Paavo Väyrynen www.paavovayrynen.fi

Koko Suomen presidentti

Presidenttiehdokkaat kiteyttävät linjansa iskulauseeseen, sloganiin, jota käytetään muun muassa vaalijulisteissa ja -ilmoituksissa.Vuoden 1988 vaaleissa julistin, että ”Suomi tarvitsee oman suunnan”. Sama ajatus sisältyi tukiyhdistykseni nimeen ”Suomalainen suunta ry”.

Vuonna 1988 Suomessa toimi Harri Holkerin johtama sinipunahallitus. Se pyrki hävittämään niitä suomalaisen yhteiskunnan arvokkaita erityispiirteitä, jotka perustuivat Keskustan vahvaan asemaan Suomen poliittisessa elämässä.Suomalainen yhteiskunta on ollut tasa-arvoisempi, hajautetumpi ja luonnonmukaisempi kuin muut läntiset teollisuusmaat. Holkerin hallituksen vahvan markan ja ”hallitun” rakennemuutoksen politiikka uhkasi tuhota kaiken tämän.

Kampanjassani julistin, että Suomen on toimittava omien arvojensa ja perinteittensä pohjalta suomalaista suuntaa etsien. Vuoden 1994 vaaleissa kampanja keskittyi ehdokkaan persoonaan. Julisteissamme korostettiin, että ”Suomi tarvitsee vahvan valtiomiehen”. Niiden kuvituksessa olivat edellisten presidenttien – Mannerheimin, Paasikiven, Kekkosen ja Koiviston – profiilit. Teema perustui siihen, että valtiollinen kokemukseni ja ulkopoliittiset ansioni olivat ylivertaiset muihin ehdokkaisiin nähden. Vaalikampanjaani hallitsivat talouspolitiikka, globalisaatio ja Eurooppa-politiikka.

Kerroin, kuinka Holkerin hallituksen vahvan markan politiikka oli tuhonnut Suomen kansantalouden aiheuttamalla konkurssiaallon ja jättityöttömyyden. Toisaalta korostin, että globalisaation oloissa meidän tuli työllisyyden ja hyvinvoinnin turvaamiseksi luoda uutta talouspolitiikkaa ja jopa uusi talousjärjestelmä. Vaalien aikana käytiin neuvotteluja Suomen mahdollisesta EU-jäsenyydestä.

Pääehdokkaista suhtauduin Suomen jäsenyyteen varauksellisimmin, mutta neuvottelujen ollessa kesken en voinut ottaa kantaa niiden lopputulokseen. Jäsenyyden kannattajat riemuitsivat, kun minut oli saatu pudotetuksi toiselta kierrokselta.Vuoden 2012 presidentinvaalien asetelmat kytkeytyvät kahteen aikaisempaan kampanjaani.  Eurooppa-politiikka on kuuma kysymys ennen muuta euroalueen velkakriisin vuoksi. Paavo Lipponen ja Sauli Niinistö veivät perustuslakia rikkoen meidät euroalueeseen ilman kansanäänestystä ja vain tiedonantomenettelyä käyttäen. Ruotsi ja Tanska ovat pysyttäytyneet ulkopuolella ja selviytyneet meitä paremmin. Nyt on keskusteltava, kuinka voimme pelastautua euroalueen kriisistä.   Maatamme johtaa Jyrki Kataisen hallitus, jonka kokoonpano ja linja ovat samat kuin Holkerin hallituksen. Vuoden 1988 kampanjani perusviesti on tältä osin täysin ajankohtainen. Nytkin tarvitaan suomalaista suuntaa.  

Vaalitunnukseni iskee siihen, että Kataisen hallituksen politiikka jakaa kansaa kahtia sekä sosiaalisesti että alueellisesti. Holkerin hallitus ja vuosina 1995-2003 toimineet Lipposen-Niinistön hallitukset toteuttivat samaa politiikkaa. Kampanjani tarjoaa sille vaihtoehdon. Tarjolla on ”Väyrynen – koko Suomen presidentti”, tuttavallisemmin ”koko kansan Paavo”. Presidenttinä pyrin toteuttamaan Suomen kansan enemmistön tahtoa, mutta puolustan myös vähemmistöjen oikeuksia.

