Tarvitaan todelliset eduskuntavaalit

Kuluneella viikolla en voinut osallistua eduskunnan täysistuntoihin enkä tulevaisuusvaliokunnan kokouksiin. Torstaiaamuna sain kuitenkin apua omaishoitajan arkeen ja pääsin vierailemaan valiokunnan mukana Mäntyniemessä.

Ilmoitin poissaoloistani lehdistötiedotteella. Muuten ulkopuoliset eivät olisi sitä huomanneetkaan.

Kansanedustajan olen kokenut olevani Jorma Pitkäsen piirtämän sarjakuvan ”Näkymätön Viänänen”, kuihtuneessa Näläkäjärven maalaiskylässä asuva Väänänen-niminen pienviljelijä, joka on muuttunut näkymättömäksi. Hänestä näkyy vain päässä oleva Hankkijan lippalakki. Minusta ei ole näkynyt edes lippalakkia.

Eduskunnan säännöt ja käytännöt on rakennettu sellaisiksi, että minun on lähes mahdotonta saada puheenvuoroja televisioiduissa istunnoissa. Uutisarvoisimmatkaan kannanottoni eivät ylitä valtamedian uutiskynnystä.

Toistaiseksi en ole päässyt mukaan myöskään eduskuntavaaleihin liittyviin paneelikeskusteluihin. Niihin kutsutaan yleensä eduskuntapuolueiden puheenjohtajat. Kuluneella viikolla yhdeksän puoluejohtajaa osallistui EK:n ja SAK:n järjestämiin keskusteluihin. 

Tilanne on samankaltainen kuin vuosi sitten. Kesästä lähtien oli järjestetty seitsemän presidenttiehdokkaan välisiä vaalikeskusteluja. Kirjamessujen paneeliin pääsin mukaan, vaikka kannattajakorttien kerääminen oli vielä kesken. Siinä kävi ilmi, että todellinen vaali saadaan aikaan vasta kahdeksannen ehdokkaan noustua kehään.  

Myös kuluneen viikon keskusteluista todellinen vaihtoehto puuttui.

Eduskunnan täysistuntosalin ovat täyttäneet euro- ja Nato-elefantit. Samoin kävi EK:n ja SAK:n kokouksissa.

Keskusteluissa ei tuotu esiin sitä tosiasiaa, että Suomen talouden menetetty vuosikymmen, alhainen työllisyysaste ja julkisen talouden kipeät leikkaukset johtuvat Suomen jäsenyydestä euroalueessa. Siitä ovat Keskustaa lukuun ottamatta vastuussa kaikki puolueet. Senkään nykyjohto ei kuitenkaan halua muistuttaa puolueen vastustaneen Suomen eurojäsenyyttä ja olleen tässä oikeassa.

Euroaluetta ja Suomenkin taloutta uhkaavasta seuraavasta kriisistä ei haluta puhua, vaikka näköpiirissä ovat uudet kipeät julkisen talouden leikkaukset. Puskureita ei enää ole, kun valtio ja kunnat velkaantuvat rajusti myös nykyisen suhdannehuipun aikana. Vaalilupaukset valtion menoja lisäävistä uudistuksista ovat tyhjän päällä.

Suomen mahdollisesta euroerosta ei haluta edes keskustella, vaikka se turvaisi kansamme hyvinvoinnin ja itsenäisyyden.

Keskusteluissa ei esille noussut myöskään Suomen onneton ajautuminen kohti sotilaallista liittoutumista EU:n yhteisen puolustuksen syventämisen ja Nato-yhteistyön tiivistymisen kautta. Näissä asioissa Vasemmistoliiton Li Anderssonkin on kovin vaisu.

Keskustelua maahanmuuttopolitiikasta vaimentaa se tosiasia, että kaikki mukana olleet puolueet, Perussuomalaiset mukaan lukien, ovat vastuussa siitä, että Suomi syksyllä 2015 avasi rajansa kymmenille tuhansille, joiden tiedettiin jäävän ilman myönteistä turvapaikkapäätöstä.

Aikaisemmin aluepolitiikka erotti puolueet selkeästi toisistaan. Keskusta vastusti Kokoomuksen ja SDP:n ajamaa keskittämispolitiikkaa. Se taisteli maakuntien ja maaseudun puolesta. Nyt keskustajohtoinen hallitus toteuttaa metropolipolitiikkaa, jonka tavoitteena on lähes miljoonan suomalaisen keskittäminen Helsingin seudulle ja muutamaan muuhun suurimpaan kaupunkiin.

Vaalikeskusteluihin tarvitaan kymmenes keskustelija. Tähtiliike on saatava nopeasti puoluerekisteriin, jotta pääsen sen puheenjohtajana haastamaan muut puoluejohtajat keskusteluun Suomen tulevaisuudesta. Tulosta kannattajakortti Tähtiliikkeen korisivulta ( http://seitsemäntähdenliike.fi/ ) tai tilaa niitä tekstiviestillä numerosta 050 4773557.

Presidentinvaaleissa Matti Vanhanen otti vaalilauseekseen ”tehdään näistä vaalit”. Otin omakseni vaatimuksen: ”tehdään näistä todelliset vaalit”.

Vielä kipeämmin tarvitsemme todelliset eduskuntavaalit.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu