Tervetuloa, ryhmän uudet jäsenet!
Poliittista toimintaa ei voi harjoittaa ilman julkisuutta. Poliitikon toiminnalla ja kannanotoilla ei ole merkitystä, elleivät kansalaiset saa niistä tietoa.
Oma toimintani on käynyt vaikeaksi sen vuoksi, että kaikkein uutisarvoisimmatkaan kannanottoni eivät ole viime aikoina ylittäneet uutiskynnystä. Kysymys ei ole vain minun vaatimattomasta persoonastani, vaan myös johtamani eduskuntaryhmän kannanotoista.
Lokakuun 7. päivänä julkaisemassani blogissa vetosin pääministeri Juha Sipilään, että hän tarjoaisi oppositiolle yhteistyötä sote-uudistuksen toteuttamiseksi ja pienyritysten työntekijöiden irtisanomissuojaa koskevan kiistan ratkaisemiseksi. Muistutin häntä siitä, että hän edellisellä vaalikaudella rikkoi oppositiojohtajana rajoja tarjoamalla yhteistyötä hallitukselle. Kerroin oman kantani siitä, mille pohjalle kompromissit voitaisiin rakentaa. (Viisaalle kylliksi? 7.10.2018)
Lokakuun 11. päivänä kirjoitin laajaa keskustelua herättäneestä hallituksen esityksestä ns. kevytautojen ajo-oikeuden myöntämisestä 16 vuotta täyttäneille nuorille. Ehdotin, että sen sijaan varsinaisen ajokortin myöntämisen ikäraja alennettaisiin 16 vuoteen siten, että nuorten autoilijoiden ajonopeus rajattaisiin 18 ikävuoteen saakka 80 kilometriin tunnissa. Esitin myös mopoauton ajokortin myöntämistä jo 14 vuotta täyttäneille. (Oikeutta nuorille ja eläkeläisille. 11.10.2018)
Mikään näistä ajankohtaisista kannanotoista ei päässyt uutiskynnyksen yli.
Kaiken huippu oli eduskuntaryhmämme Helsingissä elokuun lopulla pitämä kesäkokous. Tiedotustilaisuuteemme ei tullut ainuttakaan toimittajaa. Hyvin uutisarvoinen kannanottommekaan ei saanut julkisuutta. (Eduskuntaryhmän kannanotto 29.8.2018 ja Sote- ja maakuntauudistus 29.8.2018)
Samankaltainen oli kokemukseni eilispäivältä. Järjestin uuden kirjani ”Terve Suomi” julkistamistilaisuuden. Paikalle tuli vain yksi toimittaja.
Teostani ei totisesti voi moittia siitä, etteikö se olisi uutisarvoinen. Paikalle tullut Ilta-Sanomien toimittaja teki kirjasta ja tiedotustilaisuudesta useita hyviä uutisjuttuja. (Iltasanomat 17.10.2018) Hänen lisäkseen jutun kirjastani tekivät Verkkouutiset ja Demokraatti-lehti. (Verkkouutiset 17.10.2018 ja Demokraatti 17.10.2018)
Erikoinen on tilanne myös eduskunnassa.
Puhemiesneuvosto on päättänyt, että alle kolmen kansanedustajan ryhmät voivat käyttää vasta debatin jälkeen samanpituisen puheenvuoron kuin muiden ryhmien edustajat ennen sitä. Käytännössä tämä päätös koskee vain minua, kun Harry Harkimo ei näytä olevan kiinnostunut puheenvuoroja käyttämään.
Ryhmäpuheenvuorojen jälkeinen debatti vie yleensä niin pitkän ajan, että televisiointi ehtii ennen sen päättymistä loppua. Lisäksi debatin jälkeen ministerit yleensä poistuvat salista.
Puhemiesneuvosto on päättänyt tarjota meille pienryhmien edustajille vaihtoehtona mahdollisuuden käyttää kahden minuutin mittainen puheenvuoro debatin yhteydessä. Tämä on tietysti parempi vaihtoehto, jos debattipuheenvuoron saa televisioituna aikana.
Tiistain täysistunnossa syntyi outo tilanne. Olin pyytänyt heti istunnon alussa varsinaisen puheenvuoron. Istunnon aikana ryhmäni pääsihteeri vahvisti istuntoyksikölle, että haluan käyttää varsinaisen puheenvuoron. Tein saman tekstiviestillä istuntoa alussa johtaneelle varapuhemies Mauri Pekkariselle. Debatin päätyttyä syntyi kiusallinen tilanne, kun nämä viestit eivät olleet saavuttaneet puhemies Paula Risikkoa.
Pitkän odottamisen jälkeen sain yhden minuutin mittaisen vastauspuheenvuoron. Debatin päätyttyä käytin puheenvuoron, joka sai runsaasti kiitosta eri ryhmiin lukeutuvilta kansanedustajilta. Uutiskynnyksen ylitti kuitenkin vain sekaannus oikeudestani käyttää puheenvuoro heti debatin jälkeen.