Allekirjoitan tämän blogini Suomen pohjoisimmassa kunnassa, Utsjoella, joka on myös maamme ainoa saamelaisenemmistöinen kunta.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Kalle Virtanen

Paavolla on oikea asenne ja sanoo asiat suoraan ja selkeästi. Paavosta tulee presidentti.

Harri Rautiainen

KV: "...mutta toisaalta tarvitsemme riittävän kieron presidentin, joka osaa ajaa Suomen etua."

Suomella oli 25 vuoden ajan riittävän kiero presidentti, joka perusteli sitä Suomen edulla. Sattui vielä olemaan Paavon puoluetoveri.

Eiköhän tämä aika vaadi rehellistä presidenttiä.

Lasse Lehmusto

Vanhanen ja Kiviniemi pilasivat keskustapuolueen, nyt vain Värynen viimeistelee loput.

Käyttäjän NickRigel kuva
Nick Rigel

Olisiko Paavo Väyrynen kriisijohtaja, ilman todellista valtaa? Linkki lainattuun kirjoitukseen Puheenvuorosta:

http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/30354-p...

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

Suomen kieroin koleerikko Paavo Väyrynen presidentiksi!

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Milloin päästään asiaan? Ja tässä yhteydessä asia merkitsee vuosia 2012-2018, jolle jaksolle presidenttiä ollaan valitsemassa.

Ehdokkaat muistelevat mielellään taaksejääneitä menestyksensä hetkiä, ja vastustajat kaivelevat yhtä innokkaasti epäonnistumisia. Mutta sen enempää ansio- kuin syntilistastakaan ei voi päätellä henkilön toimintaa alkavana kuusivuotiskautena valtionpäämiehen tehtävissä.

Haluan poliittisia ohjelmia, tavoitteita, näkemyksiä ja vanhaa kunnon vaalimainontaa! En moiti Paavo Väyrystä, jonka kirjoituksissa ainakin kohtalaisesti tähdätään tulevaisuuteen. Milloin Paavo Lipponen aikoo esitellä visionsa?

Pertti Väänänen

Paavo on hyvä protestiehdokas. Siinäpä saisi Tuomiojat ja Kataiset nyrpistellä nokkiaan, kun Paavo antaisi poskisuudelman Putinille vanhasta muististaan.

Käyttäjän petrisalo kuva
Petri Salo

Uskon, että juuri Paavo Väyrynen on oikea henkilö tuomaan presidentinvaaleihin oikeaa letkeyttä, joka kuitenkin perustuu timantinkovaan tietoon ja kokemukseen yhteiskuntamme perusteista.

Tässä seuraavaksi yksi täysin vapaa ja kuitenkin valmis aihepiiri.

Pitkäaikaisen keskustan vaikuttajan Seppo Sarlundin kirja "Politiikan pöydän alta" avasi, ainakin minulle, maan tapaa enemmän kuin koskaan aiemmin.

Itse ihmettelin vuosien ajan, kun lukuisten päättäjienkin tiedossa olevien epäkohtien sanottiin olevan selvittelyssä. Milloin "parlamentaarisesti" koottujen työryhmien. Milloin ammattiliittojen. Milloin taas kansalaisjärjestöjen keskuudessa.

Kiitos Paavo Väyryselle tästä vuonna 1969 Sarlundiin kirjan "Köyhän asialla" päätyneestä lausahduksesta, joka asetti ainakin minun ajatusmaailmassani vakiintuneen maan tavan isompaan kontekstiin.

- Hyviä uutisia numero 21 -
Lähetetty maaliskuu 22, 2011 kirjoittanut Suomi 2017 - Suomi 2.0

Apparatismi ja Suomi vuonna 2011
http://suomi2017.wordpress.com/2011/03/22/hyvia-uu...

Eikä siinä mitään. Kyllä me tääkin kestetään.

