Hitler ei onnistunut ja pientä Viroakaan ei saatu loppumaan.
Maa pitää tyhjentää kansasta kuten Karjala.
Ilmoita asiaton viesti
Krimin kohdalla asia toimii samoin, vaikka toisin päin: krimiläiset kokivat Ukrainan vierasvallaksi ja halusivat mieluummin Venäjän syliin. Jos Krimin asukkaat olisivat valtaosin ukrainalaisia, tilanne olisi aivan toinen – sellainen kuin länsivallat sen uskottelevat olevan.
Tämähän on sellainen tosiasia, jota valtamediassa ei suvaita ollenkaan. Tyyppiesimerkki valtamedian tekopyhyydestä, mitä tosiasioiden julkituomiseen tulee.
Pahinta on se, että ns. ”yleinen mielipide” muodostuu valtamedian mukaan, ja kun valtamedia ei ole tällaisissa asioissa puolueeton (vaikka väittää olevansa), yleinen mielipide on johdettu harhaan, ja siksi tätäkin kommenttia tullaan soimaamaan enemmän tai vähemmän raivokkaasti.
Se ei kuitenkaan muuta tosiasioita miksikään.
Ilmoita asiaton viesti
Krim on kuitenkin venäläistetty Stalinin väestösiirroilla kuten Karjalakin. Millä perusteella rikoksesta saatua omaisuutta pitäisi paapoa? Oikeat alkuasukkaat Krimillä ovat tataarit, jotka Stalin karkoitti Siperiaan massiivisessa väestönsiirrossa.
Virossakin asuu ainoastaan miehityksen vuoksi joillain alueilla venäläisenemmistö. Pitäisikö ne alueet luovuttaa Venäjälle.
Mieti nyt hiukan!
Ilmoita asiaton viesti
Jos lähes kaikki jonkun alueen asukkaista kokevat isäntämaansa uhkaavaksi ja haluavat liittyä toiseen maahan, miksei. Jos hypoteettisesti vaikkapa Persut tulisivat Suomessa valtaan ja vaatisivat ahvenanmaalaisia luopumaan ruotsin kielestä, olisi aivan oikeutettua, että Ahvenanmaa liittyisi Ruotsiin.
Muuten, oikeat alkuasukkaat Suomessa ovat saamelaiset. Ja USAssa intiaanit. Ja Australiassa abot. Jne. Millä perusteella rikoksesta saatua omaisuutta pitäisi paapoa, ja kunnioittaa jonkun karttoihin raapustamia viivoja, joita myös valtakunnanrajoiksi kutsutaan?
Kaikki on niin kovin suhteellista.
Ilmoita asiaton viesti
”Jos lähes kaikki jonkun alueen asukkaista kokevat isäntämaansa uhkaavaksi ja haluavat liittyä toiseen maahan, miksei.”
Siinä tapauksessa, että asujat on sinne siirretty ulkovallan imperialismin toimesta, moinen skenaario on ollut sen imperialistisen ulkovallan fundamentaalinen päämäärä omassa röyhkeydessään.
Inkerinmaa ja Karjala on venäläistetty siten, että alkuperäisväestö on väkivalloin siirretty pois ja osittain tapettu. Sellaisesta ei pidä palkita siten, että päämäärä annetaan saavuttaa, vaan sitä vastaan pitää taistella. Tallinnassakin asui Eestin miehityksestä vapautumisen aikaan noin 50% venäläisiä. Sekin olisi siis mielestäsi voitu liittää Venäjään Neuvostoliiton romahduksen jälkeen. Nyt asujaimisto siellä on normalisoitunut enemmän ja enemmän ja venäläiset ovat selvä vähemmistö. Narvan tienoilla asia on edelleen toisin. Samoin oli asian laita Krimillä. Venäläisillä ei ole siellä periaatteessa mitään asiaa. He ovat tunkeutujia.
”Jos hypoteettisesti vaikkapa Persut tulisivat Suomessa valtaan ja vaatisivat ahvenanmaalaisia luopumaan ruotsin kielestä, olisi aivan oikeutettua, että Ahvenanmaa liittyisi Ruotsiin.”
Pitää paikkansa, mutta ahvenanmaalaiset ovat siellä alkuperäisasukkaita. Heille annettiin tiettyjä privilegioita, kun Kansainliitto päätti, että alue kuuluu Suomelle. Niiden privilegioiden nonselaaraaaminen vastaa Suomen Suurruhtinaanmaan kokemaa sortokautta.
”Muuten, oikeat alkuasukkaat Suomessa ovat saamelaiset. Ja USAssa intiaanit.”
Kummatkaan heistä eivät olleet muodostaneet mitään valtiota, vaan elelivät alueilla muuten vaan. Kummallakaan näistä kansoista ei ole mitään ambitioita liittyä johonkin toiseen valtioon. Ei ole olemassa ”intiaanivaltiota” tai ”saamelaisvaltiota”. Sitä paitsi Suomen niemen asuttamishistoria on aika huurun peitossa. Edelleenkään ei ole aivan selvää mitkä heimot milloinkin tulivat ja mistä kautta ja kuka ensin.
Ilmoita asiaton viesti
”Inkerinmaa ja Karjala on venäläistetty siten, että alkuperäisväestö on väkivalloin siirretty pois ja osittain tapettu.”
Karjala kuului Venäjään 1700 luvulta asti Vanhana Suomena väkeä siirtämättä ja Suomeen Karjala ehti kuulua ainoastaan runsas 30 vuotta jos vanhoja muistellaan.
Ilmoita asiaton viesti
Vanha Suomi liitettiin Suomen Suurruhtinaamaahan 1800-luvun alussa ja siitä lähtien se siihen kuului aina vuoteen 1940 asti.
Sitä paitsi on eri asia puhua valtion piiriin kuulumisesta silloin, kun kyse on vain siitä, kenen hallinnon alaisuuteen väestö kuuluu. Vasta Neuvostoliiton ilmestymisen jälkeen otettiin käyttöön julma kansojen siirtely paikasta toiseen. On siis aivan eri asia tarkastella mihin valtioon Viipurissa asuneet suomalaiset milloinkin ovat kuuluneet kuin se, että alueet on väkivalloin kaikista kansainvälisistä sopimuksista piittaamatta miehityksen jälkeen venäläistetty.
Jos Viipurin puhelinluettelo näyttäisi edelleen tällaiselta: https://www.genealogia.fi/hakem/viipuri/viipa.htm , niin ei tässä olisi puoltaakaan siitä ongelmasta kuin nyt.
Belgiassa asuu flaameja (eli hollantilaisia) ja valloneja (eli ranskalaisia) eikä Ranska tai Hollanti siltä ole alueita havittelemassa. Miksi pitäisi?
Ilmoita asiaton viesti
Valtiot muodostettiin vasta muutama sata vuotta sitten.
Siitäkö mielestäsi historia alkaa?
Muuten olen Stalinin touhuista kyllä ihan samaa mieltä. Mutta kuka menee sanomaan, minkä historian vaiheen perusteella rajat muka on sinetöity?
Tässä kohtaa on aina terveellistä katsella tätä – jonka kaikki kyllä suunnilleen tiedämme, mutta aika moni kuvittelee silti rajat jotenkin kiveen hakatuiksi:
http://www.viralforest.com/watch-1000-years-europe…
Yleisesti ottaen mitä vahvempi valtakunta, valtio tai ruhtinaskunta, mikä milloinkin, sitä tylympää on ollut sen toiminta. Ja on edelleen.
Ilmoita asiaton viesti
Yhtähyvin Krim on kreikkalainenkin Sevastopol ja Simferopol
Ilmoita asiaton viesti
Eli kreikkalaiset voisivat vaatia niitä samalla oikeudella itselleen kuin Venäjä Krimiä.
Ilmoita asiaton viesti
Ja USAlla ei olisi mitään sanomista kun kyseessä olisi Natomaa.
Ilmoita asiaton viesti
Suomen Kuvalehti kirjoitti kun Ukraina aikanaan äänesti itsenäisyydestä niin krimiläiset halusivat oman äänestyksen Moskovaan liittymisestä.
Ilmoita asiaton viesti
Venäjän presidentti Putin tänään Moskovassa: ””Koko maailma ymmärsi 73 vuotta sitten, että voiton fasismista saavuttivat nimenomaan Neuvostoliiton sotilaat”.
Suomen oikeisto ja Nato-kiimaiset voisivat purkaa taisteluintonsa kannustamalla Saara Aaltoa torjuntavoittoon Portugalin eroviisuissa ja Suomen laukojia Tanskan vastaisessa jääkiekkoilussa.
Ja tykinruoka kiittää!
Ilmoita asiaton viesti
Niin, ja Molotv ilmoitti 30.11.1939, että Suomi on käynnistänyt sotatoimet Neuvostoliittoa vastaan, Brezhnev ilmoitti elokuussa 1968, että Neuvostoliitto ei milloinkaan voisi puuttua minkään ulkopuolisen maan sisäisiin asioihin ja Putin siis ilmoitti …
Ilmoita asiaton viesti
”Koko maailma ymmärsi 73 vuotta sitten, että voiton fasismista saavuttivat nimenomaan Neuvostoliiton sotilaat”.
Ja minä kun olen luullut että käännekohta oli Normandian maihinnousu, olivatko ne neuvostosotilaat kenties naamioituneet jenkeiksi?
Ilmoita asiaton viesti
Paljonko enemmän europassa soti jenkkejä kuin itse europpalaisia?
USA ei olisi koskaan sitoutunut europpalaiseen sotaan ellei Englanti olisi ollut osapuoli sodassa.
Ilmoita asiaton viesti
Jukka Seppisen (tutkija) mukaan Stalin olisi halunnut luovuttaa Karjalan takaisin Suomelle, mutta Kekkonen ei uskaltanut sitä pyytää. Ei myöskään Mauno Koivisto myöhemmin.
Kekkonen oli mitä oli. Vei kyllä Suomea systemaattisesti länteen, vaikka veljeili kommunistien kanssa. Oli puhdas valtapoliitikko, mutta samalla paras itsenäisyyden varjelija silloisista poliitikoista. Vaara oli sisäinen, eikä niinkään ulkoinen.
Väyrynen pyrki Kekkosen imussa ja keinoja soveltaen myös valtaan, mutta päätyikin toimimaan Tehtaankadun agenttina lopun elämäänsä monen K-linjalaisen ja sosialidemokraatin lailla. Koivisto oli NL:n mies myöskin. Tarvittiin järjestelmän romahdus, ennen kuin uskalsi viedä Suomea länteen.
Suomalaiset vaalivat propagandalla synnytettyjä muistikuviaan järkevästä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Siinä nähdään propagandan voima ja vaikuttavuuden pitkäaikaisuus.
Erityisesti vasemmisto omaksui rauhanpolitiikan ja liitti sen naapuriin kritiikittömästi, mutta saman ajattelun oppivat myös muut suomalaiset. Ei tarvita enää ulkoista vaikuttajaa, kun uhrit toimivat ymmärtämättään itse propagandisteina ja viestin levittäjinä. Jopa niinkin yksikertainen viesti kuin, että uutisoidaan suomalaisten vastustavan Nato-jäsenyyttä, vahvistaa Nato-vastaisuutta.
Puolueettomuuden ja liittoutumattomuuden oppia joukkotiedotusvälineissä levittävää Väyrystä voi verrata Johan Bäckmaniin, mutta on poliitikkona vaarallisempi Venäjän asiamies. Sille linjalle ja politiikalle Väyrynen luo uskottavuuden, vaikka politiikka ei sitä oikeasti ole.
Ilmoita asiaton viesti
Mielestäni pääasia Suomen ulkopolitiikan johtamisessa on se, että Paavo Väyrynen ei sitä tee!
Ilmoita asiaton viesti
Niinistö, Sipilä ja Soini. Heidän kolmen välillä ei voi olla kovin suuria ja varsinkaan pitkäaikaisia näkemyseroja.
Niinistö presidentin arvovallalla, Sipilä koko hallituksen johtajana ja Soini toimeenpanevan ulkoministeriön johtajana. Sikäli hyvä tilanne, että jokainen on yhteistyökykyinen ja -haluinen.
Ilmoita asiaton viesti
Paavo kysyy kuka johtaa Suomen turvallisuuspolitiikkaa.
Mielestäni se ei ole oleellista kuka johtaa.
Tärkeintä olisi että Venäjän rajalle saataisiin niin paljon ohjuksia ja tankkeja että Putin pysyisi omalla puolellaan. Siitä on kysymys.
Ilmoita asiaton viesti
http://juhaniharjunharja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/…
Ilmoita asiaton viesti