En oikein ymmärrä sitä, että pienryhmien oikeudesta ryhmäpuheenvuorojen käyttämiseen on tullut näin vaikea kysymys. Ehkä tällä käytännöllä pyritään ehkäisemään suurempien ryhmien hajoamista.
Puheenvuorojen rajoittaminen saattaa kuitenkin johtaa myös toiseen suuntaan. Otan mielelläni ryhmäni jäseneksi niitä kansanedustajia, jotka hyväksyvät sen säännöt ja tavoitteet.
Ryhmäpuheenvuorot olen valmis jakamaan tasapuolisesti ryhmän jäsenten kesken. Ja mikä parasta: Tähtiliikkeen ehdokkaana on mahdollisuus tulla valituksi myös seuraavan eduskunnan jäseneksi.
Paavo, tuitko sinä silloin 70- luvulla Kekkosen junailemaa touhua suurten puolueitten tukemana ns SMP:n hajotusta puoluetukikikkailulla?
Ja nyt sitten annoitko tukesi hallituksen tavoitteelle työllistää työttömiä irtisanomislain uudistuksen myötä pienille yrityksille pienemmillä riskeillä?
Ilmoita asiaton viesti
Olisiko vain käynyt niin surkeasti, että Paavo Väyrynen ei enää jaksa kiinnostaa?
Ilmoita asiaton viesti
”Kaiken huippu oli eduskuntaryhmämme Helsingissä elokuun lopulla pitämä kesäkokous. ”
Toimittajana olisin ilman muuta tullut paikalle yhden hengen eduskuntaryhmäsi kokoukseen, jos ei muuta niin toteamaan että onko se yksimielinen vai riitaisa.
Ilmoita asiaton viesti
P.Väyrynen: ”Poliitikon toiminnalla ja kannanotoilla ei ole merkitystä, elleivät kansalaiset saa niistä tietoa.”
Koska viimeksi poliitikko P.Väyrynen on ottanut kantaa blogikirjoitustensa kommentteihin? Jos ei vaivaudu ottamaan osaa keskusteluun alustamastaan aiheesta, ei kannattaisi nostaa meteliä siitä ettei saa julkisuutta.
Ilmoita asiaton viesti
Voisin arvata, että sinisistä loikitaan helpommin Paavon joukkueeseen – se kun tuntuisi kunnialliselta ja kuitenkin ymmärrettävämmältä kuin takaisinloikka persuihin – ehkä persuistakin olisi vaalien lähetessä intoa ”tähtien joukkoon” …
Ilmoita asiaton viesti
Oliskohan noin. Minä olen kkannustanut molempia, vaikka sinisiin siirryin. Olen myös sanonut, että jos sinisten tie nousee pystyyn niin annan ääneni persuille. Itse en sen kummemmin pyri kummankaan listoilla enää mihinkään.
Ilmoita asiaton viesti
Kävin eilen kirjamessuilla Pasilassa.
Oli se hiukan säälittävää nähdä ’vanhempi valtiomies’ pöydän takana myyskentelemässä omia kirjojaan.
Eikä tähtiliikkeensä asiat näytä sen paremmilta. Väyrysen ’sidekick’ houkutteli ohikulkijoita allekirjoittamaan kannatuskortin. Paljonkohan niitä vielä puuttuu?
Kannatuksesta luvattiin antaa Johanna Korhosen kirjoittama Väyryskirja. En myynyt sieluani kirjasta, josta en olisi ollut muutenkaan halukas maksamaan mitään. Sidekick vannoi, että puolueen kannatuskortin allekirjoittaminen ei velvoita mihinkään.
Ilmoita asiaton viesti
Nythän sinä Paavo olet selkeästi mukana vaatimassa ”Suurta kapinallisiltaa” esimerkiksi A-STUDIOON?
Väyrynen, Harkimo ja Hirvimäki samassa studiossa! Olisi varmasti aivan uudenlainen poliittinen keskusteluohjelma. Sellaista Ylen ja MTV pitäisi edistää, valtamedian yleisemminkin.
Ethän sinä nyt yhtä Hirvimäkeä pelkää?
Laitan sinulle myös sähköpostin.
http://petrihirvimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2625…
Ilmoita asiaton viesti
Paavo, sinun tulee vastata täällä US-blogissa tai se kääntyy sinua vastaan. Vastavuoroisuudella pääset eteenpäin tavoitteissasi 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Puhu pukille!
Ilmoita asiaton viesti
Minäpä muistan elävästi saaneeni kerran Paavo Väyryseltä sähköpostina kännykkääni palautetta: pitää olla tohtorin tutkinto ennen kuin alkaa pohtimaan! Tapahtui vuonna 2006. Hänellä semmoinen on Åbo Akademista.
Ilmoita asiaton viesti
Melkein jokaiseen blogikirjoitukseen tänne tulee kommentteja, joissa odotetaan Paavo Väyrysen vastausta kommenttiin. Vastausta ei ole tulossa, älkää tuhlatko aikaanne. Paavo Väyrynen itse ei ole täällä kirjoittanut koskaan yhtäkään kommenttia, eikä otaksuttavasti lukenutkaan yhtään kommenttia.
Joku avustaja todennäköisesti hoitaa Paavo Väyrysen blogitekstien julkaisun ja levityksen.
Ilmoita asiaton viesti
Näissä kommentointi varmaan onkin lähinnä eskustelua muiden kuin avaajan kanssa.
Työministeri on käsittääkseni yksi joka keskustelee.
Ilmoita asiaton viesti
Näytteleminen on tyhmän ajatus kunniasta. ”Bruce Lee
Ilmoita asiaton viesti
Nukkuva on nyt herätetty ja menee kotiseudulleen vihkimään navettaa! Juuri sitä moderni uudelleensyntyminen tarkoittaa. Lapsuuden hajujen, äänten, tunnelmien ja maisemien tunnistamisen kautta tolkun ihmisten heräämistä ihmisyyteen pois yli-ihmisyydestä. Läntisen ajattelun suurimmatkin myytit on selitettävissä ihmisjärjen ja siihen perustavien tieteiden tuloksilla saamatta niitä enää ”suoraan hevosen suusta”.
Ilmoita asiaton viesti
Eikö lapsuuden makujen ja hajujen kaipaaminen ole pikemminkin, yleensä vanhenemiseen liitettyä, degeneroitumista? Jopa niin pitkälle, että niitä tarvittaessa keksitään itse lisää kuten vuorineuvokset Helsingin hienostoravintoloissa opettamassa chef cuisinier:eille ”oikeaa” läskisoosin tekemistä.
Toki luulen noiden navettakäyntien olevan pikemminkin näyttäytymispolitiikkaa vaikka naudat eivät äänestämään pääsekään, toivottavasti edes pimeimmissä kepulikunnissa. Tosin joidenkin käytös uurnilla muistuttaa nautojen märehtimistä vanhoilla sijoillaan eikä edes kevätlaitumelle kirmaamista saatuaan emännän jalkojen välistä kuljettuaan hänen väkensä voimaa. Mutta maahenkeen vielä luotettanee Apollonkadulla aikatauluja ja reittejä suunniteltaessa.
Ilmoita asiaton viesti
Monet heräävät arvostamaan paikallisuutta käytyään Pohjanmaan rannikkoseudulla tai Ahvenanmaalla, tai yleensä kansan parissa, kuten Stubbin kanssa kilpaileva Weber Hesarissa:
”Kun puhun näiden ihmisten kanssa Brysselin kuplan ulkopuolella, se tuntuu raikkaalta tuulahdukselta. Tarvitsen tunnetta, että olen juurtunut johonkin.”
”Samanlaisen tuulahduksen Weber haluaisi läpäisevän koko Euroopan unionin. Antaa eliitin ja byrokratian valtakeskittymä takaisin ihmisille. Jos lupaan baijerilaisille tai suomalaiselle kadulla viisi asiaa, EU:ssa pitää osoittaa, että lupaukset on otettu huomioon, Weber sanoo. Tämä tarkoittaa muun muassa lisää yhteistyötä EU-parlamentin kanssa.”
Ilmoita asiaton viesti
Paikallisuus rannikollahan on ”helan går” -hilpeilyä siistillä pihalla. Toista se on synkeimmissä Kepulistanian takamaiden pusikoissa.
Mutta olen toki samaa mieltä, että M.Weber on noista kahdesta tolkullisempi vaikkei sekään paljon liene.
Ilmoita asiaton viesti
Jos ”Helan går -hilpeilyä” selitetään Mannerheimin taikapiirillä, niin varoisin panemasta ”hakaristiä” samaan lauseeseen ettei teksti ala sinkoilemaan kipinöitä.
Ilmoita asiaton viesti
Ehkä jos tuollaisia yhteyksiä lähtee selittämään niin minä tekisin sen ehkä toisinpäin, piripintaisista ryypyistä, vaikka Venäjän armeijan peruja ovatkin, kräfta kalaaseihin. Mutta tunnistaen hilpeilyn olevan usein ohut pintasilaus jonka alla luuraa ”vanha aatami” lippuineen. Jos liikaa raaputtaa niin alkaa todella kipunat sinkoilemaan.
Siinä suhteessa kepuloiva mörrimöykkyily on rehellisempää ja ennalta-arvattavampaa koska alusta lähtien tietää ”sen itsensä” olevan hetikohta tulossa.
Ilmoita asiaton viesti