Kunhan saamme edes koko Suomen presidentiltä kuulla sen, että ketkä kaikki ovat jatkossa ja millä perusteilla oikeutettuja tähän Suomen kansalaisten maksamaan apparaatin herkkupöytään?

Lisätietoa aiheesta myös netistä - virkanimitysruletti

Kiitokset tästä avoimesta mahdollisuudesta kommentointiin sekä voimia kovaan vaalitaisteluunne! Pilkettä silmäkulmiin ja avointa ratkaisumieltä meidän äänestäjien kautta tulevissa kysymyksissä esille tuleviin pulmiin.

Seppo Hildén

Pate, kyllä se aikaisemmin blogikirjoituksesi otsikkonakin ollut "Tein sen taas" slogan rintanappeineen olisi parempi.

Sitä kun voi käyttää seuraavissakin pressavaaleissa.

Jouko Piho

Jan Rossi kirjoitti: "Valitettavasti Väyrynen ei ole koskaan avoimesti kertonut suhteistaan KGB:hen ja Vladimiroviin. Viktor Vladimirov oli suomalaisen politiikan kummisetä vuosikausia, vaikka toimi KGB:n murhakomission päällikkönä. Väyrynen ei ole kertonut suhteistaan KGB:hen koskaan. Missä avoimuus? Missä rehtiys?"

Paavo Väyrynen on kirjoittanut avoimesti suhteestaan venäläisiin ja KGB:hen 1993 julkaisutuissa kirjoissaan On totuuden aika ja On muutoksen aika.

Väyrynen oli yhteydessä KGB:n edustajiin, kuten kaikki muutkin siihen aikaan, koska se helpotti ja nopeutti informaatiota ja asioiden hoitamista. Väyrynen oli kuitenkin yhteyksissään pidäyttyväinen, jopa siinä määrin, että Viktor Vladimirov totesi, että venäläiset eivät täysin luottaneet Väyryseen, koska he eivät tunteneet kunnolla Väyrystä.

Suomen Kuvalehti julkaisi syksyllä 1989 valtiotieteen tohtori Jukka Tarkan kirjoittaman jutun, jossa Väyrysen väitettiin syyllistyneen maanpetokseen v. 1981 keskusteltuaan Neuvostoliiton Helsingin suurlähetystössä työskennelleen ministerineuvos Viktor Vladimirovin kanssa siitä mahdollisuudesta, että Neuvostoliitto lisäisi ns. välitysöljyn myymistä Suomelle, jolloin Suomen vienti voisi vastaavasti lisääntyä. Tämä toisi myönteistä julkisuutta talouskomission puheenjohtajana toimineelle Ahti Karjalaiselle, joka pyrki Keskustan presidenttiehdokkaaksi v. 1982 vaaleihin.

Väyrynen kirjoittaa tapahtumista kirjassaan "Huonomminkin olisi voinut käydä" seuraavasti: "Tarkka siteerasi kirjettäni hyvin epätarkasti. Hän loi tietoisesti käsityksen, että olin pyrkinyt saamaan Neuvostoliitolta tukea Karjalaisen ehdokkuudelle ja vieläpä maan etua vahingoittavalla tavalla.
Tosiasiassa asetelema oli päinvastainen: Neuvostoliitto painosti minua tukemaan Karjalaista. Tämän Tarkkakin varmaan tiesi.
Mutta Suomen Kuvalehti luki syytteen ja antoi saman tien tuomion: maanpetos.
Eduskunnassa viisi kansanedustajaa vei asian perustuslakivaliokunnan tutkittavaksi. Valiokunta teki työnsä ja totesi, etten ollut syyllistynyt lainvastaiseen menettelyyn. Tästä huolimatta julkisuudessa vieläkin liikkuu väitteitä, että olen ollut syytteessä tai jopa tullut tuomituksi maanpetoksesta."

Näinhän se on. Väyrystä on syytetty aiheettomasti, nyt viimeksi Jan Rossi, KGB-yhteyksistä, joissa ei ollut mitään silloisesta maan tavasta poikkeavaa. Pikemminkin päinvastoin: Väyrynen oli pidättyvämpi neuvostosuhteissaan kuin monet muut siihen aikaan.

Jouko Piho

Paavo Väyrynen on paras ehdokas koko Suomen ja kaikkien suomalaisten presidentiksi.

Käyttäjän kaijaolinarvola kuva
Kaija Olin-Arvola

Ehdottomasti paras.

Eilen presidentti Halonen lausui, että kaikkien kannattaa presidenttiä äänestettäessä kiinnittää huomiota hänen ulkopoliittisiin kannanottoihinsa, koska presidentillä yhä edelleen on näissä asioissa valtaa.

Väyrynen ei kannata Suomen liittämistä Natoon ja hän on EU-kriitinen ollut aina. Väyrynen tuntee venäläiset ja ymmärtää heidän tapojaan ja ajatteluaan. Hän tietää, missä Suomi sijaitsee.

Väyrynen tuntee kansainvälisen politiikan eikä pyöri jokaisen tuulen mukana.

Hän on meidän Paavo. Suomen tuleva presidentti.

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

Erittäin hyvää ja mukavaa pohdintaa tuosta meidän kaikkien lutupojasta Paavo Väyrysestä ja hänen menestyksestään presidentinvaaleiissa ensi vuoden alussa.

Jouko Piho ja muut ihmiset sankkoina läpinäkymättöminä parvina kannattavat Ihme-Paavoa, joka ei ole koskaan ollut missään asiassa väärässä.

Jouko Piho kertoo ja ilmeisen vakuuttuneena, että jos Paavo Väyrystä on joskus syytetty jostakin, se on ollut aina joko median syytä tai hänen kampittajiensa.

Muistakaamme siis, että Paavo Väyrynen ei ole koskaan eikä missään tehnyt virheitä. Mutta hirveä ajatus onkin tällaisesta virheettömyydestä johtuva. Eikö virheiden määrä ihmisellä ole suurinpiirtein vakio.

Paavo ei ole tehnyt yhtään vithettä. Siis kuinka paljon hänellä onkaan virheitä tekemättä? Enpä ottaisi tuota riskiä, kun on kyse Suomesta.

Jouko Piho

Erland Salo toistaa yleistä väärinkäsitystä, että Paavo Väyrynen pitää itseään erehtymättömänä.

Tätä väärää käsitystä kuvaa hyvin seuraava juttu: "Väyrynen ei ole täydellinen, kerran hän sanoi erehtyneensä. Seuraavana päivänä yön yli nukuttuaan hän kuitenkin totesi eilen erehtyneensä."

Kyseessä on kuitenkin urbaani legenda, joka on alkanut elää omaa elämäänsä. Paavo Väyrynen ei nimittäin pidä itseään erehtymättömänä, vaan on myöntänyt tehneensä virheitä.

Väyrynen on esim. myöntänyt tehneensä virheen luovuttaessaan 1990-luvun alussa Keskustan puheenjohtajuuden Esko Aholle.

Vuonna 1993 ilmestyneessä kirjassaan "On totuuden aika Osa 1" Väyrynen myöntää useita virheitään.
Väyrynen myöntää esim. menneensä joissakin vaiheissa liian pitkälle presidentti Kekkosen tahdon - todellisen tai kuvitellun - huomioimisessa.

Lisäksi hän kirjoittaa seuraavanlaisia tunnustuksia.
"Kun nyt jälkikäteen tarkastelen toimintaani 1970-luvulla, huomaan syyllistyneeni moniin ylilyönteihin."
"Erityisesti vuosina 1976-77 kävin liian kovilla kierroksilla."
"Myös ulkoministeriksi tultuani arvioin asemani väärin. Pääasiassa oli kysymys siitä, että menetin saavuttamani menestyksen vuoksi arvostelukykyni. Tässä tilanteessa Kekkonen pani minut järjestykseen."

Ovatko tällaiset tunnustukset itseään erehtymättömänä pitävän henkilön lausumia?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset