Nato http://syrjanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132718/all Fri, 19 Jan 2018 10:39:13 +0200 fi Presidentinvaalin Nato-pokeri http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249391-presidentinvaalin-nato-pokeri <p>Kaasu on keittiössä ja sytkäri yhden ehdokkaan kädessä, Rkp:n Nils Torvaldsin. Hänen on suomenruotsalaisena luontevaa kallistua Nato-jäsenyyden avoimeksi kannattajaksi, sillä Ruotsi on Nato-jäsenyyden kynnyksellä.</p><p>Presidentinvaaleissa huomiota on herättänyt istuvan ja todennäköisesti jatkavan Sauli Niinistön nihkeys Nato-kysymyksessä. Se on tärkein presidentin seuraavalla toimikaudella esille tuleva asia EU:n liittovaltioksi muotoilun ohella.</p><p>Niinistö on kieltänyt olevansa liittovaltion kannalla, ja Natosta hän on pidättäytynyt esittämästä ehdotonta ja selvää kantaa. Molemmat suhtautumiset ovat vilpillisiä ja sisältävät bluffia.</p><p>Jos Suomi rakentaa puolustustaan EU:n varaan, kuten Niinistö haluaisi, se on kannanotto liittovaltion puolesta. Vaikeneminen omista ratkaisuista tilanteessa, jossa Ruotsi hakisi Natoon jäseneksi, taas on kiertelyä ja kaartelua, jonka tuloksena äänestäjä ei tiedä, minkä puolesta hän äänestää tai jättää äänestämättä.</p><p>Bluffi on kuitenkin ymmärrettävää.</p><p>Niinistö ei ole esittänyt Nato-myönteistä kantaa, sillä sitä ei ole muillakaan pääehdokkailla, eikä hän ilmeisesti halua poiketa toisista ehdokkaista agendalla, joka kansalta kysyttyjen Nato-gallupien valossa veisi ääniä enemmän kuin toisi.</p><p>Hän myös välttelee paljastamasta korttejaan, sillä presidenttinä hänen olisi epäviisasta kertoa kantaansa Ruotsin Nato-ratkaisuun etukäteen. Se sitoisi hänen kätensä, antaisi ruotsalaisten valintoja ohjaavan signaalin ja merkitsisi neuvottelutavoitteiden paljastamista etukäteen, mikä olisi suuri virhe.</p><p>Tiedämme vain kolme asiaa. Ensinnäkään Niinistö ei halua avoimesti arvojohtaa Suomea Natoon. Hän ei halua olla aloitteentekijä vaan antaa ruotsalaisten soittaa ensiviulua. Toiseksi tiedämme, että hän haluaa kansalta äänet ilman, että presidentinvaalista tulee Nato-vaalit. Tässä hän noudattelee (yhtä lukuun ottamatta) muiden ehdokkaiden hiljaista sopimusta. Kolmanneksi: näissä vaaleissa pelataan kovaa Nato-pokeria.</p><p>Luen Niinistön eleitä, äänenpainoja ja ajatuskuplia niin, että hänen pidättäytymisensä sanomasta mitään ehdotonta Nato-jäsenyyden hakemisesta on pelkkää <em>taktikointia</em>, jonka tarkoitus on varmistaa Suomelle mahdollisimman hyvä neuvotteluasema, jos Ruotsi päättää seuraavan hallituksensa johdolla hakeutua Natoon. Asian kompleksisuuden vuoksi tätä ei voida tietenkään kertoa kansalle.</p><p>Samasta syystä Nato-asiasta ei voida järjestää myöskään kansanäänestystä, eikä niin ole tehtykään yhdessäkään nykyisessä Nato-maassa. Se kun avaisi tien hillittömiin spekulaatioihin ja informaatiosotaan. Koska valtiojohdon suostumus tai aloite kansanäänestyksen järjestämiseksi olisi ilmaus aikeesta liittyä Natoon, kansalta saatu kielteinen päätös vetäisi hallitukselta ja presidentiltä housut kinttuihin, ja Moskovassa saataisiin nauraa.</p><p>Tällaista tilannetta kukaan tuskin haluaa. Niinpä kansanäänestys on turvallisuuspoliittisessa asiassa sula mahdottomuus, ja siksi asia on jätetty eduskunnan käsiin perustuslaillisesti. Väite, että kansa päättää Nato-asiasta, on puhdasta populismia, sillä kansa ei päätä pienemmistäkään asioista.</p><p>Uskon Niinistön olevan lähtökuopissa toimimaan vaikka Nato-hakemuksen postipoikana, mikäli Ruotsi Natoon liittyy. Ruotsin ollessa Naton jäsen olisivat puolustusliiton ulkopuolella Euroopan maista enää vain vuorten keskellä sijaitseva ja EU:hun kuulumaton Sveitsi, Itävalta, jossa sotilaallisen liittoutumisen estää Saksan pelossa säädetty perustuslaki, ja Irlanti sekä Kypros, joilla ei ole paljoa rajanaapureita.</p><p>Jos Suomi ei kuuluisi Natoon, se saattaisi Suomen näyttämään Euraasian unioniin kuuluvalta Venäjän protektoraatilta, jolla ovat seuranaan Valko-Venäjän ja Armenian tasavallat.</p><p>En usko enkä toivo Suomeen koskaan niin tyhmää presidenttiä tulevankaan, joka ei viimeistään tällaisessa tilanteessa siunaisi Suomen hakemista Naton jäseneksi. Suomen liittyminen Natoon on siis sinetöity, jos Ruotsi liittyy. Valinta koskee vain sitä, päättääkö Suomi asiasta itse ensin vai seurataanko täällä Ruotsin esimerkkiä.</p><p>Varoen horjuttamasta hyväksi koettua nykytilannetta Niinistö on sulkenut ensimmäisen vaihtoehdon pois. Hän toivoo, ettei Ruotsi hakisi. Niinpä asia jää ratkaistavaksi Ruotsissa, jossa seuraavan hallituksen saattavat muodostaa ruotsidemokraatit tai kokoomus, riippuen kumpi saavuttaa pääministeripuolueen aseman.</p><p>Viha ruotsidemokraatteja vastaan on kuitenkin niin suurta, että puolue ei pysty muodostamaan hallituskoalitiota, vaan seuraava hallitus on todennäköisesti kokoomusjohtoinen. Sen toimintakyky jää riippuvaiseksi Natolle myönteisen liberaalin kansanpuolueen, keskustan, empivien demarien ja Nato-kielteisten vihreiden tuesta.</p><p>On täysin mahdollista, että Ruotsin seuraavan hallituksen kokoonpanon Nato-myönteisyys ei riitä, eikä tukea tulisi tarpeeksi kansanäänestyksessäkään, jonka Ruotsi edellytti jo euroasiassa. Asiassa siis edetään kuin Suomen ja Ruotsin euroon liittämisessä: Ruotsi äänestää, Suomen hallitus ilmoittaa. Ajallinen järjestys vain on toinen, koska halutaan erilainen tulos.</p><p>Niinistön asettuminen tarkkailijan positioon on puhtaasti taktinen valinta ja ainoa looginen toimintamuoto Nato-asiassa. Samasta syystä hänen ulkopolitiikkansa on allekirjoittanut Huhtasaari, ja ainoastaan Väyrysellä ja Torvaldsilla näyttää asiassa olevan selvä, joskin toinen toisestaan jyrkästi poikkeava tendenssi.</p><p>Torvaldsin näkemys on epäilemättä vilpittömän autenttinen ja kuvaa hänen tuntemuksiaan. Väyrysen näkemys taas on pragmaattinen ja tulos hänen pitkän linjan liittoutumattomuuspolitiikastaan, joka muodostaa aivan oman ulkopoliittisen tulkintakuvionsa koskien Venäjä-suhdetta ja esimerkiksi Ukrainan nykytilannetta.</p><p>Väyrysen narraatiossa Itä-Ukrainan kriisiä pidetään maan Nato-myönteisyyden ja toisaalta myös Naton Ukrainaan kohdistaman aktiivisuuden syynä, ja Venäjän sotatoimet alueella nähdään &rdquo;traagisena&rdquo; reagoimisena niihin.</p><p>Tämä ei ole historiallinen totuus asiasta vaan kiistää Ukrainan itsemääräämisoikeuden päättää omasta liittoutumisestaan ja pyrkii oikeuttamaan Venäjän valloitustoimia. Asian voi sanoa niin päin, että Venäjä miehittää Itä-Ukrainaa, <em>koska Ukraina ei hyvän sään aikana liittynyt Natoon</em>, vaikka George W. Bush tarjosi jäsenyyttä jopa ilman jäsenehtojen täyttymistä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kaasu on keittiössä ja sytkäri yhden ehdokkaan kädessä, Rkp:n Nils Torvaldsin. Hänen on suomenruotsalaisena luontevaa kallistua Nato-jäsenyyden avoimeksi kannattajaksi, sillä Ruotsi on Nato-jäsenyyden kynnyksellä.

Presidentinvaaleissa huomiota on herättänyt istuvan ja todennäköisesti jatkavan Sauli Niinistön nihkeys Nato-kysymyksessä. Se on tärkein presidentin seuraavalla toimikaudella esille tuleva asia EU:n liittovaltioksi muotoilun ohella.

Niinistö on kieltänyt olevansa liittovaltion kannalla, ja Natosta hän on pidättäytynyt esittämästä ehdotonta ja selvää kantaa. Molemmat suhtautumiset ovat vilpillisiä ja sisältävät bluffia.

Jos Suomi rakentaa puolustustaan EU:n varaan, kuten Niinistö haluaisi, se on kannanotto liittovaltion puolesta. Vaikeneminen omista ratkaisuista tilanteessa, jossa Ruotsi hakisi Natoon jäseneksi, taas on kiertelyä ja kaartelua, jonka tuloksena äänestäjä ei tiedä, minkä puolesta hän äänestää tai jättää äänestämättä.

Bluffi on kuitenkin ymmärrettävää.

Niinistö ei ole esittänyt Nato-myönteistä kantaa, sillä sitä ei ole muillakaan pääehdokkailla, eikä hän ilmeisesti halua poiketa toisista ehdokkaista agendalla, joka kansalta kysyttyjen Nato-gallupien valossa veisi ääniä enemmän kuin toisi.

Hän myös välttelee paljastamasta korttejaan, sillä presidenttinä hänen olisi epäviisasta kertoa kantaansa Ruotsin Nato-ratkaisuun etukäteen. Se sitoisi hänen kätensä, antaisi ruotsalaisten valintoja ohjaavan signaalin ja merkitsisi neuvottelutavoitteiden paljastamista etukäteen, mikä olisi suuri virhe.

Tiedämme vain kolme asiaa. Ensinnäkään Niinistö ei halua avoimesti arvojohtaa Suomea Natoon. Hän ei halua olla aloitteentekijä vaan antaa ruotsalaisten soittaa ensiviulua. Toiseksi tiedämme, että hän haluaa kansalta äänet ilman, että presidentinvaalista tulee Nato-vaalit. Tässä hän noudattelee (yhtä lukuun ottamatta) muiden ehdokkaiden hiljaista sopimusta. Kolmanneksi: näissä vaaleissa pelataan kovaa Nato-pokeria.

Luen Niinistön eleitä, äänenpainoja ja ajatuskuplia niin, että hänen pidättäytymisensä sanomasta mitään ehdotonta Nato-jäsenyyden hakemisesta on pelkkää taktikointia, jonka tarkoitus on varmistaa Suomelle mahdollisimman hyvä neuvotteluasema, jos Ruotsi päättää seuraavan hallituksensa johdolla hakeutua Natoon. Asian kompleksisuuden vuoksi tätä ei voida tietenkään kertoa kansalle.

Samasta syystä Nato-asiasta ei voida järjestää myöskään kansanäänestystä, eikä niin ole tehtykään yhdessäkään nykyisessä Nato-maassa. Se kun avaisi tien hillittömiin spekulaatioihin ja informaatiosotaan. Koska valtiojohdon suostumus tai aloite kansanäänestyksen järjestämiseksi olisi ilmaus aikeesta liittyä Natoon, kansalta saatu kielteinen päätös vetäisi hallitukselta ja presidentiltä housut kinttuihin, ja Moskovassa saataisiin nauraa.

Tällaista tilannetta kukaan tuskin haluaa. Niinpä kansanäänestys on turvallisuuspoliittisessa asiassa sula mahdottomuus, ja siksi asia on jätetty eduskunnan käsiin perustuslaillisesti. Väite, että kansa päättää Nato-asiasta, on puhdasta populismia, sillä kansa ei päätä pienemmistäkään asioista.

Uskon Niinistön olevan lähtökuopissa toimimaan vaikka Nato-hakemuksen postipoikana, mikäli Ruotsi Natoon liittyy. Ruotsin ollessa Naton jäsen olisivat puolustusliiton ulkopuolella Euroopan maista enää vain vuorten keskellä sijaitseva ja EU:hun kuulumaton Sveitsi, Itävalta, jossa sotilaallisen liittoutumisen estää Saksan pelossa säädetty perustuslaki, ja Irlanti sekä Kypros, joilla ei ole paljoa rajanaapureita.

Jos Suomi ei kuuluisi Natoon, se saattaisi Suomen näyttämään Euraasian unioniin kuuluvalta Venäjän protektoraatilta, jolla ovat seuranaan Valko-Venäjän ja Armenian tasavallat.

En usko enkä toivo Suomeen koskaan niin tyhmää presidenttiä tulevankaan, joka ei viimeistään tällaisessa tilanteessa siunaisi Suomen hakemista Naton jäseneksi. Suomen liittyminen Natoon on siis sinetöity, jos Ruotsi liittyy. Valinta koskee vain sitä, päättääkö Suomi asiasta itse ensin vai seurataanko täällä Ruotsin esimerkkiä.

Varoen horjuttamasta hyväksi koettua nykytilannetta Niinistö on sulkenut ensimmäisen vaihtoehdon pois. Hän toivoo, ettei Ruotsi hakisi. Niinpä asia jää ratkaistavaksi Ruotsissa, jossa seuraavan hallituksen saattavat muodostaa ruotsidemokraatit tai kokoomus, riippuen kumpi saavuttaa pääministeripuolueen aseman.

Viha ruotsidemokraatteja vastaan on kuitenkin niin suurta, että puolue ei pysty muodostamaan hallituskoalitiota, vaan seuraava hallitus on todennäköisesti kokoomusjohtoinen. Sen toimintakyky jää riippuvaiseksi Natolle myönteisen liberaalin kansanpuolueen, keskustan, empivien demarien ja Nato-kielteisten vihreiden tuesta.

On täysin mahdollista, että Ruotsin seuraavan hallituksen kokoonpanon Nato-myönteisyys ei riitä, eikä tukea tulisi tarpeeksi kansanäänestyksessäkään, jonka Ruotsi edellytti jo euroasiassa. Asiassa siis edetään kuin Suomen ja Ruotsin euroon liittämisessä: Ruotsi äänestää, Suomen hallitus ilmoittaa. Ajallinen järjestys vain on toinen, koska halutaan erilainen tulos.

Niinistön asettuminen tarkkailijan positioon on puhtaasti taktinen valinta ja ainoa looginen toimintamuoto Nato-asiassa. Samasta syystä hänen ulkopolitiikkansa on allekirjoittanut Huhtasaari, ja ainoastaan Väyrysellä ja Torvaldsilla näyttää asiassa olevan selvä, joskin toinen toisestaan jyrkästi poikkeava tendenssi.

Torvaldsin näkemys on epäilemättä vilpittömän autenttinen ja kuvaa hänen tuntemuksiaan. Väyrysen näkemys taas on pragmaattinen ja tulos hänen pitkän linjan liittoutumattomuuspolitiikastaan, joka muodostaa aivan oman ulkopoliittisen tulkintakuvionsa koskien Venäjä-suhdetta ja esimerkiksi Ukrainan nykytilannetta.

Väyrysen narraatiossa Itä-Ukrainan kriisiä pidetään maan Nato-myönteisyyden ja toisaalta myös Naton Ukrainaan kohdistaman aktiivisuuden syynä, ja Venäjän sotatoimet alueella nähdään ”traagisena” reagoimisena niihin.

Tämä ei ole historiallinen totuus asiasta vaan kiistää Ukrainan itsemääräämisoikeuden päättää omasta liittoutumisestaan ja pyrkii oikeuttamaan Venäjän valloitustoimia. Asian voi sanoa niin päin, että Venäjä miehittää Itä-Ukrainaa, koska Ukraina ei hyvän sään aikana liittynyt Natoon, vaikka George W. Bush tarjosi jäsenyyttä jopa ilman jäsenehtojen täyttymistä.

]]>
7 http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249391-presidentinvaalin-nato-pokeri#comments Nato Presidentinvaali 2018 Ruotsi Suomi Venäjä Fri, 19 Jan 2018 08:39:13 +0000 J. Sakari Hankamäki http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249391-presidentinvaalin-nato-pokeri
Niinistön ja Haaviston vaalitenttikannat itärajan turvallisuudesta puistattavat http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249308-niiniston-ja-haaviston-vaalitenttikannat-itarajan-turvallisuudesta-puistattavat <p>Gallupien kärjessä olevat presidenttiehdokkaat Sauli Niinistö ja Pekka Haavisto esittivät Ylen henkilökohtaisissa vaalitenteissä Suomen itärajaa ja Suomen Nato-jäsenyyttä koskevia kannanottoja, joita on syytä käydä hieman tarkemmin läpi ennen varsinaista vaalipäivää. Sauli Niinistön henkilökohtainen vaalitentti oli maanantaina 15.1.2018 (<a href="https://areena.yle.fi/1-4297508#autoplay=true"><u>Yle Areena 15.1.2018, Niinistö</u></a>) ja Pekka Haaviston tiistaina 16.1.2018 (<a href="https://areena.yle.fi/1-4297512"><u>Yle Areena 16.1.2018, Haavisto</u></a>).</p><p>Ehdokkaat lausuivat kutakuinkin seuraavasti Suomen itärajan turvallisuudesta.</p><p>Sauli Niinistö (haastattelun kohdasta 49.43 eteenpäin):</p><p>&rdquo;<em>Siinä tilanteessa, jos Suomi liittyisi Natoon, niin Venäjän ja Naton keskinäinen maaraja tuplaantuisi osapuilleen. Elikkä ainakin 50 prosentin mahdollisuus noin siinä sitten noin ihan kilometreissä laskettuna olisi [Venäjän hyökkäykselle Nato-maahan].</em>&rdquo;</p><p>&rdquo;<em>Kilometritkö tässä ratkaisevat?</em>&rdquo;, toimittaja Seija Vaaherkumpu kysyi jatkona.</p><p>&rdquo;<em>Ei, mutta onhan Suomella, Suomen raja on vähän erilainen kuin muut. Hyvin harvaan asuttu. Se muuttaisi tilannetta sillä tavalla, eli se saattaisi olla myöskin vaikeammin puolustettavissa kuin sitten hyvin rakennettu ympäristö ja selkeä ympäristö siinä mielessä</em>.&rdquo;</p><p>Pekka Haavisto (haastattelun kohdasta 44.43 eteenpäin):</p><p>&rdquo;<em>Jos hakisimme Nato-jäsenyyttä, hyvin luontainen ratkaisu Venäjältä olisi lisätä Naton rajalle - eli siis Suomen ja Venäjän väliselle rajalle - omaa aseistustaan. Meille tulisi tilanne, jossa meidän pitäisi reagoida tähän, olisi suuri kansalaisten paine ja myös varmaankin Naton paine lisätä sitten aseistusta meidän puolellamme. Tulisimme varustelukierteeseen, jota olemme pyrkineet välttämään omalla puolellamme.</em>&rdquo;</p><p>Aikaisemmasta vaiheessa (kohta 42.30) Haavisto totesi Yhdysvaltain asemasta Itämeren ympäristössä Suomen ja Ruotsin turvallisuuden apuna: &rdquo;<em>En usko kuitenkaan, että Yhdysvallat voi ikään kuin Suomen turvallisuutta taata tai sitä roolia tehdä.</em>&rdquo;</p><p>Haastattelussa ilmoitetusti Haaviston mukaan Suomeen kohdistuvassa kriisissä ja sodassa Suomen apu on EU ja Lissabonin sopimuksen 42.7-artikla. Haavisto nimesi erikseen Saksan ja Ranskan uskottavimpina avun takaajina kuin Yhdysvallat. Haavisto vertasi selkeästi haastattelussa Saksaa ja Ranskaa Yhdysvaltoihin, ja Saksa ja Ranska ovat Haavistolle uskottavammat avustajat kuin Yhdysvallat.</p><p>Niinistön ja Haaviston kommentit olivat varmaan karmeaa kuultavaa niille, joilla on edes hieman ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntemusta. Niinistön ja Haaviston kommentit olivat suorastaan kylmääviä epäjohdonmukaisuudeltaan.</p><p>Molempien presidenttiehdokkaiden ajatusmaailmaa kuvastaa Venäjän pelko ja Suomen itärajan heikon sotilaallisen turvallisuuden pelko. Niinistön ja Haaviston ainoa kriteeri Suomen Nato-jäsenyydelle on Venäjä, ei esimerkiksi kuuluminen yhtenä päättäjätahona kaikkiin niihin läntisiin järjestöihin, joilla on vaikutusta Suomen asioihin.</p><p>Haastattelujen perusteella sekä Niinistön että Haaviston Venäjän pelko on syvälle juurtunutta ja perustavaa laatua olevaa. Jokaista Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittista aikomusta, kannanottoa ja toimea he arvioivat &rdquo;mitähän Venäjä tästä ajattelee&rdquo; -tyylillä.</p><p>&rdquo;Mitähän Venäjä tästä ajattelee&rdquo;, kun emme päästäneet venäläistä koululaivaa Zapad-sotaharjoituksen aikaan syyskuussa 2017 Ahvenanmaalle Maarianhaminaan?</p><p>&rdquo;Mitähän Venäjä tästä ajattelee&rdquo;, kun emme päästäneet EU:n joidenkin jäsenmaiden pyynnöstä venäläispoliitikkoja Helsinkiin juhlimaan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssi Etykin 40-vuotisjuhlaa heinäkuussa 2015.</p><p>Presidenttiehdokkaat Sauli Niinistö ja Pekka Haavisto sekä myös ehdokas Matti Vanhanen ovat Ylen presidenttiehdokashaastettujen perusteella valmiita antamaan Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisista päätösvaltaa Venäjälle.</p><p>Erityisesti päätösvallan antamiselle Venäjälle on valmiutta Sauli Niinistöllä, ja olen kirjoittanut tuosta tarkemmin aikaisemmassa blogikirjoituksessa otsikolla &rdquo;<em>Presidenttiehdokas Niinistö: Venäjä päättää Suomen Nato-asian - ei Suomi itse</em>&rdquo; (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247712-presidenttiehdokas-niinisto-venaja-paattaa-suomen-nato-asian-ei-suomi-itse"><u>US-blogi 16.12.2017</u></a>). Niinistö on määrittelyt tarkasti ne asiat, joilla Venäjä pystyy pitämään Suomen Nato-jäsenyyden ulkopuolella. Suomen Nato-jäsenyydestä on Venäjälle siis annettu tosiasiallisesti päätäntäoikeus. Venäjän toimet ratkaisevat Suomen Nato-jäsenyyden.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Noita kolmea edellä mainittua presidenttiehdokasta yhdistää se, että he ovat olleet poliittisella mandaatilla valtion ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkeimmassa johdossa päättäjinä ministereinä ja hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan (UTVA) jäseninä tai presidenttinä.</p><p>Presidenttiehdokas Haavisto on ollut ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan jäsen Kataisen hallituksessa 13.3.2014-24.6.2014 välisen ajan ja Stubbin hallituksessa 24.6.2014-26.9.2014 välisen ajan. Myös presidenttiehdokas Paavo Väyrynen on ollut valtion ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkeimmassa johdossa ministerinä ja ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan jäsenenä (UTVA).</p><p>Mielenkiintoista on myös näiden neljän henkilön yhtäaikaiset jäsenyydet ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministerivaliokunnassa, jonka kokouksiin myös presidentti osallistuu (TP + UTVA):</p><ul><li>Vanhanen II -hallitus 19.4.2007-22.6.2010: Matti Vanhanen (pääministeri) ja Paavo Väyrynen (ulkomaankauppa- ja kehitysministeri).</li><li>Katainen I -hallitus 13.3.2014 -24.6.2014: Pekka Haavisto (kehitysministeri) ja Sauli Niinistö (presidentti).</li><li>Stubb I -hallitus 24.6.2014-26.9.2014: Pekka Haavisto (kehitysministeri) ja Sauli Niinistö (presidentti).</li></ul><p>Sauli Niinistö ja Pekka Haavisto ovat siis yhdessä olleet päättämissä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa korkeimmalla tasolla 13.3.2014-26.9.2014 välisen ajan.</p><p>Eipä ihme, että Suomen Nato-jäsenyydestä ja Suomen itärajasta ajatellaan yks yhteen.</p><p>Sen sijaan neljä muuta presidenttiehdokasta eivät ole olleet valtion ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkeimmissa tehtävissä. Ei Nils Torvalds, ei Laura Huhtasaari, ei Tuula Haatainen eikä Merja Kyllönenkään ollessaan ministerinä Kataisen hallituksessa 22.6.2011-4.4.2014 välisen ajan.</p><p>Ehdokkaan Nato-kanta ja suhtautuminen Venäjään ei sinänsä perustu siihen, kuinka korkeassa asemassa ehdokas on ollut Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan päätöksentekijänä, mutta tiettyihin perusteisiin se on selkeästi vaikuttanut, kuten edellä olevat samankaltaiset lainaukset presidenttiehdokas Haaviston ja Niinistön ehdokashaastatteluista osoittavat.</p><p>Uskallan väittää, että Niinistön, Haaviston, Vanhasen ja Väyrysen Venäjä- ja Nato-kantojen sekä Venäjän pelko on syötetty niissä valtion ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkeimmissa tehtävissä, joita he ovat hoitaneet. Kyse on Venäjän pelosta, mutta minkä sen on synnyttänyt? Onko Venäjällä ollut erityistä vaikutusvaltaa Suomen korkeimpaan ulko- ja turvallisuuspoliittiseen johtoon?</p><p>Kirjoitin jo vuoden 2015 alussa blogikirjoituksen otsikolla &rdquo;<em>Kuinka Putin on oikein saanut presidentti Niinistön niin pelokkaaksi?</em>&rdquo; (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/185281-kuinka-putin-on-oikein-saanut-presidentti-niiniston-niin-pelokkaaksi"><u>US-blogi 25.1.2015</u></a>). Kirjoitin tuolloin muun muassa, että &rdquo;<em>Puhuttaessa Venäjästä pelko on ollut nähtävissä jopa presidentin kasvoilta</em>&rdquo; ja tuo on edelleen totta. Saman ovat huomanneet myös muut. Kolumnisti Yrjö Rautio kirjoitti Helsingin Sanomissa Niinistön Venäjä-pelokkuudesta kirjoituksen otsikolla &rdquo;<em>Pelästyttivätkö Putinin puheet Niinistön varovaiselle Nato-kannalle?</em>&rdquo; (<a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000002769839.html"><u>HS 17.10.2014</u></a>).</p><p>Onko Venäjä pelotellut Suomea? Onko Venäjä pelotellut presidentti Niinistöä ja niitä, jotka osallistuvat etenkin kollegiomuotoiseen TP + UTVA -päätöksentekoon, siis korkeimpaan Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittiseen päätöksentekoon? Kollegiomuotoista päätöksentekoa on pidettävä uudistuksia hidastavana. Kollegiomuotoisessa päätöksenteossa yhdellä johtohenkilöllä voi olla tosiasiallinen päätösvalta, jota muut eivät uskalla haastaa, vaikka halukkuutta olisikin.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Pidän hyvin todennäköisenä, että Venäjä on kahdenvälisissä tapaamisissa &rdquo;tehnyt selväksi&rdquo; Suomen korkeimmalle ulko- ja turvallisuuspoliittiselle johdolle sanallisesti uhkaillen sen, mitä seuraisi, jos Suomi liittyisi Natoon.</p><p>Samat &rdquo;selväksi tekemisen&rdquo; sanalliset uhkaamiset Venäjä on tehnyt kaikille niille maille, jotka ovat liittyneet Natoon vuonna 1999 ja sen jälkeen. Uhkailu alkoi Puolan Nato-jäsenyyshankkeesta. Sanamuodoiltaan samanlaista uhkailua on esitetty kaikille 1999 jälkeen Natoon liittyneille.</p><p>Nuo tutut vuodesta toiseen toistetut venäläiskannanotot ovat luettavissa Pravdan vuoden 1999 kirjoituksesta otsikolla &rdquo;<em>Почему</em> <em>расширение</em> <em>НАТО</em> <em>представляет</em> <em>угрозу</em> <em>для</em> <em>России</em><em>. </em><em>МЕМОРАНДУМ</em>&rdquo; (vapaasti suomennettuna: &rdquo;<em>Miksi Naton laajentuminen uhkaa Venäjää. MUISTIO</em>&rdquo;) (<a href="https://www.pravda.ru/news/world/15-03-1999/903901-0/"><u>Pravda 15.3.1999</u></a>).</p><p>Puola, Tšekki ja Unkari liittyivät Natoon 12.3.1999, kun Pravdan muistio julkaistiin kolme päivää myöhemmin 15.3.1999. Pravdan muistion teksti lienee alun perin laadittu Venäjän ulkoministeriössä, koska samaa virttä olemme saaneet kuunnella jo kohta 19 vuoden ajan melkeinpä sanasta sanaan Venäjän ulkoministeriön kannanotoissa. Kirjoitus on syytä käydä lukemassa konekäännöksenä niidenkin, jotka eivät osaa venäjän kieltä.</p><p>Tuon vuoden 1999 uhkailuvirren ensikuulemisen jälkeen Natoon on liittynyt 13 uutta jäsenmaata Euroopasta, kun mukaan lasketaan vuoden 1999 uudet jäsenet. Näistä maista yhteenkään Venäjä ei ole hyökännyt eikä tehnyt muutakaan sotilaallisesti konkreettisia. Uudet Nato-maat ovat saaneet olla yllättävän rauhassa.</p><p>Venäjä tekee kaikkensa, ettei maa liittyisi Natoon, mutta liittymisen myötä jäsenyys otetaan tosiasiana.</p><p>Venäjän puheet ovat puheita, vain teot ratkaisevat. Sama koskee myös Kiinaa ja Yhdysvaltoja. Suurvaltoja arvioitaessa vain teot ratkaisevat. Venäjän puheisiin ja tekoihin liittyvä mielenkiintoinen tuore kirjoitus löytyy Interfax-sivustolta, jolle venäläinen diplomaatti ja entinen varaulkoministeri Aleksei Meškov antoi haastattelun otsikolla &rdquo;<em>Алексей</em> <em>Мешков</em>: <em>Россия</em> <em>по</em><em>-</em><em>прежнему</em> <em>не</em> <em>рассматривает</em> <em>НАТО</em> <em>как</em> <em>противника</em> <em>и</em> <em>угрозу</em>&rdquo; (vapaasti suomennettuna: &rdquo;A<em>leksei Meškov: Venäjä ei vieläkään pidä Natoa vastustajana ja uhkan</em>a&rdquo;) (<a href="http://www.interfax.ru/interview/512309"><u>Interfax 8.6.2016</u></a>). Tuokin kirjoitus kannattaa käydä lukemassa vaikkapa konekäännöksenä.</p><p>Venäjääkin pitää siis arvioida aina ensisijaisesti tekojen perusteella, ei sanojen perusteella. Venäjä on toki lisännyt sotilaallista varustautumista ja uhkaavaa sotilaallista harjoittelua huolestuttaen myös Nato-maita, mutta monien Venäjän toimien pohjimmainen päämäärä on ollut mielipidevaikuttaminen uhkailemalla.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Presidenttiehdokas Niinistön sanat Suomen itärajasta kertovat totuutta Suomen puolustuskyvystä. Niinistö sanat paljastavat, ettei Suomella ei ole todellista puolustuskykyä vastata Venäjän sotilasvoimaan itärajalla.</p><p>Suomessa pidetään yllä hyvän puolustuskyvyn imagoa. Sitä pitävät yllä poliitikot ja sitä pidetään yllä yleisellä asevelvollisuudella. Kansa on ottanut Suomen hyvän puolustuskyvyn todesta eikä puolustuskyvyn arvostelijoita katsota hyvällä.</p><p>Presidenttiehdokas Niinistölle asettava kysymys kuuluukin: olisiko Suomen itäraja paremmin turvattu sotilaallisessa kriisissä tai sodassa Suomen ollessa Naton jäsenmaa vai Suomen ei ollessa Naton jäsenmaa. Nostaisiko vai laskisiko Nato-jäsenyys Venäjän hyökkäyskynnystä Suomeen yli itärajan?</p><p>Sekä Niinistön että Haaviston mielestä Nato-jäsenyyden myötä Venäjän hyökkäyskynnys laskisi, kun minun mielestä kynnys nousuisi. Nato-jäsenyys lisää vihollistahon hyökkäyskynnystä, ei laske.</p><p>Se, miksi Suomi alistuu helposti Venäjän tahtoon, on maan heikko todellinen puolustuskyky etenkin pitkällä itärajalla. Venäjä tietää tuon pohjimmaisen totuuden ja testaa vaikutusmahdollisuuksiaan Suomen päätäntään aina silloin tällöin, mistä yhtenä esimerkkinä itärajan pakolaisasia parin vuoden takaa. Vieläkö Suomi ymmärtää Venäjän yskän ja toimii niin kuin Venäjä toivoo Suomen toimivan.</p><p>Kun muut riittämättömän puolustuskyvyn omaavat maat itäisessä Euroopassa liittyivät Natoon heti, kun siihen tarjottiin mahdollisuus, niin Suomi on katsonut edukseen toisenlaisen ratkaisun. Valittu ratkaisu rajoittaa Suomen itsenäistä päätöksentekoa vastaavasti kuin kylmän sodan aikaankin.</p><p>Venäjä tietää Suomen puolustuskyvyn heikkouden pitää huolta laajasta harvaanasutusta maa-alueesta. Harvaanasuttuun maahan on helppo tunkeutua. Venäjä tietää myös, että miinakielto on oleellisesti heikentänyt etenkin juuri itärajan viereisiä laajojen harvaanasuttujen maa-alueiden turvallisuutta. Miinat on hyvä puolustus harvaanasutulle maalle, joka haluaa suojata asumattomankin alueensa valloittamiseen pyrkivältä. On selvää, ettei näin laajaa maata voi puolustaa yksin vain 2,8 miljardin euron puolustusbudjetilla ja vain 1,2-1,3 prosentin osuudella bruttokansantuotteesta.</p><p>En voisi ikinä äänestää presidentiksi Sauli Niinistöä, Pekka Haavistoa tai Matti Vanhasta. Kaikki ovat kuin samasta puusta veistettyä ilman mitään mielipide-eroa. Heitä yhdistää jäsenyydet TP + UTVA:ssa, jossa ajatukset lienee muovattu ajan myötä yhteneviksi Venäjän myötävaikutuksella.</p> Gallupien kärjessä olevat presidenttiehdokkaat Sauli Niinistö ja Pekka Haavisto esittivät Ylen henkilökohtaisissa vaalitenteissä Suomen itärajaa ja Suomen Nato-jäsenyyttä koskevia kannanottoja, joita on syytä käydä hieman tarkemmin läpi ennen varsinaista vaalipäivää. Sauli Niinistön henkilökohtainen vaalitentti oli maanantaina 15.1.2018 (Yle Areena 15.1.2018, Niinistö) ja Pekka Haaviston tiistaina 16.1.2018 (Yle Areena 16.1.2018, Haavisto).

Ehdokkaat lausuivat kutakuinkin seuraavasti Suomen itärajan turvallisuudesta.

Sauli Niinistö (haastattelun kohdasta 49.43 eteenpäin):

Siinä tilanteessa, jos Suomi liittyisi Natoon, niin Venäjän ja Naton keskinäinen maaraja tuplaantuisi osapuilleen. Elikkä ainakin 50 prosentin mahdollisuus noin siinä sitten noin ihan kilometreissä laskettuna olisi [Venäjän hyökkäykselle Nato-maahan].

Kilometritkö tässä ratkaisevat?”, toimittaja Seija Vaaherkumpu kysyi jatkona.

Ei, mutta onhan Suomella, Suomen raja on vähän erilainen kuin muut. Hyvin harvaan asuttu. Se muuttaisi tilannetta sillä tavalla, eli se saattaisi olla myöskin vaikeammin puolustettavissa kuin sitten hyvin rakennettu ympäristö ja selkeä ympäristö siinä mielessä.”

Pekka Haavisto (haastattelun kohdasta 44.43 eteenpäin):

Jos hakisimme Nato-jäsenyyttä, hyvin luontainen ratkaisu Venäjältä olisi lisätä Naton rajalle - eli siis Suomen ja Venäjän väliselle rajalle - omaa aseistustaan. Meille tulisi tilanne, jossa meidän pitäisi reagoida tähän, olisi suuri kansalaisten paine ja myös varmaankin Naton paine lisätä sitten aseistusta meidän puolellamme. Tulisimme varustelukierteeseen, jota olemme pyrkineet välttämään omalla puolellamme.

Aikaisemmasta vaiheessa (kohta 42.30) Haavisto totesi Yhdysvaltain asemasta Itämeren ympäristössä Suomen ja Ruotsin turvallisuuden apuna: ”En usko kuitenkaan, että Yhdysvallat voi ikään kuin Suomen turvallisuutta taata tai sitä roolia tehdä.

Haastattelussa ilmoitetusti Haaviston mukaan Suomeen kohdistuvassa kriisissä ja sodassa Suomen apu on EU ja Lissabonin sopimuksen 42.7-artikla. Haavisto nimesi erikseen Saksan ja Ranskan uskottavimpina avun takaajina kuin Yhdysvallat. Haavisto vertasi selkeästi haastattelussa Saksaa ja Ranskaa Yhdysvaltoihin, ja Saksa ja Ranska ovat Haavistolle uskottavammat avustajat kuin Yhdysvallat.

Niinistön ja Haaviston kommentit olivat varmaan karmeaa kuultavaa niille, joilla on edes hieman ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntemusta. Niinistön ja Haaviston kommentit olivat suorastaan kylmääviä epäjohdonmukaisuudeltaan.

Molempien presidenttiehdokkaiden ajatusmaailmaa kuvastaa Venäjän pelko ja Suomen itärajan heikon sotilaallisen turvallisuuden pelko. Niinistön ja Haaviston ainoa kriteeri Suomen Nato-jäsenyydelle on Venäjä, ei esimerkiksi kuuluminen yhtenä päättäjätahona kaikkiin niihin läntisiin järjestöihin, joilla on vaikutusta Suomen asioihin.

Haastattelujen perusteella sekä Niinistön että Haaviston Venäjän pelko on syvälle juurtunutta ja perustavaa laatua olevaa. Jokaista Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittista aikomusta, kannanottoa ja toimea he arvioivat ”mitähän Venäjä tästä ajattelee” -tyylillä.

”Mitähän Venäjä tästä ajattelee”, kun emme päästäneet venäläistä koululaivaa Zapad-sotaharjoituksen aikaan syyskuussa 2017 Ahvenanmaalle Maarianhaminaan?

”Mitähän Venäjä tästä ajattelee”, kun emme päästäneet EU:n joidenkin jäsenmaiden pyynnöstä venäläispoliitikkoja Helsinkiin juhlimaan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssi Etykin 40-vuotisjuhlaa heinäkuussa 2015.

Presidenttiehdokkaat Sauli Niinistö ja Pekka Haavisto sekä myös ehdokas Matti Vanhanen ovat Ylen presidenttiehdokashaastettujen perusteella valmiita antamaan Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisista päätösvaltaa Venäjälle.

Erityisesti päätösvallan antamiselle Venäjälle on valmiutta Sauli Niinistöllä, ja olen kirjoittanut tuosta tarkemmin aikaisemmassa blogikirjoituksessa otsikolla ”Presidenttiehdokas Niinistö: Venäjä päättää Suomen Nato-asian - ei Suomi itse” (US-blogi 16.12.2017). Niinistö on määrittelyt tarkasti ne asiat, joilla Venäjä pystyy pitämään Suomen Nato-jäsenyyden ulkopuolella. Suomen Nato-jäsenyydestä on Venäjälle siis annettu tosiasiallisesti päätäntäoikeus. Venäjän toimet ratkaisevat Suomen Nato-jäsenyyden.

                                                                                      ****

Noita kolmea edellä mainittua presidenttiehdokasta yhdistää se, että he ovat olleet poliittisella mandaatilla valtion ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkeimmassa johdossa päättäjinä ministereinä ja hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan (UTVA) jäseninä tai presidenttinä.

Presidenttiehdokas Haavisto on ollut ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan jäsen Kataisen hallituksessa 13.3.2014-24.6.2014 välisen ajan ja Stubbin hallituksessa 24.6.2014-26.9.2014 välisen ajan. Myös presidenttiehdokas Paavo Väyrynen on ollut valtion ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkeimmassa johdossa ministerinä ja ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan jäsenenä (UTVA).

Mielenkiintoista on myös näiden neljän henkilön yhtäaikaiset jäsenyydet ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministerivaliokunnassa, jonka kokouksiin myös presidentti osallistuu (TP + UTVA):

  • Vanhanen II -hallitus 19.4.2007-22.6.2010: Matti Vanhanen (pääministeri) ja Paavo Väyrynen (ulkomaankauppa- ja kehitysministeri).
  • Katainen I -hallitus 13.3.2014 -24.6.2014: Pekka Haavisto (kehitysministeri) ja Sauli Niinistö (presidentti).
  • Stubb I -hallitus 24.6.2014-26.9.2014: Pekka Haavisto (kehitysministeri) ja Sauli Niinistö (presidentti).

Sauli Niinistö ja Pekka Haavisto ovat siis yhdessä olleet päättämissä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa korkeimmalla tasolla 13.3.2014-26.9.2014 välisen ajan.

Eipä ihme, että Suomen Nato-jäsenyydestä ja Suomen itärajasta ajatellaan yks yhteen.

Sen sijaan neljä muuta presidenttiehdokasta eivät ole olleet valtion ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkeimmissa tehtävissä. Ei Nils Torvalds, ei Laura Huhtasaari, ei Tuula Haatainen eikä Merja Kyllönenkään ollessaan ministerinä Kataisen hallituksessa 22.6.2011-4.4.2014 välisen ajan.

Ehdokkaan Nato-kanta ja suhtautuminen Venäjään ei sinänsä perustu siihen, kuinka korkeassa asemassa ehdokas on ollut Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan päätöksentekijänä, mutta tiettyihin perusteisiin se on selkeästi vaikuttanut, kuten edellä olevat samankaltaiset lainaukset presidenttiehdokas Haaviston ja Niinistön ehdokashaastatteluista osoittavat.

Uskallan väittää, että Niinistön, Haaviston, Vanhasen ja Väyrysen Venäjä- ja Nato-kantojen sekä Venäjän pelko on syötetty niissä valtion ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkeimmissa tehtävissä, joita he ovat hoitaneet. Kyse on Venäjän pelosta, mutta minkä sen on synnyttänyt? Onko Venäjällä ollut erityistä vaikutusvaltaa Suomen korkeimpaan ulko- ja turvallisuuspoliittiseen johtoon?

Kirjoitin jo vuoden 2015 alussa blogikirjoituksen otsikolla ”Kuinka Putin on oikein saanut presidentti Niinistön niin pelokkaaksi?” (US-blogi 25.1.2015). Kirjoitin tuolloin muun muassa, että ”Puhuttaessa Venäjästä pelko on ollut nähtävissä jopa presidentin kasvoilta” ja tuo on edelleen totta. Saman ovat huomanneet myös muut. Kolumnisti Yrjö Rautio kirjoitti Helsingin Sanomissa Niinistön Venäjä-pelokkuudesta kirjoituksen otsikolla ”Pelästyttivätkö Putinin puheet Niinistön varovaiselle Nato-kannalle?” (HS 17.10.2014).

Onko Venäjä pelotellut Suomea? Onko Venäjä pelotellut presidentti Niinistöä ja niitä, jotka osallistuvat etenkin kollegiomuotoiseen TP + UTVA -päätöksentekoon, siis korkeimpaan Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittiseen päätöksentekoon? Kollegiomuotoista päätöksentekoa on pidettävä uudistuksia hidastavana. Kollegiomuotoisessa päätöksenteossa yhdellä johtohenkilöllä voi olla tosiasiallinen päätösvalta, jota muut eivät uskalla haastaa, vaikka halukkuutta olisikin.

                                                                                      ****

Pidän hyvin todennäköisenä, että Venäjä on kahdenvälisissä tapaamisissa ”tehnyt selväksi” Suomen korkeimmalle ulko- ja turvallisuuspoliittiselle johdolle sanallisesti uhkaillen sen, mitä seuraisi, jos Suomi liittyisi Natoon.

Samat ”selväksi tekemisen” sanalliset uhkaamiset Venäjä on tehnyt kaikille niille maille, jotka ovat liittyneet Natoon vuonna 1999 ja sen jälkeen. Uhkailu alkoi Puolan Nato-jäsenyyshankkeesta. Sanamuodoiltaan samanlaista uhkailua on esitetty kaikille 1999 jälkeen Natoon liittyneille.

Nuo tutut vuodesta toiseen toistetut venäläiskannanotot ovat luettavissa Pravdan vuoden 1999 kirjoituksesta otsikolla ”Почему расширение НАТО представляет угрозу для России. МЕМОРАНДУМ” (vapaasti suomennettuna: ”Miksi Naton laajentuminen uhkaa Venäjää. MUISTIO”) (Pravda 15.3.1999).

Puola, Tšekki ja Unkari liittyivät Natoon 12.3.1999, kun Pravdan muistio julkaistiin kolme päivää myöhemmin 15.3.1999. Pravdan muistion teksti lienee alun perin laadittu Venäjän ulkoministeriössä, koska samaa virttä olemme saaneet kuunnella jo kohta 19 vuoden ajan melkeinpä sanasta sanaan Venäjän ulkoministeriön kannanotoissa. Kirjoitus on syytä käydä lukemassa konekäännöksenä niidenkin, jotka eivät osaa venäjän kieltä.

Tuon vuoden 1999 uhkailuvirren ensikuulemisen jälkeen Natoon on liittynyt 13 uutta jäsenmaata Euroopasta, kun mukaan lasketaan vuoden 1999 uudet jäsenet. Näistä maista yhteenkään Venäjä ei ole hyökännyt eikä tehnyt muutakaan sotilaallisesti konkreettisia. Uudet Nato-maat ovat saaneet olla yllättävän rauhassa.

Venäjä tekee kaikkensa, ettei maa liittyisi Natoon, mutta liittymisen myötä jäsenyys otetaan tosiasiana.

Venäjän puheet ovat puheita, vain teot ratkaisevat. Sama koskee myös Kiinaa ja Yhdysvaltoja. Suurvaltoja arvioitaessa vain teot ratkaisevat. Venäjän puheisiin ja tekoihin liittyvä mielenkiintoinen tuore kirjoitus löytyy Interfax-sivustolta, jolle venäläinen diplomaatti ja entinen varaulkoministeri Aleksei Meškov antoi haastattelun otsikolla ”Алексей Мешков: Россия по-прежнему не рассматривает НАТО как противника и угрозу” (vapaasti suomennettuna: ”Aleksei Meškov: Venäjä ei vieläkään pidä Natoa vastustajana ja uhkana”) (Interfax 8.6.2016). Tuokin kirjoitus kannattaa käydä lukemassa vaikkapa konekäännöksenä.

Venäjääkin pitää siis arvioida aina ensisijaisesti tekojen perusteella, ei sanojen perusteella. Venäjä on toki lisännyt sotilaallista varustautumista ja uhkaavaa sotilaallista harjoittelua huolestuttaen myös Nato-maita, mutta monien Venäjän toimien pohjimmainen päämäärä on ollut mielipidevaikuttaminen uhkailemalla.

                                                                                      ****

Presidenttiehdokas Niinistön sanat Suomen itärajasta kertovat totuutta Suomen puolustuskyvystä. Niinistö sanat paljastavat, ettei Suomella ei ole todellista puolustuskykyä vastata Venäjän sotilasvoimaan itärajalla.

Suomessa pidetään yllä hyvän puolustuskyvyn imagoa. Sitä pitävät yllä poliitikot ja sitä pidetään yllä yleisellä asevelvollisuudella. Kansa on ottanut Suomen hyvän puolustuskyvyn todesta eikä puolustuskyvyn arvostelijoita katsota hyvällä.

Presidenttiehdokas Niinistölle asettava kysymys kuuluukin: olisiko Suomen itäraja paremmin turvattu sotilaallisessa kriisissä tai sodassa Suomen ollessa Naton jäsenmaa vai Suomen ei ollessa Naton jäsenmaa. Nostaisiko vai laskisiko Nato-jäsenyys Venäjän hyökkäyskynnystä Suomeen yli itärajan?

Sekä Niinistön että Haaviston mielestä Nato-jäsenyyden myötä Venäjän hyökkäyskynnys laskisi, kun minun mielestä kynnys nousuisi. Nato-jäsenyys lisää vihollistahon hyökkäyskynnystä, ei laske.

Se, miksi Suomi alistuu helposti Venäjän tahtoon, on maan heikko todellinen puolustuskyky etenkin pitkällä itärajalla. Venäjä tietää tuon pohjimmaisen totuuden ja testaa vaikutusmahdollisuuksiaan Suomen päätäntään aina silloin tällöin, mistä yhtenä esimerkkinä itärajan pakolaisasia parin vuoden takaa. Vieläkö Suomi ymmärtää Venäjän yskän ja toimii niin kuin Venäjä toivoo Suomen toimivan.

Kun muut riittämättömän puolustuskyvyn omaavat maat itäisessä Euroopassa liittyivät Natoon heti, kun siihen tarjottiin mahdollisuus, niin Suomi on katsonut edukseen toisenlaisen ratkaisun. Valittu ratkaisu rajoittaa Suomen itsenäistä päätöksentekoa vastaavasti kuin kylmän sodan aikaankin.

Venäjä tietää Suomen puolustuskyvyn heikkouden pitää huolta laajasta harvaanasutusta maa-alueesta. Harvaanasuttuun maahan on helppo tunkeutua. Venäjä tietää myös, että miinakielto on oleellisesti heikentänyt etenkin juuri itärajan viereisiä laajojen harvaanasuttujen maa-alueiden turvallisuutta. Miinat on hyvä puolustus harvaanasutulle maalle, joka haluaa suojata asumattomankin alueensa valloittamiseen pyrkivältä. On selvää, ettei näin laajaa maata voi puolustaa yksin vain 2,8 miljardin euron puolustusbudjetilla ja vain 1,2-1,3 prosentin osuudella bruttokansantuotteesta.

En voisi ikinä äänestää presidentiksi Sauli Niinistöä, Pekka Haavistoa tai Matti Vanhasta. Kaikki ovat kuin samasta puusta veistettyä ilman mitään mielipide-eroa. Heitä yhdistää jäsenyydet TP + UTVA:ssa, jossa ajatukset lienee muovattu ajan myötä yhteneviksi Venäjän myötävaikutuksella.

]]>
75 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249308-niiniston-ja-haaviston-vaalitenttikannat-itarajan-turvallisuudesta-puistattavat#comments Kotimaa Nato Pekka Haavisto Presidentin vaalit 2018 Sauli Niinistö Venäjän uhka Wed, 17 Jan 2018 20:09:14 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249308-niiniston-ja-haaviston-vaalitenttikannat-itarajan-turvallisuudesta-puistattavat
Presidenttiehdokas Haaviston kanta Natosta http://mattivillikari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249261-presidenttiehdokas-haaviston-kanta-natosta <p>Pekka Haaviston YLE:n presidenttitentissä esittämät ajatukset Nato ja EU:n turvatakuista&nbsp;olivat epäloogisia.&nbsp; Haaviston mukaan kriisitilanteessa Nato ei auttaisi Suomea.&nbsp; Naton turvatakuusta eli 5.artiklan avusta jokainen jäsenmaa päättää erikseen, eikä Suomi olisi näille niin tärkeä, että apua kannattaisi antaa.</p><p>Sen sijaan EU:n Lissabonin-sopimukseen sisältyvän turvatakuulausekkeen perusteella EU:n jäsenvaltioilta tulisi apua.</p><p>Haaviston mukaan siis Nato-Saksa päättäisi olla antamatta apua mutta EU-Saksa antaisi apua?</p><p>Toinen kummallisuus oli siinä, että jos Suomi liittyisi Naton jäseneksi, Venäjä lisäisi aseistusta ja joukkoja Suomen rajalle (Natorajalle) ja vastaavasti Nato lisäisi aseita ja joukkoja Suomen ja Venäjän rajalle. &nbsp;Tämä johtaisi kilpavarusteluun.</p><p>&nbsp;</p><p>Haavisto on tässä väärässä.&nbsp;</p><p><strong>Ensinnäkin</strong>, jos Venäjä lisäisi Suomen rajalle aseita ja joukkoja, ne täytyisi siirtää jostakin muualta, mistä? &nbsp;Ehkä toisen Natomaan rajalta tai peräti Ukrainasta tai Kiinan rajalta.&nbsp; Tuskin Nato-Suomi olisi suurempi &nbsp;uhka kuin ne maat, joiden rajoilla nuo joukot nyt ovat?</p><p><strong>Toiseksi</strong>, miksi Venäjä lisäisi Suomen rajalle aseistusta, jos Suomessa olisi vain nykyisen Suomen Armeijan joukkoja?&nbsp; Eihän pelkkä jäsenyysasiapaperin allekirjoittaminen tarkoita automaattisesti sitä, että Suomeen virtaisi 29 Naton jäsenmaan joukkoja odottamaan Venäjän mahdollista hyökkäystä.</p><p><strong>Kolmanneksi</strong>, Nato ei lähetä joukkoja Suomeen, ellei Suomi pyydä ja silloinkin, kuten Haavisto itse totesi, jokainen jäsenmaa tekee päätöksen itse, eli Nato ei päätä joukkojen lähettämisestä.&nbsp; Jos siihen tilanteeseen jouduttaisiin, että tuo pyyntö esitettäisiin, tilanne on jo aika vakava.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p> Pekka Haaviston YLE:n presidenttitentissä esittämät ajatukset Nato ja EU:n turvatakuista olivat epäloogisia.  Haaviston mukaan kriisitilanteessa Nato ei auttaisi Suomea.  Naton turvatakuusta eli 5.artiklan avusta jokainen jäsenmaa päättää erikseen, eikä Suomi olisi näille niin tärkeä, että apua kannattaisi antaa.

Sen sijaan EU:n Lissabonin-sopimukseen sisältyvän turvatakuulausekkeen perusteella EU:n jäsenvaltioilta tulisi apua.

Haaviston mukaan siis Nato-Saksa päättäisi olla antamatta apua mutta EU-Saksa antaisi apua?

Toinen kummallisuus oli siinä, että jos Suomi liittyisi Naton jäseneksi, Venäjä lisäisi aseistusta ja joukkoja Suomen rajalle (Natorajalle) ja vastaavasti Nato lisäisi aseita ja joukkoja Suomen ja Venäjän rajalle.  Tämä johtaisi kilpavarusteluun.

 

Haavisto on tässä väärässä. 

Ensinnäkin, jos Venäjä lisäisi Suomen rajalle aseita ja joukkoja, ne täytyisi siirtää jostakin muualta, mistä?  Ehkä toisen Natomaan rajalta tai peräti Ukrainasta tai Kiinan rajalta.  Tuskin Nato-Suomi olisi suurempi  uhka kuin ne maat, joiden rajoilla nuo joukot nyt ovat?

Toiseksi, miksi Venäjä lisäisi Suomen rajalle aseistusta, jos Suomessa olisi vain nykyisen Suomen Armeijan joukkoja?  Eihän pelkkä jäsenyysasiapaperin allekirjoittaminen tarkoita automaattisesti sitä, että Suomeen virtaisi 29 Naton jäsenmaan joukkoja odottamaan Venäjän mahdollista hyökkäystä.

Kolmanneksi, Nato ei lähetä joukkoja Suomeen, ellei Suomi pyydä ja silloinkin, kuten Haavisto itse totesi, jokainen jäsenmaa tekee päätöksen itse, eli Nato ei päätä joukkojen lähettämisestä.  Jos siihen tilanteeseen jouduttaisiin, että tuo pyyntö esitettäisiin, tilanne on jo aika vakava. 

 

]]>
25 http://mattivillikari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249261-presidenttiehdokas-haaviston-kanta-natosta#comments Kotimaa EU:n puolustus Haavisto Nato Presidentinvaalit Venäjä Tue, 16 Jan 2018 21:53:17 +0000 Matti Villikari http://mattivillikari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249261-presidenttiehdokas-haaviston-kanta-natosta
YLE:n ehdokastentti: Sauli Niinistö http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249205-ylen-ehdokastentti-sauli-niinisto <p>Varma, vakaa ja vetoava. Tässä kiteytys <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10011485">Sauli Niinistön </a>eilisestä <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10023725">puheesta</a> YLE:n ehdokastentissa. Puhe oli hyvin ammattitaitoisesti rakennettu: rakenne, painotukset, rempo, jne. Sisältö oli klassista Niinistöä eikä yllätyksiä juurikaan noussut esille. Puhe oli valtiomiesmäinen mutta tähän varmasti vaikutti myös se, että puhuja oli presidentti.</p><p>Puheessa oli selkeä teema (rauha) ja sitä käsiteltiin kolmen eri teeman (rauha vs sota, luonnonrauha, yhteiskuntarauha) kautta. Näiden teemojen sisällä kuitenkin oli tolkuttomasti alateemoja: ilmastonmuutos, väestönkasvu, syrjäytyminen, nuoret, suurvallat, arktinen ulottuvuus, jne. Tämä tietysti osoitti puhujalta taitavuutta vetää näin lyhyt puhe selkeästi läpi mutta kuulijalle näin paljon asiaa ja nyansseja sisältänyt puhe oli raskasta seurattavaa.</p><p>Näkökulmia asioihin oli puheessa niin paljon, että&nbsp; jokaiselle varmasti löytyi jotain. Olit sitten oikealla tai vasemalla niin Saulin valinnasta löydät tarvitsemasi. Näkökulmat olivat myös niin monitulkintaisia, että jokainen pystyi tekemään niistä oman tulkintansa ja silti&nbsp; huomata olevansa samaa mieltä Niinistön kanssa.</p><p>Puhujan näkemysten monitulkintaisuus ei ollut yllätys vaan tällainen koukeroisuus tuntuu olevan varsinaissuomalaisten presidenttien luonteenpiirre. Aikanaan Mauno Koivisto tunnettiin hyvin kryptisistä lausunnoista ja Niinistö on jatkanut tätä linjaa. Ollaan jotain mieltä mutta ei välttämättä tiedetä tarkkaan mitä mieltä.</p><p>Tiedä kuinka tietoisesti Niinistö yrittää saada kannattajia muilta presidenttiehdokkailta, mutta ainakin itselle tuli ensivaikutelmana, että tiettyjen teemojen nostoilla pyritään vetoamaan aina tietyn ehdokkaan kannattajiin:</p><p>Ilmastonmuutoksen torjunta = Haavisto</p><p>Ei liittovaltiolle = Huhtasaari, Väyrynen</p><p>Ei sotilasliitolle = Kyllönen</p><p>Syrjäytyneet nuoret = Haatainen</p><p>Kansakunnan eheys = Vanhanen</p><p>Sauli Niinistö perusteli seitsemässä minuutissa vaalisloganinsa &quot;rauha ratkaisee.&quot; Rauha sodan vastapainona, luonnonrauha ja yhteiskuntarauha ovat tärkeitä näkökohtia Suomen ja suomalaisten menestymiselle. Puhe katsoi positiivisesti tulevaisuuteen, vaikka uhkia riittää ympärillämme. Sauli Niinistö näytti kantavan huolta koko kansakunnasta ja kaikilta kansalaisista, luoden turvallisuuden tunnetta: uhkia on mutta niistä voidaan silti selvitä. Puhe varmasti vetosi kaikkiin niihin, jotka jo nyt kannattavat Niinistöä mutta tuskin tuo kauheasti lisää kannattajia&nbsp;&nbsp;</p><p>Niinistö on avannut kirjoissaan yksityiselämäänsä ja ajatteluaan. Kenties olisi ollut hyvä nostaa puheessa esille vahva omakohtainen tarina rauhan teemaan liittyen, näin yleisöllä olisi vahvistanut tunnet, että siinä puhuu yksi meistä. Nyt puhujana oli nimenomaisesti poliitikko Niinistä eikä kansalainen Niinistö.</p><p>Itselle mielenkiintoisin kohta puheessa oli Sauli Niinistön toteamus Euroopan unionista &quot;ei liittovaltiolle ja ei sotilasliitolle.&quot; Tämä oli erittäin mielenkiintoista ottaen huomioon Niinistön aikaisemmat puheet. Edellisissä presidentinvaaleissa hän on kannattanut vahvasti Euroopan unionin kehittymistä puolustuksen alalla &quot;eurooppalaiseksi natoksi.&quot; Nythän irtisanoutuu tästä. Mitä Suomi sitten oikein tavoittelee? Ehkä vastaus tähän kysymykseen saadaan sitten Niinistön virkaanastujaispuheessa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Varma, vakaa ja vetoava. Tässä kiteytys Sauli Niinistön eilisestä puheesta YLE:n ehdokastentissa. Puhe oli hyvin ammattitaitoisesti rakennettu: rakenne, painotukset, rempo, jne. Sisältö oli klassista Niinistöä eikä yllätyksiä juurikaan noussut esille. Puhe oli valtiomiesmäinen mutta tähän varmasti vaikutti myös se, että puhuja oli presidentti.

Puheessa oli selkeä teema (rauha) ja sitä käsiteltiin kolmen eri teeman (rauha vs sota, luonnonrauha, yhteiskuntarauha) kautta. Näiden teemojen sisällä kuitenkin oli tolkuttomasti alateemoja: ilmastonmuutos, väestönkasvu, syrjäytyminen, nuoret, suurvallat, arktinen ulottuvuus, jne. Tämä tietysti osoitti puhujalta taitavuutta vetää näin lyhyt puhe selkeästi läpi mutta kuulijalle näin paljon asiaa ja nyansseja sisältänyt puhe oli raskasta seurattavaa.

Näkökulmia asioihin oli puheessa niin paljon, että  jokaiselle varmasti löytyi jotain. Olit sitten oikealla tai vasemalla niin Saulin valinnasta löydät tarvitsemasi. Näkökulmat olivat myös niin monitulkintaisia, että jokainen pystyi tekemään niistä oman tulkintansa ja silti  huomata olevansa samaa mieltä Niinistön kanssa.

Puhujan näkemysten monitulkintaisuus ei ollut yllätys vaan tällainen koukeroisuus tuntuu olevan varsinaissuomalaisten presidenttien luonteenpiirre. Aikanaan Mauno Koivisto tunnettiin hyvin kryptisistä lausunnoista ja Niinistö on jatkanut tätä linjaa. Ollaan jotain mieltä mutta ei välttämättä tiedetä tarkkaan mitä mieltä.

Tiedä kuinka tietoisesti Niinistö yrittää saada kannattajia muilta presidenttiehdokkailta, mutta ainakin itselle tuli ensivaikutelmana, että tiettyjen teemojen nostoilla pyritään vetoamaan aina tietyn ehdokkaan kannattajiin:

Ilmastonmuutoksen torjunta = Haavisto

Ei liittovaltiolle = Huhtasaari, Väyrynen

Ei sotilasliitolle = Kyllönen

Syrjäytyneet nuoret = Haatainen

Kansakunnan eheys = Vanhanen

Sauli Niinistö perusteli seitsemässä minuutissa vaalisloganinsa "rauha ratkaisee." Rauha sodan vastapainona, luonnonrauha ja yhteiskuntarauha ovat tärkeitä näkökohtia Suomen ja suomalaisten menestymiselle. Puhe katsoi positiivisesti tulevaisuuteen, vaikka uhkia riittää ympärillämme. Sauli Niinistö näytti kantavan huolta koko kansakunnasta ja kaikilta kansalaisista, luoden turvallisuuden tunnetta: uhkia on mutta niistä voidaan silti selvitä. Puhe varmasti vetosi kaikkiin niihin, jotka jo nyt kannattavat Niinistöä mutta tuskin tuo kauheasti lisää kannattajia  

Niinistö on avannut kirjoissaan yksityiselämäänsä ja ajatteluaan. Kenties olisi ollut hyvä nostaa puheessa esille vahva omakohtainen tarina rauhan teemaan liittyen, näin yleisöllä olisi vahvistanut tunnet, että siinä puhuu yksi meistä. Nyt puhujana oli nimenomaisesti poliitikko Niinistä eikä kansalainen Niinistö.

Itselle mielenkiintoisin kohta puheessa oli Sauli Niinistön toteamus Euroopan unionista "ei liittovaltiolle ja ei sotilasliitolle." Tämä oli erittäin mielenkiintoista ottaen huomioon Niinistön aikaisemmat puheet. Edellisissä presidentinvaaleissa hän on kannattanut vahvasti Euroopan unionin kehittymistä puolustuksen alalla "eurooppalaiseksi natoksi." Nythän irtisanoutuu tästä. Mitä Suomi sitten oikein tavoittelee? Ehkä vastaus tähän kysymykseen saadaan sitten Niinistön virkaanastujaispuheessa.

]]>
7 http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249205-ylen-ehdokastentti-sauli-niinisto#comments EU Nato Presidentinvaalit 2018 Rauha Sauli Niinistö Tue, 16 Jan 2018 06:20:06 +0000 Jani Kokko http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249205-ylen-ehdokastentti-sauli-niinisto
Venäjän sotilaallinen varustautuminen arktisella alueella on uhka myös Suomelle http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249191-venajan-sotilaallinen-varustautuminen-arktisella-alueella-on-uhka-myos-suomelle <p>&rdquo;<em>На защиту российских интересов в Арктике направлен целый комплекс мер, в том числе военного характера, учитывая возросшее внимание к региону со стороны стран - членов НАТО. Об этом сообщил во вторник министр обороны Сергей Шойгу на заседании коллегии</em>.&rdquo;,&nbsp;on lainaus Ria Novostin uutisesta vuodelta 2014 (<a href="https://ria.ru/defense_safety/20141021/1029384336.html#_blank"><u>Ria Novosti 21.10.2014</u></a>).</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&rdquo;<em>Suurella määrällä toimenpiteitä, myös sotilaallisilla, on pyrkimys suojella Venäjän etuja arktisella alueella, kun otetaan huomioon Naton jäsenmaiden lisääntynyt huomio alueelle. Näin puolustusministeri Sergei Šoigu ilmoitti tiistaina [21.10.2014] hallituksen kokouksessa</em>.&rdquo;</p><p>Kuten tavallista, Venäjä perustelee kaikkia sotilaallisia toimenpiteitään Natolla. Tällä kertaa Natolla perusteltiin vuonna 2014 Venäjän aloittamaa sotilaallista varustautumista arktisilla alueilla. Tälläkään kertaa Naton jäsenmailla ei ollut mitään tekemistä eikä pienintäkään yhteyttä Venäjän täysin omista lähtökohdista päättämiin varustelutoimiin maapallon pohjoisella laidalla.</p><p>Ennen puolustusministeri Šoigua presidentti Putin lausui tammikuun lopulla 2013 Murmanskissa seuraavasti koskien myös Venäjän tavoitteita arktisella alueella:</p><p>&rdquo;<em>Meidän tehtävämme on luoda nykyaikainen, liikkuva ja hyvin varustettu asevoima, joka on operatiivisesti ja riittävän valmis vastaamaan mihin tahansa potentiaalisiin uhkiin, kykenevä rauhan takaamiseen, suojelemaan maataan, kansalaisiamme ja liittolaisiamme, tulevaa kansakuntaamme ja valtiota.</em>&rdquo;</p><p>Putinin tammikuiset Murmanskin sanat vuonna 2013 olivat lähtölaukaus Venäjän toimille arktisen alueen militarisoinnille, jota nyt on kestänyt jo neljä vuotta.</p><p>Venäjä julkaisi syksyllä 2014 päätökset arktisen alueen varustelutoimista, jotka on kirjattu myös tuona ajankohtana hyväksyttyihin vuosia 2015-2020 koskeviin doktriineihin ja varusteluohjelmiin. Nuo asiakirjat on luetteloitu lähdeviitteineen tämän blogikirjoituksen viimeisissä kappeleissa.</p><p>Kirjoitin ensimmäisen blogikirjoituksen Venäjän arktisesta varustelusta jo syksyllä 2015 otsikolla &rdquo;<em>Ukraina ja Syyria aluksi, onko seuraavaksi yhteenotto arktisella alueella?</em>&rdquo; (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/205370-ukraina-ja-syyria-aluksi-onko-seuraavaksi-yhteenotto-arktisella-alueella"><u>US-blogi 25.10.2015</u></a>).</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Huhtikuussa 2014 presidentti Vladimir Putin määräsi uuden yhtenäisen sotilaallisen järjestelmän perustetavaksi laivaston uuden sukupolven pinta-alusten ja sukellusveneiden käyttöön, Venäjän pohjoisten rajojen vahvistamiseksi ja Venäjän poliittisten päämäärien toteuttamiseksi arktisella alueella.</p><p>Putinin määräyksen seurauksena perustettiin käytännössä uusi viides sotilaspiiri neljän jo olemassa olevan sotilaspiirin rinnalle, mikä uutisoitiin syksyllä 2014 myös Suomessa.</p><p>Uusi sotilasorganisaatio sai nimekseen &rdquo;<em>Объединённое </em><em>стратегическое </em><em>командование &rsquo;</em><em>Север</em>&rsquo;&rdquo;, lyhenteenä &quot;<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9E%D0%B1%D1%8A%D0%B5%D0%B4%D0%B8%D0%BD%D1%91%D0%BD%D0%BD%D0%BE%D0%B5_%D1%81%D1%82%D1%80%D0%B0%D1%82%D0%B5%D0%B3%D0%B8%D1%87%D0%B5%D1%81%D0%BA%D0%BE%D0%B5_%D0%BA%D0%BE%D0%BC%D0%B0%D0%BD%D0%B4%D0%BE%D0%B2%D0%B0%D0%BD%D0%B8%D0%B5_%C2%AB%D0%A1%D0%B5%D0%B2%D0%B5%D1%80%C2%BB" target="_BLANK"><u>ОСК Север</u></a>&rdquo;, mikä latinalaisin aakkosin on &rdquo;OSK Sever&rdquo; ja vapaasti suomennettuna vaikkapa &rdquo;<em>Strateginen yhteiskomentoyksikkö Pohjoinen</em>&rdquo;.&nbsp;Englannin kielellä &rdquo;OSK Sever&rdquo; on &rdquo;<em>Northern Fleet Joint Strategic Command</em>&rdquo;. Myös &ldquo;<em>Arctic Joint Strategic Command</em>&rdquo;- ja &rdquo;<em>North Unified Strategic Command</em>&rdquo; -termejä käytetään. Venäläiset käyttävät toisinaan myös &rdquo;<em>Арктические </em><em>войска&rdquo;</em> -termiä, mikä on suomennettuna &rdquo;<em>Arktiset joukot</em>&rdquo;.</p><p>Putinin määräyksen pohjalta OSK Sever aloitti toimintansa 1.12.2014 ja sen toiminta-alue käsittää Venäjän pohjoiset merialueet ja pohjoisen rannikon maa-alueet. Toiminta-alue on syvyydeltään yleensä hallintoalueen (область) mittainen, ja länsi-itä-suunnassa se yltää Suomen itärajalta Murmanskin alueelta (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9C%D1%83%D1%80%D0%BC%D0%B0%D0%BD%D1%81%D0%BA%D0%B0%D1%8F_%D0%BE%D0%B1%D0%BB%D0%B0%D1%81%D1%82%D1%8C#_blank"><u>Мурманская область</u></a>) Anadyrin (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%90%D0%BD%D0%B0%D0%B4%D1%8B%D1%80%D1%8C#_blank"><u>Анадырь</u></a>) kaupungin alueelle lähelle Alaskaa (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%A7%D1%83%D0%BA%D0%BE%D1%82%D1%81%D0%BA%D0%B8%D0%B9_%D0%B0%D0%B2%D1%82%D0%BE%D0%BD%D0%BE%D0%BC%D0%BD%D1%8B%D0%B9_%D0%BE%D0%BA%D1%80%D1%83%D0%B3#_blank"><u>Чукотский автономный округ</u></a>).</p><p>Venäjän sotilaallisen varustautumisen alueellinen painopiste numero yksi vuodesta 2014 on ollut arktinen alue. Arktinen alue on Venäjän tärkein nykyinen sotilaallinen painopiste nimenomaan alueellisesti.</p><p>Venäjän alueellisessa sotilaallisessa varustelussa tuhovoimalla mitattuna esimerkiksi Itämeren alue jää arktisen alueen jälkeen. Arktisen alueen taakse jäävät varustelussa myös muut läntiset alueet,&nbsp;esimerkiksi Ukrainan itäraja etelämpänä.</p><p>OSK Sever poikkeaa Venäjän neljästä sotilaspiiristä maavoimien suhteen: sen maavoimien vahvuus on vähäinen. Sen sijaan OSK Sever hallitsee Venäjän puolustuksen ydintä Pohjoisen laivaston (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%A1%D0%B5%D0%B2%D0%B5%D1%80%D0%BD%D1%8B%D0%B9_%D1%84%D0%BB%D0%BE%D1%82_%D0%92%D0%9C%D0%A4_%D0%A0%D0%BE%D1%81%D1%81%D0%B8%D0%B8#_blank"><u>Северный флот</u></a>) kautta. Venäjän sotilaallisesta tuhovoimasta ylivoimaisesti suurin osa on OSK Severin hallinnassa Pohjoisen laivaston kautta. Venäjän Pohjoisen laivaston vahvuus tuhovoimalla mitattuna on noin kaksi kolmasosaa koko Venäjän laivastosta. Venäjän ydinaseista OSK Severin alueella on vielä tätäkin suurempi osuus tuhovoimalla mitattuna. Tilanne ei toki sinänsä ole uusi rajamme takana Murmanskin alueella, jossa pääosaa Venäjän sotilaallisesta tuhovoimasta on säilytetty jo kaukaa kylmän sodan ajoista lähtien.</p><p>Venäjän arktiseen varustautumiseen ei lännessä ole edelläänkään varauduttu, vaikka Venäjä aloitti arktisen alueen militarisoinnin jo vuonna 2014. Tuorein esimerkki Venäjän varustautumisen vaikutuksista lännelle saatiin viime syksyn Zapad-sotaharjoituksen yhteydessä, josta enemmän jäljempänä.</p><p>Arktinen alue on jo nyt tosiasiallisesti sotilaallinen alue ja siitä tulee vastakkaisten sotilaallisten osapuolien aktiivinen toiminta-alue. Venäjän lisäksi yksikään muu arktisen alueen valtio ja Arktisen neuvoston jäsenmaa ei ole aseistanut arktista aluetta vastaavasti, ei Yhdysvallat, ei Kanada eikä Norja Nato-maina.</p><p>Arktiseen vastakkainasetteluun, sotavarusteluun ja jopa mahdolliseen sotilaalliseen konfliktiin alueella on varauduttava, mistä ennakoivina esimerkkeinä Venäjän toistuvat sotaharjoitukset alueella. Arktisen alueen sotilaallisesta konfliktista ei jäisi sivuun Suomikaan Lapin osalta. Suomen ja Norjan Lapit ovat itse asiassa suuririskisimpiä alueita Huippuvuorien lisäksi.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Suomi on ollut Arktisen neuvoston puheenjohtajamaa 11.5.2017 alkaen. Suomen puheenjohtajuus kestää kaksi vuotta vuoteen 2019.</p><p>Vuonna 2013 hyväksytty Suomen arktinen strategia (<a href="http://vnk.fi/documents/10616/334509/Arktinen+strategia+2013/fc8d6442-daa6-4e94-b774-84b863393977#_blank"><u>Suomen arktinen strategia 2013, 23.8.2013</u></a>) määrittelee arktisen politiikan tavoitteita ja keinoja. Yksi kirjattu tavoite on Suomi pyrkimys vahvistaa arktisen alueen turvallisuuspoliittista vakautta. Tuo tarkoittaa, että Suomi pyrkii osaltaan estämään sotilaallisen konfliktin syntymistä arktiselle alueelle.</p><p>Konkreettisia turvallisuutta vakauttavia keinoja strategiaan ei ole kirjattu ja muutenkin strategiaa voidaan pitää jo nyt vanhentuneena Venäjän varustelutoimien seurauksena. Syksyisen Zapad-sotaharjoituksen yhteydessä Venäjän suorittama hyökkäysharjoitus demilitarisoidulle Huippuvuorille oli kylmää suihkua Norjalle. Se oli kylmää suihkua myös koko arktisen alueen sotilaalliselle vakaudelle ja siinä sivussa Suomen arktisen alueen strategialle.</p><p>Suomi on ajanut voimakkaasti arktisen neuvoston huippukokouksen pitämistä Suomessa, johon osallistuisivat myös Venäjän ja Yhdysvaltain presidentit. Suomi pitää arktista aluetta vielä suurvaltaristiriitojen ulkopuolella olevana ja siksi Suomen mielestä huippukokous olisi mahdollinen. Välillä Suomi on todella pihalla siitä, missä todellisuudessa maailmalla mennään.</p><p>&rdquo;<em>Helsingin telakka on nyt kokonaan venäläisten - 100 % omistus Venäjän valtion telakkayhtiöllä</em>&rdquo; oli uutisotsikko Tekniikka &amp; Talous -lehdessä vuoden 2014 lopulla (<a href="https://www.tekniikkatalous.fi/talous_uutiset/2014-12-30/Helsingin-telakka-on-nyt-kokonaan-ven%C3%A4l%C3%A4isten---100-omistus-Ven%C3%A4j%C3%A4n-valtion-telakkayhti%C3%B6ll%C3%A4-3258052.html"><u>Tekniikka &amp; Talous 30.12.2014</u></a>). Jutussa on syytä pistää merkille ajankohta. Suomalaiset eivät ole kyenneet ajattelemaan jäänmurron huippuyhtiön myymisen turvallisuuspoliittisia aspekteja. Ei silloin, kun yhtiötä myytiin Norjaan. Eikä silloin, kun yhtiötä myytiin Etelä-Koreaan ja viimeksi Venäjälle.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Viimesyksyinen Zapad ei ollut ensimmäinen kerta, kun Venäjä harjoitteli sotilaallisia toimia Huippuvuoria vastaan.</p><p>The Barents Observer uutisoi keväällä 2016 jutussa otsikolla &rdquo;<em>Russian military instructors plan to&nbsp;land on Svalbard</em>&rdquo; (vapaasti suomennettuna: &rdquo;<em>Venäjän sotilaskouluttajat suunnittelivat maihinlaskeutumista Huippuvuorille</em>&rdquo;), että Venäjän ilmavoimat valmistelivat harjoituksia lähellä pohjoisnapaa ja että harjoituksissa kouluttajien ja koiravaljakoiden oli määrä laskeutua Longyearbyenin lentokentälle Norjan Huippuvuorilla (<a href="https://thebarentsobserver.com/en/security/2016/04/russian-military-instructors-plan-land-svalbard#_blank"><u>The Barents Observer 7.4.2016</u></a>).</p><p>Vuoden 2016 sotilaallisista laskuvarjohyppyharjoituksista arktisella alueella uutisoi myös Venäjän puolustusministeriö (<a href="https://function.mil.ru/news_page/country/more.htm?id=12082294@egNews#_blank"><u>Минобороны России 6.4.2016</u></a>).</p><p>Venäjä oli&nbsp; jo kahtena aikaisempana vuotena kuljettanut sotilaitaan pohjoisnavan Barneon jäätukikohtaan. Vuoden 2014 huhtikuussa kyse oli laskuvarjojääkeräistä (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/98-%D1%8F_%D0%B3%D0%B2%D0%B0%D1%80%D0%B4%D0%B5%D0%B9%D1%81%D0%BA%D0%B0%D1%8F_%D0%B2%D0%BE%D0%B7%D0%B4%D1%83%D1%88%D0%BD%D0%BE-%D0%B4%D0%B5%D1%81%D0%B0%D0%BD%D1%82%D0%BD%D0%B0%D1%8F_%D0%B4%D0%B8%D0%B2%D0%B8%D0%B7%D0%B8%D1%8F#_blank"><u>98-я гвардейская воздушно-десантная дивизия</u></a>) Ivanovosta (Иваново) ja vuoden 2015 huhtikuussa kyse laskuvarjojääkeräistä Ivanovosta sekä Pihkovasta (Псков) (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/76-%D1%8F_%D0%B3%D0%B2%D0%B0%D1%80%D0%B4%D0%B5%D0%B9%D1%81%D0%BA%D0%B0%D1%8F_%D0%B4%D0%B5%D1%81%D0%B0%D0%BD%D1%82%D0%BD%D0%BE-%D1%88%D1%82%D1%83%D1%80%D0%BC%D0%BE%D0%B2%D0%B0%D1%8F_%D0%B4%D0%B8%D0%B2%D0%B8%D0%B7%D0%B8%D1%8F#_blank"><u>76-я гвардейская десантно-штурмовая дивизия</u></a>).</p><p>Vuonna 2017 Venäjä harjoitteli jo tosissaan Norjan demilitarisoitujen Huippuvuorien valtaamista Zapad-sotaharjoituksen yhteydessä.</p><p>Jos edes vahvan demilitarisointiaseman omaavan Huippuvuorien ei Venäjä anna olla rauhassa, niin kuinka sitten Suomen Ahvenanmaan, joka myös on demilitarisoitu? Suomen ei pidä tuudittautua sellaiseen uskoon, että Itämeren mahdollisessa sotilaallisessa kriisissä Ahvenanmaa pysyisi Venäjän&nbsp;sotilaallisten toimien ulkopuolella.</p><p>On muistettava ikuisena sotilaallisena perustotuutena, että kaikki kulkuyhteyksiä halkovat saaret tai saariryhmät ovat aina ja ikuisesti strategisesti elintärkeitä sotilaskohteita. Euroopassa näitä kohteita ovat olleet Islanti ja Huippuvuoret, pienemmässä mittakaavassa Itämerellä Gotlanti ja Bornholm sekä myös Ahvenanmaa. On aivan sama, ovatko nuo saaret demilitarisoituja vai eivät, sotilaallinen mielenkiinto niihin kuitenkin säilyy.</p><p>Norjalaisen AldriMer-sotilassivuston juttu Nato-lähteisiin perustuen jatkolinkkeineen on syytä käydä lukemassa otsikolla &rdquo;<em>Russian forces exercised attack on Svalbard</em>&rdquo; (vapaasti suomennettuna: &rdquo;<em>Venäläiset sotavoimat harjoittelivat hyökkäystä Huippuvuorille</em>&rdquo;, <a href="https://www.aldrimer.no/russian-forces-exercised-attack-on-svalbard/" target="_BLANK"><u>AldriMer.no 18.10.2017</u></a>).</p><p>Norjalaissivusto kirjoittaa:</p><p>&ldquo;<em>Russian military forces exercised in September 2017 how to invade Svalbard, the Norwegian archipelago in the Barents Sea. Behind closed doors, NATO has expressed discontent and concern over the lack of intelligence from Norway providing a pre-warning of the simulated invasion, which was a part of the Russian military exercise &ldquo;Zapad 2017&rdquo; in the High North</em>.&rdquo;</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&rdquo;<em>Venäjän armeijan joukot harjoittelivat syyskuussa 2017 tapoja tunkeutua Huippuvuorille, noille norjalaissaarille Barentsinmerellä. Suljettujen ovien takana Nato on ilmaissut tyytymättömyyttä ja huolestuneisuutensa siitä, ettei Norjan tiedustelu kyennyt varoittamaan hyökkäyssimuloinnista, joka oli osa Venäjän Zapad 2017 -sotaharjoitusta arktisella alueella.</em>&rdquo;</p><p>Venäjä harjoitteli Huippuvuoret-operaatiota kahdella pommittaja-aallolla, joista jälkimmäinen aalto lähti matkaan vasta sen jälkeen, kun Norjan F-16-hävittäjien oli palattava tunnistuslennolta tukikohtaansa polttoainetäydennystä varten.</p><p>On huomattava, että Venäjällä on myös valmiutta pitkiin pommituslentoihin ottamalla tankkauskone mukaan pommituslentueeseen. Venäläispommittajat ovat viime vuosina pyörineet Euroopan edustan Atlantilla monesti ikään kuin päämäärättömänä tankkauskone mukanaan. Varmaan jotain strategiaa on tuossakin.</p><p>Venäjän Pohjoisen laivaston mukaan Venäjällä oli Barentsinmerellä syyskuisissa sotaharjoituksissa mukana yhteensä yli 20 merialusta, joista lähes 10 oli sukellusveneitä. Lisäksi harjoitukseen osallistui yli 30 ilma-alusta ja yli 5 000 sotilasta (<a href="https://ria.ru/defense_safety/20170914/1504779035.html#_blank"><u>Ria Novosti 14.9.2017</u></a> ja <a href="https://ria.ru/defense_safety/20170914/1504732306.html?inj=1#_blank"><u>Ria Novosti 14.9.2017</u></a>).</p><p>Norjalaissivusto kirjoitti edelleen:</p><p>&ldquo;<em>Ballistic missiles capable of carrying nuclear warheads were fired from both from land, from one of the nuclear ballistic submarines of the Northern Fleet, as well as from the battle cruiser &laquo;Pyotr Velikyi&raquo; in the Barents Sea. Six Russian Tupolev TU-95 og TU-22m3 bomber planes also trained how to carry out nuclear attacks in the Barents Sea, in the Norwegian sea and in the Baltic Sea.</em>&rdquo;</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&ldquo;<em>Ydinkärkiä kuljettamaan kykenevistä ballistisista ohjuksista kaksi laukaistiin maalta, yksi Pohjoisen laivaston ydinsukellusveneestä ja Barentsinmerellä olleesta Pjotr Veliki -taisteluristeilijältä [</em><a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9F%D1%91%D1%82%D1%80_%D0%92%D0%B5%D0%BB%D0%B8%D0%BA%D0%B8%D0%B9_(%D0%B0%D1%82%D0%BE%D0%BC%D0%BD%D1%8B%D0%B9_%D0%BA%D1%80%D0%B5%D0%B9%D1%81%D0%B5%D1%80)#_blank"><u><em>Пётр </em><em>Великий</em></u></a><em>]. Kuusi venäläistä Tupolev TU-95 [</em><a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%A2%D1%83-95#_blank"><u>Туполев ТУ-95</u></a>] <em>ja TU-22M3 [</em><a href="http://tupolev.ru/tu-22m3#_blank"><u><em>Туполев </em><em>ту-22</em><em>М3</em></u></a><em>] -pommittajaa myös harjoittelivat ydinasehyökkäystä Barentsinmerellä, Norjanmerellä ja Itämerellä.</em>&rdquo;</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Mistä Venäjän sotilaallisista toimista arktisella alueella pohjimmiltaan on kysymys sotilasstrategisesti?</p><p>En käsittele tässä yhteydessä Venäjän pyrkimyksiä arktisen alueen luonnonrikkauksien, kiistanalaisten alueiden ja uusien avautuvien kulkuyhteyksien - kuten Koillisväylän - hallintaan. Käsittelen tässä vain sotilasstrategista näkökulmaa, jolla Venäjä pyrkii hallitsemaan vähintään oman sektorinsa arktisista aluetta aina pohjoisnavalle saakka sekä osaltaan myös Euroopalle tärkeää Pohjois-Atlanttia hieman lännempänä.</p><p>Kertauksena, että Venäjän pyrkimykset arktisella alueella on kyllä kirjattu yleisellä tasolla niihin doktriineihin, jotka tällä hetkellä ovat voimassa.</p><p>Lisäksi Venäjän pyrkimyksiä arktisella alueella on kirjattu asevarusteluohjelmiin, joita ovat vuosia 2018-2025 ja 2011-2020 koskevat ohjelmat (Государственная программа развития вооружений на 2018-2025&nbsp;(ГПВ-2025)&nbsp;ja Государственная программа развития вооружений на 2011-2020 (ГПВ-2020)). Vuoteen 2015 saakka ollut vuosien 2007-2015 ohjelma tunnetaan lyhenteellä GPV-2015 (ГПВ-2015, Государственная программа развития вооружений на 2007-2015). Itse ohjelmat eivät ole verkossa, mutta niitä tulkitsevia asiakirjoja kyllä löytyy (esim. <a href="http://www.cast.ru/files/Report_CAST.pdf#_blank"><u>ЦАСТ 2015</u></a>), samoin kuin venäläistiedotusvälineiden tulkintoja.</p><p>Yleislinjauksena asevarusteluohjelmien perusteella voidaan tiivistää, että Venäjä länsimaiden tapaan pyrkii panostamaan sotilaallisessa varustelussa kehittyneisiin asejärjestelmiin ja erityisesti ohjusaseisiin. Mittavia reserviarmeijoita vaativaa sotilaallista varustautumista pyritään vähentämään. Mahdollisissa sodissa asetettuihin päämääriin pyritään pääsemään pienin mahdollisin voimavaroin. Alueiden riittävä hallinta ei enää edellytä raskasta miehitystä, vaan tarvittava kunkin tilanteen vaatima hallinta pystytään saavuttamaan vähäisimmilläkin sotilaallisilla toimenpiteillä. Usein pelkkä ilmatilan, merialueen tai pienen maa-alueen hallinta alueellisesti rajattuna on riittävää päämääriin pääsemiseksi. Ilman ilmatilan hallintaa et voi hallita maa-aluettakaan.</p><p>Tuo pätee Venäjälle myös arktisella alueella.</p><p>Kylmän sodan aikaan ja etenkin 1950-luvun alkupuolella, kun Ruotsin puolustus oli vielä heikko, Naton huoli oli Neuvostoliiton tunkeutuminen Lapin kautta Skandinavian niemimaalle aina Tanskan salmille saakka. Nyt Venäjälle riittäisi Suomen ja Norjan Lappien pohjoisimpien alueiden haltuunotto.&nbsp;Suomella on oltava toimiva puolustussuunnitelma tuon uhkakuvan varalle.&nbsp;</p><p>Arktisen alueen sotilaalliseen varustautumiseen liittyen Venäjä on lisännyt myös sukellusvenetoimintaa arktisten alueiden merillä ja Pohjois-Atlantilla, mikä on johtanut Yhdysvaltojen, Ison-Britannian ja Norjan reagointiin uusien painopistealueiden muodostamisella Grönlannin, Islannin ja Iso-Britannian ympäristössä. Pohjois-Atlantin merenkulkuyhteydet halutaan turvata, ja siinä erityinen alue lännen kannalta on Grönlannin, ja Islannin ja Iso-Britannian välinen nk. GIUK-käytävä (<a href="https://en.wikipedia.org/wiki/GIUK_gap#_blank"><u>GIUK Gap</u></a>), joka on esitetty kuvassa 1.</p><p>Lännen ja Venäjän kasvava sotilaallinen vastakkainasettelu näkyy jo Pohjanmeren, Norjanmeren ja läntisen Barentsinmeren alueella aina Huippuvuorille saakka.</p><p>Vastakkainasettelusta ja sotilaallisesta reagoinnista pohjoisilla alueilla kertovat osaltaan seuraavat uutisotsikot:</p><p>&rdquo;<em>Hundreds of U.S. Marines land in Norway, irking Russia</em>&rdquo; (vapaasti suomennettuna: &ldquo;<em>Sadat Yhdysvaltain merijalkaväen sotilaat laskeutuivat Norjaan harmittaen Venäjää</em>&rdquo;) (<a href="https://www.reuters.com/article/us-norway-usa-military/hundreds-of-u-s-marines-land-in-norway-irking-russia-idUSKBN1501CD#_blank"><u>Reuters 16.1.2017</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>U.S. military returns to Iceland</em>&rdquo; (vapaasti suomennettuna: &ldquo;<em>Yhdysvaltain sotavoima palaa Islantiin</em>&rdquo;) (<a href="https://thebarentsobserver.com/en/security/2016/02/us-military-returns-iceland#_blank"><u>The Barents Observer 10.2.2016</u></a>).</p><p>&ldquo;<em>Norway has ordered five Boeing P-8A Poseidon</em>&rdquo; (vapaasti suomennettuna: &ldquo;<em>Norja tilasi viisi Boeing P-8A Poseidon -tiedustelukonetta</em>) (<a href="https://www.regjeringen.no/en/aktuelt/norge-har-inngatt-kontrakt-om-kjop-av-fem-nye-p-8a-poseidon-maritime-patruljefly/id2546045/#_blank"><u>Regjeringen 4.4.2017</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>Top general tells Marines to be prepared for a big fight</em>&rdquo; (vapaasti suomennettuna: &ldquo;Ko<em>rkea-arvoinen kenraali kertoo merijalkaväen olevan valmistautunut suureen taisteluun</em>&rdquo;) (<a href="https://www.washingtonpost.com/news/checkpoint/wp/2017/12/23/theres-a-war-coming-top-marine-corps-general-tells-u-s-troops/?utm_term=.e2f7499ebb23#_blank"><u>The Washington Post 23.12.2017</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>Russian submarines are prowling around vital undersea cables. It&rsquo;s making NATO nervous.</em>&rdquo; (vapaasti suomennettuna: &ldquo;<em>Venäläiset sukellusveneet hiiviskelevät tärkeiden merenalaisten kaapeleiden ympärillä. Se tekee Naton hermostuneeksi.</em>&rdquo;) (<a href="https://www.washingtonpost.com/world/europe/russian-submarines-are-prowling-around-vital-undersea-cables-its-making-nato-nervous/2017/12/22/d4c1f3da-e5d0-11e7-927a-e72eac1e73b6_story.html?hpid=hp_hp-top-table-main_russiasubs712pm%3Ahomepage%2Fstory&amp;utm_term=.5bd9a524b338#_blank"><u>The Washington Post 22.12.2017</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>RAF jets scramble to intercept Russian bombers over North Sea as Nato reports dozens of planes in European airspace</em>&rdquo; (vapaasti suomennettuna: &rdquo;<em>RAF-hävittäjät kiirehtivät pysäyttämään Venäjän pommikoneita Pohjanmeren yllä, kun Nato raportoi kymmeniä [venäläisiä] lentokoneita Euroopan ilmatilassa</em>&rdquo;) (<a href="http://www.dailymail.co.uk/news/article-2814350/RAF-jets-scramble-intercept-Russian-bombers-North-Sea.html#_blank"><u>Daily Mail 30.10.2014</u></a>).</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Pohjois-Atlantin geostrateginen merkitys on siis suuri ja edelleen kasvava jäiden sulaessa pohjoiselta alueelta. Arktisesta alueesta on tulossa kasvava sotilaallisen toiminnan alue, mihinkä myös Suomi joutuu reagoimaan turvatakseen Pohjois-Suomen turvallisuuden.</p><p>Suomen raja on lähimmillään vain 20-30 kilometrin päässä Barentsinmeren rannikosta ja vajaan 200 kilometrin päässä Venäjän suurimmasta sotavoimakeskittymistä Murmanskissa. Suomi ja Norja ovat pohjoisessa turvallisuutensa puolesta samassa veneessä, ja siksi sotilaallinen yhteistyö olisi molempien maiden etujen mukaista muuallakin tavoin kuin vain yhteisissä Lapin ilmaharjoituksissa.</p><p>Alakurtissa Venäjällä on tällä hetkellä muutaman kymmenen kilometrin päässä Suomen rajasta erillinen arktinen moottoroitu jalkaväkiprikaati sotilasyksikkönumerolla 3466780 (80-я отдельная арктическая мотострелковая бригада, в/ч 34667), jonka tämän hetkinen vahvuus (noin 3 000 sotilasta) vastaa Suomen 12 000 suuruisen kantahenkilökunnan 9 000 sotilaallisen koulutuksen omaavasta henkilöstöstä kolmannesta.</p><p>Vaikka kyseessä on arktinen yksikkö Venäjän nimeämänä, Suomi ei voi missään nimessä lähteä siitä, ettei Venäjä voisi käyttää tuota sotilasyksikköä Suomea vastaan, vaikka kyseisen sotilasyksikön sijaintivalintaan alkuvaiheessa onkin vaikuttanut Alakurtissa ollut vanha sotilasinfrastruktuuri mukaan lukien mädänneet sotilaskasarmit.</p><p>Helsingin Sanomat uutisoi marraskuussa 2014 (<a href="https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000002781489.html#_blank"><u>HS 28.11.2014</u></a>), että Alakurtissa olisivat 62. moottoroitu jalkaväkiprikaati (62-я мотострелковая бригада) ja 85. erillinen helikopterirykmentti (85-й отдельный вертолетный полк), mutta tällaisia viitteitä kyseisistä sotilasyksiköistä Alakurttiin tuolloin sijoitettuna en ole mistään löytänyt.</p><p>Kuva 2 kertoo, miksi Venäjä on harjoitellut demilitarisoidun Huippuvuorten haltuunottoa sotilaallisella hyökkäyksellä. Murmanskin ja Huippuvuorten hallinta ei blokkaisi vain edellä mainittua merialuetta estäen läntisten sotavoimien pääsyä idemmäksi, vaan edistäisi myös Venäjän meri- ja ilmavoimien toimia Norjanmeren ja Pohjanmeren kautta Keski-Eurooppaan aina Saksan ja Hollannin rannikoille saakka kuvan 3 punaisen viivan mukaisesti. Hallitessaan Huippuvuoria, Venäjälle olisi myös helpompi lähteä Murmanskin alueelta sotamatkoille länteen.</p><p>Itämeri on jo nyt tosiasiallisesti Nato-meri. Verrattuna kylmän sodan aikaan Venäjän on vaikea toimia käyttäen Itämerta sotilaallisena kulkuväylänä keskiseen Eurooppaan. Kuvan 3 mukaiset violetilla viivalla osoitetut sotavoimasiirrot ovat Venäjälle vaikeita vähäisessä tilassa, mikäli se haluaisi uhata Keski-Eurooppaa. Tämä koskee myös venäläisohjuksia. Tilanne on muuttunut kylmän sodan ajoita täysin, jolloin Venäjä Neuvostoliiton muodossa hallitsi Itämeren itärantaa Leningradista Länsi-Saksan Lübeckin portille.</p><p>Todennäköisesti Venäjä on osaltaan lisännyt sotilaallista toimintaansa Norjanmerellä ja Pohjanmerellä juuri sen vuoksi, että Itämeri on sulkeutunut sotilaallisen voiman siirroille entisestään, kun myös Suomi ja Ruotsi ovat tiiviisti lähestyneet Natoa ja Yhdysvaltoja.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Kuvassa 4 on esitetty Venäjän sotilaalliset voimakeskittymät arktisella alueella. Kuvan otsikko on &rdquo;<em>Арктические </em><em>военные </em><em>базы </em><em>Минобороны </em><em>РФ</em>&rdquo; (vapaasti suomennettuna: &rdquo;<em>Venäjän puolustusministeriön arktiset sotilastukikohdat</em>&rdquo;). Kuva on Aleksi Verbovin kirjoituksesta otsikolla &rdquo;<em>Арктика, долгосрочная стратегия России и военные базы</em>&rdquo; (&rdquo;<em>Arktinen alue, Venäjän pitkän aikavälin strategia ja sotilastukikohdat</em>&rdquo;), joka on julkaistu jo 17.12.2016 (<a href="https://cont.ws/@averbov/453132#_blank"><u>Kont 17.12.2016</u></a>). Kirjoitus kannattaa käydä lukemassa vaikkapa konekäännöksenä, jos venäjän kieltä ei hallitse.</p><p>Kuvan 4 kymmenelle alueelle Venäjä on tällä varustelukaudella rakentanut uutta ja kunnostanut vanhaa sotilasinfraa, kasvattanut siis sotavoimaansa.</p><p>Venäjällä tulee sijoittamaan noille sotilastukikohta-alueille myös ilmatorjuntaohjusjärjestelmiä, jotka tämän hetken kaavailuissa ovat <a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%A1-300"><u>S-300</u></a>- tai <a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%A1-400"><u>S-400</u></a>-järjestelmiä. Toistaiseksi vain Murmanskissa on S-400- ilmatorjuntaohjusjärjestelmiä S-300-järjestelmien lisäksi, joiden peittoalue Suomessa ja Norjassa on esitetty kuvassa 4. Peitto on yhtä kuin Suomen ja Norjan kriittiset alueet Lapissa. Severomorskissa on yhteensä 11 S-300-yksikköä (дивизион) ja kaksi S-400-yksikköä (дивизион) 1. ilmapuolustusyksikön alaisuudessa (1-я дивизия ПВО).</p><p>Venäjän sotilaallinen varustautuminen on todellakin vahvaa arktisilla alueilla.</p><p>Saarisotilastukikohta-alueet (punaiset pisteet kuvassa 4):</p><p>1. Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область)</p><p>2. Novaja Zemljan saaristo (Новая Земля)</p><p>3. Alexandran maa, Frans Joosefin maa/Lomonosovin maa (Земля Александры, Земли Александры)</p><p>4. Srednijin saari/Srednij (Остров Средний, архипелаг Седова)</p><p>5. Kotelyin saari/Kotelnyi (Остров Котельный)</p><p>6. Wrangelinsaari (Остров Врангеля)</p><p>7. Schmidt Island, Severnaja Zemlja (Остров Шмидта, Северная Земля)</p><p>Tosiasiallisesti Severomorsk olisi kuuluttava paremminkin jälkimmäisiin manner-Venäjän tukikohtiin.</p><p>Manner-Venäjän sotilastukikohdat (siniset pisteet kuvassa 4):</p><p>1. Narjan-Mar, Nenetsien autonominen piirikunta (Нарьян-Мар, Ненецкий автономный округ)</p><p>2. Norilsk, Krasnojarskin alue (Норильск, Красноярский край)</p><p>3. Tiksi, Jakutia (Тикси, Якутия)</p><p>Kuvassa 5 ja 6 on esitetty Venäjän rakennustoimia Frans Joosefin maan Alexandran maalla, joka edellä esitetyssä rannikkosotilastukikohtaluettelossa on kohteena numero 3. Vastaavaa sotilaskohtien uudisrakentamista tapahtuu ja tulee tapahtumaan kaikissa edellä numeroiduissa kohdissa 2-6, jotka ovat Pohjoisen jäämeren ulkosaaristoja.</p><p>Kyseisten kymmenen sotilastukikohta-alueiden tämän hetkinen sotilaallinen varustus rakennettavine lentokenttineen käy selville tämän blogikirjoituksen viidessä viimeisessä luvussa.</p><p>Kuvaa 4 tarkasteltaessa sotilasstrategisessa mielessä on ymmärrettävää, miksi Venäjän kannalta olisi otollista sulkea merialue Murmanskin ja Huippuvuorten väliltä.</p><p>Nato ja Yhdysvallat, mutta ennen kaikkea Suomi ja Norja joutuvat sotilaallisesti varautumaan, että Venäjä pyrkisi sotilaallisessa kriisissä ottamaan haltuunsa Huippuvuoret ja sijoittamaan alueelle vahvaa ohjusaseistusta ja lentovoimia. Venäjällä on jo esimerkiksi tutkia viereisellä Frans Joosefin maan saarilla (kuva 6).</p><p>Jotta Huippuvuorien sotilaallisesta haltuunotosta Venäjä saisi täysimääräisen sotilaallista hyödyn, Venäjän olisi eliminoitava Norjan ja Suomen pohjoisimmat alueet sotilaalliselta voimalta ja ennen kaikkea alueen ilmatila. Tuota Norjan ja Suomen pohjoisimpien alueiden haltuunottoa Venäjä harjoitteli viime syksyn Zapad-sotaharjoituksessa Norjan pohjoispuolen merialueella ja Murmanskin alueella.</p><p>Venäjä kasvava sotavoima Alakurtissa on osa Venäjän varautumista sotilaallisiin toimiin myös Norjan ja Suomen pohjoisimmissa osissa, jos tarve vaatii. Suomen Puolustusvoimat on ollut sinisilmäinen Venäjän varustelutoimille Alakurtissa. Jo kylmän sodan aikaan Neuvostoliitolla oli Alakurtissa vahvaa sotilaallista voimaa Suomen Lappia silmällä pitäen. Piti varautua Suomen katkaisemiseen.</p><p>Länsimaat ja ennen kaikkea Suomi ja Norja joutuvat viimeistään nyt tarkasti miettimään, mihin toimiin on ryhdyttävä Venäjän sotilaallisen varustamisen johdosta arktisella alueella. Reagointi Venäjän varustelutoimiin arktisella alueella on Suomessa ja Norjassa sekä myös Natossa pahasti jälkijunassa.</p><p>Kyse ei ole vain itse arktisen alueen turvallisuudesta vaan läntisen Euroopan turvallisuudesta huomioiden sotilaalliset kulkuyhteydet arktiselta alueelta sukellusveneille ja ohjuksia kuljettaville ilma-aluksille pitkin Norjanmerta ja Pohjanmerta Keski-Euroopan pohjoisille rannoille.</p><p>&nbsp;</p><hr /><p>&nbsp;</p><p><strong>Blogikirjoitukseen liitetyt teknisluonteiset luettelot</strong></p><p>Tämän blogikirjoituksen tässä ja neljässä seuraavassa luvussa on yksityiskohtaisia luetteloja niistä sotilasyksiköistä, joita Venäjällä tällä hetkellä on arktisella alueella OSK Severin alaisuudessa.</p><p>Luettelot ovat informatiivisia erillään itse blogikirjoituksesta eikä niihin liity johtopäätöksiä edellyttävää. Tästä eteenpäin oleva teksti on vain Venäjän sotilaallisiin asioihin syvästi vihkiytyneille. Vastaavia ajankohtaisia luetteloja Venäjän arktisista sotavoimista ei ole suomen kielisenä yhteiseksi kokonaisuudeksi koottuna.</p><p>Luetteloiden pitäisi olla kohtuullisen täydellisiä. Jos jokin lukija havaitsee korjattavaa, lisättävää tai vähennettävää, toivoisin palautetta.</p><p>Tämän ja seuraavien lukujen luetteloissa kyrillisin aakkosin kirjottu sotilasyksikkönimi on venäläisten käyttämä ja siksi ensisijainen, suomennos on kirjoittajan tulkinta eikä välttämättä ole vakiintunut etenkään niissä tapauksissa, joissa Suomessa ei ole nimivastaavaa sotilasyksikköä. Venäjällä on oma perinne sotilasyksikkönimissä.</p><p>Kyrillisin aakkosin kirjatuin alusnimen tai paikkakunnan nimen suomennos on ensisijaisesti suomenkielisenä tunnettu nimi, toissijaisesti englanninkielinen nimi ja kolmanneksi kirjainkäännös kyrillisestä kirjoitusasusta, mikäli nimelle ei ole olemassa tiettävää suomenkielistä tai englanninkielistä nimeä. Kirjainkäännös koskee erityisesti sota-alusten nimiä.</p><p>Venäjällä sotilasyksiköt eivät vahvuudeltaan aina vastaa läntistä vahvuutta. Esimerkiksi merivoimissa laivue olisi läntisessä käsityksessä monessa tapauksessa sopivampi nimi kuin divisioona (эскадра, дивизион, бригада).</p><p>Lukuohjeita henkilöille, jotka eivät osaa venäjän kieltä:</p><p>Venäjän kielellä kirjoitetuissa nimissä в/ч -tunnus (войсковая часть = sotilasyksikkö) on sotilasyksikön numeerinen tunniste, joka on varmin yksikön yksilöijä järjestysnumeron ohella. Järjestysnumero, joka suomenkielessä esitetään numerona ja pisteenä (esim. 14. = neljästoista), esitetään kyrillisillä aakkosilla numeron ja erilaisten kirjaimien yhdistelmänä riippuen suvusta ja sijamuodosta (esim. 14-я tai 14-й = neljästoista nominatiivissa).</p><p>Kaikista sotilasyksiköistä en viitsinyt etsiä numerotunnusta, koska se on melko työläs tehtävä.</p><p>Esimerkiksi: 61-я отдельная бригада морской пехоты (в/ч 38643) = 61. erillinen merijalkaväkiprikaati (sotilasyksikkö 38643).</p><p>Sota-aluksissa alusluokat ovat seuraavat vapaasti suomennettuna:</p><p>ТАРКР (тяжёлый атомный ракетный крейсер) = raskas ydinkäyttöinen ohjusristeilijä</p><p>ГРКР (гвардейский ракетный крейсер) = vartio-ohjusristeilijä</p><p>РКР (ракетный крейсер) = ohjusristeilijä</p><p>МПК (малый противолодочный корабль) = pieni sukellusvenetorjunta-alus (vastaa ehkä korvettia)</p><p>ДПЛ ja ДЭПЛ (дизель-электрическая подводная лодка) = dieselkäyttöinen (ja sähkökäyttöinen) sukellusvene</p><p>БПК (Большой противолодочный корабль) = suuri sukellusvenetorjunta-alus (vastaa ehkä fregattia)</p><p>БТЩ (базовый тральщик) = perusmiinanraivaaja</p><p>МТЩ (морской тральщик) = miinanraivaaja (merialueet)</p><p>РТЩ (речные тральщик) = (pieni) jokimiinanravaaja (satamat, jokialueet, sisävesistö jne.)</p><p>ПЛА tai АПЛ (атомная подводная лодка) = ydinkäyttöinen sukellusvene</p><p>БДК (большой десантный корабль) = suuri maihinoususalus</p><p>ДКА (Десантный катер) = (pieni) maihinnousualus</p><p>СКР (сторожевой корабль) = vartiolaiva</p><p>МРК (малый ракетный корабль) pieni ohjusalus</p><p>РКА (ракетный катер) = ohjusvene</p><p>АКА (артиллерийский катер) = tykkivene</p><p>ASW-lyhenteellä (anti-submarine warfare) käännöksenä tarkoitetaan sukellusvenetorjuntaa ja -tuhontaa sekä kaikkea siihen liittyvää (противолодочный корабль).</p><p>Seuraavissa luvuissa sotilasyksikkösijainneissa on Poljarnyi (Полярный), Gadžijevo (Гаджиево) tai Snežnogorsk (Снежногорск) ovat kirjattuina riippumatta sotilasyksikön yksityiskohtaisemmasta sijainnista ko. alueella. Em. kolme paikkaa ovat suljettuja sotilaskaupunkeja Aleksandrovskin (Александровск) kaupunkipiirikunnassa (городской округ) Murmanskin alueella (Мурманская область). Aleksandrovskin kaupunkipiirikunta sijaitsee puolestaan Olenja Guban (Оленья Губа) merenlahdella, joka puolestaan liittyy läheisesti suurempaan Saitavuonoon (Saida Guba, Сайда-Губа) ja edelleen Kuolanvuonoon (Кольский залив). Gadžijevo (Гаджиево) oli aikaisemmin nimeltä Jagelnaja Guba (губа Ягельная). Gadžijevon historia tuntee myös nimet Skalistyi (Скалистый) ja Murmansk-130 (Мурманск-130), joista jälkimmäinen oli sotilaallinen koodinimi. Gadžijevo (Гаджиево) ja Olenja Guba (Оленья Губа) ovat paikkaniminä naimisissa keskenään.</p><p>Zapadnaja Litsa (Западная Лица) on puolestaan sukellusvenetukikohta-alue&nbsp;Murmanskin alueella (Мурманская област). Zapadnaja Litsa on Venäjän tärkein sukellusvenetukikohta, joka sijaitsee Zaozerskin (Заозёрск) suljetun kaupunkipiirikunnan alueella. Aikaisemmin Zaozersk tunnettiin nimellä Zapadnaja Litsa (Западная Лица) sekä peitenimillä Murmansk-150 (Мурманск-150) ja Severomorsk-7 (Североморск-7), jotka ovat sotilaallisia koodinimiä. Zapadnaja Litsan (Западная Лица) sukellusvenetukikohta sijaitsee siis Nerpitšjan vuonossa (губа Нерпичья). Suomessa puhutaan Litsanvuonosta, johon Läätsijoki eli Litsajoki (Западная Лица) laskee. Seuraavien lukujen sotilasyksikkösijainneissa kyseisellä alueella on kirjattuna Zapadnaja Litsan sukellusvenetukikohta, Murmanskin alue (Западная Лица, Мурманская область).</p><p>Laivaston alusluetteloiden yhteydessä olevat nettilinkitetyt numerotunnukset ovat alustyypin suunnittelun ja rakentamisen projektitunnuksia. Esimerkiksi&nbsp;пр.956-merkintä (<a href="http://russianships.info/boevye/956.htm#_blank"><u>пр.956</u></a>) on projekti 956 (проект 956). Projektinimellä on helpoin löytää aluksen teknisiä tietoja ja aseistustietoja. Joistakin alustyypeistä löytyy netin kautta todella yksityiskohtaisia tietoja. Esimerkkinä yksityiskohtaisista tiedoista projekti 1124M (Пр. 1124М) ja projekti 1124MU-31 (пр. 1124МУ-31): <a href="https://www.e-reading.club/chapter.php/1002049/3/Apalkov_Yuriy_-_Korabli_VMF_SSSR._Tom_3._Protivolodochnye_korabli._Chast_2._Malye_protivolodochnye_korabli.html"><u>Пр. 1124М и Пр. 1124МУ-31 ед</u></a>. Venäläiset rakastavat projekteja.</p><p>Venäläinen Kommersant-lehti julkaisi 25.2.2008 kattavan luettelon Venäjän laivastojen aluksista otsikolla &rdquo;<em>Весь российский флот</em>&rdquo; (vapaasti suomennettuna: &rdquo;<em>Venäjän laivasto kokonaisuudessaan</em>&rdquo;) (<a href="https://www.kommersant.ru/vlast/41867"><u>Kommersant 25.2.2008 -1</u></a> ja <a href="https://www.kommersant.ru/doc/856120"><u>Kommersant 25.2.2008 -2</u></a>). Lehteä syytettiin valtiosalaisuuksien paljastamisesta, vaikka kaikki tieto oli koottu julkisista lähteistä palasia yhdistelemällä. Tuon jälkeen ei kattavaa luetteloa päivityksenä kulloisesta Venäjän laivaston koosta ei ole julkaistu. Paras Venäjän sota-aluksista kertova sivusto on mielestäni <a href="http://russianships.info/today/"><u>Russianships.info</u></a>, jonka mukaan Pohjoisella laivastolla olisi tällä hetkellä 79 alusta (vuonna 2008 oli 78 alusta), kun minä pääsin 81 alukseen (mm. peruskorjauksessa olleiden alusten käyttöönotto). Suuruusluokka on siis joka tapauksessa 80 alusta.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p><strong><u>OSK Sever </u></strong><strong><u>(</u></strong><strong><u>ОСК </u></strong><strong><u>Север), sotilasyksiköt </u></strong></p><p><u>Pohjoinen laivasto (</u><u>Северного</u> <u>Флота, </u><a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%A1%D0%B5%D0%B2%D0%B5%D1%80%D0%BD%D1%8B%D0%B9_%D1%84%D0%BB%D0%BE%D1%82_%D0%92%D0%9C%D0%A4_%D0%A0%D0%BE%D1%81%D1%81%D0%B8%D0%B8#_blank"><u>Сф ВМФ России</u></a><u>), sotilasyksiköt:</u></p><p>11. sukellusvenelaivue (11-я эскадра подводных лодок), Zaozjorsk, Murmanskin alue (Заозёрск, Мурманская область), johon kuuluvat 7. sukellusvenedivisioona (7-я дивизия подводных лодок), Vidjajevo, Murmanskin alue (Видяево, Мурманская область) ja 11. sukellusvenedivisioona (11-я дивизия подводных лодок), Zaozjorsk, Murmanskin alue (Заозёрск, Мурманская область).</p><p>12. sukellusvenelaivue (12-я эскадра подводных лодок), Gadžijevo, Murmanskin alue (Гаджиево, Мурманская область), jossa on mukana 24. sukellusvenedivisioona (24-я дивизия подводных лодок), Gadžijevo, Murmanskin alue (Гаджиево, Мурманская область),&nbsp; 31. sukellusvenedivisioona (31-я дивизия подводных лодок), Gadžijevo, Murmanskin alue (Гаджиево, Мурманская область) ja 18. sukellusvenedivisioona (18-я дивизия подводных лодок), Zapadnaja Litsan sukellusvenetukikohta, Murmanskin alue (Западная Лица Мурманская область).</p><p>43. ohjuslaivadivisioona, sotilasyksikkö 20475 (43-я дивизия ракетных кораблей, в/ч 20475), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область).</p><p>31. sukellusvenedivisioona (31-я дивизия подводных лодок), Gadžijevo, Murmanskin alue (Гаджиево, Мурманская область).</p><p>29. erillinen sukellusvene-erikoisjoukkojen prikaati, sotilasyksikkö 13090 (29-я отдельная бригада подводных лодок особого назначения, в/ч 13090), Gadžijevo, Murmanskin alue (Гаджиево, Мурманская область).</p><p>2. erillinen ASW-divisioona (2-я дивизия противолодочных кораблей), Poljarnyi, Murmankin alue (Полярный, Мурманская область).</p><p>121. maihinnousualusten prikaati, sotilasyksikkö 36045 (121-я бригада десантных кораблей, в/ч 36045), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская област).</p><p>161. sukellusveneprikaati, sotilasyksikkö 36021 (161-я бригада подводных лодок, в/ч 36021), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская област).</p><p>7. vesialueiden alusvartioprikaati, sotilasyksikkö 90829 (7-я (гвардейская) бригада кораблей охраны водного района, в/ч 90829), Poljarnyi, Murmanskin alue&nbsp;(Полярный, Мурманская област), johon kuuluvat 108. pienohjusaluksien divisioona (108-й дивизион малых ракетных кораблей), Poljarnyi, Murmankin alue (Полярный, Мурманская область) ja 270. erillinen piensukellusveneiden vartiodivisioona (270-й гвардейский дивизион малых противолодочных кораблей), Olenja Guba, Murmanskin alue (Оленья Губа, Мурманская област).</p><p>5. miinanraivaajaprikaati (5-я бригада тральщиков), Poljarnyi, Murmankin alue (Полярный, Мурманская область), johon kuuluvat 83. perusmiinanraivaajadivisioona (83-й дивизион базовых тральщиков), Poljarnyi, Murmankin alue (Полярный, Мурманская область) ja 42. miinanraivaajadivisioona (42-й дивизион морских тральщиков), Poljarnyi, Murmankin alue (Полярный, Мурманская область).</p><p>51. tiedustelualusten divisioona (51-й дивизион разведывательных кораблей) Poljarnyi, Murmanskin alue&nbsp;(Полярный, Мурманская област).</p><p>81. apualusten prikaati (81-я бригада судов обеспечения), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область).</p><p>88. pelastusalusten prikaati (88-я бригада спасательных судов), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область).</p><p>61. erillinen merijalkaväkiprikaati (61-я отдельная бригада морской пехоты), Sputnikin sotilaallinen kaupunki, Petsamon piiri, Murmanskin alue (Спутник, Печенгский р-н, Мурманская област).</p><p>924. erillinen meriohjusilmarykmentti (924-й гвардейский отдельный морской ракетоносный авиаполк), Olenegorsk, Murmanskin alue (Оленегорск, Мурманская област).</p><p>279. erillinen merialustaistelun ilmarykmentti (279-й отдельный корабельный истребительный авиаполк) Severomorsk-3-lentokenttä, Murmanskin alue (Североморск-3, Мурманская область).</p><p>830. erillinen sukellusvenetorjunnan helikopterirykmentti (830-й отдельный корабельный противолодочный вертолетный полк), Severomorsk-1-lentokenttä, Murmanskin alue (Североморск-1, Мурманская область).</p><p>403. erillinen yhdistetty ilmarykmentti (403-й отдельный смешанный авиаполк), Severomorsk-1-lentokenttä, Murmanskin alue (Североморск-1, Мурманская область).</p><p>73. erillinen pitkänmatkan sukellusvenetorjuntailmalaivue (73-я отдельная противолодочная авиаэскадрилья дальнего действия), Kipelovo/Fedotovo (aikaisemmin Vologda-18), Vologdan alue (Кипелово/Федотово, ранее Вологда-18, Вологодская область).</p><p>536. erillinen rannikkotykistöprikaati (536-я отдельная береговая ракетно-артиллерийская бригада) Snežnogorsk, Murmanskin alue (Снежногорск, Мурманская област).</p><p>215. erillinen elektronisen sodankäynnin rykmentti (215-й отдельный полк радиоэлектронной борьбы), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область).</p><p>Vienanmeren merivoimien tukikohta (Беломорская военно-морская база), Severodvinsk, Arkangelin alue (Северодвинск, Архангельская область), johon kuuluvat 43. erillinen vartioalusten divisioona (43-й отдельный дивизион кораблей охраны водного района), Severodvinsk, Arkangelin alue (Северодвинск, Архангельская область), 16. alusten rakentamis- ja korjausprikaati, (16-я бригада строящихся и ремонтируемых кораблей), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область), 45. valtiollinen meriharjoituskeskusalue (45-й Государственный центральный морской полигон), Nenoksa (Nyonoksa), Arkangelin alue (Ненокса, Архангельская область) ja 339. erillinen sukellusveneiden rakentamis- ja korjausprikaati, sotilasyksikkö 95420 (339-я отдельная бригада строящихся и ремонтируемых подводных лодок, в/ч 95420), Severodvinsk, Arkangelin alue (Северодвинск, Архангельская область).</p><p>14. sukellusvenetorjuntaprikaati, sotilasyksikkö 20546 (14-я бригада противолодочных кораблей, в/ч 20546), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область).</p><p>566. satamahenkilöstöyksikkö, sotilasyksikkö 77360 (566&nbsp;отряд судов обеспечения,&nbsp;Северного флота, в/ч 77360), Murmansk,&nbsp;Murmanskin alue (Мурманск, Мурманская область).</p><p>44. apualusten ryhmä (44-я группа судов обеспечения), Severodvinsk, Arkangelin alue (Северодвинск, Архангельская область).</p><p>41. hydrografisen toimintojen piiri (41-й район гидрографической службы), Severodvinsk, Arkangelin alue (Северодвинск, Архангельская область).</p><p>83. hydrografisten alusten ryhmä (83-я группа гидрографических судов), Severodvinsk, Arkangelin alue (Северодвинск, Архангельская область).</p><p>518. tiedustelualusdivisioona, sotilasyksikkö 20524 (518-й дивизион разведывательных кораблей, в/ч 20524), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская область).</p><p>601. erillinen hydrografisten alusten divisioona (601-й отдельный дивизион гидрографических судов), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская область).</p><p>86. etsintä- ja pelastustoiminnan ryhmä (86-й аварийно-спасательный отряд управления поисковых и аварийно-спасательных работ), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская область).</p><p>160. vedenalaisten sabotointikeinojen erikoisjoukot, sotilasyksikkö 09619 (160-й отряд специального назначения борьбы с подводными диверсионными силами и средствами, в/ч 09619), Zapadnaja Litsan sukellusvenetukikohta, Murmanskin alue (Западная Лица, Мурманская область).</p><p>140. vedenalaisten sabotointikeinojen erikoisjoukot (140-й отряд специального назначения борьбы с подводными диверсионными силами и средствами),&nbsp;Vidjajevo, Murmanskin alue (Видяево, Мурманская област).</p><p>269. vedenalaisten sabotointikeinojen erikoisjoukot (269-й отряд специального назначения борьбы с подводными диверсионными силами и средствами), Gadžijevo, Murmanskin alue (Гаджиево, Мурманская област).</p><p>152. vedenalaisten sabotointikeinojen erikoisjoukot (152-й отряд специального назначения борьбы с подводными диверсионными силами и средствами), Poljarnyi, Murmanskin alue&nbsp;(Полярный, Мурманская област).</p><p>142. taktinen ryhmä (142-я тактическая группа), Poljarnyi, Murmanskin alue&nbsp;(Полярный, Мурманская област).</p><p>143. taktinen ryhmä (143-я тактическая группа), Poljarnyi, Murmanskin alue&nbsp;(Полярный, Мурманская област).</p><p>144. taktinen ryhmä (144-я тактическая группа), Poljarnyi, Murmanskin alue&nbsp;(Полярный, Мурманская област).</p><p><u>Pohjoisen laivaston rannikkojoukot (</u><strong><u>Береговые </u></strong><strong><u>Войска </u></strong><strong><u>СФ</u></strong><u>, </u><a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%91%D0%B5%D1%80%D0%B5%D0%B3%D0%BE%D0%B2%D1%8B%D0%B5_%D0%B2%D0%BE%D0%B9%D1%81%D0%BA%D0%B0_%D0%92%D0%9C%D0%A4_%D0%A0%D0%BE%D1%81%D1%81%D0%B8%D0%B9%D1%81%D0%BA%D0%BE%D0%B9_%D0%A4%D0%B5%D0%B4%D0%B5%D1%80%D0%B0%D1%86%D0%B8%D0%B8#_blank"><u>БВ ВМФ</u></a><u>)</u></p><p>186. erillinen elektronisen sodankäynnin keskus, sotilasyksikkö 60134 (186-й отдельный центр радиоэлектронной борьбы, в/ч 60134), Severomorsk, Murmanskin alue&nbsp;(Североморск, Мурманская област).</p><p>516. viestintäkeskus, sotilasyksikkö 40630 (516-й узел связи,&nbsp;в/ч 40630),&nbsp;Severomorsk, Murmanskin alue&nbsp;(Североморск, Мурманская област).</p><p>180. erillinen merenkulkutekninen pataljoona, sotilasyksikkö 36085 (180-й отдельный морской дорожный инженерный батальон,&nbsp;в/ч 36085),&nbsp;Severomorsk, Murmanskin alue&nbsp;(Североморск, Мурманская област).</p><p>3805. integroitu materiaalitekninen tukikohta (3805-я комплексная база материально-технического обеспечения, <a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9C%D0%B0%D1%82%D0%B5%D1%80%D0%B8%D0%B0%D0%BB%D1%8C%D0%BD%D0%BE-%D1%82%D0%B5%D1%85%D0%BD%D0%B8%D1%87%D0%B5%D1%81%D0%BA%D0%BE%D0%B5_%D0%BE%D0%B1%D0%B5%D1%81%D0%BF%D0%B5%D1%87%D0%B5%D0%BD%D0%B8%D0%B5_%D0%92%D0%BE%D0%BE%D1%80%D1%83%D0%B6%D1%91%D0%BD%D0%BD%D1%8B%D1%85_%D1%81%D0%B8%D0%BB_%D0%A0%D0%BE%D1%81%D1%81%D0%B8%D0%B9%D1%81%D0%BA%D0%BE%D0%B9_%D0%A4%D0%B5%D0%B4%D0%B5%D1%80%D0%B0%D1%86%D0%B8%D0%B8#_blank"><u>МТО</u></a>, в/ч 96143), - (ei sijaintia).</p><p>420. erikoiskohteiden tiedusteluyksikkö, sotilasyksikkö 40145 (420-й разведывательный центр специального назначения разведки,&nbsp;в/ч 40145),&nbsp;Zverosovhoz, Kuola (kaupunki), Murmanskin alue (Зверосовхоз, Кола, Мурманская област).</p><p>61. Kirkkoniemen merijalkaväen Punaprikaati, sotilasyksikkö 38643 (61-я киркенесская краснознамённая бригада морской пехоты, в/ч 38643), Sputnikin sotilaallinen kaupunki, Petsamon piiri, Murmanskin alue (Спутник, Печенгский р-н, Мурманская област).</p><p>536. erillinen rannikko-ohjusprikaati, sotilasyksikkö 10544 (536-я отдельная береговая ракетная&nbsp;бригада, в/ч 10544), Olenja Guba, Murmanskin alue (Оленья Губа, Мурманская област).</p><p><u>Arktiset joukot (</u><strong><u>Арктические </u></strong><strong><u>войска</u></strong><u>)</u></p><p>14. armeijakunta (14-й армейский корпус), Murmansk,&nbsp;Murmanskin alue (Мурманск, Мурманская область).</p><p>80. erillinen arktinen moottoroitu jalkaväkiprikaati, sotilasyksikkö 34667 (80-я отдельная арктическая мотострелковая бригада, в/ч 34667), Alakurtti, Murmanskin alue (Алакуртти, Мурманская область).</p><p>200. erillinen petsamolainen moottoroitu Kutuzovin prikaati, sotilasyksikkö 08275 (200-я отдельная мотострелковая Печенгская ордена Кутузова бригада, в/ч 08275), Petsamo, Korzunovo, Ylä- ja Alaluostari, Murmanskin alue (Печенга, Корзуново, Верхнее и Нижнее Луостари, Мурманская область).</p><p><u>Arktiset ryhmät </u><u>(</u><strong><u>Арктические </u></strong><strong><u>группы</u></strong><u>)</u></p><p>99. taktinen ryhmä, sotilasyksikkö 74777 (99-я тактическая группа СФ, в/ч 74777), Novosibirskin saaristo, Kotelnyin saari/Kattilassaari, Bulunskin alue, Sahan tasavalta/Jakutia (архипелаг Новосибирских островов, остров Котельный, Булунский район, Республика Саха/Якутия).</p><p>N. taktinen ryhmä (Н-я тактическая группа), Novaya Zemljan saaristo, Rogatševo/ Rogachevo/Rogachvo/Rogatschovo, Arkangelin alue (архипелаг Новая Земля, Рогачево, Архангельская область), sotilasyksikköä ei vielä ole numeroitu.</p><p>N. taktinen ryhmä (Н-я тактическая группа), Frans Joosefin maa/Lomonosovin maa (saaristo), Alexandran maa (saari) (архипелаг Земля Франца-Иосифа, остров Земля Александры), sotilasyksikköä ei vielä ole numeroitu.</p><p>N. taktinen ryhmä (Н-я тактическая группа),&nbsp;Severnaja Zemljan saaristo, Srednijin saari (архипелаг Северная Земля, остров Средний), sotilasyksikköä ei vielä ole numeroitu.</p><p><u>Pohjoisen laivaston ilmavoimat (</u><strong><u>Морская </u></strong><strong><u>авиация </u></strong><strong><u>СФ, </u></strong><a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%90%D0%B2%D0%B8%D0%B0%D1%86%D0%B8%D1%8F_%D0%92%D0%BE%D0%B5%D0%BD%D0%BD%D0%BE-%D0%9C%D0%BE%D1%80%D1%81%D0%BA%D0%BE%D0%B3%D0%BE_%D0%A4%D0%BB%D0%BE%D1%82%D0%B0_%D0%A0%D0%BE%D1%81%D1%81%D0%B8%D0%B9%D1%81%D0%BA%D0%BE%D0%B9_%D0%A4%D0%B5%D0%B4%D0%B5%D1%80%D0%B0%D1%86%D0%B8%D0%B8#_blank"><u>МА ВМФ&nbsp;России</u></a><u>)</u></p><p>100. erillinen laivaston hävittäjärykmentti (100-й отдельный корабельный истребительный авиационный полк), - (ei virallista paikkamääritystä, tulee Admiral Kuznetsov -lentotukialuksen käyttöön).</p><p>279. erillinen laivaston hävittäjärykmentti, toisella nimellä Neuvostoliiton sankari B. F. Safonov hävittäjärykmentti (279-й отдельный корабельный истребительный авиационный полк имени дважды Героя Советского Союза Б.&nbsp;Ф.&nbsp;Сафонова), Severomorsk-3 -lentokenttä, Murmanskin alue (Североморск-3, Мурманская область).</p><p>7050. Kirkkoniemen Punalipun lentotukikohta (7050-я авиационная Киркенесская Краснознамённая база), Severomorsk-1-lentokenttä, Murmanskin alue (Североморск-1, Мурманская область).</p><p>7050. lentotukikohdan ilmajoukot (авиагруппа 7050-й авиабазы), Kipelovo/Fedotovo (aikaisemmin Vologda-18), Vologdan alue (Кипелово/Федотово, ранее Вологда-18, Вологодская область).</p><p>7050. lentotukikohdan 3. ilmaryhmä (3-я авиагруппа 7050-й авиабазы), Ostafjevo, Novomoskovskin hallintopiiri, Moskova, Moskovan alue (Остафьево, Новомосковский административный округ, Москва, Московская область).</p><p><u>45. ilma-armeijan ilmavoima- ja ilmatorjuntajoukot (<strong>45-</strong></u><strong><u>я </u></strong><strong><u>армия </u></strong><strong><u>ВВС </u></strong><strong><u>и </u></strong><strong><u>ПВО, </u></strong><a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/45-%D1%8F_%D0%B0%D1%80%D0%BC%D0%B8%D1%8F_%D0%92%D0%92%D0%A1_%D0%B8_%D0%9F%D0%92%D0%9E#_blank"><u>45 А ВКС</u></a><u>)</u></p><p>1. ilmapuolustusyksikkö, sotilasyksikkö 03119 (1-я дивизия ПВО, в/ч 03119),&nbsp;Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область) jakautuen:</p><p>531. erillinen Nevelsko-Berlinskin-ohjustojuntarykmentti Lenin Punalipun, Suvorovin ja Bohdan H&rsquo;melnytskyin kunniaksi, sotilasyksikkö 70148 (531-й гвардейский зенитный ракетный Невельско-Берлинский ордена Ленина Краснознаменный орденов Суворова и Богдан а Хмельницкого полк, в/ч 70148), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская область).</p><p>583. ilmatorjuntaohjusrykmentti Punalipun kunniaksi, sotilasyksikkö 36226 (583-й зенитный ракетный Краснознамённый полк, в/ч 36226),&nbsp;Olenegorsk, Murmanskin alue (Оленегорск, Мурманская область).</p><p>1528. ilmatorjuntaohjusrykmentti Punatähden kunniaksi, sotilasyksikkö 92485 (1528-й зенитный ракетный ордена Красной Звезды полк, в/ч 92485),&nbsp;Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область).</p><p>332. viestirykmentti, sotilasyksikkö 21514 (332-й радиотехнический полк, в/ч 21514), Arkangeli, Arkangelin alue (Архангельск, Архангельская область).</p><p>331. viestirykmentti, sotilasyksikkö 36138 (331-й радиотехнический полк, в/ч 36138), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область).</p><p>223. viestintäkeskus, sotilasyksikkö 03122 (223-й узел связи, в/ч 03122), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область).</p><p>1539. erillinen radiolähetin pataljoona, sotilasyksikkö 03777 (1539-й отдельный радиорелейный батальон, в/ч 03777), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область).</p><p>877. ilmasuuntausasema, sotilasyksikkö 92603 (877-й пункт наведения авиации, в/ч 92603), Zapoljarnyi, Murmanskin alue (Заполярный, Мурманская область).</p><p>Lisäksi em. 1. ilmapuolustusyksikköön kuuluvien lisäksi:</p><p>33. ilmatorjuntaohjusrykmentti (33-й зенитный ракетный полк), Rogatševo, Novaja Zemlja, Arkangelin alue (Рогачево, Новая Земля, Архангельская область).</p><p>98. erillinen yhdistetty ilmarykmentti (98-й отдельный смешанный авиационный полк), Montšegorsk, Murmanskin alue (Мончегорск, Мурманская область).&nbsp;</p><p>Edellä esitetyn lisäksi vuosien 2015-2010 varustelukaudella vuoden 2015 suunnitelmissa oli erityisosaamiskeskuksen rakentamiseksi joukkojen kouluttamiseksi arktisella alueella, mutta keskus ei ole vielä toteutunut. Vuoden 2017 asiakirjoissa erityisosaamiskeskuksen sijaintipaikkana oli Nižnevartovsk (Нижневартовск).</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p><u>Pohjoisen laivaston lennostosotilasyksikköjen koot sotilasyksiköittäin</u></p><p>100. erillinen laivaston hävittäjärykmentti (100-й отдельный корабельный истребительный авиационный полк): 24 kpl Mikojan MiG-29 -hävittäjiä (<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Mikojan_MiG-29#_blank"><u>Mikojan MiG-29</u></a>, <a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9C%D0%B8%D0%93-29%D0%9A#_blank"><u>Миг-29К/КУБ</u></a>). Rykmentti on muodostettu Etelä-Venäjän Jeiskin kaupungissa (Ейск) olevassa 859. laivaston lentohenkilökunnan harjoittelu- ja uudelleenkoulutuskeskuksessa (859-й Центр боевой подготовки и переучивания летного состава Морской Авиации ВМФ). Hävittäjärykmentti tulee Admiral Kuznetsov -lentotukialuksen (<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Admiral_Kuznetsov#_blank"><u>Admiral Kuznetsov</u></a><a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%90%D0%B4%D0%BC%D0%B8%D1%80%D0%B0%D0%BB_%D0%A4%D0%BB%D0%BE%D1%82%D0%B0_%D0%A1%D0%BE%D0%B2%D0%B5%D1%82%D1%81%D0%BA%D0%BE%D0%B3%D0%BE_%D0%A1%D0%BE%D1%8E%D0%B7%D0%B0_%D0%9A%D1%83%D0%B7%D0%BD%D0%B5%D1%86%D0%BE%D0%B2#_blank"><u>, Адмирал Флота Советского Союза Кузнецов</u></a>) käyttöön.</p><p>279. erillinen laivaston hävittäjärykmentti (279-й отдельный корабельный истребительный авиационный полк) имени дважды Героя Советского Союза Б.&nbsp;Ф.&nbsp;Сафонова): kaksi laivuetta (yhteensä 22 kpl ilma-aluksia) Suhoi Su-33 -hävittäjiä (<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Suhoi_Su-33" target="_BLANK"><u>Suhoi Su-33</u></a>, <a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%A1%D1%83-33#_blank"><u>Су-33</u></a>), 1 laivue (yhteensä 4 ilma-alusta) Suhoi Su-25 -hävittäjiä (<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Suhoi_Su-25#_blank"><u>Suhoi Su-25</u></a>, <a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%A1%D1%83-25%D0%A3%D0%A2%D0%93#_blank"><u>Су-25УТГ</u></a>), 1 laivue Mikojan MiG-29 -hävittäjiä (<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Mikojan_MiG-29#_blank"><u>Mikojan MiG-29</u></a>, <a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9C%D0%B8%D0%93-29%D0%9A#_blank"><u>Миг-29К/КУБ</u></a>).</p><p>7050. Kirkkoniemen Punalipun lentotukikohta (7050-я авиационная Киркенесская Краснознамённая база): 2 kpl Antonov An-12 -sotilaskuljetuskoneita (<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Antonov_An-12#_blank"><u>Antonov An-12</u></a>, <a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%90%D0%BD-12#_blank"><u>Ан-12</u></a>),&nbsp;4 kpl Antonov An-24- ja Antonov An-26 -sotilaskuljetuskoneita (<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Antonov_An-24" target="_BLANK"><u>Antonov An-24</u></a> , <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Antonov_An-26#_blank"><u>Antonov An-26</u></a>, <a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%90%D0%BD-24#_blank"><u>Ан-24</u></a>, <a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%90%D0%BD-26#_blank"><u>Ан-26</u></a>),&nbsp; 2 kpl Iljušin Il-18 -kuljetuskoneita (<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Ilju%C5%A1in_Il-18#_blank"><u>Iljušin Il-18</u></a>, <a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%98%D0%BB-18#_blank"><u>Ил-18</u></a>),&nbsp;8 kpl Iljušin Il-38 -merikaukotiedustelukoneita (<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Ilju%C5%A1in_Il-38#_blank"><u>Iljušin Il-38</u></a> , <a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%98%D0%BB-38#_blank"><u>Ил-38</u></a>), 34&nbsp; kpl Kamov Ka-27/Ka-29/Ka-32 -sukellusvene- ja pinta-alustorjunta helikoptereita ja kuljetushelikoptereita (<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Kamov_Ka-27#_blank"><u>Kamov Ka-27</u></a>, <a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9A%D0%B0-27#_blank"><u>Ка-27</u></a>/<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9A%D0%B0-29#_blank"><u>Ка-29</u></a> /<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9A%D0%B0-32#_blank"><u>Ка-32</u></a>),&nbsp;2 kpl Mil Mi-8 -kuljetushelikopteria (<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Mil_Mi-8#_blank"><u>MilMi-8</u></a>, <a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9C%D0%B8-8#_blank"><u>Ми-8</u></a>).</p><p>7050. lentotukikohdan ilmajoukot (авиагруппа 7050-й авиабазы): 12 kpl&nbsp;Tupolev Tu-142- strategista tiedustelu- ja pommikonetta (<a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Tupolev_Tu-142#_blank"><u>Tupolev Tu-142</u></a>, <a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%A2%D1%83-142#_blank"><u>Ту-142</u></a>).</p><p>7050. lentotukikohdan 3. ilmaryhmä (3-я авиагруппа 7050-й авиабазы):&nbsp;7 kpl Antonov An-24- ja Antonov An-26 -sotilaskuljetuskoneita (<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Antonov_An-24#_blank"><u>Antonov An-24</u></a> , <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Antonov_An-26#_blank"><u>Antonov An-26</u></a>, <a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%90%D0%BD-24#_blank"><u>Ан-24</u></a>, <a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%90%D0%BD-26#_blank"><u>Ан-26</u></a>),&nbsp;8 kpl Antonov An-72 -kuljetuskoneita (<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Antonov_An-72#_blank"><u>Antonov An-72</u></a>, <a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%90%D0%BD-72#_blank"><u>Ан-72</u></a>),&nbsp;2 kpl Antonov An-12 -sotilaskuljetuskoneita (<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Antonov_An-12#_blank"><u>Antonov An-12</u></a>, <a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%90%D0%BD-12#_blank"><u>Ан-122</u></a>),&nbsp;1 kpl Antonov An-140-100 -sotilaskuljetuskoneita (<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Antonov_An-140#_blank"><u>Antonov An-140</u></a>, <a href="http://militaryrussia.ru/blog/topic-623.html#_blank"><u>Ан-140-100</u></a>).</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p><u>Venäjän arktisen alueen sotilaslentokentät ja niiden tämänhetkiset rakentamissuunnitelmat</u></p><p>Venäjän arktisella alueella on yhteensä 73 lentokenttää, joista 12 on Pohjoisen jäämeren reittien rannikolla. Nuo 12 lentokenttää ovat Murmanskin lentoasema, Murmansk (Аэропорт Мурманск, Мурманск), Arkangelin (Talagin) lentokenttä, Arkangeli (Талаги, Архангельск), Amderma (Амдерм), Varandej (Варандей),&nbsp;Narjan-Mar (Нарьян-Мар), Bovanenkovo (Бованенково), Sabetta (Сабетта), Dikson (Диксон), Hatanga (Хатанга), Tšokurdah (Чокурдах), Tiksi (Тикси) ja Pevek (Певек).</p><p>Venäjä aloittikin kahdeksan lentokentän rakennustyöt liikenneministeriön alaisuudessa, mutta tänä vuonna liikenneministeri Maksim Sokolovin (Максим Соколов) mukaan arktisten lentokenttien jälleenrakentaminen joudutaan jäädyttämään budjettileikkausten vuoksi (<a href="https://iz.ru/news/673804#_blank"><u>Izvestia 27.3.2017</u></a>), millä on vaikutusta myös sotilaspuolen lentokenttätoimintaan. Venäjällä useat arktiset lentokentät ovat sekä siviili- että sotilaslentokenttä toiminnassa, joten puolustusministeriö investoi myös lentokenttien infrastruktuuriin. Osa kentistä on siis sekä siviili- että sotilaskäytössä.</p><p>Liikenneministeriön ilmoituksen mukaan suunniteltujen kahdentoista sijasta vain kahdeksan kaukaista pohjoista lentoasemaa uudistetaan jo päätetysti. Nuo kahdeksan asemaa ovat Murmanskin lentoasema, Murmansk (Аэропорт Мурманск, Мурманск), Arkangelin (Talagin) lentokenttä, Arkangeli (Талаги, Архангельск), Amderma (Амдерм),&nbsp;Narjan-Mar (Нарьян-Мар), Dikson (Диксон), Tšokurdah (Чокурдах), Tiksi (Тикси) ja Pevek (Певек). Venäjän budjettivaikeuksien johdosta nyt suunnitellaan ensivaiheessa vain Tiksin (Тикси) ja Tšokurdahin (Чокурдах) lentokenttien jälleenrakentamista ja noille Jakutian pohjoisosassa sijaitseville kentille ovat jo rahat budjetissa.</p><p>Puolustusministeriön alaisuudessa vuonna 2014 julkaistun vuosia 2015-2020 koskevan varustelukauden ohjelman mukaan Venäjällä oli tarkoitus ottaa käyttöön Arktisella alueella 13 uutta tai uudistettua sotilaslentokenttää ja 10 uutta tutka-aluetta (tutkayksikköä) vuoteen 2020 mennessä. Ohjelmassa osa lentokentistä on siis vanhoja, joita kunnostetaan.</p><p>Venäjä ilmoitti jo noin vuosi sitten, että sillä olisi kymmenen kenttää ilmavoimien käytössä tai valmistumassa. Ilmeisemmin Venäjä ilmoituksen perusteella Suomen Puolustusvoimien komentaja Jarmo Lindberg tviittasi noista kentistä jo 13.1.2017, mutta tosiasiallisesti projekti ei vielä ole valmis.</p><p>Venäjällä on hieman tapaa ilmoittaa sotilaallinen työ valmiiksi siinä vaiheessa, kun se vielä on vain paperilla tai rakenteilla. Venäjällä tuo pätee myös uusien ohjusten toimittamiseen, joiden suhteen ennakoidaan tulevia sijoituksia jo valmiina sijoituksina.</p><p>Vuoden 2021 loppuun asti puolustusministeriö toteuttaa rakennustöitä neljällä lentokentällä, jotka ovat Vorkuta (Воркута), Tiksi (Тикси), Anadyr (Анадырь) ja Norilskin/Alykelin lentokenttä (Алыкель/Норильск).</p><p>Kaksi kenttää valmistui viime vuodenvaihteen tienoilla, jotka ovat Nagurskaja, Frans Joosefin maan saari (Нагурское, Земля Франца-Иосифа) ja Temp, Kotelyn saari (Темп, Котельный). Työt jatkuvat vielä kahdella lentokentällä, jotka ovat Rogachevo, Novaja Zemlja (Рогачево, Новая Земля) ja Narjan-Mar (Нарьян-Мар).</p><p>Kaksi kenttää ja tukikohtarakennuksia ovat rakenteilla aivan pohjoisilla saarilla, nämä kohteet ovat Wrangelinsaari (Остров Врангеля) ja Cape Otto Schmidt, Severnaja Zemljan saaristo (Мыс Отто Шмидта, Северная Земля). Syrjäisen sijainnin vuoksi Wrangelinsaari ja Cape Otto Schmidt ovat vaikeita saarirakennuskohteita.</p><p>Nuo ovat ne kymmenen sotilaskäytössä olevaa kenttää, joista Venäjä on informoinut viime vuoden vaihteessa.</p><p>Lisäksi uudistetaan kahta Murmanskin sotilaslentokenttää, jotka ovat Severomorsk-1 ja Severomorsk-2 (Североморск-1 и Североморск-2).</p><p>Lisäksi puolustusministeriö ja venäläislehdistö ovat maininneet eri yhteyksissä korjattavaksi myös lentokentät, jotka ovat Amderma (Амдерма), Arkangelin lentoasema, Arkangeli (Талаги, Архангельск), Dikson (Диксон) ja Pevek (Певек).&nbsp;Noita lentokenttiä koskevat maininnat ovat kuitenkin ristiriitaisia.</p><p>Tutka-asemat ja lennonohjausjärjestelmä yksiköt (пункты наведения авиации) on Venäjällä tarkoitus sijoittaa kolmeen eri paikkaan, jotka ovat Aleksandran maa, Frans Joosefin maa/Lomonosovin maa (saaristo) (Земли Александры, архипелаг Франца-Иосифа), Novaja Zemlja (Новая Земля) ja Wrangelinsaari ja Cape Otto Schmidt (острове Врангеля и Мыс Отто Шмидта). Nuo ovat myös lentokenttien rakentamiskohteita. Kuva 6 on Frans Joosefin maan Alexandran maalta.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p><u>Pohjoisen laivaston alukset sotilasyksiköittäin</u></p><p>Pohjoisella laivastolla on tällä hetkellä yhteensä ohessa 81 luetteloitua sota-alusta. Rakenteilla olevia uusia aluksia, jotka joko korvaavat vanhoja tai lisäävät vahvuutta, ei tähän ole luetteloitu.</p><p>43. ohjuslaivadivisioona (43-я дивизия ракетных кораблей), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область): lentotukialus Admiral Kuznetsov (ТАВКР &quot;Адмирал Кузнецов&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/11435.htm#_blank"><u>пр.11435</u></a>), Pjotr Veliki (ТАРКР &quot;Пётр Великий&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/1144.htm#_blank"><u>пр.11442</u></a>), Admiral Nakhimov (ТАРКР &quot;Адмирал Нахимов&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/1144.htm#_blank"><u>пр.11442</u></a>), Marshal Ustinov (РКР &quot;Маршал Устинов&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/1164.htm#_blank"><u>пр.1164</u></a>), Admiral Ušakov (ЭМ &quot;Адмирал Ушаков&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/956.htm" target="_BLANK炌D"><u>пр.956</u></a>), Gremjaštši&nbsp; (Эскадренные миноносцы &quot;Гремящий&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/956.htm#_blank"><u>пр. 956/Э/ЭМ</u></a>), Rastoropni (Эскадренные миноносцы &quot;Расторопный&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/956.htm" target="_BLANK"><u>пр. 956/Э/ЭМ</u></a>).</p><p>270. erillinen piensukellusveneiden vartiodivisioona (270-й гвардейский дивизион малых противолодочных кораблей), Olenja Guba, Murmanskin alue (Оленья Губа, Мурманская област):&nbsp; Montšegorsk (МПК &quot;Мончегорск&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/1124.htm#_blank"><u>пр.1124М</u></a>), в&nbsp;ремонте<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%93%D0%B0%D0%B4%D0%B6%D0%B8%D0%B5%D0%B2%D0%BE_(%D0%BF%D1%83%D0%BD%D0%BA%D1%82_%D0%B1%D0%B0%D0%B7%D0%B8%D1%80%D0%BE%D0%B2%D0%B0%D0%BD%D0%B8%D1%8F)#_blank"><u>),</u></a>&nbsp;Snežnogorsk (МПК &quot;Снежногорск&quot;,&nbsp;<a href="http://russianships.info/boevye/1124.htm" target="_BLANK"><u>пр.1124М</u></a>), Brest (МПК-194 &quot;Брест&quot;,&nbsp;<a href="http://russianships.info/boevye/1124.htm#_blank"><u>пр.1124М</u></a>), Junga (МПК &quot;Юнга&quot;,&nbsp;<a href="http://russianships.info/boevye/1124.htm#_blank"><u>пр.1124М</u></a>). 270. erillinen piensukellusveneiden vartiodivisioona kuuluu 7. vesialueiden alusvartioprikaatiin (7-я (гвардейская) бригада кораблей охраны водного района).</p><p>108. pienohjusaluksien divisioona (108-й дивизион малых ракетных кораблей), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская область): Aisberg (МРК &quot;Айсберг&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/1234.htm#_blank"><u>пр.12341</u></a>), Nakat (МРК &quot;Накат&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/1234.htm#_blank"><u>пр.12347</u></a>), Passvet (МРК &quot;Рассвет&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/1234.htm#_blank"><u>пр.12341</u></a>). Nakat (МРК &quot;Накат&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/1234.htm#_blank"><u>пр.12347</u></a>) on ainoa kyseisen laivasarjan alus, joka on varustettu Oniks-ohjuksilla (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9E%D0%BD%D0%B8%D0%BA%D1%81_(%D0%BF%D1%80%D0%BE%D1%82%D0%B8%D0%B2%D0%BE%D0%BA%D0%BE%D1%80%D0%B0%D0%B1%D0%B5%D0%BB%D1%8C%D0%BD%D0%B0%D1%8F_%D1%80%D0%B0%D0%BA%D0%B5%D1%82%D0%B0)#_blank"><u>Оникс</u></a>). 108. pienohjusaluksien divisioona kuuluu 7. vesialueiden alusvartioprikaatiin (7-я (гвардейская) бригада кораблей охраны водного района).</p><p>2. erillinen ASW-divisioona (2-я дивизия противолодочных кораблей), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская область): Admiral Levtšenko (БПК &quot;Адмирал Левченко&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/1155.htm#_blank"><u>пр.1155</u></a>), Admiral Tšabanenko (БПК &quot;Адмирал Чабаненко&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/1155.htm#_blank"><u>пр.11551</u></a>), Vice-Adrimal Kulakov (БПК &quot;Вице-адмирал Кулаков&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/1155.htm#_blank"><u>пр.1155</u></a>), Severomorsk (БПК &quot;Североморск&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/1155.htm#_blank"><u>пр.1155</u></a>), Admiral Harlamov (БПК &quot;Адмирал Харламов&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/1155.htm#_blank"><u>пр.1155</u></a>). Joissakin lähteissä kyseiset alukset on kirjattu myös 14. sukellusvenetorjuntaprikaatille (14-я бригада противолодочных кораблей).</p><p>121. maihinnousualusten prikaati (121-я бригада десантных кораблей) Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская область):&nbsp;Aleksander Otrakovski (БДК &quot;Александр Отраковский&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/775.htm#_blank"><u>пр.775</u></a>), Georgi Pobedonosets (БДК &quot;Георгий Победоносец&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/775.htm#_blank"><u>пр.775/II</u></a>), Kondopoga (БДК &quot;Кондопога&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/775.htm#_blank"><u>пр.775</u></a> ja Olenegorski gornjak (БДК &quot;Оленегорский горняк&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/775.htm#_blank"><u>пр.775</u></a>). Prikaatiin myös kuulunut Mitrofan Moskalenko (БДК &rdquo;Митрофан Москаленко&rdquo;, <a href="http://russianships.info/boevye/1174.htm#_blank"><u>пр.1174</u></a>) on poistettu lopullisesti käytöstä vuonna 2014.</p><p>Lisäksi Pohjoisella laivastolla on pienempinä maihinnousualuksina D-464 (ДКА &rdquo;Д-464&rdquo;, <a href="http://russianships.info/boevye/1176.htm" target="_BLANK炌D"><u>пр.1176</u></a>), D-148 (ДКА &rdquo;Д-148&rdquo;, <a href="http://russianships.info/boevye/1176.htm#_blank"><u>пр.1176</u></a>), D-182 (ДКА &rdquo;Д-182&rdquo;, <a href="http://russianships.info/boevye/1176.htm#_blank"><u>пр.1176</u></a>) ja Nikolai Rubtsov (ДКА &rdquo;Николай Рубцов&rdquo;), mutta niiden sotilasyksiköstä ei ole varmaa tietoa (kuuluvat kenties 121. maihinnousualusten prikaatiin).</p><p>161. sukellusveneprikaati (161-я бригада подводных лодок), Poljarnyi, Murmankin alue (Полярный, Мурманская область): Vladikavkaz (ДПЛ Б-459 &quot;Владикавказ&quot;,<a href="http://russianships.info/podlodki/877.htm#_blank"><u>пр.877</u></a>), Kaluga (ДПЛ Б-800 &quot;Калуга&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/877.htm#_blank"><u>пр.877</u></a>), Lipetsk (ДПЛ Б-177 &quot;Липецк&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/877.htm#_blank"><u>пр.877</u></a>), Magnitogorsk&nbsp;(ДПЛ Б-471 &quot;Магнитогорск&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/877.htm#_blank"><u>пр.877</u></a>), Novosibirsk (ДПЛ К-407 &quot;Новосибирск&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/667bdrm.htm#_blank"><u>пр.667БДРМ</u></a>), Sarov (ДПЛ Б-90 &quot;Саров&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/20120.htm#_blank"><u>пр.20120</u></a>), Jaroslavl (ДПЛ Б-808 &quot;Ярославль&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/877.htm#_blank"><u>пр.877</u></a>) ja Sankt-Petersburg (ДПЛ Б-585 &rdquo;Санкт-Петербург&rdquo;, <a href="http://russianships.info/podlodki/677.htm#_blank"><u>пр.677</u></a>). Prikaatiin myös kuulunut Vologda (ДПЛ Б-402 &quot;Вологда&rdquo;, <a href="http://russianships.info/podlodki/877.htm#_blank"><u>пр.877</u></a>) on poistettu lopullisesti käytöstä vuonna 2016.</p><p>7. sukellusvenedivisioona (7-я дивизия подводных лодок), Vidjajevo, Murmanskin alue (Видяево, Мурманская область): Kostroma (ПЛА Б-276 &quot;Кострома&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/945.htm#_blank"><u>пр.945</u></a>), Nižni Novgorod (ПЛА Б-534 &quot;Нижний Новгород&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/945.htm" target="_BLANK"><u>пр.945А</u></a>), Pskov (ПЛА Б-336 &quot;Псков&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/945.htm#_blank"><u>пр.945А</u></a>), Daniel Moskoviski (ПЛА Б-414 &quot;Даниил Московский&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/671rtm.htm" target="_BLANK"><u>пр.671РТМК</u></a>), Tambov (ПЛА Б-448 &quot;Тамбов&quot;,<a href="http://russianships.info/podlodki/671rtm.htm#_blank"><u>пр.671РТМК</u></a>) ja Karp (ПЛА Б-239 &rdquo;Карп&rdquo;, <a href="http://russianships.info/podlodki/945.htm#_blank"><u>пр.945</u></a>). 7. sukellusvenedivisioona kuuluu 11. sukellusvenelaivueeseen (11-я эскадра подводных лодок).</p><p>83. perusmiinanraivaajadivisioona (83-й дивизион базовых тральщиков), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская область):&nbsp; Elnja (БТЩ &quot;Ельня&rdquo;, <a href="http://russianships.info/boevye/1265.htm#_blank"><u>пр.1265</u></a>), Poljarni (БТЩ &quot;Полярный&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/1265.htm#_blank"><u>пр.1265</u></a>), Solovetski junga (БТЩ БТ-111 &quot;Соловецкий юнга&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/1265.htm#_blank"><u>пр.1265</u></a>),&nbsp; Kolomna (БТЩ &quot;Коломна&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/1265.htm#_blank"><u>пр.1265</u></a>), Jadrin (БТЩ &quot;Ядрин&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/1265.htm#_blank"><u>пр.1265</u></a>), Kotelnitš (БТЩ &quot;Котельнич&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/1265.htm#_blank"><u>пр.1265</u></a>). 83. perusmiinanraivaajadivisioona kuuluu 5. miinanraivaajaprikaatiin (5-я бригада тральщиков).</p><p>42. miinanraivaajadivisioona (42-й дивизион морских тральщиков), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская область): Vladimir Gumanenko (МТЩ &quot;Владимир Гуманенко&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/12660.htm#_blank"><u>пр.12660</u></a>), Komendor (МТЩ &quot;Комендор&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/266m.htm" target="_BLANK"><u>пр.266М</u></a>), Mašinist (МТЩ &quot;Машинист&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/266m.htm#_blank"><u>пр.266М</u></a>). 42. miinanraivaajadivisioona kuuluu 5. miinanraivaajaprikaatiin (5-я бригада тральщиков).</p><p>11. sukellusvenedivisioona (11-я дивизия подводных лодок), Zaozjorsk, Murmanskin alue (Заозёрск, Мурманская область): Voronež&nbsp;(ПЛАРК К-119 &quot;Воронеж&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/949.htm" target="_BLANK"><u>пр.949А</u></a>), Orjol (ПЛАРК К-266 &quot;Орёл&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/949.htm#_blank"><u>пр.949А</u></a>), Smolensk (ПЛАРК К-410 &quot;Смоленск&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/949.htm#_blank"><u>пр.949А</u></a>), Obnisk (ПЛА Б-138 &quot;Обнинск&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/671rtm.htm" target="_BLANK"><u>пр.671РТМК</u></a>) ja Severodvisk (ПЛАРК К-560 &rdquo;Северодвинск&rdquo;, <a href="http://russianships.info/podlodki/885.htm#_blank"><u>пр.885</u></a>). Divisioonaan kuulunut Petrozavodsk (ПЛА Б-388 &quot;Петрозаводск&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/671rtm.htm#_blank"><u>пр.671РТМК</u></a>) on poistettu lopullisesti käytöstä vuonna 2015. 11. sukellusvenedivisioona kuuluu 11. sukellusvenelaivueeseen (11-я эскадра подводных лодок).</p><p>18. sukellusvenedivisioona (18-я дивизия подводных лодок), Gadžijevo, Murmanskin alue (Гаджиево, Мурманская область): Dimitri Donskoi (ПЛАРБ ТК-208 &quot;Дмитрий Донской&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/941.htm#_blank"><u>пр.941УМ</u></a>). Divisioonaan kuuluneet Arkangelsk (ПЛАРБ ТК-17 &quot;Архангельск&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/941.htm" target="_BLANK"><u>Проект 941</u></a>, в резерве) ja Severstal (ПЛАРБ ТК-20 &quot;Северсталь&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/941.htm#_blank"><u>Проект 941</u></a>) on poistettu lopullisesti käytöstä. 18. sukellusvenedivisioona kuuluu 12. sukellusvenelaivueeseen (12-я эскадра подводных лодок).</p><p>24. sukellusvenedivisioona (24-я дивизия подводных лодок), Gadžijevo, Murmanskin alue (Гаджиево, Мурманская область):&nbsp; Vepr (ПЛА К-157 &quot;Вепрь&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/971.htm" target="_BLANK"><u>пр.971</u></a>), Volk (ПЛА К-461 &quot;Волк&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/971.htm" target="_BLANK"><u>пр.971</u></a>), Gepard (ПЛА К-335 &quot;Гепард&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/971.htm#_blank"><u>пр.971</u></a>), Leopard (ПЛА К-328 &quot;Леопард&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/971.htm#_blank"><u>пр.971</u></a>), Pantera (ПЛА К-317 &quot;Пантера&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/971.htm#_blank"><u>пр.971</u></a>) ja Tigr (ПЛА К-154 &quot;Тигр&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/971.htm#_blank"><u>пр.971</u></a>). 24. sukellusvenedivisioona kuuluu 12. sukellusvenelaivueeseen (12-я эскадра подводных лодок).</p><p>31. sukellusvenedivisioona (31-я дивизия подводных лодок), Gadžijevo, Murmanskin alue (Гаджиево, Мурманская область): Brjansk (ПЛАРБ К-117 &quot;Брянск&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/667bdrm.htm" target="_BLANK"><u>пр.667БДРМ</u></a>), Verhotyre (ПЛАРБ К-51 &quot;Верхотурье&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/667bdrm.htm" target="_BLANK"><u>пр.667БДРМ</u></a>), Ekaterinburg (ПЛАРБ К-84 &quot;Екатеринбург&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/667bdrm.htm#_blank"><u>пр.667БДРМ</u></a>), Kaleria (ПЛАРБ К-18 &quot;Карелия&quot;,&nbsp;<a href="http://russianships.info/podlodki/667bdrm.htm#_blank"><u>пр.667БДРМ</u></a>), Novomoskovsk&nbsp; (ПЛАРБ К-407 &quot;Новомосковск&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/667bdrm.htm#_blank"><u>пр.667БДРМ</u></a>), Tula (ПЛАРБ К-114 &quot;Тула&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/667bdrm.htm#_blank"><u>пр.667БДРМ</u></a>) ja Juri Dolgoruki (ПЛАРБ К-535 &rdquo;Юрий Долгорукий&rdquo;, <a href="http://russianships.info/podlodki/955.htm#_blank"><u>пр.955</u></a>). Rjazan (ПЛАРБ К-44 &quot;Рязань&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/667bdrm.htm#_blank"><u>пр.667БДРМ</u></a>) on otettu helmikuussa 2017 uudelleen käyttöön uudistamistyön jälkeen. Lisäksi on joissakin lähteissä vielä Borisoglebsk (ПЛАРБ К-496 &quot;Борисоглебск&quot; <a href="http://russianships.info/podlodki/667bdrm.htm#_blank"><u>пр.667БДРМ</u></a>), joka on poistettu käytöstä vuonna 2006 (romutus). 31. sukellusvenedivisioona kuuluu 12. sukellusvenelaivueeseen (12-я эскадра подводных лодок).</p><p>29. erillinen sukellusveneprikaati (29-я отдельная бригада подводных лодок, в/ч 13090), Gadžijevo, Murmanskin alue (Гаджиево, Мурманская область): AS-13 Kašalot (ПЛАСН АС-13 &quot;Кашалот&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/1910.htm#_blank"><u>пр.1910</u></a>), AS-15 Kašalot&nbsp;(ПЛАСН АС-15 &quot;Кашалот&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/1910.htm#_blank"><u>пр.1910</u></a>), AS-31 Kašalot (ПЛАСН АС-31 &quot;Кашалот&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/1910.htm#_blank"><u>пр.1910</u></a>), AS-21 Paltus (ПЛАСН АС-21 &quot;Палтус&quot;,<a href="http://russianships.info/podlodki/1851.htm" target="_BLANK"><u>пр.18511</u></a>), AS-23 Paltus (ПЛАСН АС-23 &quot;Палтус&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/1851.htm#_blank"><u>пр.1851</u></a>), AS-35 Paltus (ПЛАСН АС-35 &quot;Палтус&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/1851.htm#_blank"><u>пр.18511</u></a>), AS-35 Kašalot (ПЛАСН АС-33 &quot;Кашалот&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/1910.htm#_blank"><u>пр.1910</u></a>) ja Podmoskove (ПЛАСН БС-64 &rdquo;Подмосковье&rdquo;, <a href="http://russianships.info/podlodki/667bdrm.htm#_blank"><u>пр.09787</u></a>). Korjattavana oleva alus on Orenburg (ПЛАСН БС-136 (КС-129) &quot;Оренбург&quot;, <a href="http://russianships.info/podlodki/667bdr.htm#_blank"><u>пр.09786</u></a>).</p><p>29. erillisen sukellusveneprikaatin sukellusveneet kykenevät syväsukellukseen 3 kilometristä aina jopa 6 kilometriin. Sukellusveneen tehtävä on merenalaisen infrastruktuurin ja erityisesti tietoliikennekaapelien tuhoaminen. Nämä alukset ovat niitä, jotka Nato on havainnut viime aikoina Pohjois-Atlantilla läntisten merikaapelien lähettyvillä (<a href="https://www.washingtonpost.com/world/europe/russian-submarines-are-prowling-around-vital-undersea-cables-its-making-nato-nervous/2017/12/22/d4c1f3da-e5d0-11e7-927a-e72eac1e73b6_story.html?hpid=hp_hp-top-table-main_russiasubs712pm%3Ahomepage%2Fstory&amp;utm_term=.5bd9a524b338#_blank"><u>The Washington Post 22.1.2.2017</u></a>).</p><p>43. erillinen vartioalusten divisioona (43-й отдельный дивизион кораблей охраны водного района), Severodvinsk, Murmanskin alue (Северодвинск, Мурманская область): Onega (МПК &quot;Онега&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/1124.htm#_blank"><u>пр.1124М</u></a>) ja Narjan-Mar (МПК &quot;Нарьян-Мар&quot;, <a href="http://russianships.info/boevye/1124.htm#_blank"><u>пр.1124М</u></a>). MT-434 on korjattavana (&rdquo;МТ-434&rdquo;, <a href="http://russianships.info/boevye/1332.htm#_blank"><u>пр.1332</u></a>, в ремонте).</p><p>Lisäksi Pohjoisen laivaston vahvuuteen useissa lähteissä on kirjattuna yksi pieni tykkivene AK-388&nbsp;(АКА &rdquo;АК-388&rdquo;, <a href="http://russianships.info/pogran/1400.htm#_blank"><u>пр.1400М</u></a>), jollaiset ovat yleensä kuuluneet erillisiin rajavalvonta-alusten prikaateihin (отдельная бригада пограничных сторожевых кораблей). Julkisista lähteistä ei löydy sotilasyksikköä, jolle AK-388-tykkivene olisi merkitty, mutta sen sijaintipaikka on tiettävästi Severomorskin satama, laituri 11 (Североморск, Причал №11).</p><p>Lisäksi Pohjoisen laivaston vahvuuteen useissa lähteissä on kirjattuna yksi pieni miinanraivaaja RT-236 (РТЩ &rdquo;РТ-236&rdquo;, <a href="http://russianships.info/boevye/1258.htm#_blank"><u>пр.1258Э</u></a>). Julkisista lähteistä ei löydy sotilasyksikköä, jolle RT-236-miinanraivaaja olisi merkitty, mutta sen sijaintipaikka on tiettävästi Arkangeli (Архангельск).</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p><em>Ven</em><em>äj</em><em>än</em><em> federaation</em><em> meridoktriini</em><em> vuoteen</em><em> 2020, Морская доктрина Российской Федерации на период до 2020, 27.6.2001 (</em><a href="http://federalbook.ru/files/OPK/Soderjanie/OPK-7/VI/Morskaya%20doktrina.pdf#_blank"><em><u>Asiakirja</u></em></a><em>).</em></p><p><em>Ven</em><em>äj</em><em>än</em><em> federaation</em><em> meridoktriini</em><em> vuoteen</em><em> 2020, Морская доктрина Российской Федерации на период до 2020, - (</em><a href="http://static.kremlin.ru/media/events/files/ru/uAFi5nvux2twaqjftS5yrIZUVTJan77L.pdf#_blank"><em><u>Asiakirja</u></em></a><em>).</em></p><p><em>Ven</em><em>äj</em><em>än</em><em> federaation</em><em> sotilasdoktriini</em><em> 2010 (vuoteen</em><em> 2020), Военная доктрина Российской Федерации, 5.2.2010 (</em><a href="http://federalbook.ru/files/OPK/Soderjanie/OPK-7/VI/Voennaya%20doktrina.pdf#_blank"><em><u>Asiakirja</u></em></a><em>).</em></p><p>&nbsp;<em>Venäjän federaation sotilasdoktriini 2015 (vuoteen 2020), </em><em>Военная </em><em>доктрина </em><em>Российской </em><em>Федерации, - (</em><a href="http://static.kremlin.ru/media/events/files/41d527556bec8deb3530.pdf#_blank"><em><u>Asiakirja</u></em></a><em>).</em></p><p><em>Venäjän arktisten alueiden ja kansallisen turvallisuuden kehittämisstrategia vuoteen 2020, </em><em>Стратегия </em><em>развития </em><em>Арктической </em><em>зоны </em><em>Российской </em><em>Федерации </em><em>и </em><em>обеспечения </em><em>национальной </em><em>безопасности </em><em>на </em><em>период </em><em>до 2020 </em><em>года, 13.5.2015 (</em><a href="https://minec.gov-murman.ru/files/Strategy_azrf.pdf#_blank"><em><u>Asiakirja</u></em></a><em>).</em></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> На защиту российских интересов в Арктике направлен целый комплекс мер, в том числе военного характера, учитывая возросшее внимание к региону со стороны стран - членов НАТО. Об этом сообщил во вторник министр обороны Сергей Шойгу на заседании коллегии.”, on lainaus Ria Novostin uutisesta vuodelta 2014 (Ria Novosti 21.10.2014).

Vapaasti suomennettuna:

Suurella määrällä toimenpiteitä, myös sotilaallisilla, on pyrkimys suojella Venäjän etuja arktisella alueella, kun otetaan huomioon Naton jäsenmaiden lisääntynyt huomio alueelle. Näin puolustusministeri Sergei Šoigu ilmoitti tiistaina [21.10.2014] hallituksen kokouksessa.”

Kuten tavallista, Venäjä perustelee kaikkia sotilaallisia toimenpiteitään Natolla. Tällä kertaa Natolla perusteltiin vuonna 2014 Venäjän aloittamaa sotilaallista varustautumista arktisilla alueilla. Tälläkään kertaa Naton jäsenmailla ei ollut mitään tekemistä eikä pienintäkään yhteyttä Venäjän täysin omista lähtökohdista päättämiin varustelutoimiin maapallon pohjoisella laidalla.

Ennen puolustusministeri Šoigua presidentti Putin lausui tammikuun lopulla 2013 Murmanskissa seuraavasti koskien myös Venäjän tavoitteita arktisella alueella:

Meidän tehtävämme on luoda nykyaikainen, liikkuva ja hyvin varustettu asevoima, joka on operatiivisesti ja riittävän valmis vastaamaan mihin tahansa potentiaalisiin uhkiin, kykenevä rauhan takaamiseen, suojelemaan maataan, kansalaisiamme ja liittolaisiamme, tulevaa kansakuntaamme ja valtiota.

Putinin tammikuiset Murmanskin sanat vuonna 2013 olivat lähtölaukaus Venäjän toimille arktisen alueen militarisoinnille, jota nyt on kestänyt jo neljä vuotta.

Venäjä julkaisi syksyllä 2014 päätökset arktisen alueen varustelutoimista, jotka on kirjattu myös tuona ajankohtana hyväksyttyihin vuosia 2015-2020 koskeviin doktriineihin ja varusteluohjelmiin. Nuo asiakirjat on luetteloitu lähdeviitteineen tämän blogikirjoituksen viimeisissä kappeleissa.

Kirjoitin ensimmäisen blogikirjoituksen Venäjän arktisesta varustelusta jo syksyllä 2015 otsikolla ”Ukraina ja Syyria aluksi, onko seuraavaksi yhteenotto arktisella alueella?” (US-blogi 25.10.2015).

                                                                                  ****

Huhtikuussa 2014 presidentti Vladimir Putin määräsi uuden yhtenäisen sotilaallisen järjestelmän perustetavaksi laivaston uuden sukupolven pinta-alusten ja sukellusveneiden käyttöön, Venäjän pohjoisten rajojen vahvistamiseksi ja Venäjän poliittisten päämäärien toteuttamiseksi arktisella alueella.

Putinin määräyksen seurauksena perustettiin käytännössä uusi viides sotilaspiiri neljän jo olemassa olevan sotilaspiirin rinnalle, mikä uutisoitiin syksyllä 2014 myös Suomessa.

Uusi sotilasorganisaatio sai nimekseen ”Объединённое стратегическое командование ’Север’”, lyhenteenä "ОСК Север”, mikä latinalaisin aakkosin on ”OSK Sever” ja vapaasti suomennettuna vaikkapa ”Strateginen yhteiskomentoyksikkö Pohjoinen”. Englannin kielellä ”OSK Sever” on ”Northern Fleet Joint Strategic Command”. Myös “Arctic Joint Strategic Command”- ja ”North Unified Strategic Command” -termejä käytetään. Venäläiset käyttävät toisinaan myös ”Арктические войска” -termiä, mikä on suomennettuna ”Arktiset joukot”.

Putinin määräyksen pohjalta OSK Sever aloitti toimintansa 1.12.2014 ja sen toiminta-alue käsittää Venäjän pohjoiset merialueet ja pohjoisen rannikon maa-alueet. Toiminta-alue on syvyydeltään yleensä hallintoalueen (область) mittainen, ja länsi-itä-suunnassa se yltää Suomen itärajalta Murmanskin alueelta (Мурманская область) Anadyrin (Анадырь) kaupungin alueelle lähelle Alaskaa (Чукотский автономный округ).

Venäjän sotilaallisen varustautumisen alueellinen painopiste numero yksi vuodesta 2014 on ollut arktinen alue. Arktinen alue on Venäjän tärkein nykyinen sotilaallinen painopiste nimenomaan alueellisesti.

Venäjän alueellisessa sotilaallisessa varustelussa tuhovoimalla mitattuna esimerkiksi Itämeren alue jää arktisen alueen jälkeen. Arktisen alueen taakse jäävät varustelussa myös muut läntiset alueet, esimerkiksi Ukrainan itäraja etelämpänä.

OSK Sever poikkeaa Venäjän neljästä sotilaspiiristä maavoimien suhteen: sen maavoimien vahvuus on vähäinen. Sen sijaan OSK Sever hallitsee Venäjän puolustuksen ydintä Pohjoisen laivaston (Северный флот) kautta. Venäjän sotilaallisesta tuhovoimasta ylivoimaisesti suurin osa on OSK Severin hallinnassa Pohjoisen laivaston kautta. Venäjän Pohjoisen laivaston vahvuus tuhovoimalla mitattuna on noin kaksi kolmasosaa koko Venäjän laivastosta. Venäjän ydinaseista OSK Severin alueella on vielä tätäkin suurempi osuus tuhovoimalla mitattuna. Tilanne ei toki sinänsä ole uusi rajamme takana Murmanskin alueella, jossa pääosaa Venäjän sotilaallisesta tuhovoimasta on säilytetty jo kaukaa kylmän sodan ajoista lähtien.

Venäjän arktiseen varustautumiseen ei lännessä ole edelläänkään varauduttu, vaikka Venäjä aloitti arktisen alueen militarisoinnin jo vuonna 2014. Tuorein esimerkki Venäjän varustautumisen vaikutuksista lännelle saatiin viime syksyn Zapad-sotaharjoituksen yhteydessä, josta enemmän jäljempänä.

Arktinen alue on jo nyt tosiasiallisesti sotilaallinen alue ja siitä tulee vastakkaisten sotilaallisten osapuolien aktiivinen toiminta-alue. Venäjän lisäksi yksikään muu arktisen alueen valtio ja Arktisen neuvoston jäsenmaa ei ole aseistanut arktista aluetta vastaavasti, ei Yhdysvallat, ei Kanada eikä Norja Nato-maina.

Arktiseen vastakkainasetteluun, sotavarusteluun ja jopa mahdolliseen sotilaalliseen konfliktiin alueella on varauduttava, mistä ennakoivina esimerkkeinä Venäjän toistuvat sotaharjoitukset alueella. Arktisen alueen sotilaallisesta konfliktista ei jäisi sivuun Suomikaan Lapin osalta. Suomen ja Norjan Lapit ovat itse asiassa suuririskisimpiä alueita Huippuvuorien lisäksi.

                                                                                  ****

Suomi on ollut Arktisen neuvoston puheenjohtajamaa 11.5.2017 alkaen. Suomen puheenjohtajuus kestää kaksi vuotta vuoteen 2019.

Vuonna 2013 hyväksytty Suomen arktinen strategia (Suomen arktinen strategia 2013, 23.8.2013) määrittelee arktisen politiikan tavoitteita ja keinoja. Yksi kirjattu tavoite on Suomi pyrkimys vahvistaa arktisen alueen turvallisuuspoliittista vakautta. Tuo tarkoittaa, että Suomi pyrkii osaltaan estämään sotilaallisen konfliktin syntymistä arktiselle alueelle.

Konkreettisia turvallisuutta vakauttavia keinoja strategiaan ei ole kirjattu ja muutenkin strategiaa voidaan pitää jo nyt vanhentuneena Venäjän varustelutoimien seurauksena. Syksyisen Zapad-sotaharjoituksen yhteydessä Venäjän suorittama hyökkäysharjoitus demilitarisoidulle Huippuvuorille oli kylmää suihkua Norjalle. Se oli kylmää suihkua myös koko arktisen alueen sotilaalliselle vakaudelle ja siinä sivussa Suomen arktisen alueen strategialle.

Suomi on ajanut voimakkaasti arktisen neuvoston huippukokouksen pitämistä Suomessa, johon osallistuisivat myös Venäjän ja Yhdysvaltain presidentit. Suomi pitää arktista aluetta vielä suurvaltaristiriitojen ulkopuolella olevana ja siksi Suomen mielestä huippukokous olisi mahdollinen. Välillä Suomi on todella pihalla siitä, missä todellisuudessa maailmalla mennään.

Helsingin telakka on nyt kokonaan venäläisten - 100 % omistus Venäjän valtion telakkayhtiöllä” oli uutisotsikko Tekniikka & Talous -lehdessä vuoden 2014 lopulla (Tekniikka & Talous 30.12.2014). Jutussa on syytä pistää merkille ajankohta. Suomalaiset eivät ole kyenneet ajattelemaan jäänmurron huippuyhtiön myymisen turvallisuuspoliittisia aspekteja. Ei silloin, kun yhtiötä myytiin Norjaan. Eikä silloin, kun yhtiötä myytiin Etelä-Koreaan ja viimeksi Venäjälle.

                                                                                  ****

Viimesyksyinen Zapad ei ollut ensimmäinen kerta, kun Venäjä harjoitteli sotilaallisia toimia Huippuvuoria vastaan.

The Barents Observer uutisoi keväällä 2016 jutussa otsikolla ”Russian military instructors plan to land on Svalbard” (vapaasti suomennettuna: ”Venäjän sotilaskouluttajat suunnittelivat maihinlaskeutumista Huippuvuorille”), että Venäjän ilmavoimat valmistelivat harjoituksia lähellä pohjoisnapaa ja että harjoituksissa kouluttajien ja koiravaljakoiden oli määrä laskeutua Longyearbyenin lentokentälle Norjan Huippuvuorilla (The Barents Observer 7.4.2016).

Vuoden 2016 sotilaallisista laskuvarjohyppyharjoituksista arktisella alueella uutisoi myös Venäjän puolustusministeriö (Минобороны России 6.4.2016).

Venäjä oli  jo kahtena aikaisempana vuotena kuljettanut sotilaitaan pohjoisnavan Barneon jäätukikohtaan. Vuoden 2014 huhtikuussa kyse oli laskuvarjojääkeräistä (98-я гвардейская воздушно-десантная дивизия) Ivanovosta (Иваново) ja vuoden 2015 huhtikuussa kyse laskuvarjojääkeräistä Ivanovosta sekä Pihkovasta (Псков) (76-я гвардейская десантно-штурмовая дивизия).

Vuonna 2017 Venäjä harjoitteli jo tosissaan Norjan demilitarisoitujen Huippuvuorien valtaamista Zapad-sotaharjoituksen yhteydessä.

Jos edes vahvan demilitarisointiaseman omaavan Huippuvuorien ei Venäjä anna olla rauhassa, niin kuinka sitten Suomen Ahvenanmaan, joka myös on demilitarisoitu? Suomen ei pidä tuudittautua sellaiseen uskoon, että Itämeren mahdollisessa sotilaallisessa kriisissä Ahvenanmaa pysyisi Venäjän sotilaallisten toimien ulkopuolella.

On muistettava ikuisena sotilaallisena perustotuutena, että kaikki kulkuyhteyksiä halkovat saaret tai saariryhmät ovat aina ja ikuisesti strategisesti elintärkeitä sotilaskohteita. Euroopassa näitä kohteita ovat olleet Islanti ja Huippuvuoret, pienemmässä mittakaavassa Itämerellä Gotlanti ja Bornholm sekä myös Ahvenanmaa. On aivan sama, ovatko nuo saaret demilitarisoituja vai eivät, sotilaallinen mielenkiinto niihin kuitenkin säilyy.

Norjalaisen AldriMer-sotilassivuston juttu Nato-lähteisiin perustuen jatkolinkkeineen on syytä käydä lukemassa otsikolla ”Russian forces exercised attack on Svalbard” (vapaasti suomennettuna: ”Venäläiset sotavoimat harjoittelivat hyökkäystä Huippuvuorille”, AldriMer.no 18.10.2017).

Norjalaissivusto kirjoittaa:

Russian military forces exercised in September 2017 how to invade Svalbard, the Norwegian archipelago in the Barents Sea. Behind closed doors, NATO has expressed discontent and concern over the lack of intelligence from Norway providing a pre-warning of the simulated invasion, which was a part of the Russian military exercise “Zapad 2017” in the High North.”

Vapaasti suomennettuna:

Venäjän armeijan joukot harjoittelivat syyskuussa 2017 tapoja tunkeutua Huippuvuorille, noille norjalaissaarille Barentsinmerellä. Suljettujen ovien takana Nato on ilmaissut tyytymättömyyttä ja huolestuneisuutensa siitä, ettei Norjan tiedustelu kyennyt varoittamaan hyökkäyssimuloinnista, joka oli osa Venäjän Zapad 2017 -sotaharjoitusta arktisella alueella.

Venäjä harjoitteli Huippuvuoret-operaatiota kahdella pommittaja-aallolla, joista jälkimmäinen aalto lähti matkaan vasta sen jälkeen, kun Norjan F-16-hävittäjien oli palattava tunnistuslennolta tukikohtaansa polttoainetäydennystä varten.

On huomattava, että Venäjällä on myös valmiutta pitkiin pommituslentoihin ottamalla tankkauskone mukaan pommituslentueeseen. Venäläispommittajat ovat viime vuosina pyörineet Euroopan edustan Atlantilla monesti ikään kuin päämäärättömänä tankkauskone mukanaan. Varmaan jotain strategiaa on tuossakin.

Venäjän Pohjoisen laivaston mukaan Venäjällä oli Barentsinmerellä syyskuisissa sotaharjoituksissa mukana yhteensä yli 20 merialusta, joista lähes 10 oli sukellusveneitä. Lisäksi harjoitukseen osallistui yli 30 ilma-alusta ja yli 5 000 sotilasta (Ria Novosti 14.9.2017 ja Ria Novosti 14.9.2017).

Norjalaissivusto kirjoitti edelleen:

Ballistic missiles capable of carrying nuclear warheads were fired from both from land, from one of the nuclear ballistic submarines of the Northern Fleet, as well as from the battle cruiser «Pyotr Velikyi» in the Barents Sea. Six Russian Tupolev TU-95 og TU-22m3 bomber planes also trained how to carry out nuclear attacks in the Barents Sea, in the Norwegian sea and in the Baltic Sea.

Vapaasti suomennettuna:

Ydinkärkiä kuljettamaan kykenevistä ballistisista ohjuksista kaksi laukaistiin maalta, yksi Pohjoisen laivaston ydinsukellusveneestä ja Barentsinmerellä olleesta Pjotr Veliki -taisteluristeilijältä [Пётр Великий]. Kuusi venäläistä Tupolev TU-95 [Туполев ТУ-95] ja TU-22M3 [Туполев ту-22М3] -pommittajaa myös harjoittelivat ydinasehyökkäystä Barentsinmerellä, Norjanmerellä ja Itämerellä.

                                                                                  ****

Mistä Venäjän sotilaallisista toimista arktisella alueella pohjimmiltaan on kysymys sotilasstrategisesti?

En käsittele tässä yhteydessä Venäjän pyrkimyksiä arktisen alueen luonnonrikkauksien, kiistanalaisten alueiden ja uusien avautuvien kulkuyhteyksien - kuten Koillisväylän - hallintaan. Käsittelen tässä vain sotilasstrategista näkökulmaa, jolla Venäjä pyrkii hallitsemaan vähintään oman sektorinsa arktisista aluetta aina pohjoisnavalle saakka sekä osaltaan myös Euroopalle tärkeää Pohjois-Atlanttia hieman lännempänä.

Kertauksena, että Venäjän pyrkimykset arktisella alueella on kyllä kirjattu yleisellä tasolla niihin doktriineihin, jotka tällä hetkellä ovat voimassa.

Lisäksi Venäjän pyrkimyksiä arktisella alueella on kirjattu asevarusteluohjelmiin, joita ovat vuosia 2018-2025 ja 2011-2020 koskevat ohjelmat (Государственная программа развития вооружений на 2018-2025 (ГПВ-2025) ja Государственная программа развития вооружений на 2011-2020 (ГПВ-2020)). Vuoteen 2015 saakka ollut vuosien 2007-2015 ohjelma tunnetaan lyhenteellä GPV-2015 (ГПВ-2015, Государственная программа развития вооружений на 2007-2015). Itse ohjelmat eivät ole verkossa, mutta niitä tulkitsevia asiakirjoja kyllä löytyy (esim. ЦАСТ 2015), samoin kuin venäläistiedotusvälineiden tulkintoja.

Yleislinjauksena asevarusteluohjelmien perusteella voidaan tiivistää, että Venäjä länsimaiden tapaan pyrkii panostamaan sotilaallisessa varustelussa kehittyneisiin asejärjestelmiin ja erityisesti ohjusaseisiin. Mittavia reserviarmeijoita vaativaa sotilaallista varustautumista pyritään vähentämään. Mahdollisissa sodissa asetettuihin päämääriin pyritään pääsemään pienin mahdollisin voimavaroin. Alueiden riittävä hallinta ei enää edellytä raskasta miehitystä, vaan tarvittava kunkin tilanteen vaatima hallinta pystytään saavuttamaan vähäisimmilläkin sotilaallisilla toimenpiteillä. Usein pelkkä ilmatilan, merialueen tai pienen maa-alueen hallinta alueellisesti rajattuna on riittävää päämääriin pääsemiseksi. Ilman ilmatilan hallintaa et voi hallita maa-aluettakaan.

Tuo pätee Venäjälle myös arktisella alueella.

Kylmän sodan aikaan ja etenkin 1950-luvun alkupuolella, kun Ruotsin puolustus oli vielä heikko, Naton huoli oli Neuvostoliiton tunkeutuminen Lapin kautta Skandinavian niemimaalle aina Tanskan salmille saakka. Nyt Venäjälle riittäisi Suomen ja Norjan Lappien pohjoisimpien alueiden haltuunotto. Suomella on oltava toimiva puolustussuunnitelma tuon uhkakuvan varalle. 

Arktisen alueen sotilaalliseen varustautumiseen liittyen Venäjä on lisännyt myös sukellusvenetoimintaa arktisten alueiden merillä ja Pohjois-Atlantilla, mikä on johtanut Yhdysvaltojen, Ison-Britannian ja Norjan reagointiin uusien painopistealueiden muodostamisella Grönlannin, Islannin ja Iso-Britannian ympäristössä. Pohjois-Atlantin merenkulkuyhteydet halutaan turvata, ja siinä erityinen alue lännen kannalta on Grönlannin, ja Islannin ja Iso-Britannian välinen nk. GIUK-käytävä (GIUK Gap), joka on esitetty kuvassa 1.

Lännen ja Venäjän kasvava sotilaallinen vastakkainasettelu näkyy jo Pohjanmeren, Norjanmeren ja läntisen Barentsinmeren alueella aina Huippuvuorille saakka.

Vastakkainasettelusta ja sotilaallisesta reagoinnista pohjoisilla alueilla kertovat osaltaan seuraavat uutisotsikot:

Hundreds of U.S. Marines land in Norway, irking Russia” (vapaasti suomennettuna: “Sadat Yhdysvaltain merijalkaväen sotilaat laskeutuivat Norjaan harmittaen Venäjää”) (Reuters 16.1.2017).

U.S. military returns to Iceland” (vapaasti suomennettuna: “Yhdysvaltain sotavoima palaa Islantiin”) (The Barents Observer 10.2.2016).

Norway has ordered five Boeing P-8A Poseidon” (vapaasti suomennettuna: “Norja tilasi viisi Boeing P-8A Poseidon -tiedustelukonetta) (Regjeringen 4.4.2017).

Top general tells Marines to be prepared for a big fight” (vapaasti suomennettuna: “Korkea-arvoinen kenraali kertoo merijalkaväen olevan valmistautunut suureen taisteluun”) (The Washington Post 23.12.2017).

Russian submarines are prowling around vital undersea cables. It’s making NATO nervous.” (vapaasti suomennettuna: “Venäläiset sukellusveneet hiiviskelevät tärkeiden merenalaisten kaapeleiden ympärillä. Se tekee Naton hermostuneeksi.”) (The Washington Post 22.12.2017).

RAF jets scramble to intercept Russian bombers over North Sea as Nato reports dozens of planes in European airspace” (vapaasti suomennettuna: ”RAF-hävittäjät kiirehtivät pysäyttämään Venäjän pommikoneita Pohjanmeren yllä, kun Nato raportoi kymmeniä [venäläisiä] lentokoneita Euroopan ilmatilassa”) (Daily Mail 30.10.2014).

                                                                                  ****

Pohjois-Atlantin geostrateginen merkitys on siis suuri ja edelleen kasvava jäiden sulaessa pohjoiselta alueelta. Arktisesta alueesta on tulossa kasvava sotilaallisen toiminnan alue, mihinkä myös Suomi joutuu reagoimaan turvatakseen Pohjois-Suomen turvallisuuden.

Suomen raja on lähimmillään vain 20-30 kilometrin päässä Barentsinmeren rannikosta ja vajaan 200 kilometrin päässä Venäjän suurimmasta sotavoimakeskittymistä Murmanskissa. Suomi ja Norja ovat pohjoisessa turvallisuutensa puolesta samassa veneessä, ja siksi sotilaallinen yhteistyö olisi molempien maiden etujen mukaista muuallakin tavoin kuin vain yhteisissä Lapin ilmaharjoituksissa.

Alakurtissa Venäjällä on tällä hetkellä muutaman kymmenen kilometrin päässä Suomen rajasta erillinen arktinen moottoroitu jalkaväkiprikaati sotilasyksikkönumerolla 3466780 (80-я отдельная арктическая мотострелковая бригада, в/ч 34667), jonka tämän hetkinen vahvuus (noin 3 000 sotilasta) vastaa Suomen 12 000 suuruisen kantahenkilökunnan 9 000 sotilaallisen koulutuksen omaavasta henkilöstöstä kolmannesta.

Vaikka kyseessä on arktinen yksikkö Venäjän nimeämänä, Suomi ei voi missään nimessä lähteä siitä, ettei Venäjä voisi käyttää tuota sotilasyksikköä Suomea vastaan, vaikka kyseisen sotilasyksikön sijaintivalintaan alkuvaiheessa onkin vaikuttanut Alakurtissa ollut vanha sotilasinfrastruktuuri mukaan lukien mädänneet sotilaskasarmit.

Helsingin Sanomat uutisoi marraskuussa 2014 (HS 28.11.2014), että Alakurtissa olisivat 62. moottoroitu jalkaväkiprikaati (62-я мотострелковая бригада) ja 85. erillinen helikopterirykmentti (85-й отдельный вертолетный полк), mutta tällaisia viitteitä kyseisistä sotilasyksiköistä Alakurttiin tuolloin sijoitettuna en ole mistään löytänyt.

Kuva 2 kertoo, miksi Venäjä on harjoitellut demilitarisoidun Huippuvuorten haltuunottoa sotilaallisella hyökkäyksellä. Murmanskin ja Huippuvuorten hallinta ei blokkaisi vain edellä mainittua merialuetta estäen läntisten sotavoimien pääsyä idemmäksi, vaan edistäisi myös Venäjän meri- ja ilmavoimien toimia Norjanmeren ja Pohjanmeren kautta Keski-Eurooppaan aina Saksan ja Hollannin rannikoille saakka kuvan 3 punaisen viivan mukaisesti. Hallitessaan Huippuvuoria, Venäjälle olisi myös helpompi lähteä Murmanskin alueelta sotamatkoille länteen.

Itämeri on jo nyt tosiasiallisesti Nato-meri. Verrattuna kylmän sodan aikaan Venäjän on vaikea toimia käyttäen Itämerta sotilaallisena kulkuväylänä keskiseen Eurooppaan. Kuvan 3 mukaiset violetilla viivalla osoitetut sotavoimasiirrot ovat Venäjälle vaikeita vähäisessä tilassa, mikäli se haluaisi uhata Keski-Eurooppaa. Tämä koskee myös venäläisohjuksia. Tilanne on muuttunut kylmän sodan ajoita täysin, jolloin Venäjä Neuvostoliiton muodossa hallitsi Itämeren itärantaa Leningradista Länsi-Saksan Lübeckin portille.

Todennäköisesti Venäjä on osaltaan lisännyt sotilaallista toimintaansa Norjanmerellä ja Pohjanmerellä juuri sen vuoksi, että Itämeri on sulkeutunut sotilaallisen voiman siirroille entisestään, kun myös Suomi ja Ruotsi ovat tiiviisti lähestyneet Natoa ja Yhdysvaltoja.

                                                                                  ****

Kuvassa 4 on esitetty Venäjän sotilaalliset voimakeskittymät arktisella alueella. Kuvan otsikko on ”Арктические военные базы Минобороны РФ” (vapaasti suomennettuna: ”Venäjän puolustusministeriön arktiset sotilastukikohdat”). Kuva on Aleksi Verbovin kirjoituksesta otsikolla ”Арктика, долгосрочная стратегия России и военные базы” (”Arktinen alue, Venäjän pitkän aikavälin strategia ja sotilastukikohdat”), joka on julkaistu jo 17.12.2016 (Kont 17.12.2016). Kirjoitus kannattaa käydä lukemassa vaikkapa konekäännöksenä, jos venäjän kieltä ei hallitse.

Kuvan 4 kymmenelle alueelle Venäjä on tällä varustelukaudella rakentanut uutta ja kunnostanut vanhaa sotilasinfraa, kasvattanut siis sotavoimaansa.

Venäjällä tulee sijoittamaan noille sotilastukikohta-alueille myös ilmatorjuntaohjusjärjestelmiä, jotka tämän hetken kaavailuissa ovat S-300- tai S-400-järjestelmiä. Toistaiseksi vain Murmanskissa on S-400- ilmatorjuntaohjusjärjestelmiä S-300-järjestelmien lisäksi, joiden peittoalue Suomessa ja Norjassa on esitetty kuvassa 4. Peitto on yhtä kuin Suomen ja Norjan kriittiset alueet Lapissa. Severomorskissa on yhteensä 11 S-300-yksikköä (дивизион) ja kaksi S-400-yksikköä (дивизион) 1. ilmapuolustusyksikön alaisuudessa (1-я дивизия ПВО).

Venäjän sotilaallinen varustautuminen on todellakin vahvaa arktisilla alueilla.

Saarisotilastukikohta-alueet (punaiset pisteet kuvassa 4):

1. Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область)

2. Novaja Zemljan saaristo (Новая Земля)

3. Alexandran maa, Frans Joosefin maa/Lomonosovin maa (Земля Александры, Земли Александры)

4. Srednijin saari/Srednij (Остров Средний, архипелаг Седова)

5. Kotelyin saari/Kotelnyi (Остров Котельный)

6. Wrangelinsaari (Остров Врангеля)

7. Schmidt Island, Severnaja Zemlja (Остров Шмидта, Северная Земля)

Tosiasiallisesti Severomorsk olisi kuuluttava paremminkin jälkimmäisiin manner-Venäjän tukikohtiin.

Manner-Venäjän sotilastukikohdat (siniset pisteet kuvassa 4):

1. Narjan-Mar, Nenetsien autonominen piirikunta (Нарьян-Мар, Ненецкий автономный округ)

2. Norilsk, Krasnojarskin alue (Норильск, Красноярский край)

3. Tiksi, Jakutia (Тикси, Якутия)

Kuvassa 5 ja 6 on esitetty Venäjän rakennustoimia Frans Joosefin maan Alexandran maalla, joka edellä esitetyssä rannikkosotilastukikohtaluettelossa on kohteena numero 3. Vastaavaa sotilaskohtien uudisrakentamista tapahtuu ja tulee tapahtumaan kaikissa edellä numeroiduissa kohdissa 2-6, jotka ovat Pohjoisen jäämeren ulkosaaristoja.

Kyseisten kymmenen sotilastukikohta-alueiden tämän hetkinen sotilaallinen varustus rakennettavine lentokenttineen käy selville tämän blogikirjoituksen viidessä viimeisessä luvussa.

Kuvaa 4 tarkasteltaessa sotilasstrategisessa mielessä on ymmärrettävää, miksi Venäjän kannalta olisi otollista sulkea merialue Murmanskin ja Huippuvuorten väliltä.

Nato ja Yhdysvallat, mutta ennen kaikkea Suomi ja Norja joutuvat sotilaallisesti varautumaan, että Venäjä pyrkisi sotilaallisessa kriisissä ottamaan haltuunsa Huippuvuoret ja sijoittamaan alueelle vahvaa ohjusaseistusta ja lentovoimia. Venäjällä on jo esimerkiksi tutkia viereisellä Frans Joosefin maan saarilla (kuva 6).

Jotta Huippuvuorien sotilaallisesta haltuunotosta Venäjä saisi täysimääräisen sotilaallista hyödyn, Venäjän olisi eliminoitava Norjan ja Suomen pohjoisimmat alueet sotilaalliselta voimalta ja ennen kaikkea alueen ilmatila. Tuota Norjan ja Suomen pohjoisimpien alueiden haltuunottoa Venäjä harjoitteli viime syksyn Zapad-sotaharjoituksessa Norjan pohjoispuolen merialueella ja Murmanskin alueella.

Venäjä kasvava sotavoima Alakurtissa on osa Venäjän varautumista sotilaallisiin toimiin myös Norjan ja Suomen pohjoisimmissa osissa, jos tarve vaatii. Suomen Puolustusvoimat on ollut sinisilmäinen Venäjän varustelutoimille Alakurtissa. Jo kylmän sodan aikaan Neuvostoliitolla oli Alakurtissa vahvaa sotilaallista voimaa Suomen Lappia silmällä pitäen. Piti varautua Suomen katkaisemiseen.

Länsimaat ja ennen kaikkea Suomi ja Norja joutuvat viimeistään nyt tarkasti miettimään, mihin toimiin on ryhdyttävä Venäjän sotilaallisen varustamisen johdosta arktisella alueella. Reagointi Venäjän varustelutoimiin arktisella alueella on Suomessa ja Norjassa sekä myös Natossa pahasti jälkijunassa.

Kyse ei ole vain itse arktisen alueen turvallisuudesta vaan läntisen Euroopan turvallisuudesta huomioiden sotilaalliset kulkuyhteydet arktiselta alueelta sukellusveneille ja ohjuksia kuljettaville ilma-aluksille pitkin Norjanmerta ja Pohjanmerta Keski-Euroopan pohjoisille rannoille.

 


 

Blogikirjoitukseen liitetyt teknisluonteiset luettelot

Tämän blogikirjoituksen tässä ja neljässä seuraavassa luvussa on yksityiskohtaisia luetteloja niistä sotilasyksiköistä, joita Venäjällä tällä hetkellä on arktisella alueella OSK Severin alaisuudessa.

Luettelot ovat informatiivisia erillään itse blogikirjoituksesta eikä niihin liity johtopäätöksiä edellyttävää. Tästä eteenpäin oleva teksti on vain Venäjän sotilaallisiin asioihin syvästi vihkiytyneille. Vastaavia ajankohtaisia luetteloja Venäjän arktisista sotavoimista ei ole suomen kielisenä yhteiseksi kokonaisuudeksi koottuna.

Luetteloiden pitäisi olla kohtuullisen täydellisiä. Jos jokin lukija havaitsee korjattavaa, lisättävää tai vähennettävää, toivoisin palautetta.

Tämän ja seuraavien lukujen luetteloissa kyrillisin aakkosin kirjottu sotilasyksikkönimi on venäläisten käyttämä ja siksi ensisijainen, suomennos on kirjoittajan tulkinta eikä välttämättä ole vakiintunut etenkään niissä tapauksissa, joissa Suomessa ei ole nimivastaavaa sotilasyksikköä. Venäjällä on oma perinne sotilasyksikkönimissä.

Kyrillisin aakkosin kirjatuin alusnimen tai paikkakunnan nimen suomennos on ensisijaisesti suomenkielisenä tunnettu nimi, toissijaisesti englanninkielinen nimi ja kolmanneksi kirjainkäännös kyrillisestä kirjoitusasusta, mikäli nimelle ei ole olemassa tiettävää suomenkielistä tai englanninkielistä nimeä. Kirjainkäännös koskee erityisesti sota-alusten nimiä.

Venäjällä sotilasyksiköt eivät vahvuudeltaan aina vastaa läntistä vahvuutta. Esimerkiksi merivoimissa laivue olisi läntisessä käsityksessä monessa tapauksessa sopivampi nimi kuin divisioona (эскадра, дивизион, бригада).

Lukuohjeita henkilöille, jotka eivät osaa venäjän kieltä:

Venäjän kielellä kirjoitetuissa nimissä в/ч -tunnus (войсковая часть = sotilasyksikkö) on sotilasyksikön numeerinen tunniste, joka on varmin yksikön yksilöijä järjestysnumeron ohella. Järjestysnumero, joka suomenkielessä esitetään numerona ja pisteenä (esim. 14. = neljästoista), esitetään kyrillisillä aakkosilla numeron ja erilaisten kirjaimien yhdistelmänä riippuen suvusta ja sijamuodosta (esim. 14-я tai 14-й = neljästoista nominatiivissa).

Kaikista sotilasyksiköistä en viitsinyt etsiä numerotunnusta, koska se on melko työläs tehtävä.

Esimerkiksi: 61-я отдельная бригада морской пехоты (в/ч 38643) = 61. erillinen merijalkaväkiprikaati (sotilasyksikkö 38643).

Sota-aluksissa alusluokat ovat seuraavat vapaasti suomennettuna:

ТАРКР (тяжёлый атомный ракетный крейсер) = raskas ydinkäyttöinen ohjusristeilijä

ГРКР (гвардейский ракетный крейсер) = vartio-ohjusristeilijä

РКР (ракетный крейсер) = ohjusristeilijä

МПК (малый противолодочный корабль) = pieni sukellusvenetorjunta-alus (vastaa ehkä korvettia)

ДПЛ ja ДЭПЛ (дизель-электрическая подводная лодка) = dieselkäyttöinen (ja sähkökäyttöinen) sukellusvene

БПК (Большой противолодочный корабль) = suuri sukellusvenetorjunta-alus (vastaa ehkä fregattia)

БТЩ (базовый тральщик) = perusmiinanraivaaja

МТЩ (морской тральщик) = miinanraivaaja (merialueet)

РТЩ (речные тральщик) = (pieni) jokimiinanravaaja (satamat, jokialueet, sisävesistö jne.)

ПЛА tai АПЛ (атомная подводная лодка) = ydinkäyttöinen sukellusvene

БДК (большой десантный корабль) = suuri maihinoususalus

ДКА (Десантный катер) = (pieni) maihinnousualus

СКР (сторожевой корабль) = vartiolaiva

МРК (малый ракетный корабль) pieni ohjusalus

РКА (ракетный катер) = ohjusvene

АКА (артиллерийский катер) = tykkivene

ASW-lyhenteellä (anti-submarine warfare) käännöksenä tarkoitetaan sukellusvenetorjuntaa ja -tuhontaa sekä kaikkea siihen liittyvää (противолодочный корабль).

Seuraavissa luvuissa sotilasyksikkösijainneissa on Poljarnyi (Полярный), Gadžijevo (Гаджиево) tai Snežnogorsk (Снежногорск) ovat kirjattuina riippumatta sotilasyksikön yksityiskohtaisemmasta sijainnista ko. alueella. Em. kolme paikkaa ovat suljettuja sotilaskaupunkeja Aleksandrovskin (Александровск) kaupunkipiirikunnassa (городской округ) Murmanskin alueella (Мурманская область). Aleksandrovskin kaupunkipiirikunta sijaitsee puolestaan Olenja Guban (Оленья Губа) merenlahdella, joka puolestaan liittyy läheisesti suurempaan Saitavuonoon (Saida Guba, Сайда-Губа) ja edelleen Kuolanvuonoon (Кольский залив). Gadžijevo (Гаджиево) oli aikaisemmin nimeltä Jagelnaja Guba (губа Ягельная). Gadžijevon historia tuntee myös nimet Skalistyi (Скалистый) ja Murmansk-130 (Мурманск-130), joista jälkimmäinen oli sotilaallinen koodinimi. Gadžijevo (Гаджиево) ja Olenja Guba (Оленья Губа) ovat paikkaniminä naimisissa keskenään.

Zapadnaja Litsa (Западная Лица) on puolestaan sukellusvenetukikohta-alue Murmanskin alueella (Мурманская област). Zapadnaja Litsa on Venäjän tärkein sukellusvenetukikohta, joka sijaitsee Zaozerskin (Заозёрск) suljetun kaupunkipiirikunnan alueella. Aikaisemmin Zaozersk tunnettiin nimellä Zapadnaja Litsa (Западная Лица) sekä peitenimillä Murmansk-150 (Мурманск-150) ja Severomorsk-7 (Североморск-7), jotka ovat sotilaallisia koodinimiä. Zapadnaja Litsan (Западная Лица) sukellusvenetukikohta sijaitsee siis Nerpitšjan vuonossa (губа Нерпичья). Suomessa puhutaan Litsanvuonosta, johon Läätsijoki eli Litsajoki (Западная Лица) laskee. Seuraavien lukujen sotilasyksikkösijainneissa kyseisellä alueella on kirjattuna Zapadnaja Litsan sukellusvenetukikohta, Murmanskin alue (Западная Лица, Мурманская область).

Laivaston alusluetteloiden yhteydessä olevat nettilinkitetyt numerotunnukset ovat alustyypin suunnittelun ja rakentamisen projektitunnuksia. Esimerkiksi пр.956-merkintä (пр.956) on projekti 956 (проект 956). Projektinimellä on helpoin löytää aluksen teknisiä tietoja ja aseistustietoja. Joistakin alustyypeistä löytyy netin kautta todella yksityiskohtaisia tietoja. Esimerkkinä yksityiskohtaisista tiedoista projekti 1124M (Пр. 1124М) ja projekti 1124MU-31 (пр. 1124МУ-31): Пр. 1124М и Пр. 1124МУ-31 ед. Venäläiset rakastavat projekteja.

Venäläinen Kommersant-lehti julkaisi 25.2.2008 kattavan luettelon Venäjän laivastojen aluksista otsikolla ”Весь российский флот” (vapaasti suomennettuna: ”Venäjän laivasto kokonaisuudessaan”) (Kommersant 25.2.2008 -1 ja Kommersant 25.2.2008 -2). Lehteä syytettiin valtiosalaisuuksien paljastamisesta, vaikka kaikki tieto oli koottu julkisista lähteistä palasia yhdistelemällä. Tuon jälkeen ei kattavaa luetteloa päivityksenä kulloisesta Venäjän laivaston koosta ei ole julkaistu. Paras Venäjän sota-aluksista kertova sivusto on mielestäni Russianships.info, jonka mukaan Pohjoisella laivastolla olisi tällä hetkellä 79 alusta (vuonna 2008 oli 78 alusta), kun minä pääsin 81 alukseen (mm. peruskorjauksessa olleiden alusten käyttöönotto). Suuruusluokka on siis joka tapauksessa 80 alusta.

                                                                                  ****

OSK Sever (ОСК Север), sotilasyksiköt

Pohjoinen laivasto (Северного Флота, Сф ВМФ России), sotilasyksiköt:

11. sukellusvenelaivue (11-я эскадра подводных лодок), Zaozjorsk, Murmanskin alue (Заозёрск, Мурманская область), johon kuuluvat 7. sukellusvenedivisioona (7-я дивизия подводных лодок), Vidjajevo, Murmanskin alue (Видяево, Мурманская область) ja 11. sukellusvenedivisioona (11-я дивизия подводных лодок), Zaozjorsk, Murmanskin alue (Заозёрск, Мурманская область).

12. sukellusvenelaivue (12-я эскадра подводных лодок), Gadžijevo, Murmanskin alue (Гаджиево, Мурманская область), jossa on mukana 24. sukellusvenedivisioona (24-я дивизия подводных лодок), Gadžijevo, Murmanskin alue (Гаджиево, Мурманская область),  31. sukellusvenedivisioona (31-я дивизия подводных лодок), Gadžijevo, Murmanskin alue (Гаджиево, Мурманская область) ja 18. sukellusvenedivisioona (18-я дивизия подводных лодок), Zapadnaja Litsan sukellusvenetukikohta, Murmanskin alue (Западная Лица Мурманская область).

43. ohjuslaivadivisioona, sotilasyksikkö 20475 (43-я дивизия ракетных кораблей, в/ч 20475), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область).

31. sukellusvenedivisioona (31-я дивизия подводных лодок), Gadžijevo, Murmanskin alue (Гаджиево, Мурманская область).

29. erillinen sukellusvene-erikoisjoukkojen prikaati, sotilasyksikkö 13090 (29-я отдельная бригада подводных лодок особого назначения, в/ч 13090), Gadžijevo, Murmanskin alue (Гаджиево, Мурманская область).

2. erillinen ASW-divisioona (2-я дивизия противолодочных кораблей), Poljarnyi, Murmankin alue (Полярный, Мурманская область).

121. maihinnousualusten prikaati, sotilasyksikkö 36045 (121-я бригада десантных кораблей, в/ч 36045), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская област).

161. sukellusveneprikaati, sotilasyksikkö 36021 (161-я бригада подводных лодок, в/ч 36021), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская област).

7. vesialueiden alusvartioprikaati, sotilasyksikkö 90829 (7-я (гвардейская) бригада кораблей охраны водного района, в/ч 90829), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская област), johon kuuluvat 108. pienohjusaluksien divisioona (108-й дивизион малых ракетных кораблей), Poljarnyi, Murmankin alue (Полярный, Мурманская область) ja 270. erillinen piensukellusveneiden vartiodivisioona (270-й гвардейский дивизион малых противолодочных кораблей), Olenja Guba, Murmanskin alue (Оленья Губа, Мурманская област).

5. miinanraivaajaprikaati (5-я бригада тральщиков), Poljarnyi, Murmankin alue (Полярный, Мурманская область), johon kuuluvat 83. perusmiinanraivaajadivisioona (83-й дивизион базовых тральщиков), Poljarnyi, Murmankin alue (Полярный, Мурманская область) ja 42. miinanraivaajadivisioona (42-й дивизион морских тральщиков), Poljarnyi, Murmankin alue (Полярный, Мурманская область).

51. tiedustelualusten divisioona (51-й дивизион разведывательных кораблей) Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская област).

81. apualusten prikaati (81-я бригада судов обеспечения), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область).

88. pelastusalusten prikaati (88-я бригада спасательных судов), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область).

61. erillinen merijalkaväkiprikaati (61-я отдельная бригада морской пехоты), Sputnikin sotilaallinen kaupunki, Petsamon piiri, Murmanskin alue (Спутник, Печенгский р-н, Мурманская област).

924. erillinen meriohjusilmarykmentti (924-й гвардейский отдельный морской ракетоносный авиаполк), Olenegorsk, Murmanskin alue (Оленегорск, Мурманская област).

279. erillinen merialustaistelun ilmarykmentti (279-й отдельный корабельный истребительный авиаполк) Severomorsk-3-lentokenttä, Murmanskin alue (Североморск-3, Мурманская область).

830. erillinen sukellusvenetorjunnan helikopterirykmentti (830-й отдельный корабельный противолодочный вертолетный полк), Severomorsk-1-lentokenttä, Murmanskin alue (Североморск-1, Мурманская область).

403. erillinen yhdistetty ilmarykmentti (403-й отдельный смешанный авиаполк), Severomorsk-1-lentokenttä, Murmanskin alue (Североморск-1, Мурманская область).

73. erillinen pitkänmatkan sukellusvenetorjuntailmalaivue (73-я отдельная противолодочная авиаэскадрилья дальнего действия), Kipelovo/Fedotovo (aikaisemmin Vologda-18), Vologdan alue (Кипелово/Федотово, ранее Вологда-18, Вологодская область).

536. erillinen rannikkotykistöprikaati (536-я отдельная береговая ракетно-артиллерийская бригада) Snežnogorsk, Murmanskin alue (Снежногорск, Мурманская област).

215. erillinen elektronisen sodankäynnin rykmentti (215-й отдельный полк радиоэлектронной борьбы), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область).

Vienanmeren merivoimien tukikohta (Беломорская военно-морская база), Severodvinsk, Arkangelin alue (Северодвинск, Архангельская область), johon kuuluvat 43. erillinen vartioalusten divisioona (43-й отдельный дивизион кораблей охраны водного района), Severodvinsk, Arkangelin alue (Северодвинск, Архангельская область), 16. alusten rakentamis- ja korjausprikaati, (16-я бригада строящихся и ремонтируемых кораблей), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область), 45. valtiollinen meriharjoituskeskusalue (45-й Государственный центральный морской полигон), Nenoksa (Nyonoksa), Arkangelin alue (Ненокса, Архангельская область) ja 339. erillinen sukellusveneiden rakentamis- ja korjausprikaati, sotilasyksikkö 95420 (339-я отдельная бригада строящихся и ремонтируемых подводных лодок, в/ч 95420), Severodvinsk, Arkangelin alue (Северодвинск, Архангельская область).

14. sukellusvenetorjuntaprikaati, sotilasyksikkö 20546 (14-я бригада противолодочных кораблей, в/ч 20546), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область).

566. satamahenkilöstöyksikkö, sotilasyksikkö 77360 (566 отряд судов обеспечения, Северного флота, в/ч 77360), Murmansk, Murmanskin alue (Мурманск, Мурманская область).

44. apualusten ryhmä (44-я группа судов обеспечения), Severodvinsk, Arkangelin alue (Северодвинск, Архангельская область).

41. hydrografisen toimintojen piiri (41-й район гидрографической службы), Severodvinsk, Arkangelin alue (Северодвинск, Архангельская область).

83. hydrografisten alusten ryhmä (83-я группа гидрографических судов), Severodvinsk, Arkangelin alue (Северодвинск, Архангельская область).

518. tiedustelualusdivisioona, sotilasyksikkö 20524 (518-й дивизион разведывательных кораблей, в/ч 20524), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская область).

601. erillinen hydrografisten alusten divisioona (601-й отдельный дивизион гидрографических судов), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская область).

86. etsintä- ja pelastustoiminnan ryhmä (86-й аварийно-спасательный отряд управления поисковых и аварийно-спасательных работ), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская область).

160. vedenalaisten sabotointikeinojen erikoisjoukot, sotilasyksikkö 09619 (160-й отряд специального назначения борьбы с подводными диверсионными силами и средствами, в/ч 09619), Zapadnaja Litsan sukellusvenetukikohta, Murmanskin alue (Западная Лица, Мурманская область).

140. vedenalaisten sabotointikeinojen erikoisjoukot (140-й отряд специального назначения борьбы с подводными диверсионными силами и средствами), Vidjajevo, Murmanskin alue (Видяево, Мурманская област).

269. vedenalaisten sabotointikeinojen erikoisjoukot (269-й отряд специального назначения борьбы с подводными диверсионными силами и средствами), Gadžijevo, Murmanskin alue (Гаджиево, Мурманская област).

152. vedenalaisten sabotointikeinojen erikoisjoukot (152-й отряд специального назначения борьбы с подводными диверсионными силами и средствами), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская област).

142. taktinen ryhmä (142-я тактическая группа), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская област).

143. taktinen ryhmä (143-я тактическая группа), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская област).

144. taktinen ryhmä (144-я тактическая группа), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская област).

Pohjoisen laivaston rannikkojoukot (Береговые Войска СФ, БВ ВМФ)

186. erillinen elektronisen sodankäynnin keskus, sotilasyksikkö 60134 (186-й отдельный центр радиоэлектронной борьбы, в/ч 60134), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская област).

516. viestintäkeskus, sotilasyksikkö 40630 (516-й узел связи, в/ч 40630), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская област).

180. erillinen merenkulkutekninen pataljoona, sotilasyksikkö 36085 (180-й отдельный морской дорожный инженерный батальон, в/ч 36085), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская област).

3805. integroitu materiaalitekninen tukikohta (3805-я комплексная база материально-технического обеспечения, МТО, в/ч 96143), - (ei sijaintia).

420. erikoiskohteiden tiedusteluyksikkö, sotilasyksikkö 40145 (420-й разведывательный центр специального назначения разведки, в/ч 40145), Zverosovhoz, Kuola (kaupunki), Murmanskin alue (Зверосовхоз, Кола, Мурманская област).

61. Kirkkoniemen merijalkaväen Punaprikaati, sotilasyksikkö 38643 (61-я киркенесская краснознамённая бригада морской пехоты, в/ч 38643), Sputnikin sotilaallinen kaupunki, Petsamon piiri, Murmanskin alue (Спутник, Печенгский р-н, Мурманская област).

536. erillinen rannikko-ohjusprikaati, sotilasyksikkö 10544 (536-я отдельная береговая ракетная бригада, в/ч 10544), Olenja Guba, Murmanskin alue (Оленья Губа, Мурманская област).

Arktiset joukot (Арктические войска)

14. armeijakunta (14-й армейский корпус), Murmansk, Murmanskin alue (Мурманск, Мурманская область).

80. erillinen arktinen moottoroitu jalkaväkiprikaati, sotilasyksikkö 34667 (80-я отдельная арктическая мотострелковая бригада, в/ч 34667), Alakurtti, Murmanskin alue (Алакуртти, Мурманская область).

200. erillinen petsamolainen moottoroitu Kutuzovin prikaati, sotilasyksikkö 08275 (200-я отдельная мотострелковая Печенгская ордена Кутузова бригада, в/ч 08275), Petsamo, Korzunovo, Ylä- ja Alaluostari, Murmanskin alue (Печенга, Корзуново, Верхнее и Нижнее Луостари, Мурманская область).

Arktiset ryhmät (Арктические группы)

99. taktinen ryhmä, sotilasyksikkö 74777 (99-я тактическая группа СФ, в/ч 74777), Novosibirskin saaristo, Kotelnyin saari/Kattilassaari, Bulunskin alue, Sahan tasavalta/Jakutia (архипелаг Новосибирских островов, остров Котельный, Булунский район, Республика Саха/Якутия).

N. taktinen ryhmä (Н-я тактическая группа), Novaya Zemljan saaristo, Rogatševo/ Rogachevo/Rogachvo/Rogatschovo, Arkangelin alue (архипелаг Новая Земля, Рогачево, Архангельская область), sotilasyksikköä ei vielä ole numeroitu.

N. taktinen ryhmä (Н-я тактическая группа), Frans Joosefin maa/Lomonosovin maa (saaristo), Alexandran maa (saari) (архипелаг Земля Франца-Иосифа, остров Земля Александры), sotilasyksikköä ei vielä ole numeroitu.

N. taktinen ryhmä (Н-я тактическая группа), Severnaja Zemljan saaristo, Srednijin saari (архипелаг Северная Земля, остров Средний), sotilasyksikköä ei vielä ole numeroitu.

Pohjoisen laivaston ilmavoimat (Морская авиация СФ, МА ВМФ России)

100. erillinen laivaston hävittäjärykmentti (100-й отдельный корабельный истребительный авиационный полк), - (ei virallista paikkamääritystä, tulee Admiral Kuznetsov -lentotukialuksen käyttöön).

279. erillinen laivaston hävittäjärykmentti, toisella nimellä Neuvostoliiton sankari B. F. Safonov hävittäjärykmentti (279-й отдельный корабельный истребительный авиационный полк имени дважды Героя Советского Союза Б. Ф. Сафонова), Severomorsk-3 -lentokenttä, Murmanskin alue (Североморск-3, Мурманская область).

7050. Kirkkoniemen Punalipun lentotukikohta (7050-я авиационная Киркенесская Краснознамённая база), Severomorsk-1-lentokenttä, Murmanskin alue (Североморск-1, Мурманская область).

7050. lentotukikohdan ilmajoukot (авиагруппа 7050-й авиабазы), Kipelovo/Fedotovo (aikaisemmin Vologda-18), Vologdan alue (Кипелово/Федотово, ранее Вологда-18, Вологодская область).

7050. lentotukikohdan 3. ilmaryhmä (3-я авиагруппа 7050-й авиабазы), Ostafjevo, Novomoskovskin hallintopiiri, Moskova, Moskovan alue (Остафьево, Новомосковский административный округ, Москва, Московская область).

45. ilma-armeijan ilmavoima- ja ilmatorjuntajoukot (45-я армия ВВС и ПВО, 45 А ВКС)

1. ilmapuolustusyksikkö, sotilasyksikkö 03119 (1-я дивизия ПВО, в/ч 03119), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область) jakautuen:

531. erillinen Nevelsko-Berlinskin-ohjustojuntarykmentti Lenin Punalipun, Suvorovin ja Bohdan H’melnytskyin kunniaksi, sotilasyksikkö 70148 (531-й гвардейский зенитный ракетный Невельско-Берлинский ордена Ленина Краснознаменный орденов Суворова и Богдан а Хмельницкого полк, в/ч 70148), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская область).

583. ilmatorjuntaohjusrykmentti Punalipun kunniaksi, sotilasyksikkö 36226 (583-й зенитный ракетный Краснознамённый полк, в/ч 36226), Olenegorsk, Murmanskin alue (Оленегорск, Мурманская область).

1528. ilmatorjuntaohjusrykmentti Punatähden kunniaksi, sotilasyksikkö 92485 (1528-й зенитный ракетный ордена Красной Звезды полк, в/ч 92485), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область).

332. viestirykmentti, sotilasyksikkö 21514 (332-й радиотехнический полк, в/ч 21514), Arkangeli, Arkangelin alue (Архангельск, Архангельская область).

331. viestirykmentti, sotilasyksikkö 36138 (331-й радиотехнический полк, в/ч 36138), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область).

223. viestintäkeskus, sotilasyksikkö 03122 (223-й узел связи, в/ч 03122), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область).

1539. erillinen radiolähetin pataljoona, sotilasyksikkö 03777 (1539-й отдельный радиорелейный батальон, в/ч 03777), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область).

877. ilmasuuntausasema, sotilasyksikkö 92603 (877-й пункт наведения авиации, в/ч 92603), Zapoljarnyi, Murmanskin alue (Заполярный, Мурманская область).

Lisäksi em. 1. ilmapuolustusyksikköön kuuluvien lisäksi:

33. ilmatorjuntaohjusrykmentti (33-й зенитный ракетный полк), Rogatševo, Novaja Zemlja, Arkangelin alue (Рогачево, Новая Земля, Архангельская область).

98. erillinen yhdistetty ilmarykmentti (98-й отдельный смешанный авиационный полк), Montšegorsk, Murmanskin alue (Мончегорск, Мурманская область). 

Edellä esitetyn lisäksi vuosien 2015-2010 varustelukaudella vuoden 2015 suunnitelmissa oli erityisosaamiskeskuksen rakentamiseksi joukkojen kouluttamiseksi arktisella alueella, mutta keskus ei ole vielä toteutunut. Vuoden 2017 asiakirjoissa erityisosaamiskeskuksen sijaintipaikkana oli Nižnevartovsk (Нижневартовск).

                                                                                  ****

Pohjoisen laivaston lennostosotilasyksikköjen koot sotilasyksiköittäin

100. erillinen laivaston hävittäjärykmentti (100-й отдельный корабельный истребительный авиационный полк): 24 kpl Mikojan MiG-29 -hävittäjiä (Mikojan MiG-29, Миг-29К/КУБ). Rykmentti on muodostettu Etelä-Venäjän Jeiskin kaupungissa (Ейск) olevassa 859. laivaston lentohenkilökunnan harjoittelu- ja uudelleenkoulutuskeskuksessa (859-й Центр боевой подготовки и переучивания летного состава Морской Авиации ВМФ). Hävittäjärykmentti tulee Admiral Kuznetsov -lentotukialuksen (Admiral Kuznetsov, Адмирал Флота Советского Союза Кузнецов) käyttöön.

279. erillinen laivaston hävittäjärykmentti (279-й отдельный корабельный истребительный авиационный полк) имени дважды Героя Советского Союза Б. Ф. Сафонова): kaksi laivuetta (yhteensä 22 kpl ilma-aluksia) Suhoi Su-33 -hävittäjiä (Suhoi Su-33, Су-33), 1 laivue (yhteensä 4 ilma-alusta) Suhoi Su-25 -hävittäjiä (Suhoi Su-25, Су-25УТГ), 1 laivue Mikojan MiG-29 -hävittäjiä (Mikojan MiG-29, Миг-29К/КУБ).

7050. Kirkkoniemen Punalipun lentotukikohta (7050-я авиационная Киркенесская Краснознамённая база): 2 kpl Antonov An-12 -sotilaskuljetuskoneita (Antonov An-12, Ан-12), 4 kpl Antonov An-24- ja Antonov An-26 -sotilaskuljetuskoneita (Antonov An-24 , Antonov An-26, Ан-24, Ан-26),  2 kpl Iljušin Il-18 -kuljetuskoneita (Iljušin Il-18, Ил-18), 8 kpl Iljušin Il-38 -merikaukotiedustelukoneita (Iljušin Il-38 , Ил-38), 34  kpl Kamov Ka-27/Ka-29/Ka-32 -sukellusvene- ja pinta-alustorjunta helikoptereita ja kuljetushelikoptereita (Kamov Ka-27, Ка-27/Ка-29 /Ка-32), 2 kpl Mil Mi-8 -kuljetushelikopteria (MilMi-8, Ми-8).

7050. lentotukikohdan ilmajoukot (авиагруппа 7050-й авиабазы): 12 kpl Tupolev Tu-142- strategista tiedustelu- ja pommikonetta (Tupolev Tu-142, Ту-142).

7050. lentotukikohdan 3. ilmaryhmä (3-я авиагруппа 7050-й авиабазы): 7 kpl Antonov An-24- ja Antonov An-26 -sotilaskuljetuskoneita (Antonov An-24 , Antonov An-26, Ан-24, Ан-26), 8 kpl Antonov An-72 -kuljetuskoneita (Antonov An-72, Ан-72), 2 kpl Antonov An-12 -sotilaskuljetuskoneita (Antonov An-12, Ан-122), 1 kpl Antonov An-140-100 -sotilaskuljetuskoneita (Antonov An-140, Ан-140-100).

                                                                                  ****

Venäjän arktisen alueen sotilaslentokentät ja niiden tämänhetkiset rakentamissuunnitelmat

Venäjän arktisella alueella on yhteensä 73 lentokenttää, joista 12 on Pohjoisen jäämeren reittien rannikolla. Nuo 12 lentokenttää ovat Murmanskin lentoasema, Murmansk (Аэропорт Мурманск, Мурманск), Arkangelin (Talagin) lentokenttä, Arkangeli (Талаги, Архангельск), Amderma (Амдерм), Varandej (Варандей), Narjan-Mar (Нарьян-Мар), Bovanenkovo (Бованенково), Sabetta (Сабетта), Dikson (Диксон), Hatanga (Хатанга), Tšokurdah (Чокурдах), Tiksi (Тикси) ja Pevek (Певек).

Venäjä aloittikin kahdeksan lentokentän rakennustyöt liikenneministeriön alaisuudessa, mutta tänä vuonna liikenneministeri Maksim Sokolovin (Максим Соколов) mukaan arktisten lentokenttien jälleenrakentaminen joudutaan jäädyttämään budjettileikkausten vuoksi (Izvestia 27.3.2017), millä on vaikutusta myös sotilaspuolen lentokenttätoimintaan. Venäjällä useat arktiset lentokentät ovat sekä siviili- että sotilaslentokenttä toiminnassa, joten puolustusministeriö investoi myös lentokenttien infrastruktuuriin. Osa kentistä on siis sekä siviili- että sotilaskäytössä.

Liikenneministeriön ilmoituksen mukaan suunniteltujen kahdentoista sijasta vain kahdeksan kaukaista pohjoista lentoasemaa uudistetaan jo päätetysti. Nuo kahdeksan asemaa ovat Murmanskin lentoasema, Murmansk (Аэропорт Мурманск, Мурманск), Arkangelin (Talagin) lentokenttä, Arkangeli (Талаги, Архангельск), Amderma (Амдерм), Narjan-Mar (Нарьян-Мар), Dikson (Диксон), Tšokurdah (Чокурдах), Tiksi (Тикси) ja Pevek (Певек). Venäjän budjettivaikeuksien johdosta nyt suunnitellaan ensivaiheessa vain Tiksin (Тикси) ja Tšokurdahin (Чокурдах) lentokenttien jälleenrakentamista ja noille Jakutian pohjoisosassa sijaitseville kentille ovat jo rahat budjetissa.

Puolustusministeriön alaisuudessa vuonna 2014 julkaistun vuosia 2015-2020 koskevan varustelukauden ohjelman mukaan Venäjällä oli tarkoitus ottaa käyttöön Arktisella alueella 13 uutta tai uudistettua sotilaslentokenttää ja 10 uutta tutka-aluetta (tutkayksikköä) vuoteen 2020 mennessä. Ohjelmassa osa lentokentistä on siis vanhoja, joita kunnostetaan.

Venäjä ilmoitti jo noin vuosi sitten, että sillä olisi kymmenen kenttää ilmavoimien käytössä tai valmistumassa. Ilmeisemmin Venäjä ilmoituksen perusteella Suomen Puolustusvoimien komentaja Jarmo Lindberg tviittasi noista kentistä jo 13.1.2017, mutta tosiasiallisesti projekti ei vielä ole valmis.

Venäjällä on hieman tapaa ilmoittaa sotilaallinen työ valmiiksi siinä vaiheessa, kun se vielä on vain paperilla tai rakenteilla. Venäjällä tuo pätee myös uusien ohjusten toimittamiseen, joiden suhteen ennakoidaan tulevia sijoituksia jo valmiina sijoituksina.

Vuoden 2021 loppuun asti puolustusministeriö toteuttaa rakennustöitä neljällä lentokentällä, jotka ovat Vorkuta (Воркута), Tiksi (Тикси), Anadyr (Анадырь) ja Norilskin/Alykelin lentokenttä (Алыкель/Норильск).

Kaksi kenttää valmistui viime vuodenvaihteen tienoilla, jotka ovat Nagurskaja, Frans Joosefin maan saari (Нагурское, Земля Франца-Иосифа) ja Temp, Kotelyn saari (Темп, Котельный). Työt jatkuvat vielä kahdella lentokentällä, jotka ovat Rogachevo, Novaja Zemlja (Рогачево, Новая Земля) ja Narjan-Mar (Нарьян-Мар).

Kaksi kenttää ja tukikohtarakennuksia ovat rakenteilla aivan pohjoisilla saarilla, nämä kohteet ovat Wrangelinsaari (Остров Врангеля) ja Cape Otto Schmidt, Severnaja Zemljan saaristo (Мыс Отто Шмидта, Северная Земля). Syrjäisen sijainnin vuoksi Wrangelinsaari ja Cape Otto Schmidt ovat vaikeita saarirakennuskohteita.

Nuo ovat ne kymmenen sotilaskäytössä olevaa kenttää, joista Venäjä on informoinut viime vuoden vaihteessa.

Lisäksi uudistetaan kahta Murmanskin sotilaslentokenttää, jotka ovat Severomorsk-1 ja Severomorsk-2 (Североморск-1 и Североморск-2).

Lisäksi puolustusministeriö ja venäläislehdistö ovat maininneet eri yhteyksissä korjattavaksi myös lentokentät, jotka ovat Amderma (Амдерма), Arkangelin lentoasema, Arkangeli (Талаги, Архангельск), Dikson (Диксон) ja Pevek (Певек). Noita lentokenttiä koskevat maininnat ovat kuitenkin ristiriitaisia.

Tutka-asemat ja lennonohjausjärjestelmä yksiköt (пункты наведения авиации) on Venäjällä tarkoitus sijoittaa kolmeen eri paikkaan, jotka ovat Aleksandran maa, Frans Joosefin maa/Lomonosovin maa (saaristo) (Земли Александры, архипелаг Франца-Иосифа), Novaja Zemlja (Новая Земля) ja Wrangelinsaari ja Cape Otto Schmidt (острове Врангеля и Мыс Отто Шмидта). Nuo ovat myös lentokenttien rakentamiskohteita. Kuva 6 on Frans Joosefin maan Alexandran maalta.

                                                                                  ****

Pohjoisen laivaston alukset sotilasyksiköittäin

Pohjoisella laivastolla on tällä hetkellä yhteensä ohessa 81 luetteloitua sota-alusta. Rakenteilla olevia uusia aluksia, jotka joko korvaavat vanhoja tai lisäävät vahvuutta, ei tähän ole luetteloitu.

43. ohjuslaivadivisioona (43-я дивизия ракетных кораблей), Severomorsk, Murmanskin alue (Североморск, Мурманская область): lentotukialus Admiral Kuznetsov (ТАВКР "Адмирал Кузнецов", пр.11435), Pjotr Veliki (ТАРКР "Пётр Великий", пр.11442), Admiral Nakhimov (ТАРКР "Адмирал Нахимов", пр.11442), Marshal Ustinov (РКР "Маршал Устинов", пр.1164), Admiral Ušakov (ЭМ "Адмирал Ушаков", пр.956), Gremjaštši  (Эскадренные миноносцы "Гремящий", пр. 956/Э/ЭМ), Rastoropni (Эскадренные миноносцы "Расторопный", пр. 956/Э/ЭМ).

270. erillinen piensukellusveneiden vartiodivisioona (270-й гвардейский дивизион малых противолодочных кораблей), Olenja Guba, Murmanskin alue (Оленья Губа, Мурманская област):  Montšegorsk (МПК "Мончегорск", пр.1124М), в ремонте), Snežnogorsk (МПК "Снежногорск", пр.1124М), Brest (МПК-194 "Брест", пр.1124М), Junga (МПК "Юнга", пр.1124М). 270. erillinen piensukellusveneiden vartiodivisioona kuuluu 7. vesialueiden alusvartioprikaatiin (7-я (гвардейская) бригада кораблей охраны водного района).

108. pienohjusaluksien divisioona (108-й дивизион малых ракетных кораблей), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская область): Aisberg (МРК "Айсберг", пр.12341), Nakat (МРК "Накат", пр.12347), Passvet (МРК "Рассвет", пр.12341). Nakat (МРК "Накат", пр.12347) on ainoa kyseisen laivasarjan alus, joka on varustettu Oniks-ohjuksilla (Оникс). 108. pienohjusaluksien divisioona kuuluu 7. vesialueiden alusvartioprikaatiin (7-я (гвардейская) бригада кораблей охраны водного района).

2. erillinen ASW-divisioona (2-я дивизия противолодочных кораблей), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская область): Admiral Levtšenko (БПК "Адмирал Левченко", пр.1155), Admiral Tšabanenko (БПК "Адмирал Чабаненко", пр.11551), Vice-Adrimal Kulakov (БПК "Вице-адмирал Кулаков", пр.1155), Severomorsk (БПК "Североморск", пр.1155), Admiral Harlamov (БПК "Адмирал Харламов", пр.1155). Joissakin lähteissä kyseiset alukset on kirjattu myös 14. sukellusvenetorjuntaprikaatille (14-я бригада противолодочных кораблей).

121. maihinnousualusten prikaati (121-я бригада десантных кораблей) Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская область): Aleksander Otrakovski (БДК "Александр Отраковский", пр.775), Georgi Pobedonosets (БДК "Георгий Победоносец", пр.775/II), Kondopoga (БДК "Кондопога", пр.775 ja Olenegorski gornjak (БДК "Оленегорский горняк", пр.775). Prikaatiin myös kuulunut Mitrofan Moskalenko (БДК ”Митрофан Москаленко”, пр.1174) on poistettu lopullisesti käytöstä vuonna 2014.

Lisäksi Pohjoisella laivastolla on pienempinä maihinnousualuksina D-464 (ДКА ”Д-464”, пр.1176), D-148 (ДКА ”Д-148”, пр.1176), D-182 (ДКА ”Д-182”, пр.1176) ja Nikolai Rubtsov (ДКА ”Николай Рубцов”), mutta niiden sotilasyksiköstä ei ole varmaa tietoa (kuuluvat kenties 121. maihinnousualusten prikaatiin).

161. sukellusveneprikaati (161-я бригада подводных лодок), Poljarnyi, Murmankin alue (Полярный, Мурманская область): Vladikavkaz (ДПЛ Б-459 "Владикавказ",пр.877), Kaluga (ДПЛ Б-800 "Калуга", пр.877), Lipetsk (ДПЛ Б-177 "Липецк", пр.877), Magnitogorsk (ДПЛ Б-471 "Магнитогорск", пр.877), Novosibirsk (ДПЛ К-407 "Новосибирск", пр.667БДРМ), Sarov (ДПЛ Б-90 "Саров", пр.20120), Jaroslavl (ДПЛ Б-808 "Ярославль", пр.877) ja Sankt-Petersburg (ДПЛ Б-585 ”Санкт-Петербург”, пр.677). Prikaatiin myös kuulunut Vologda (ДПЛ Б-402 "Вологда”, пр.877) on poistettu lopullisesti käytöstä vuonna 2016.

7. sukellusvenedivisioona (7-я дивизия подводных лодок), Vidjajevo, Murmanskin alue (Видяево, Мурманская область): Kostroma (ПЛА Б-276 "Кострома", пр.945), Nižni Novgorod (ПЛА Б-534 "Нижний Новгород", пр.945А), Pskov (ПЛА Б-336 "Псков", пр.945А), Daniel Moskoviski (ПЛА Б-414 "Даниил Московский", пр.671РТМК), Tambov (ПЛА Б-448 "Тамбов",пр.671РТМК) ja Karp (ПЛА Б-239 ”Карп”, пр.945). 7. sukellusvenedivisioona kuuluu 11. sukellusvenelaivueeseen (11-я эскадра подводных лодок).

83. perusmiinanraivaajadivisioona (83-й дивизион базовых тральщиков), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская область):  Elnja (БТЩ "Ельня”, пр.1265), Poljarni (БТЩ "Полярный", пр.1265), Solovetski junga (БТЩ БТ-111 "Соловецкий юнга", пр.1265),  Kolomna (БТЩ "Коломна", пр.1265), Jadrin (БТЩ "Ядрин", пр.1265), Kotelnitš (БТЩ "Котельнич", пр.1265). 83. perusmiinanraivaajadivisioona kuuluu 5. miinanraivaajaprikaatiin (5-я бригада тральщиков).

42. miinanraivaajadivisioona (42-й дивизион морских тральщиков), Poljarnyi, Murmanskin alue (Полярный, Мурманская область): Vladimir Gumanenko (МТЩ "Владимир Гуманенко", пр.12660), Komendor (МТЩ "Комендор", пр.266М), Mašinist (МТЩ "Машинист", пр.266М). 42. miinanraivaajadivisioona kuuluu 5. miinanraivaajaprikaatiin (5-я бригада тральщиков).

11. sukellusvenedivisioona (11-я дивизия подводных лодок), Zaozjorsk, Murmanskin alue (Заозёрск, Мурманская область): Voronež (ПЛАРК К-119 "Воронеж", пр.949А), Orjol (ПЛАРК К-266 "Орёл", пр.949А), Smolensk (ПЛАРК К-410 "Смоленск", пр.949А), Obnisk (ПЛА Б-138 "Обнинск", пр.671РТМК) ja Severodvisk (ПЛАРК К-560 ”Северодвинск”, пр.885). Divisioonaan kuulunut Petrozavodsk (ПЛА Б-388 "Петрозаводск", пр.671РТМК) on poistettu lopullisesti käytöstä vuonna 2015. 11. sukellusvenedivisioona kuuluu 11. sukellusvenelaivueeseen (11-я эскадра подводных лодок).

18. sukellusvenedivisioona (18-я дивизия подводных лодок), Gadžijevo, Murmanskin alue (Гаджиево, Мурманская область): Dimitri Donskoi (ПЛАРБ ТК-208 "Дмитрий Донской", пр.941УМ). Divisioonaan kuuluneet Arkangelsk (ПЛАРБ ТК-17 "Архангельск", Проект 941, в резерве) ja Severstal (ПЛАРБ ТК-20 "Северсталь", Проект 941) on poistettu lopullisesti käytöstä. 18. sukellusvenedivisioona kuuluu 12. sukellusvenelaivueeseen (12-я эскадра подводных лодок).

24. sukellusvenedivisioona (24-я дивизия подводных лодок), Gadžijevo, Murmanskin alue (Гаджиево, Мурманская область):  Vepr (ПЛА К-157 "Вепрь", пр.971), Volk (ПЛА К-461 "Волк", пр.971), Gepard (ПЛА К-335 "Гепард", пр.971), Leopard (ПЛА К-328 "Леопард", пр.971), Pantera (ПЛА К-317 "Пантера", пр.971) ja Tigr (ПЛА К-154 "Тигр", пр.971). 24. sukellusvenedivisioona kuuluu 12. sukellusvenelaivueeseen (12-я эскадра подводных лодок).

31. sukellusvenedivisioona (31-я дивизия подводных лодок), Gadžijevo, Murmanskin alue (Гаджиево, Мурманская область): Brjansk (ПЛАРБ К-117 "Брянск", пр.667БДРМ), Verhotyre (ПЛАРБ К-51 "Верхотурье", пр.667БДРМ), Ekaterinburg (ПЛАРБ К-84 "Екатеринбург", пр.667БДРМ), Kaleria (ПЛАРБ К-18 "Карелия", пр.667БДРМ), Novomoskovsk  (ПЛАРБ К-407 "Новомосковск", пр.667БДРМ), Tula (ПЛАРБ К-114 "Тула", пр.667БДРМ) ja Juri Dolgoruki (ПЛАРБ К-535 ”Юрий Долгорукий”, пр.955). Rjazan (ПЛАРБ К-44 "Рязань", пр.667БДРМ) on otettu helmikuussa 2017 uudelleen käyttöön uudistamistyön jälkeen. Lisäksi on joissakin lähteissä vielä Borisoglebsk (ПЛАРБ К-496 "Борисоглебск" пр.667БДРМ), joka on poistettu käytöstä vuonna 2006 (romutus). 31. sukellusvenedivisioona kuuluu 12. sukellusvenelaivueeseen (12-я эскадра подводных лодок).

29. erillinen sukellusveneprikaati (29-я отдельная бригада подводных лодок, в/ч 13090), Gadžijevo, Murmanskin alue (Гаджиево, Мурманская область): AS-13 Kašalot (ПЛАСН АС-13 "Кашалот", пр.1910), AS-15 Kašalot (ПЛАСН АС-15 "Кашалот", пр.1910), AS-31 Kašalot (ПЛАСН АС-31 "Кашалот", пр.1910), AS-21 Paltus (ПЛАСН АС-21 "Палтус",пр.18511), AS-23 Paltus (ПЛАСН АС-23 "Палтус", пр.1851), AS-35 Paltus (ПЛАСН АС-35 "Палтус", пр.18511), AS-35 Kašalot (ПЛАСН АС-33 "Кашалот", пр.1910) ja Podmoskove (ПЛАСН БС-64 ”Подмосковье”, пр.09787). Korjattavana oleva alus on Orenburg (ПЛАСН БС-136 (КС-129) "Оренбург", пр.09786).

29. erillisen sukellusveneprikaatin sukellusveneet kykenevät syväsukellukseen 3 kilometristä aina jopa 6 kilometriin. Sukellusveneen tehtävä on merenalaisen infrastruktuurin ja erityisesti tietoliikennekaapelien tuhoaminen. Nämä alukset ovat niitä, jotka Nato on havainnut viime aikoina Pohjois-Atlantilla läntisten merikaapelien lähettyvillä (The Washington Post 22.1.2.2017).

43. erillinen vartioalusten divisioona (43-й отдельный дивизион кораблей охраны водного района), Severodvinsk, Murmanskin alue (Северодвинск, Мурманская область): Onega (МПК "Онега", пр.1124М) ja Narjan-Mar (МПК "Нарьян-Мар", пр.1124М). MT-434 on korjattavana (”МТ-434”, пр.1332, в ремонте).

Lisäksi Pohjoisen laivaston vahvuuteen useissa lähteissä on kirjattuna yksi pieni tykkivene AK-388 (АКА ”АК-388”, пр.1400М), jollaiset ovat yleensä kuuluneet erillisiin rajavalvonta-alusten prikaateihin (отдельная бригада пограничных сторожевых кораблей). Julkisista lähteistä ei löydy sotilasyksikköä, jolle AK-388-tykkivene olisi merkitty, mutta sen sijaintipaikka on tiettävästi Severomorskin satama, laituri 11 (Североморск, Причал №11).

Lisäksi Pohjoisen laivaston vahvuuteen useissa lähteissä on kirjattuna yksi pieni miinanraivaaja RT-236 (РТЩ ”РТ-236”, пр.1258Э). Julkisista lähteistä ei löydy sotilasyksikköä, jolle RT-236-miinanraivaaja olisi merkitty, mutta sen sijaintipaikka on tiettävästi Arkangeli (Архангельск).

                                                                                  ****

Venäjän federaation meridoktriini vuoteen 2020, Морская доктрина Российской Федерации на период до 2020, 27.6.2001 (Asiakirja).

Venäjän federaation meridoktriini vuoteen 2020, Морская доктрина Российской Федерации на период до 2020, - (Asiakirja).

Venäjän federaation sotilasdoktriini 2010 (vuoteen 2020), Военная доктрина Российской Федерации, 5.2.2010 (Asiakirja).

 Venäjän federaation sotilasdoktriini 2015 (vuoteen 2020), Военная доктрина Российской Федерации, - (Asiakirja).

Venäjän arktisten alueiden ja kansallisen turvallisuuden kehittämisstrategia vuoteen 2020, Стратегия развития Арктической зоны Российской Федерации и обеспечения национальной безопасности на период до 2020 года, 13.5.2015 (Asiakirja).

 

]]>
1 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249191-venajan-sotilaallinen-varustautuminen-arktisella-alueella-on-uhka-myos-suomelle#comments Arktinen alue Euroopan turvallisuus Nato Turpo Venäjän uhka Mon, 15 Jan 2018 18:39:05 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249191-venajan-sotilaallinen-varustautuminen-arktisella-alueella-on-uhka-myos-suomelle
Kipeitä kysymyksiä presidenttiehdokkaille http://timouotila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249171-kipeita-kysymyksia-presidenttiehdokkaille <p>Kävelin Helsingin Tapanilan rautatiesillalla, jonne on pystytetty rivistöksi presidenttiehokkaiden mainokset. Vilkaisin julisteet vasemmalta oikealle. Ja tällaisia ajatuksia siinä heräsi:</p><p>&nbsp;</p><p># <strong>Merja Kyllönen</strong> (Vasemmistoliitto) on itärajalla asunut välitön ja huumoriin valmis luonnonlapsi. Hän on ehdokkaista ainoa, joka selvästi nauttii saadessaan olla korokkeella ihmisten edessä. Hän ei kuitenkaan välittäisi puhua vaaliteemoista ja sen sellaisesta tyhjänpäiväisyydestä. Älkäämme siis kysykö, mitä pitäisi ajatella, jos Kyllösen äänisaalis jäisi vielä Paavo Arhinmäen v:n 2012 lukemien 5,48% alapuolelle.</p><p>&nbsp;</p><p># <strong>Pekka Haavisto</strong> (Vihreät) oli edellisten vaalien yllättäjä v. 2012. Mutta hänen teemansa ovat hiukan verran haalistuneet. Viime kerralla hän sai toisella kierroksella taakseen koko Labour-blokin, koska &rdquo;herrojen kanssa marjaan&rdquo; erehtynyttä Paavo Lipposta ei enää pidetty työväenliikkeen edustajana. Mutta toimittajat, älkää kysykö Haavistolta, miksi sähköyhtiö Caruna myytiin kapitalisteille.</p><p>&nbsp;</p><p># <strong>Matti Vanhanen</strong> (Keskusta) on ollut presidenttiehdokkaana ennätyspitkään. Mutta kunnon kampanjaa ei ole vieläkään näkynyt suurissa kaupungeissa. Nyttemmin Vanhanen keksi, että Suomen pitäisi lähestyä Afrikan maita, joita USA:n presidentti Trump on juuri solvannut tökerösti. &nbsp;Vanhasen trauma on Paavo Väyrynen, oman puolueen kunniapuheenjohtaja, joka haluaa taas presidentiksi. Älkää kysykö Vanhaselta, mitä hän ajattelee Väyrysestä.</p><p>&nbsp;</p><p># <strong>Laura Huhtasaari</strong> (Perussuomalaiset) on vaalipaneeleissa pirteä ja sanavalmis. Hän vastustaa maahanmuuttoa, EU:ta, euroa ja Natoa. Mutta älkää kysykö häneltä, mistä Perussuomalaiset saisivat yhteistyökumppaneita, kun Sipilän-Orpon-Soinin SOS-hallituskin sai tarpeekseen.</p><p>&nbsp;</p><p># <strong>Tuula Haatainen</strong> (Sdp) edustaa puoluetta, joka piti hallussaan presidentinlinnaa Kekkosen jälkeen lähes 30 vuotta eli pitempään kuin itse UKK. Viime vaaleissa v. 2012 tuli katastrofi. Paavo Lipponen sai äänistä 6,7 % ja jäi viidenneksi. Se oli hirveä romahdus pitkäaikaiselle valtapuolueelle. Älkää kysykö Haataiselta, miten nimittää vaalitulosta, jos demariehdokas saa tällä kertaa vielä vähemmän kannatusta kuin Paavo Lipponen.</p><p>&nbsp;</p><p># <strong>Paavo Väyrynen</strong> (valitsijayhdistys) taklasi jo 1970-luvulla puoluetoverinsa Keijo Korhosen ja nousi ministeriksi. Korhonen maksoi kalavelat v:n 1994 vaaleissa, joihin hän tuli valitsijayhdistyksen ehdokkaana, hajotti Keskustan äänet ja esti Väyrysen pääsyn toiselle kierrokselle. Taktiikka oli siis sama kuin Väyrysellä nyt Vanhasta vastaan. Väyryseltä on myös viety &rdquo;manuaalisesti&rdquo; &rdquo;varma pääministerin paikka&rdquo; v:n 1987 eduskuntavaalien jälkeen. Jne, jne. Kaikesta voitte kysyä Väyryseltä. Hän ottaa esille kirjoittamansa kirjan, jossa on kerrottu &rdquo;oikea totuus&rdquo;.</p><p>&nbsp;</p><p># <strong>Sauli Niinistö</strong>&nbsp;(valitsijayhdistys) ei vaalimainoksessaan&nbsp; katso silmästä silmään vaan jopa kääntää selkänsä. Ei kannata kysyä miksi. Niinistö on istuva presidentti, jonka kannatus on ennätyksellistä. Hänellä on tässä vaalikampanjassa vain menetettävää. Niinistön kannatti mennä v:n 2012 vaaleihin &rdquo;työväenpresidenttiehdokkaana&rdquo;. Demarit ja vasurit ovat vieläkin shokissa. Mutta älkää kysykö Niinistöltä, pitäisikö 1990-luvun pankkikriisistä ja konkurssilurjusteluista järjestää Totuuskomissio.</p><p>&nbsp;</p><p># <strong>Nils Torvalds</strong> (Rkp) oli 1970-luvulla aktiivi taistolainen, joka jopa opiskeli Neuvostoliiton puoluekoulussa. Nyt hän on ainoa ehdokas, joka kannattaa Nato-jäsenyyttä. Tekisi mieli saada tietää tarkemmin, miten tällainen kuperkeikka on tapahtunut. Torvalds on sitä mieltä, että Venäjä romahtaa 10 -15 vuodessa. Ei kannata kysyä, miksi meidän pitää varustautua noin järeästi noin heikkoa valtiota vastaan. Ehkä Linus tietää?</p><p>&nbsp;</p><p>Kristillisdemokraatit &nbsp;- niin ja Sininen tulevaisuus - ovat ilmeisesti ainoat puolueet, joiden ei tarvitse katua lähtöään omalla ehdokkaalla presidentinvaaleihin.</p><p>&nbsp;</p><p>Siinä on vaalikommentaattoreille kysymyksiä, joita ei pitäisi esittää näille ehdokkaille. Älkää siis kysykö, toimittajat. Jaa, mutta &ndash; kysykää sittenkin.</p><p>&nbsp;</p><p><em>Kuva: Vaalimainoksia Helsingin Tapanilan rautatiesillalla. Kuva: Timo Uotila</em></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p> Kävelin Helsingin Tapanilan rautatiesillalla, jonne on pystytetty rivistöksi presidenttiehokkaiden mainokset. Vilkaisin julisteet vasemmalta oikealle. Ja tällaisia ajatuksia siinä heräsi:

 

# Merja Kyllönen (Vasemmistoliitto) on itärajalla asunut välitön ja huumoriin valmis luonnonlapsi. Hän on ehdokkaista ainoa, joka selvästi nauttii saadessaan olla korokkeella ihmisten edessä. Hän ei kuitenkaan välittäisi puhua vaaliteemoista ja sen sellaisesta tyhjänpäiväisyydestä. Älkäämme siis kysykö, mitä pitäisi ajatella, jos Kyllösen äänisaalis jäisi vielä Paavo Arhinmäen v:n 2012 lukemien 5,48% alapuolelle.

 

# Pekka Haavisto (Vihreät) oli edellisten vaalien yllättäjä v. 2012. Mutta hänen teemansa ovat hiukan verran haalistuneet. Viime kerralla hän sai toisella kierroksella taakseen koko Labour-blokin, koska ”herrojen kanssa marjaan” erehtynyttä Paavo Lipposta ei enää pidetty työväenliikkeen edustajana. Mutta toimittajat, älkää kysykö Haavistolta, miksi sähköyhtiö Caruna myytiin kapitalisteille.

 

# Matti Vanhanen (Keskusta) on ollut presidenttiehdokkaana ennätyspitkään. Mutta kunnon kampanjaa ei ole vieläkään näkynyt suurissa kaupungeissa. Nyttemmin Vanhanen keksi, että Suomen pitäisi lähestyä Afrikan maita, joita USA:n presidentti Trump on juuri solvannut tökerösti.  Vanhasen trauma on Paavo Väyrynen, oman puolueen kunniapuheenjohtaja, joka haluaa taas presidentiksi. Älkää kysykö Vanhaselta, mitä hän ajattelee Väyrysestä.

 

# Laura Huhtasaari (Perussuomalaiset) on vaalipaneeleissa pirteä ja sanavalmis. Hän vastustaa maahanmuuttoa, EU:ta, euroa ja Natoa. Mutta älkää kysykö häneltä, mistä Perussuomalaiset saisivat yhteistyökumppaneita, kun Sipilän-Orpon-Soinin SOS-hallituskin sai tarpeekseen.

 

# Tuula Haatainen (Sdp) edustaa puoluetta, joka piti hallussaan presidentinlinnaa Kekkosen jälkeen lähes 30 vuotta eli pitempään kuin itse UKK. Viime vaaleissa v. 2012 tuli katastrofi. Paavo Lipponen sai äänistä 6,7 % ja jäi viidenneksi. Se oli hirveä romahdus pitkäaikaiselle valtapuolueelle. Älkää kysykö Haataiselta, miten nimittää vaalitulosta, jos demariehdokas saa tällä kertaa vielä vähemmän kannatusta kuin Paavo Lipponen.

 

# Paavo Väyrynen (valitsijayhdistys) taklasi jo 1970-luvulla puoluetoverinsa Keijo Korhosen ja nousi ministeriksi. Korhonen maksoi kalavelat v:n 1994 vaaleissa, joihin hän tuli valitsijayhdistyksen ehdokkaana, hajotti Keskustan äänet ja esti Väyrysen pääsyn toiselle kierrokselle. Taktiikka oli siis sama kuin Väyrysellä nyt Vanhasta vastaan. Väyryseltä on myös viety ”manuaalisesti” ”varma pääministerin paikka” v:n 1987 eduskuntavaalien jälkeen. Jne, jne. Kaikesta voitte kysyä Väyryseltä. Hän ottaa esille kirjoittamansa kirjan, jossa on kerrottu ”oikea totuus”.

 

# Sauli Niinistö (valitsijayhdistys) ei vaalimainoksessaan  katso silmästä silmään vaan jopa kääntää selkänsä. Ei kannata kysyä miksi. Niinistö on istuva presidentti, jonka kannatus on ennätyksellistä. Hänellä on tässä vaalikampanjassa vain menetettävää. Niinistön kannatti mennä v:n 2012 vaaleihin ”työväenpresidenttiehdokkaana”. Demarit ja vasurit ovat vieläkin shokissa. Mutta älkää kysykö Niinistöltä, pitäisikö 1990-luvun pankkikriisistä ja konkurssilurjusteluista järjestää Totuuskomissio.

 

# Nils Torvalds (Rkp) oli 1970-luvulla aktiivi taistolainen, joka jopa opiskeli Neuvostoliiton puoluekoulussa. Nyt hän on ainoa ehdokas, joka kannattaa Nato-jäsenyyttä. Tekisi mieli saada tietää tarkemmin, miten tällainen kuperkeikka on tapahtunut. Torvalds on sitä mieltä, että Venäjä romahtaa 10 -15 vuodessa. Ei kannata kysyä, miksi meidän pitää varustautua noin järeästi noin heikkoa valtiota vastaan. Ehkä Linus tietää?

 

Kristillisdemokraatit  - niin ja Sininen tulevaisuus - ovat ilmeisesti ainoat puolueet, joiden ei tarvitse katua lähtöään omalla ehdokkaalla presidentinvaaleihin.

 

Siinä on vaalikommentaattoreille kysymyksiä, joita ei pitäisi esittää näille ehdokkaille. Älkää siis kysykö, toimittajat. Jaa, mutta – kysykää sittenkin.

 

Kuva: Vaalimainoksia Helsingin Tapanilan rautatiesillalla. Kuva: Timo Uotila

 

 

]]>
35 http://timouotila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249171-kipeita-kysymyksia-presidenttiehdokkaille#comments Kotimaa Nato Presidentinvaalit 2018 Totuuskomissio Vaaligallupit Mon, 15 Jan 2018 12:05:12 +0000 Timo Uotila http://timouotila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249171-kipeita-kysymyksia-presidenttiehdokkaille
Nato-kysymys liimaa porvaristoa ja demareita yhteen. http://reijopaunonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249165-natokysymys-liimaa-porvaristoa-ja-demareita-yhteen <p>Turvallisuus on nousemassa yhä keskeisempään rooliin niin Suomessa kuin Ruotsissakin. Yhteinen tekijä pohjolan puolustustamisessa- ja turvallisuudessa on se, kuinka sosiaalidemokraatit suhtautuvat Nato kysymykseen. Sunnuntaisen mielipidekyselyn mukaan ruotsalaiset suhtautuvat yhä myönteisemmin Nato liittoutumiseen. Aftonbladetin kyselyssä 43 prosenttia haluaa, että Ruotsi liittyy Natoon. Vuosi sitten liittymistä kannatti vain 37 prosenttia.</p><p>Suomessa pääosaa Nato kysymyksessä näyttelee nyt presidentinvaalit mutta katseet ovat siirtyneet jo tulevaisuuteen muillakin politiikan osa-alueilla. Meillä mielenkiinto kohdistuu Suomen demareihin. Tulevasta suuntauksesta on jo viitteitä. Eriarvoistuminen ja työväestön kokema jatkuva kurittaminen, sekä syrjäytyneiden kohtelu huutavat ratkaisuja. Onhan <a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005517697.html">AY liikkeen jäsenmäärä</a> huomattavasti oletettua ja ilmoitettua pienempi ja luottamus alamaissa. Ideologioista vapaat työttömyyskassat lisäävät niin ikään suosiotaan. Nyt demarien voima ja sanoma alkavat olla huutavien ääniä erämaassa.</p><p>Oikeiston on siis käytännössä tarjottava sosialisteille poliittisia tukitoimintoja niin sanotusti kyökin kautta, joilla olisi ainakin kaksi merkittävintä päämäärää saavutettavissa. Näitä ovat muun muassa Suomen liittäminen Natoon ja sosiaalisen eriarvoistumisen pysäyttäminen. Tässä kuviossa kokoomus ja demarit näyttelevät pääosaa, jossa muilla puolueilla, muun muassa kepulla ei liene paljonkaan sanansijaa.</p><p>Viime viikolla oli kaksi merkittävää uutista jotka viittaavat tähän kehitykseen ja jopa tulevan hallituksen kokoon panoon.</p><p><strong>Korkein <a href="https://kuntalehti.fi/uutiset/sote/kho-valinnanvapauslaki-vaatii-eun-kasitelyn/">hallinto-oikeus katsoo</a>, että sote-lakipaketti, joka sisältää valinnanvapauden, pitää saattaa EU:n komission käsittelyyn.</strong> Tämä tietää voimakasta vastatuulta Sipilän hallitukselle ja mahdollisia ennenaikaisia Ek-vaaleja, tai ainakin niiden uhkaa.</p><p>Toinen uutinen koski uuden lentoradan <a href="https://kuntalehti.fi/uutiset/sote/kho-valinnanvapauslaki-vaatii-eun-kasitelyn/">perustamista Helsingin ja Tampereen välille</a>. Yhteinen esitys tuli Tampereen pormestarilta ja <strong>AY mieheltä Lauri Lylyltä</strong> ja Helsingin pormestarilta, <strong>kokoomuksen Jan Vapaavuorelta.</strong></p><p>Mikäli esilämmitysvaihe sujuu hyvin kokoomuksen ja demarien välillä, lienee sillä vääjäämätön vaikutus koko pohjolan poliittiseen tasapainoon. Avainasemassa on oleellisesti se, kuinka sekä Ruotsin, että Suomen sosialidemokraatit tulevat suhtautumaan yhteiseen puolustus- ja turvallisuuspolitiikkaan sekä Nato kysymykseen.</p><p>Tähän porvariston ja vasemmiston yhteiskuvioon sisältynee myös kolmas tavoite. Sekä Ruotsin, että Suomen kansallisvaltioajattelun itsenäinen ja turvallisuuteen liittyvä ajatusmalli on tarkoitus asettaa epäluotettavaan valoon. Tästä nimen omaisesta syystä tulisi myös pienten puolueiden edustajien tuoda rohkeasti esille oma perusteltu kantansa Nato kysymykseen. Neutraaliuden tuleen on turha jäädä makaamaan.</p><p>Olivatpa poliittiset kuviot niin tai näin, pääasia on kuitenkin molempien valtioiden, Ruotsin ja Suomen turvallisuus ja kuinka luotettavasti se toteutetaan.</p><p>Tänä iltana on istuvan presidentin Sauli Niinistön YLE:n vaalitentti klo 21.00. Toivotaan toimittajilta asiaan liittyviä suoria kysymyksiä ja Saulilta suoria vastauksia.</p><p>REIJO PAUNONEN</p><p><br />&nbsp;</p><p><br />&nbsp;</p><p><br />&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Turvallisuus on nousemassa yhä keskeisempään rooliin niin Suomessa kuin Ruotsissakin. Yhteinen tekijä pohjolan puolustustamisessa- ja turvallisuudessa on se, kuinka sosiaalidemokraatit suhtautuvat Nato kysymykseen. Sunnuntaisen mielipidekyselyn mukaan ruotsalaiset suhtautuvat yhä myönteisemmin Nato liittoutumiseen. Aftonbladetin kyselyssä 43 prosenttia haluaa, että Ruotsi liittyy Natoon. Vuosi sitten liittymistä kannatti vain 37 prosenttia.

Suomessa pääosaa Nato kysymyksessä näyttelee nyt presidentinvaalit mutta katseet ovat siirtyneet jo tulevaisuuteen muillakin politiikan osa-alueilla. Meillä mielenkiinto kohdistuu Suomen demareihin. Tulevasta suuntauksesta on jo viitteitä. Eriarvoistuminen ja työväestön kokema jatkuva kurittaminen, sekä syrjäytyneiden kohtelu huutavat ratkaisuja. Onhan AY liikkeen jäsenmäärä huomattavasti oletettua ja ilmoitettua pienempi ja luottamus alamaissa. Ideologioista vapaat työttömyyskassat lisäävät niin ikään suosiotaan. Nyt demarien voima ja sanoma alkavat olla huutavien ääniä erämaassa.

Oikeiston on siis käytännössä tarjottava sosialisteille poliittisia tukitoimintoja niin sanotusti kyökin kautta, joilla olisi ainakin kaksi merkittävintä päämäärää saavutettavissa. Näitä ovat muun muassa Suomen liittäminen Natoon ja sosiaalisen eriarvoistumisen pysäyttäminen. Tässä kuviossa kokoomus ja demarit näyttelevät pääosaa, jossa muilla puolueilla, muun muassa kepulla ei liene paljonkaan sanansijaa.

Viime viikolla oli kaksi merkittävää uutista jotka viittaavat tähän kehitykseen ja jopa tulevan hallituksen kokoon panoon.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että sote-lakipaketti, joka sisältää valinnanvapauden, pitää saattaa EU:n komission käsittelyyn. Tämä tietää voimakasta vastatuulta Sipilän hallitukselle ja mahdollisia ennenaikaisia Ek-vaaleja, tai ainakin niiden uhkaa.

Toinen uutinen koski uuden lentoradan perustamista Helsingin ja Tampereen välille. Yhteinen esitys tuli Tampereen pormestarilta ja AY mieheltä Lauri Lylyltä ja Helsingin pormestarilta, kokoomuksen Jan Vapaavuorelta.

Mikäli esilämmitysvaihe sujuu hyvin kokoomuksen ja demarien välillä, lienee sillä vääjäämätön vaikutus koko pohjolan poliittiseen tasapainoon. Avainasemassa on oleellisesti se, kuinka sekä Ruotsin, että Suomen sosialidemokraatit tulevat suhtautumaan yhteiseen puolustus- ja turvallisuuspolitiikkaan sekä Nato kysymykseen.

Tähän porvariston ja vasemmiston yhteiskuvioon sisältynee myös kolmas tavoite. Sekä Ruotsin, että Suomen kansallisvaltioajattelun itsenäinen ja turvallisuuteen liittyvä ajatusmalli on tarkoitus asettaa epäluotettavaan valoon. Tästä nimen omaisesta syystä tulisi myös pienten puolueiden edustajien tuoda rohkeasti esille oma perusteltu kantansa Nato kysymykseen. Neutraaliuden tuleen on turha jäädä makaamaan.

Olivatpa poliittiset kuviot niin tai näin, pääasia on kuitenkin molempien valtioiden, Ruotsin ja Suomen turvallisuus ja kuinka luotettavasti se toteutetaan.

Tänä iltana on istuvan presidentin Sauli Niinistön YLE:n vaalitentti klo 21.00. Toivotaan toimittajilta asiaan liittyviä suoria kysymyksiä ja Saulilta suoria vastauksia.

REIJO PAUNONEN


 


 


 

]]>
4 http://reijopaunonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249165-natokysymys-liimaa-porvaristoa-ja-demareita-yhteen#comments Nato Pohjoismaat Presidentinvaali 2018 Puolustus Mon, 15 Jan 2018 10:03:10 +0000 Reijo Paunonen http://reijopaunonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249165-natokysymys-liimaa-porvaristoa-ja-demareita-yhteen
En voi äänestää http://arnokotro.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249150-en-voi-aanestaa <p>Sain äänioikeuden vuonna 1987, ja siitä asti olen kiitollisena oikeuttani käyttänyt. Jos ei aina ihan nappiehdokasta ole löytynytkään, riittävän hyvä sentään, ja demokratiahan on yhtä kompromissia niin päättäjien pöydissä kuin äänestyskopissakin.</p><p>Mutta näissä presidentinvaaleissa en äänestä. Kompromisseihin pitää myöntyä, mutta rajansa silläkin, kuinka paljon voi arvoistaan, näkemyksistään ja periaatteistaan joustaa.</p><p>Nyt pitäisi liikaa.</p><p>Kun äänestämme presidentistä, valitsemme ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtajaa ja puolustusvoimien ylipäällikköä. On siis kiinnitettävä huomiota linjauksiin muun muassa seuraavissa kolmessa kysymyksessä, joissa ei ole loputtomasti tinkimisvaraa.</p><p>Ylipäällikölle pitäisi ensinnäkin olla selvää, että näin pieni maa ei yksin pysty rakentamaan riittävää puolustuskykyä &ndash; ei vaikka juhlapuheissa miten sitkeästi muuta hokisimme. Jotta kynnys suunnata Suomeen sotilaallista aggressiota olisi mahdollisimman korkea, meidän&nbsp;kannattaa pyrkiä jäseneksi puolustusliittoon, jonka piirissä jo 95 % Euroopan unionin väestöstä on.</p><p>Nato-allergisessa ilmapiirissä liian vähälle huomiolle on jäänyt muun muassa Upseeriliiton kysely, jonka mukaan vain 15 % upseereista katsoo, että resurssimme riittävät omaan uskottavaan puolustukseen.</p><p>Presidentin toivoisi myös ymmärtävän, ettei Natosta pidä järjestää kansanäänestystä. Se olisi altis ulkopuoliselle manipuloinnille ja tällaisissa äänestyksissä helposti äänestetään jostain muusta kuin itse asiasta. Suomen tapauksessa äänestystä sitä paitsi vinouttaisi median vuosikymmeniä kestänyt länttä demonisoiva ja itänaapuria aina parhain päin ymmärtävä perusvire.</p><p>Kolmas kohta liittyy oman armeijan päivittämiseen. Enää ei ole järkeä ylläpitää vanhentunutta ja välillisine kustannuksineen kallista asevelvollisuutta; se tuottaa miesmääräisesti isot mutta riittämättömästi varustetut ja puutteellisesti varustetut reserviläislaumat, joilla ei vastata nykypäivän sotilaallisiin uhkiin. Määrää pitäisi korvata laadulla.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;<strong> Hassuja lausuntoja</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Katsotaanpa mitä ehdokkaat tuumivat. Pelkkää punaista tulee heti Vanhaselle, Huhtasaarelle, Haataiselle ja Väyryselle. Heistä jokainen kannattaa Suomen jättäytymistä puolustusliiton ulkopuolelle (eikö historiasta ole opittu mitään), kaikki kannattavat kansanäänestystä Natosta (eikö brexitistä opittu mitään) ja miesten asevelvollisuutta (eikö sukupuolten tasa-arvosta ole opittu mitään). Vanhanen saakoon vielä erityismaininnan siitä, että vertasi Suomen mahdollista Nato-hakemusta Venäjän sotatoimiin Ukrainassa.</p><p>Surullisen maininnan ansaitsee myös Haatainen. Tasa-arvoministerinäkin toimineen ylipäällikköehdokkaan todellinen rimanalitus on lausunto, jossa hän ei näe sukupuolitetussa asevelvollisuudessa mitään tasa-arvo-ongelmaa.</p><p>Jos ratsastaa yhdenvertaisuudella, olisi syytä ymmärtää jotain yhdenvertaisuudesta.</p><p>Pieniä valopilkkuja kajastaa muiden puheista. Niinistöä pelastaa pieni epämääräisyys, mutta jos olen tulkinnut ärtyneen venkoilun oikein, presidenttimme vastustaa Nato-jäsenyyttä ja kannattaa kansanäänestystä ja miesten asevelvollisuutta. Olisi vaikeaa äänestää maan tärkeimmäksi mielipidevaikuttajaksi ehdokasta, joka haluaa, että laki määrää naisille ja miehille eri velvollisuudet ja nuoria tuomitaan sukupuoliperusteisesti vankilaan. (Melkein kaikissa muissa läntisissä demokratioissahan tällaisesta sukupuoli-apartheidista on luovuttu.)</p><p>Osaltaan lohdullisempia tapauksia ovat Torvalds, Haavisto ja, uskokaa tai älkää, Kyllönen. Torvalds kannattaa Nato-jäsenyyttä ja kaiketi vastustaa kansanäänestystä. Toisaalta hän on innokas asevelvollisuuden kannattaja. Ohittaa ei voi Torvaldsin taustaakaan: arvojohtajaksi ei sovi ihminen, joka pitkään ihaili yhtä maailmanhistorian hirvittävimmistä sortokoneistoista, Neuvostoliittoa. (Ei ainakaan maassa, joka loputtomasti kauhistelee 1930-luvun tiedemiesten ja taiteilijoiden Saksa-yhteyksiä.)</p><p>Torvaldsin äänestäjien soisi pohtivan, olisiko mahdollista äänestää presidentiksi myös ihmistä, jolla on historia natsina tai uusnatsina; Neuvostoliittohan ei julmuudessaan jäänyt vähääkään jälkeen Hitlerin Saksasta.</p><p>Kyllönen on erikoinen tapaus hänkin. Ehdokkaista ainoana hän oivaltaa sen tasa-arvo-ongelmaksi, että ihmisiä heitetään vankilaan sukupuolensa vuoksi &ndash; Kyllönenhän haluaa luopua totaalikieltäytyjien rankaisemisesta. Tästä iso plussa, mutta lyhyeksi jää tämäkin ilo, muutamat muut lausahdukset kun ovat uskomattoman höhliä.</p><p>Saakoon Kyllönen oman erityismainintansa Helsingin Sanomien haastattelusta, jossa hän kertoi Suomen sijaitsevan EU:n ja Venäjän <em>välissä</em>. Herran tähden, eikö Suomi olekaan EU:ssa? Jos halajaa ulkopolitiikan johtoon, ei pidä ehdoin tahdoin sysiä Suomea harmaalle alueelle, josta juuri EU-jäsenyyden avulla pyrimme pois. Ja Kyllönenhän on ehdokkaista se, joka haluaa muurata Suomen Nato-oven ikiajoiksi umpeen, tapahtuipa ympärillämme mitä tahansa.</p><p>Entä Haavisto? Pisteet siitä, että hän selvästi vastustaa Nato-kansanäänestystä, mutta se ei suuremmin ilahduta, koska hän itse vastustaa Nato-jäsenyyttä &ndash; ja kannattaa omituista kansalaisvelvollisuusmallia, jossa kaikki sukupuolet komennettaisiin alkupalvelukseen mutta jatkoon ilmeisesti käskettäisiin yksi sukupuoli. Luulisi olevan järkevämpää rekrytoida soveltuvuuden ja motivaation, ei sukupuolen perusteella.</p><p>Eli lopputulos? Ei hyvältä näytä. Jos olisin palkkaamassa ihmisiä töihin ja tuossa olisivat hakijat, olisi pakko julistaa uusi hakukierros. Selitykseksi antaisin, että &rdquo;tällä kertaa hakijoiden joukosta ei löytynyt tehtävään etsimäämme henkilöä&rdquo;.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Sain äänioikeuden vuonna 1987, ja siitä asti olen kiitollisena oikeuttani käyttänyt. Jos ei aina ihan nappiehdokasta ole löytynytkään, riittävän hyvä sentään, ja demokratiahan on yhtä kompromissia niin päättäjien pöydissä kuin äänestyskopissakin.

Mutta näissä presidentinvaaleissa en äänestä. Kompromisseihin pitää myöntyä, mutta rajansa silläkin, kuinka paljon voi arvoistaan, näkemyksistään ja periaatteistaan joustaa.

Nyt pitäisi liikaa.

Kun äänestämme presidentistä, valitsemme ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtajaa ja puolustusvoimien ylipäällikköä. On siis kiinnitettävä huomiota linjauksiin muun muassa seuraavissa kolmessa kysymyksessä, joissa ei ole loputtomasti tinkimisvaraa.

Ylipäällikölle pitäisi ensinnäkin olla selvää, että näin pieni maa ei yksin pysty rakentamaan riittävää puolustuskykyä – ei vaikka juhlapuheissa miten sitkeästi muuta hokisimme. Jotta kynnys suunnata Suomeen sotilaallista aggressiota olisi mahdollisimman korkea, meidän kannattaa pyrkiä jäseneksi puolustusliittoon, jonka piirissä jo 95 % Euroopan unionin väestöstä on.

Nato-allergisessa ilmapiirissä liian vähälle huomiolle on jäänyt muun muassa Upseeriliiton kysely, jonka mukaan vain 15 % upseereista katsoo, että resurssimme riittävät omaan uskottavaan puolustukseen.

Presidentin toivoisi myös ymmärtävän, ettei Natosta pidä järjestää kansanäänestystä. Se olisi altis ulkopuoliselle manipuloinnille ja tällaisissa äänestyksissä helposti äänestetään jostain muusta kuin itse asiasta. Suomen tapauksessa äänestystä sitä paitsi vinouttaisi median vuosikymmeniä kestänyt länttä demonisoiva ja itänaapuria aina parhain päin ymmärtävä perusvire.

Kolmas kohta liittyy oman armeijan päivittämiseen. Enää ei ole järkeä ylläpitää vanhentunutta ja välillisine kustannuksineen kallista asevelvollisuutta; se tuottaa miesmääräisesti isot mutta riittämättömästi varustetut ja puutteellisesti varustetut reserviläislaumat, joilla ei vastata nykypäivän sotilaallisiin uhkiin. Määrää pitäisi korvata laadulla.

 

                                    Hassuja lausuntoja

 

Katsotaanpa mitä ehdokkaat tuumivat. Pelkkää punaista tulee heti Vanhaselle, Huhtasaarelle, Haataiselle ja Väyryselle. Heistä jokainen kannattaa Suomen jättäytymistä puolustusliiton ulkopuolelle (eikö historiasta ole opittu mitään), kaikki kannattavat kansanäänestystä Natosta (eikö brexitistä opittu mitään) ja miesten asevelvollisuutta (eikö sukupuolten tasa-arvosta ole opittu mitään). Vanhanen saakoon vielä erityismaininnan siitä, että vertasi Suomen mahdollista Nato-hakemusta Venäjän sotatoimiin Ukrainassa.

Surullisen maininnan ansaitsee myös Haatainen. Tasa-arvoministerinäkin toimineen ylipäällikköehdokkaan todellinen rimanalitus on lausunto, jossa hän ei näe sukupuolitetussa asevelvollisuudessa mitään tasa-arvo-ongelmaa.

Jos ratsastaa yhdenvertaisuudella, olisi syytä ymmärtää jotain yhdenvertaisuudesta.

Pieniä valopilkkuja kajastaa muiden puheista. Niinistöä pelastaa pieni epämääräisyys, mutta jos olen tulkinnut ärtyneen venkoilun oikein, presidenttimme vastustaa Nato-jäsenyyttä ja kannattaa kansanäänestystä ja miesten asevelvollisuutta. Olisi vaikeaa äänestää maan tärkeimmäksi mielipidevaikuttajaksi ehdokasta, joka haluaa, että laki määrää naisille ja miehille eri velvollisuudet ja nuoria tuomitaan sukupuoliperusteisesti vankilaan. (Melkein kaikissa muissa läntisissä demokratioissahan tällaisesta sukupuoli-apartheidista on luovuttu.)

Osaltaan lohdullisempia tapauksia ovat Torvalds, Haavisto ja, uskokaa tai älkää, Kyllönen. Torvalds kannattaa Nato-jäsenyyttä ja kaiketi vastustaa kansanäänestystä. Toisaalta hän on innokas asevelvollisuuden kannattaja. Ohittaa ei voi Torvaldsin taustaakaan: arvojohtajaksi ei sovi ihminen, joka pitkään ihaili yhtä maailmanhistorian hirvittävimmistä sortokoneistoista, Neuvostoliittoa. (Ei ainakaan maassa, joka loputtomasti kauhistelee 1930-luvun tiedemiesten ja taiteilijoiden Saksa-yhteyksiä.)

Torvaldsin äänestäjien soisi pohtivan, olisiko mahdollista äänestää presidentiksi myös ihmistä, jolla on historia natsina tai uusnatsina; Neuvostoliittohan ei julmuudessaan jäänyt vähääkään jälkeen Hitlerin Saksasta.

Kyllönen on erikoinen tapaus hänkin. Ehdokkaista ainoana hän oivaltaa sen tasa-arvo-ongelmaksi, että ihmisiä heitetään vankilaan sukupuolensa vuoksi – Kyllönenhän haluaa luopua totaalikieltäytyjien rankaisemisesta. Tästä iso plussa, mutta lyhyeksi jää tämäkin ilo, muutamat muut lausahdukset kun ovat uskomattoman höhliä.

Saakoon Kyllönen oman erityismainintansa Helsingin Sanomien haastattelusta, jossa hän kertoi Suomen sijaitsevan EU:n ja Venäjän välissä. Herran tähden, eikö Suomi olekaan EU:ssa? Jos halajaa ulkopolitiikan johtoon, ei pidä ehdoin tahdoin sysiä Suomea harmaalle alueelle, josta juuri EU-jäsenyyden avulla pyrimme pois. Ja Kyllönenhän on ehdokkaista se, joka haluaa muurata Suomen Nato-oven ikiajoiksi umpeen, tapahtuipa ympärillämme mitä tahansa.

Entä Haavisto? Pisteet siitä, että hän selvästi vastustaa Nato-kansanäänestystä, mutta se ei suuremmin ilahduta, koska hän itse vastustaa Nato-jäsenyyttä – ja kannattaa omituista kansalaisvelvollisuusmallia, jossa kaikki sukupuolet komennettaisiin alkupalvelukseen mutta jatkoon ilmeisesti käskettäisiin yksi sukupuoli. Luulisi olevan järkevämpää rekrytoida soveltuvuuden ja motivaation, ei sukupuolen perusteella.

Eli lopputulos? Ei hyvältä näytä. Jos olisin palkkaamassa ihmisiä töihin ja tuossa olisivat hakijat, olisi pakko julistaa uusi hakukierros. Selitykseksi antaisin, että ”tällä kertaa hakijoiden joukosta ei löytynyt tehtävään etsimäämme henkilöä”.

 

 

]]>
88 http://arnokotro.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249150-en-voi-aanestaa#comments Kotimaa Nato Presidentivaalit Turpo Mon, 15 Jan 2018 06:07:07 +0000 Arno Kotro http://arnokotro.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249150-en-voi-aanestaa
Nato lisää painetta! http://reinotoivanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249144-nato-lisaa-painetta <p>&nbsp;</p><p>Naton Jens Stoltenberg lisää painetta Ruotsille ja Suomelle.</p><p>Otappa tästä nyt sitten selvä. Turvattomuus on lisääntynyt/ ainakin sen kerrotaan lisääntyneen. Venäjältä, osin EU: n kautta.</p><p>Ja Ruotsi ja Suomi eivät saa jäsenyyden hakemisesta päätöstä aikaan. Jahkaillaan ja jahkaillaan vaan puoleen ja toiseen.</p><p>Mutta sehän presidentin ja Eduskunnan tehtävä. Mikähän olisi parasta? Joko suomalaiset ovat kypsyneet tilanteeseen?</p><p><a href="https://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/239378-jens-stoltenberg-ei-mitaan-takuita-siita-etta-nato-auttaa" title="https://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/239378-jens-stoltenberg-ei-mitaan-takuita-siita-etta-nato-auttaa">https://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/239378-jens-stoltenberg-ei-mitaan-taku...</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Naton Jens Stoltenberg lisää painetta Ruotsille ja Suomelle.

Otappa tästä nyt sitten selvä. Turvattomuus on lisääntynyt/ ainakin sen kerrotaan lisääntyneen. Venäjältä, osin EU: n kautta.

Ja Ruotsi ja Suomi eivät saa jäsenyyden hakemisesta päätöstä aikaan. Jahkaillaan ja jahkaillaan vaan puoleen ja toiseen.

Mutta sehän presidentin ja Eduskunnan tehtävä. Mikähän olisi parasta? Joko suomalaiset ovat kypsyneet tilanteeseen?

https://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/239378-jens-stoltenberg-ei-mitaan-takuita-siita-etta-nato-auttaa

]]>
16 http://reinotoivanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249144-nato-lisaa-painetta#comments Nato Ruotsi Suomi Turvallisuus Sun, 14 Jan 2018 20:06:36 +0000 Reino Toivanen http://reinotoivanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249144-nato-lisaa-painetta
Ratkaisu lähenee - Niinistön toinen kausi ja Nato-jäsenyys? http://toimikankaanniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248990-ratkaisu-lahenee-niiniston-toinen-kausi-ja-nato-jasenyys Mitä pahaa Natossa? Näin älähti eräs valtiomies taannoin. Paljasti salaisia aatelmiaan. Nyt edes istuva presidentti ei uskalla tuota kysymystä esittää. Kansan enemmistö gallupien mukaan näkee Natossa jotakin pahaa tai ainakin haluaa Suomen pysyvän siitä erossa. Osa ehdokkaista vastustaa selkeästi liittymistä. Yksi kannattaa. Istuvan presidentin kanta kiinnostaa erityisesti. Monesta syystä. Sauli Niinistö on gallupsuosikki. Hänen kantansa Nato-jäsenyyden hakemiseen on moniselitteinen. Hänen aikaisempi puolueensa, jonka puheenjohtaja hän oli useita vuosia, on avoimesti Natoon liittymisen kannalla. Oletettavasti ne tahot, jotka rahoittavat hänen kampanjaansa runsaskätisesti, odottavat myös myönteistä kantaa jäsenyyden hakemiseen. Kannattaa kiinnittää huomio siihen, että Niinistö sanoo, että "ei tällä hetkellä". Herää kysymys, milloin sitten. Minkä pitää muuttua? Vakuutusta ei saa enää silloin, kun talo palaa. On siis loogista, että presidentti tai siksi pyrkivä ennakoi tilanteen eikä odota "palon syttymistä" ja myöhästymistä. Jos Niinistö valitaan toiselle kaudelle, hänen ei enää tarvitse ajatella vaaleja eikä kansansuosiota. Hän voi toimia vapaasti. Nyt ehdokkaana on vielä toisin. Varovaisuus näkyy. Kokoomus odottaa Niinistöltä palvelusta. Samoin eräät muut. Lienee selvää, että taktiikkaa mietitään ja siksi sanatkin asetellaan äärimmäisen huolella. Muutos on tulossa. Ehkä lähempänä kuin arvaammekaan. Ruotsissa pidetään parlamenttivaalit ensi syksynä. Porvariliittouma saattaa saada vallan. Se on aiempaa Nato-myönteisempi. Hakemus sieltä voi lähteä piankin. Suomen nykyinen oikeistohallitus yhteistoiminnassa Niinistön kanssa ja Ruotsin mahdollisesti tuleva vastaava saattavat sopia marssijärjestyksen. Yhdessä mennään, mutta Ruotsi ehkä kukonaskeleen edellä. Taktisesti. Syntyy se tilanne, joka "ei tällä hetkellä" ole ajankohtainen. Näin Niinistö ei petä vaalipuheitaan eikä entistä omaa puoluettaan eikä niitä rahapiirejä, jotka haluavat häneltä vastineeksi muutakin kuin vain epämääräistä ja toteutumiskelvotonta puhetta eurooppalaisesta yhteistyöstä puolustuksen alalla. Eduskunnassa nykyiset oikeistolaiset hallituspuolueet Kokoomuksen johdolla sekä vihreistä, rkp:sta, kd:sta ja jopa sdp:sta löytyvällä hajatuella ajavat hankkeen maaliin. Mutta se kansanäänestys! Senhän Niinistökin on luvannut. Elämme monenkirjavien viestintätoimistojen ja -gurujen aikaa. Ne valjastetaan hankkeen taakse. Yleä ja valtamediaa myöten? Niinhän tehtiin 1994. Kun kerran Ruotsi niin mekin... Kansa taipuu. Ainakin osa. Ja kansanäänestyshän on vain neuvoa-antava. Kyllä se Natolle riittää, kun selitellään huonolla äänestyspäivän säällä tai hieman alhaisella osanotolla. Venäjän johto ärhentelee, mutta mitäpä muuta se tekisi. Tokihan valtiojohtomme hankkisi etukäteen Natolta sitoumuksen artiklan 5 kattamisesta jo hakemuspäivästä alkaen. Vanha autoverotuksessa käytetty temppu. Niin, mitä pahaa Natossa? Kuka näkee mitäkin! USA:n voimapolitiikan, presidentti Trumpin ailahtelut, sotilaamme taistelemassa maailman äärissä, ruumiit, invalidit, korkeat kustannukset, vaatimus panostaa reippaasti lisää puolustukseen (2%/bkt) jne... Faktaa ja fiktiota. Suurin lienee se, että itärajallemme muodostuisi erittäin jyrkkä vastakkainasettelu. Yksi maailman jyrkimmistä. Lisääkö se turvallisuuttamme vai ei? Kannattaako Putinia ärsyttää? Pohdinnan aiheita kansan syvissä riveissä. Presidentinvaaleissa on tarpeen, suorastaan välttämätöntä, saada vastaus, missä tilanteessa ja millä edellytyksillä Nato-jäsenyyttä haetaan. Erityisen tärkeää on saada tämä tieto Sauli Niinistöltä. Painaako kokoomuslainen linja, sitovatko muut tahot, onko jotakin olennaista jäänyt kertomatta? Tämä lienee yksi suurimmista, ellei suurin, yksittäinen kysymys presidentin vaaleissa. Kuusi vuotta 2018-2024 on tärkeä jakso isänmaamme ja kansamme elämässä. Nyt päätetään tulevaisuudesta. Tärkeät Nato-vaalit! Äänestetään!<div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> 31 http://toimikankaanniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248990-ratkaisu-lahenee-niiniston-toinen-kausi-ja-nato-jasenyys#comments Nato Niinistö Presidentinvaalit Ruotsi Thu, 11 Jan 2018 16:42:32 +0000 Toimi Kankaanniemi http://toimikankaanniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248990-ratkaisu-lahenee-niiniston-toinen-kausi-ja-nato-jasenyys Rauhan ja turvallisuuden ylläpitäminen. http://mattivillikari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248844-rauhan-ja-turvallisuuden-yllapitaminen <p><br />Vakauttaminen on tärkeää. &nbsp;Vakautuksella voidaan ylläpitää rauhaa. &nbsp;Vakautusta on se, että ei rikota rauhaa. &nbsp;Rauha rikkoutuu kun viedään sotajoukkoja toisen valtion alueelle.</p><p>&nbsp;</p><p>Rauhaa voidaan rikkoa myös sopimattomalla käyttäytymisellä. &nbsp;Rauhan rikkominen tuomittiin jo Turun Joulurauhan Julistuksessa ankarin seuraamuksin.&nbsp; Muuallakin maailmalla rauhan säilyttäminen on yleisesti tuomittu, mutta valitettavasti sanktioita ei voi määrätä.&nbsp; Niitä ei voi toteuttaa koska systeemi on se, että rauhan rikkojallakin on veto-oikeus. &nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Lopuksi pari esimerkkiä kahden merkittävän organisaation peruskirjasta.</p><p>Valitettavasti suomalaisten enemmistö ei hyväksy toisen peruskirjan periaatetta. Vain toisella organisaatiolla on resursseja ylläpitää rauhaa. &nbsp;Toisella on resurssit vain lausua toiveita. &nbsp;Kansainliitto oli toisen organisaation edeltäjä.</p><p>&nbsp;</p><p>1)&nbsp;</p><p>&rdquo;ylläpitää kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta ja siinä tarkoituksessa ryhtyä TEHOKKAISIIN yhteisiin toimenpiteisiin rauhaa vaarantavan uhan poistamiseksi ja sen syntymisen ehkäisemiseksi sekä HYÖKKÄYSTOIMIEN tai muiden rauhanrikkomisien tukahduttamiseksi sekä rauhanomaisin keinoin sopusoinnussa oikeudenmukaisuuden ja kansainvälisen oikeuden kanssa sovittaa tai selvittää kansainväliset riidat ja tilanteet, jotka saattavat johtaa rauhan rikkoutumiseen&rdquo;</p><p>&nbsp;</p><p>2)</p><p>&rdquo;sopimaan kansainväliset erimielisyydet, joissa ne saattavat olla osallisina, rauhanomaisin keinoin sillä tavoin, etteivät kansainvälinen rauha, turvallisuus ja oikeus vaarannu, ja pidättäytymään kansainvälisissä suhteissaan kaikesta voimankäytöllä uhkailusta tai voiman käytöstä&rdquo;</p><p>&nbsp;</p><p>Toinen näistä teksteistä rikkoo &rdquo;vakautusta Itämerellä ja on Venäjän edun vastainen.&rdquo;&nbsp; Kumpi on Naton peruskirjan tekstiä?</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>
Vakauttaminen on tärkeää.  Vakautuksella voidaan ylläpitää rauhaa.  Vakautusta on se, että ei rikota rauhaa.  Rauha rikkoutuu kun viedään sotajoukkoja toisen valtion alueelle.

 

Rauhaa voidaan rikkoa myös sopimattomalla käyttäytymisellä.  Rauhan rikkominen tuomittiin jo Turun Joulurauhan Julistuksessa ankarin seuraamuksin.  Muuallakin maailmalla rauhan säilyttäminen on yleisesti tuomittu, mutta valitettavasti sanktioita ei voi määrätä.  Niitä ei voi toteuttaa koska systeemi on se, että rauhan rikkojallakin on veto-oikeus.  

 

 

Lopuksi pari esimerkkiä kahden merkittävän organisaation peruskirjasta.

Valitettavasti suomalaisten enemmistö ei hyväksy toisen peruskirjan periaatetta. Vain toisella organisaatiolla on resursseja ylläpitää rauhaa.  Toisella on resurssit vain lausua toiveita.  Kansainliitto oli toisen organisaation edeltäjä.

 

1) 

”ylläpitää kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta ja siinä tarkoituksessa ryhtyä TEHOKKAISIIN yhteisiin toimenpiteisiin rauhaa vaarantavan uhan poistamiseksi ja sen syntymisen ehkäisemiseksi sekä HYÖKKÄYSTOIMIEN tai muiden rauhanrikkomisien tukahduttamiseksi sekä rauhanomaisin keinoin sopusoinnussa oikeudenmukaisuuden ja kansainvälisen oikeuden kanssa sovittaa tai selvittää kansainväliset riidat ja tilanteet, jotka saattavat johtaa rauhan rikkoutumiseen”

 

2)

”sopimaan kansainväliset erimielisyydet, joissa ne saattavat olla osallisina, rauhanomaisin keinoin sillä tavoin, etteivät kansainvälinen rauha, turvallisuus ja oikeus vaarannu, ja pidättäytymään kansainvälisissä suhteissaan kaikesta voimankäytöllä uhkailusta tai voiman käytöstä”

 

Toinen näistä teksteistä rikkoo ”vakautusta Itämerellä ja on Venäjän edun vastainen.”  Kumpi on Naton peruskirjan tekstiä?

 

]]>
0 http://mattivillikari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248844-rauhan-ja-turvallisuuden-yllapitaminen#comments Nato Mon, 08 Jan 2018 21:35:49 +0000 Matti Villikari http://mattivillikari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248844-rauhan-ja-turvallisuuden-yllapitaminen
Eläköityneiden suurlähettiläiden Nato-kannat kertovat totuutta nyky-Suomesta http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248710-elakoityneiden-suurlahettilaiden-nato-kannat-kertovat-totuutta-nyky-suomesta <p>Suomen Moskovan-suurlähettilään virasta viime vuoden elokuussa eläköitynyt Hannu Himanen (66 v.) julkaisi hiljattain kirjan otsikolla &rdquo;<em>Länttä vai itää - Suomi ja geopolitiikan paluu</em>&rdquo; (<a href="https://www.docendo.fi/lantta-vai-itaa-suomi-ja-geopolitiikan-paluu-hannu-himanen.html"><u>Tietokustantaja Docendo Oy</u></a>).</p><p>Suomen Yhdysvaltojen-suurlähettilään virasta vuonna 2005 eläköitynyt Jukka Valtasaari (77 v.) julkaisi hiljattain kirjan otsikolla &rdquo;<em>Suomen turvallisuus</em>&rdquo; (<a href="https://www.docendo.fi/suomen-turvallisuus-jukka-valtasaari.html"><u>Tietoturvakustantaja Docendo Oy</u></a>).</p><p>Suomen Sveitsin-suurlähettilään virasta vuonna 2014 eläköitynyt Alpo Rusi (68 v.) julkaisi viime vuonna kirjan otsikolla &rdquo;<em>Yhdessä vai erikseen - Suomen ja Ruotsin turvallisuuspolitiikka tienhaarassa</em>&rdquo; (<a href="https://www.docendo.fi/yhdessa-vai-erikseen-suomen-ja-ruotsin-turvallisuuspolitiikka-tienhaarassa-alpo-rusi.html"><u>Tietoturvakustantaja Docendo Oy</u></a>).</p><p>Suomen Australian-suurlähettilään virasta syyskuun alussa 2017 eläköitynyt suurlähettiläs Pasi Patokallio (68 v.) julkaisi aikakauslehti Kanavassa kirjoituksen otsikolla &rdquo;<em>Suomen asevalvonta on yleensä perustunut geopoliittiseen realismiin. Ottawan sopimus on poikkeus.</em>&rdquo; (<a href="https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/um-konkari-tyrmaa-halosen-tuomiojan-linjan-miinakielto-aiheutti-korvaamatonta-vahinkoa/?shared=1001152-6a87f2f2-500"><u>Suomen Kuvalehti 1.1.2018</u></a>).</p><p>Edellä mainitut diplomaatit ovat kokeneita ja tietävät, mitä ovat edellä mainituissa kirjallisissa tuotoksissa kirjoittaneet. Kirjoituksien yhtäläisyyksistä enemmän seuraavassa luvussa.</p><p>Hannu Himanen toimi Suomen Venäjän-suurlähettiläänä vuosina 2012-2016, mutta hän on työskennellyt jo aikaisemmin Suomen suurlähetystössä Moskovassa vuosina 1986-1989.</p><p>Jukka Valtasaari toimi Suomen Yhdysvaltain-suurlähettiläänä vuosina 2001-2005 ja sitä ennen muun muassa Suomen YK-edustajistossa vuosina 1977-1983, ulkoministeriön toimistopäällikkönä vuosina 1983-1985 ja ulkoministeriön poliittisen osaston apulaisosastopäällikkönä vuosina 1985-1988.</p><p>Alpo Rusi toimi Suomen Sveitsin-suurlähettiläänä vuosina 2009-2014 ja sitä ennen muun muassa suurlähettiläänä Balkanin alueella vuosina 2004-2007 ja ulkoasiainneuvoksena ulkoministeriössä vuonna 1993.</p><p>Pasi Patokallio toimi Suomen Australian-suurlähettiläänä vuosina 2013&ndash;2017 ja sitä ennen muun muassa suurlähettiläänä Kanadassa ja Bahamalla vuosina 2004-2008 ja Suomen suurlähettiläänä Israelissa ja Kyproksella vuosina 1998-2003.</p><p>Edellä mainittuja diplomaatteja vanhempina vastaavina diplomaatteina voisi mainita suurlähettiläs Ilkka Pastisen (89 v.) ja ministeri Jaakko Iloniemen (85 v.).</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Toisin kuin Suomen viralliselle ulkopolitiikalle ja Suomen ulkopolitikasta vastanneille poliitikoille aina nykyhallitukseen saakka, edellisessä luvussa mainituille eläköityneille diplomaateille on yhteistä, että he suhtautuvat myönteisesti Natoon ja läntiseen puolustusyhteistyöhön.</p><p>Monet heistä ovat ilmoittaneet myös julkisesti kannattavansa Suomen Nato-jäsenyyttä. Näitä Suomen Nato-jäsenyyden julkisia kannattajia ovat ainakin Hannu Himanen, Jukka Valtasaari, Alpo Rusi ja Jaakko Iloniemi.</p><p>Mielipiteen ilmaisu ei ole ulkoasianministeriöstä - nykyisin 1.1.2018 alkaen ulkoministeriöstä - eläköityneelle diplomaatille Suomessa helppoa. Poikkeaminen Suomen virallisesta linjasta ei edes entiselle ulko- ja turvallisuuspolitiikan virkamiehelle ole helppoa. Sen ovat saaneet kokea niin suurlähettiläs Hannu Himanen Nato-myönteisen kirjajulkaisun jälkeen kuin myös suurlähettiläs Pasi Patokallio presidentti Tarja Halosta ja entistä ulkoministeri Erkki Tuomiojaa arvostelevan Kanava-lehden esseen jälkeen.</p><p>Hannu Himanen ja Pasi Patokallio ovat joutuneet sosialidemokraattisen ulkopoliittisen linjan edustajien hyökkäyksen kohteeksi. Tuota Halosen-Tuomiojan linjaa julkisuudessa ovat edustaneet kärjekkäimmin entinen Suomen Moskovan-suurlähettiläs René Nyberg (71 v., sd.) ja entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja (71 v., sd.).</p><p>Istuvan presidentin Sauli Niinistön (69 v., kok.) myötävaikutuksella Moskovan entinen suurlähettiläs René Nyberg oli mukana ryhmässä, joka laati arvion Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutuksista (<a href="http://formin.finland.fi/public/download.aspx?ID=157406&amp;GUID=%7b8D6158F6-B7E5-483C-9455-F66D76ACC1FB%7d"><u>Arvio Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutuksista 29.4.2016</u></a>). Niinistön tukema Nybergin nimitys oli myös entisen ulkoministeri Erkki Tuomiojan mieleen.</p><p>Ulko- ja turvallisuuspoliittinen kamppailu, Hannu Himanen vastaan René Nyberg:</p><p>&rdquo;<em>Moskovan-suurlähettiläät aloittivat nokkimisottelun HS:n yleisönosastolla - jopa taidemieltymykset vedettiin mukaan</em>&rdquo;, oli uutisotsikko Ilta-Sanomissa (<a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005432064.html"><u>IS 1.11.2017</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>Moskovan ex-suurlähettiläät nokittelevat toisiaan &ndash; mutta miten J.K. Paasikiven muotokuva liittyy Nato-keskusteluun?</em>&rdquo;, oli uutisotsikko SDP:n pää-äänenkannattajassa Demokraatti-lehdessä (<a href="https://demokraatti.fi/moskovan-ex-suurlahettilaat-nokittelevat-toisiaan-mutta-miten-j-k-paasikiven-muotokuva-liittyy-nato-keskusteluun/"><u>Demokraatti 1.11.2017</u></a>)</p><p>&rdquo;<em>Näkökulma: Suurlähettiläiden mutapainissa lyömäaseeksi kelpaa jopa Paasikiven muotokuva</em>&rdquo;, oli uutisotsikko Iltalehdessä (<a href="http://www.iltalehti.fi/politiikka/201711012200503798_pi.shtml"><u>IL 2.11.2017</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>Suurlähettiläiden varjonyrkkeilyä</em>&rdquo;, oli puolestaan uutisotsikko Kauppalehdessä (<a href="https://www.kauppalehti.fi/uutiset/uutinen/dXiAJWNs"><u>Kauppalehti 3.11.2017</u></a>).</p><p>Kyse oli sosialidemokraattisen Venäjä-mielisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan - Halosen-Tuomiojan linjan - kamppailusta länsimielisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kanssa, jossa sosialidemokraattien pääagitaattorina toimi René Nyberg. Kyse on pohjimmiltaan linjavedosta, mikä asema ulko- ja turvallisuuspolitiikassamme on Venäjällä hyvillä Kremlin suhteilla höystettynä ja mikä asema on länsi-integraatiolla Nato-yhteistyöllä ja -jäsenyydellä höystettynä.</p><p>Hannu Himasen ja René Nybergin välinen kaksintaistelu Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan peruslinjasta käytiin Helsingin Sanomien Mielipide-palstalla (<a href="https://www.hs.fi/paivanlehti/31102017/art-2000005429375.html"><u>HS 31.10.2017</u></a> , <a href="https://www.hs.fi/paivanlehti/01112017/art-2000005430795.html"><u>HS 1.11.2017</u></a> ja <a href="https://www.hs.fi/paivanlehti/02112017/art-2000005432368.html"><u>HS 2.11.2017</u></a>).</p><p>Ulko- ja turvallisuuspoliittinen kamppailu, Pasi Patokallio vastaan Erkki Tuomioja:</p><p>&rdquo;<em>Kanava: Entinen suurlähettiläs lyttää Halosen ja Tuomiojan linjan - &rsquo;Miinakielto aiheutti korvaamatonta vahinkoa&rsquo;</em>&rdquo; oli uutisotsikko Iltalehdessä (<a href="http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201801022200639941_u0.shtml"><u>IL 2.1.2018</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>Kanava: Ex-suurlähettiläs ripittää Halosta ja Tuomiojaa jalkaväkimiinoista luopumisesta: &rsquo;Heikensi merkittävästi Suomen puolustusta&rsquo;</em>&rdquo; oli uutisotsikko Ilta-Sanomissa (<a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005510062.html"><u>IS 2.1.2018</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>Erkki Tuomioja tyrmää suurlähettilään kritiikin jalkaväkimiinojen poistosta - &rsquo;Että tällaisia suurlähettiläitä&rsquo;</em>&rdquo; oli uutisotsikko Helsingin Sanomissa (<a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005511301.html"><u>HS 3.1.2018</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>Tuomioja tyrmää saamansa kritiikin miinakiellosta &ndash; &rsquo;On taas löytynyt entinen suurlähettiläs&rsquo;</em>&rdquo; oli uutisotsikko Ilta-Sanomissa (<a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005511586.html"><u>IS 3.1.2018</u></a>).</p><p>Kyse oli sosialidemokraattisen Venäjä-mielisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan - Halosen-Tuomiojan linjan - kamppailusta länsimielisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kanssa, jossa sosialidemokraattien pääagitaattorina toimi Erkki Tuomioja. Kyse on pohjimmiltaan linjavedosta, mikä asema on ulko- ja turvallisuuspolitiikassamme Venäjällä hyvillä Kremlin suhteilla höystettynä ja mikä asema on länsi-integraatiolla Nato-yhteistyöllä ja -jäsenyydellä höystettynä.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Miksi Suomen ulko- ja turvallispolitiikan virkamiesammattilaiset arvostelevat virkauransa jälkeen sekä hienostunein sanakääntein harjoitettuja ulko- ja turvallispolitiikkaa yleisellä tasolla että ankarin sanakäänteinen harjoitetun ulko- ja turvallisuuspolitiikan yksityiskohtia?</p><p>Miksi ulko- ja turvallisuuspolitiikan virkamiesammattilaiset ovat tyytymättömiä virkamiesuransa jälkeen moniin ulko- ja turvallisuuspoliittisiin päätöksiin ja osoittavat tyytymättömyyttään virkauransa jälkeisillä kannanotoilla?</p><p>Arvostelu Halosen-Tuomiojan ulkopoliittisesta suuntauksesta vuosina 2000-2015 ei ole saanut vielä päätöstään, se on hädin tuskin alkanut. Pyykki varmaankin tullaan pesemään tarkemmin kuin kylmän sodan aikainen suomettuneisuuskausi viimeistään silloin, kun ja jos Suomi on Naton jäsenmaa.</p><p>Tulevina vuosina historiatutkimus tulee löytämään vielä paljon sellaista, mikä tuossa Halosen-Tuomiojan politiikassa ei ollut Suomen etujen mukaista etenkin pitkällä aikavälillä.</p><p>On syytä huomata, että Sauli Niinistön valinta vuonna 2012 tasavallan presidenteiksi ei muuttanut Halosen-Tuomiojan määrittelemää ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa piiruakaan. Suomen linja alkoi muuttua vasta 2015 uuden hallituksen myötä, kun ulkoministeripestiin tarttui Timo Soini.</p><p>Ulko- ja turvallisuuspolitiikan virkamiesammattilaiset tulevat arvostelemaan Halosen-Tuomiojan aikana tehtyjä ulko- ja turvallisuuspoliittisia päätöksiä. Arvostelun kohteeksi joutuu etenkin presidentti Tarja Halosen ja ulkoministeri Erkki Tuomiojan aikainen Suomen Venäjä-politiikka, joka jo nyt osoittautunut täydelliseksi katastrofiksi. Suomen harjoituttama Venäjä-politiikka oli väärää eikä perustunut realiteetteihin, vaan opportunistiseen ideologiaan. Arvostelu alkaa, kun 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä virassa olleet diplomaatit eläköityvät.</p><p>Yksittäisenä esimerkkinä Halosen-Tuomiojan Venäjän-politiikan toiminnasta voidaan mainita ulkoministeri Erkki Tuomiojan kirjaus eriävästä mielipiteestä EU:n ministerivaliokunnan pöytäkirjaan Venäjän vastakkaisista EU-pakotteista<strong> &rdquo;</strong><em>historiankirjoitusta varten</em>&rdquo; (<a href="https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/tuomioja-kirjautin-eriavan-mielipiteen-historiankirjoitusta-varten/4320620#gs.2s0biOA"><u>MTV3 10.9.2014</u></a>).&nbsp;</p><p>&rdquo;<em>Ministeri Tuomioja jätti pöytäkirjamerkinnän, jonka mukaan hän yhtyy muutoin esitettyihin toimintalinjoihin, mutta katsoo, että Suomen olisi mahdollista vastustaa uusien pakotteiden voimaansaattamista tulitauon jatkuessa, vaikka tätä muut [EU-]maat eivät tukisikaan.</em>&rdquo; on sanatarkasti EU-asioiden valtiosihteeri Kare Halosen kirjaus asialistassa Tuomiojan öykkäröinnistä, kun Suomi oli yhtymässä muihin EU-maihin Venäjä-pakotteissa.</p><p>Lause kertoo kaiken Tuomiojan Venäjä-pakotteiden tosiasiallisesta vastustamisesta. Tuo varsin kylmän sodan ajalta kalskahtava kirjaus joutuu kaiken muun ohella varmasti historian tutkijoiden tarkkaan syyniin juuri Tuomiojan toiveiden mukaisesti. Kirjaus osoittaa ainakin allekirjoittaneelle, kuinka kaukana nykyajasta 68-vuotias Tuomioja eli jo vuonna 2014.</p><p>Toisena esimerkkinä voidaan mainita Venäjän strateginen kumppanuus. Halosen-Tuomiojan Venäjä-politiikassa Venäjä nähtiin EU:n vahvana strategisena kumppania, jota asemaa Venäjälle Suomi ajoi voimalla EU:ssa sekä Halosen että Tuomiojan johdolla. &rdquo;<em>Euroopan unionille Venäjä on strateginen kumppani, jonka kanssa pyritään laajaan ja kattavaan yhteistyöhön.</em>&rdquo;, Tarja Halonen hehkutti Tukholmassa Svenska Dagbladetin keskustelutilaisuudessa Tukholmassa 19.10.2005 (<a href="http://presidentti.fi/halonen/Public/default3511-2.html?contentid=175747&amp;nodeid=41417&amp;contentlan=1&amp;culture=fi-FI"><u>TPK 19.10.2005</u></a>).</p><p>Venäjä-politiikka on ollut fiasko: lopputuloksena Venäjän käymiä sotia Itä-Euroopassa, kymmeniä tuhansia kuolleita, EU-Euroopan riippuvuus venäläisenergiasta ja venäläisaseista pullottava Venäjän länsiraja, jotka uhkaavat sekä EU- että Nato-maita.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Suomessa on ominaista se, että suomalaiset sokeutuvat kulloiseen harjoitettavaan ulko- ja turvallisuuspoliittiseen linjaan, joka on itse asiassa hyvin pieni vain muutaman henkilön suuruisen ryhmän määrittelemä ja jota pidetään ainoaan oikeana.</p><p>Mikään ei ole muuttunut tuon suhteen kylmän sodan ajasta.</p><p>Kun kylmän sodan aikaan &rdquo;<em>pidettiin hyviä ja ystävällisiä suhteina Neuvostoliittoon</em>&rdquo;, niin nyt &rdquo;<em>Suomi vakauttaa toimillaan Itämeren turvallisuustilannetta</em>&rdquo;.&nbsp; Tämän päivän kylmän sodan aikaisella intensiteetillä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan propagandaliturgiasanoja ovat &rdquo;<em>vakaus</em>&rdquo;<em>, </em>&rdquo;<em>pitäminen vakaana</em>&rdquo;<em> ja </em>&rdquo;<em>vakauttaminen</em>&rdquo;.</p><p>Toivottavasti meidän ei tarvitse enää jatkossa lukea ulkoministeriön virkamiesten ja suomalaispoliitikkojen kylmän sodan ajan kaikuja uhkuvia vakauskannanottoja tyyliin:</p><p>&rdquo;<em>Pääministeri Juha Sipilän mukaan Suomi pyrkii vahvistamaan arktisen turvallisuuspoliittista <u>vakautta</u>.</em>&rdquo; (<a href="http://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/10616/suomi-tukee-arktisen-alueen-ymparistoa-vakautta-ja-elinvoimaa"><u>VM:n tiedote 419 4.10.2016</u></a>), &rdquo;<em>Kansainvälinen asemamme lepää <u>vakauden</u> pohjalla.</em>&rdquo; <a href="http://tpk.fi/public/default.aspx?contentid=365424&amp;culture=fi-FI"><u>(Tasavallan presidentti Sauli Niinistön puhe suurlähettiläskokouksessa 22.8.2017</u></a>). &rdquo;<em>Suomi tekee töitä Pohjois-Euroopan <u>vakauden</u> tukemiseksi</em>&rdquo;, tasavallan presidentti Sauli Niinistö Ahvenanmaan maakuntamatkallaan 3.11.2017 (<a href="https://www.verkkouutiset.fi/presidentti-sauli-niinisto-suomi-turvaa-ahvenanmaan-aseman/"><u>Verkkouutiset 3.11.2017</u></a>). &rdquo;<em>Sotilaallinen liittoutumattomuus on jatkossakin Suomen etujen mukaista ja vahvistaa osaltaan Pohjolan turvallisuuspoliittista <u>vakautta</u>.</em>&rdquo; oli puolestaan kirjattuna Keskustan ulko- ja turvallisuuspoliittisena linjauksena jo heti Krimin tapahtumien jälkeen (<a href="http://www.keskusta.fi/news/Sotilaallinen-liittoutumattomuus-on-Suomen-edun-mukaista-%E2%80%93-kyberturvallisuudesta-kilpailuvaltti/1avppnn2/f60bba8f-481a-4086-8962-b44fc05a3e90"><u>Keskusta 7.5.2014</u></a>).</p><p>Vastaavaa epämääräistä vakaus-sanan käyttöä politiikojen ja ulkoasian hallinnossa toimivien virkamiesten kannanotoissa ja kirjauksissa löytyy pilvin pimein. On helppo kirjata &rdquo;<em>Suomi vakauttaa</em>&rdquo; -tyylillä, jos ei tiedä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta tuon taivaallista. Muutaman vuoden kuluttua noiden termien lukeminen on jo irvokasta. Minulle niiden lukeminen on irvokasta jo nyt.</p><p>&rdquo;Vakaus&rdquo;- ja &rdquo;vakauttaa&rdquo;-termit ovat vastaavia ja vailla todellista sisältöä olevia ulko- ja turvallisuuspoliittisia nollatermejä kuin vaikkapa kylmän sodan aikaiset &rdquo;rauhanomaiset suhteet&rdquo;-, &rdquo;hyvät naapuruussuhteet&rdquo;- tai &rdquo;ystävälliset naapuruussuhteet&rdquo; -termit.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Elämme murrosaikaa, kun Suomi hakee uutta ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa. Linjamuutos on tulevien hallitusten varassa, kun seuraava tasavallan presidentti on Sauli Niinistö. Toivotaan Suomen siunatuksi tulemista länsimyönteisillä hallituksilla.</p><p>Ikävä riitely kansainvälisten sotaharjoitusten pitämisestä Suomessa mukaan lukien suursotaharjoituksen pitämien maaperällämme on ollut osa tätä linjamuutosta ja sen tuomaa tuskaa osalle poliittisia päättäjiä. Sotaharjoituksia ovat arvostelleet lähinnä sosialidemokraatit ja vasemmistoliittolaiset. Muutaman vuoden päästä tällaisia asioita muistellaan jo huvittuneina.</p><p>Ulkoasianministeriössä työskennelleiden diplomaattien ulostulot ovat merkki linjan muuttumisesta ja siitä, että vanhaa Halosen-Tuomiojan linjaa on mahdollista arvostella. Vastaavasti kuin Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen EU-jäsenyyden myötä meillä oli mahdollista arvostella niitä toimia, joissa kyse oli kylmän sodan aikaisesta suomettumisesta.</p><p>Sinänsä on kuvaavaa, että nyt &rdquo;linjakeskustelua&rdquo; käyvät noin 70-vuotiaat ihmiset, jotka ovat toimineet ulkopoliittisina virkamiehinä kylmänsodan aikaan ja jotka peilaavat nykyaikaa vielä hieman kylmän sodan aikaisesta perspektiivistä.</p><p>Me nuoremmat ajattelemme nykyaikaa nykyajan lähtökohdista kuitenkaan unohtamatta historian opetusta ja vaikutusta nykyaikaan.</p><p>Kun nyt Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa ollaan pikkuhiljaa reivaamassa kohti länttä Halosen-Tuomiojan linjan Venäjä-suuntauksen jälkeen, toivottavasti tämä nykyinen suuntaus jatkuu. Läntinen suuntaus on ollut istuvan hallituksen aikaansaamaa, ei missään nimessä 69-vuotiaan presidentti Sauli Niinistön aikaansaamaa. Linja länteen on kääntynyt Niinistöstä huolimatta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomen Moskovan-suurlähettilään virasta viime vuoden elokuussa eläköitynyt Hannu Himanen (66 v.) julkaisi hiljattain kirjan otsikolla ”Länttä vai itää - Suomi ja geopolitiikan paluu” (Tietokustantaja Docendo Oy).

Suomen Yhdysvaltojen-suurlähettilään virasta vuonna 2005 eläköitynyt Jukka Valtasaari (77 v.) julkaisi hiljattain kirjan otsikolla ”Suomen turvallisuus” (Tietoturvakustantaja Docendo Oy).

Suomen Sveitsin-suurlähettilään virasta vuonna 2014 eläköitynyt Alpo Rusi (68 v.) julkaisi viime vuonna kirjan otsikolla ”Yhdessä vai erikseen - Suomen ja Ruotsin turvallisuuspolitiikka tienhaarassa” (Tietoturvakustantaja Docendo Oy).

Suomen Australian-suurlähettilään virasta syyskuun alussa 2017 eläköitynyt suurlähettiläs Pasi Patokallio (68 v.) julkaisi aikakauslehti Kanavassa kirjoituksen otsikolla ”Suomen asevalvonta on yleensä perustunut geopoliittiseen realismiin. Ottawan sopimus on poikkeus.” (Suomen Kuvalehti 1.1.2018).

Edellä mainitut diplomaatit ovat kokeneita ja tietävät, mitä ovat edellä mainituissa kirjallisissa tuotoksissa kirjoittaneet. Kirjoituksien yhtäläisyyksistä enemmän seuraavassa luvussa.

Hannu Himanen toimi Suomen Venäjän-suurlähettiläänä vuosina 2012-2016, mutta hän on työskennellyt jo aikaisemmin Suomen suurlähetystössä Moskovassa vuosina 1986-1989.

Jukka Valtasaari toimi Suomen Yhdysvaltain-suurlähettiläänä vuosina 2001-2005 ja sitä ennen muun muassa Suomen YK-edustajistossa vuosina 1977-1983, ulkoministeriön toimistopäällikkönä vuosina 1983-1985 ja ulkoministeriön poliittisen osaston apulaisosastopäällikkönä vuosina 1985-1988.

Alpo Rusi toimi Suomen Sveitsin-suurlähettiläänä vuosina 2009-2014 ja sitä ennen muun muassa suurlähettiläänä Balkanin alueella vuosina 2004-2007 ja ulkoasiainneuvoksena ulkoministeriössä vuonna 1993.

Pasi Patokallio toimi Suomen Australian-suurlähettiläänä vuosina 2013–2017 ja sitä ennen muun muassa suurlähettiläänä Kanadassa ja Bahamalla vuosina 2004-2008 ja Suomen suurlähettiläänä Israelissa ja Kyproksella vuosina 1998-2003.

Edellä mainittuja diplomaatteja vanhempina vastaavina diplomaatteina voisi mainita suurlähettiläs Ilkka Pastisen (89 v.) ja ministeri Jaakko Iloniemen (85 v.).

                                                                                         ****

Toisin kuin Suomen viralliselle ulkopolitiikalle ja Suomen ulkopolitikasta vastanneille poliitikoille aina nykyhallitukseen saakka, edellisessä luvussa mainituille eläköityneille diplomaateille on yhteistä, että he suhtautuvat myönteisesti Natoon ja läntiseen puolustusyhteistyöhön.

Monet heistä ovat ilmoittaneet myös julkisesti kannattavansa Suomen Nato-jäsenyyttä. Näitä Suomen Nato-jäsenyyden julkisia kannattajia ovat ainakin Hannu Himanen, Jukka Valtasaari, Alpo Rusi ja Jaakko Iloniemi.

Mielipiteen ilmaisu ei ole ulkoasianministeriöstä - nykyisin 1.1.2018 alkaen ulkoministeriöstä - eläköityneelle diplomaatille Suomessa helppoa. Poikkeaminen Suomen virallisesta linjasta ei edes entiselle ulko- ja turvallisuuspolitiikan virkamiehelle ole helppoa. Sen ovat saaneet kokea niin suurlähettiläs Hannu Himanen Nato-myönteisen kirjajulkaisun jälkeen kuin myös suurlähettiläs Pasi Patokallio presidentti Tarja Halosta ja entistä ulkoministeri Erkki Tuomiojaa arvostelevan Kanava-lehden esseen jälkeen.

Hannu Himanen ja Pasi Patokallio ovat joutuneet sosialidemokraattisen ulkopoliittisen linjan edustajien hyökkäyksen kohteeksi. Tuota Halosen-Tuomiojan linjaa julkisuudessa ovat edustaneet kärjekkäimmin entinen Suomen Moskovan-suurlähettiläs René Nyberg (71 v., sd.) ja entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja (71 v., sd.).

Istuvan presidentin Sauli Niinistön (69 v., kok.) myötävaikutuksella Moskovan entinen suurlähettiläs René Nyberg oli mukana ryhmässä, joka laati arvion Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutuksista (Arvio Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutuksista 29.4.2016). Niinistön tukema Nybergin nimitys oli myös entisen ulkoministeri Erkki Tuomiojan mieleen.

Ulko- ja turvallisuuspoliittinen kamppailu, Hannu Himanen vastaan René Nyberg:

Moskovan-suurlähettiläät aloittivat nokkimisottelun HS:n yleisönosastolla - jopa taidemieltymykset vedettiin mukaan”, oli uutisotsikko Ilta-Sanomissa (IS 1.11.2017).

Moskovan ex-suurlähettiläät nokittelevat toisiaan – mutta miten J.K. Paasikiven muotokuva liittyy Nato-keskusteluun?”, oli uutisotsikko SDP:n pää-äänenkannattajassa Demokraatti-lehdessä (Demokraatti 1.11.2017)

Näkökulma: Suurlähettiläiden mutapainissa lyömäaseeksi kelpaa jopa Paasikiven muotokuva”, oli uutisotsikko Iltalehdessä (IL 2.11.2017).

Suurlähettiläiden varjonyrkkeilyä”, oli puolestaan uutisotsikko Kauppalehdessä (Kauppalehti 3.11.2017).

Kyse oli sosialidemokraattisen Venäjä-mielisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan - Halosen-Tuomiojan linjan - kamppailusta länsimielisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kanssa, jossa sosialidemokraattien pääagitaattorina toimi René Nyberg. Kyse on pohjimmiltaan linjavedosta, mikä asema ulko- ja turvallisuuspolitiikassamme on Venäjällä hyvillä Kremlin suhteilla höystettynä ja mikä asema on länsi-integraatiolla Nato-yhteistyöllä ja -jäsenyydellä höystettynä.

Hannu Himasen ja René Nybergin välinen kaksintaistelu Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan peruslinjasta käytiin Helsingin Sanomien Mielipide-palstalla (HS 31.10.2017 , HS 1.11.2017 ja HS 2.11.2017).

Ulko- ja turvallisuuspoliittinen kamppailu, Pasi Patokallio vastaan Erkki Tuomioja:

Kanava: Entinen suurlähettiläs lyttää Halosen ja Tuomiojan linjan - ’Miinakielto aiheutti korvaamatonta vahinkoa’” oli uutisotsikko Iltalehdessä (IL 2.1.2018).

Kanava: Ex-suurlähettiläs ripittää Halosta ja Tuomiojaa jalkaväkimiinoista luopumisesta: ’Heikensi merkittävästi Suomen puolustusta’” oli uutisotsikko Ilta-Sanomissa (IS 2.1.2018).

Erkki Tuomioja tyrmää suurlähettilään kritiikin jalkaväkimiinojen poistosta - ’Että tällaisia suurlähettiläitä’” oli uutisotsikko Helsingin Sanomissa (HS 3.1.2018).

Tuomioja tyrmää saamansa kritiikin miinakiellosta – ’On taas löytynyt entinen suurlähettiläs’” oli uutisotsikko Ilta-Sanomissa (IS 3.1.2018).

Kyse oli sosialidemokraattisen Venäjä-mielisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan - Halosen-Tuomiojan linjan - kamppailusta länsimielisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kanssa, jossa sosialidemokraattien pääagitaattorina toimi Erkki Tuomioja. Kyse on pohjimmiltaan linjavedosta, mikä asema on ulko- ja turvallisuuspolitiikassamme Venäjällä hyvillä Kremlin suhteilla höystettynä ja mikä asema on länsi-integraatiolla Nato-yhteistyöllä ja -jäsenyydellä höystettynä.

                                                                                         ****

Miksi Suomen ulko- ja turvallispolitiikan virkamiesammattilaiset arvostelevat virkauransa jälkeen sekä hienostunein sanakääntein harjoitettuja ulko- ja turvallispolitiikkaa yleisellä tasolla että ankarin sanakäänteinen harjoitetun ulko- ja turvallisuuspolitiikan yksityiskohtia?

Miksi ulko- ja turvallisuuspolitiikan virkamiesammattilaiset ovat tyytymättömiä virkamiesuransa jälkeen moniin ulko- ja turvallisuuspoliittisiin päätöksiin ja osoittavat tyytymättömyyttään virkauransa jälkeisillä kannanotoilla?

Arvostelu Halosen-Tuomiojan ulkopoliittisesta suuntauksesta vuosina 2000-2015 ei ole saanut vielä päätöstään, se on hädin tuskin alkanut. Pyykki varmaankin tullaan pesemään tarkemmin kuin kylmän sodan aikainen suomettuneisuuskausi viimeistään silloin, kun ja jos Suomi on Naton jäsenmaa.

Tulevina vuosina historiatutkimus tulee löytämään vielä paljon sellaista, mikä tuossa Halosen-Tuomiojan politiikassa ei ollut Suomen etujen mukaista etenkin pitkällä aikavälillä.

On syytä huomata, että Sauli Niinistön valinta vuonna 2012 tasavallan presidenteiksi ei muuttanut Halosen-Tuomiojan määrittelemää ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa piiruakaan. Suomen linja alkoi muuttua vasta 2015 uuden hallituksen myötä, kun ulkoministeripestiin tarttui Timo Soini.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikan virkamiesammattilaiset tulevat arvostelemaan Halosen-Tuomiojan aikana tehtyjä ulko- ja turvallisuuspoliittisia päätöksiä. Arvostelun kohteeksi joutuu etenkin presidentti Tarja Halosen ja ulkoministeri Erkki Tuomiojan aikainen Suomen Venäjä-politiikka, joka jo nyt osoittautunut täydelliseksi katastrofiksi. Suomen harjoituttama Venäjä-politiikka oli väärää eikä perustunut realiteetteihin, vaan opportunistiseen ideologiaan. Arvostelu alkaa, kun 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä virassa olleet diplomaatit eläköityvät.

Yksittäisenä esimerkkinä Halosen-Tuomiojan Venäjän-politiikan toiminnasta voidaan mainita ulkoministeri Erkki Tuomiojan kirjaus eriävästä mielipiteestä EU:n ministerivaliokunnan pöytäkirjaan Venäjän vastakkaisista EU-pakotteistahistoriankirjoitusta varten” (MTV3 10.9.2014). 

Ministeri Tuomioja jätti pöytäkirjamerkinnän, jonka mukaan hän yhtyy muutoin esitettyihin toimintalinjoihin, mutta katsoo, että Suomen olisi mahdollista vastustaa uusien pakotteiden voimaansaattamista tulitauon jatkuessa, vaikka tätä muut [EU-]maat eivät tukisikaan.” on sanatarkasti EU-asioiden valtiosihteeri Kare Halosen kirjaus asialistassa Tuomiojan öykkäröinnistä, kun Suomi oli yhtymässä muihin EU-maihin Venäjä-pakotteissa.

Lause kertoo kaiken Tuomiojan Venäjä-pakotteiden tosiasiallisesta vastustamisesta. Tuo varsin kylmän sodan ajalta kalskahtava kirjaus joutuu kaiken muun ohella varmasti historian tutkijoiden tarkkaan syyniin juuri Tuomiojan toiveiden mukaisesti. Kirjaus osoittaa ainakin allekirjoittaneelle, kuinka kaukana nykyajasta 68-vuotias Tuomioja eli jo vuonna 2014.

Toisena esimerkkinä voidaan mainita Venäjän strateginen kumppanuus. Halosen-Tuomiojan Venäjä-politiikassa Venäjä nähtiin EU:n vahvana strategisena kumppania, jota asemaa Venäjälle Suomi ajoi voimalla EU:ssa sekä Halosen että Tuomiojan johdolla. ”Euroopan unionille Venäjä on strateginen kumppani, jonka kanssa pyritään laajaan ja kattavaan yhteistyöhön.”, Tarja Halonen hehkutti Tukholmassa Svenska Dagbladetin keskustelutilaisuudessa Tukholmassa 19.10.2005 (TPK 19.10.2005).

Venäjä-politiikka on ollut fiasko: lopputuloksena Venäjän käymiä sotia Itä-Euroopassa, kymmeniä tuhansia kuolleita, EU-Euroopan riippuvuus venäläisenergiasta ja venäläisaseista pullottava Venäjän länsiraja, jotka uhkaavat sekä EU- että Nato-maita.

                                                                                         ****

Suomessa on ominaista se, että suomalaiset sokeutuvat kulloiseen harjoitettavaan ulko- ja turvallisuuspoliittiseen linjaan, joka on itse asiassa hyvin pieni vain muutaman henkilön suuruisen ryhmän määrittelemä ja jota pidetään ainoaan oikeana.

Mikään ei ole muuttunut tuon suhteen kylmän sodan ajasta.

Kun kylmän sodan aikaan ”pidettiin hyviä ja ystävällisiä suhteina Neuvostoliittoon”, niin nyt ”Suomi vakauttaa toimillaan Itämeren turvallisuustilannetta”.  Tämän päivän kylmän sodan aikaisella intensiteetillä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan propagandaliturgiasanoja ovat ”vakaus, pitäminen vakaana ja vakauttaminen”.

Toivottavasti meidän ei tarvitse enää jatkossa lukea ulkoministeriön virkamiesten ja suomalaispoliitikkojen kylmän sodan ajan kaikuja uhkuvia vakauskannanottoja tyyliin:

Pääministeri Juha Sipilän mukaan Suomi pyrkii vahvistamaan arktisen turvallisuuspoliittista vakautta.” (VM:n tiedote 419 4.10.2016), ”Kansainvälinen asemamme lepää vakauden pohjalla.(Tasavallan presidentti Sauli Niinistön puhe suurlähettiläskokouksessa 22.8.2017). ”Suomi tekee töitä Pohjois-Euroopan vakauden tukemiseksi”, tasavallan presidentti Sauli Niinistö Ahvenanmaan maakuntamatkallaan 3.11.2017 (Verkkouutiset 3.11.2017). ”Sotilaallinen liittoutumattomuus on jatkossakin Suomen etujen mukaista ja vahvistaa osaltaan Pohjolan turvallisuuspoliittista vakautta.” oli puolestaan kirjattuna Keskustan ulko- ja turvallisuuspoliittisena linjauksena jo heti Krimin tapahtumien jälkeen (Keskusta 7.5.2014).

Vastaavaa epämääräistä vakaus-sanan käyttöä politiikojen ja ulkoasian hallinnossa toimivien virkamiesten kannanotoissa ja kirjauksissa löytyy pilvin pimein. On helppo kirjata ”Suomi vakauttaa” -tyylillä, jos ei tiedä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta tuon taivaallista. Muutaman vuoden kuluttua noiden termien lukeminen on jo irvokasta. Minulle niiden lukeminen on irvokasta jo nyt.

”Vakaus”- ja ”vakauttaa”-termit ovat vastaavia ja vailla todellista sisältöä olevia ulko- ja turvallisuuspoliittisia nollatermejä kuin vaikkapa kylmän sodan aikaiset ”rauhanomaiset suhteet”-, ”hyvät naapuruussuhteet”- tai ”ystävälliset naapuruussuhteet” -termit.

                                                                                         ****

Elämme murrosaikaa, kun Suomi hakee uutta ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa. Linjamuutos on tulevien hallitusten varassa, kun seuraava tasavallan presidentti on Sauli Niinistö. Toivotaan Suomen siunatuksi tulemista länsimyönteisillä hallituksilla.

Ikävä riitely kansainvälisten sotaharjoitusten pitämisestä Suomessa mukaan lukien suursotaharjoituksen pitämien maaperällämme on ollut osa tätä linjamuutosta ja sen tuomaa tuskaa osalle poliittisia päättäjiä. Sotaharjoituksia ovat arvostelleet lähinnä sosialidemokraatit ja vasemmistoliittolaiset. Muutaman vuoden päästä tällaisia asioita muistellaan jo huvittuneina.

Ulkoasianministeriössä työskennelleiden diplomaattien ulostulot ovat merkki linjan muuttumisesta ja siitä, että vanhaa Halosen-Tuomiojan linjaa on mahdollista arvostella. Vastaavasti kuin Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen EU-jäsenyyden myötä meillä oli mahdollista arvostella niitä toimia, joissa kyse oli kylmän sodan aikaisesta suomettumisesta.

Sinänsä on kuvaavaa, että nyt ”linjakeskustelua” käyvät noin 70-vuotiaat ihmiset, jotka ovat toimineet ulkopoliittisina virkamiehinä kylmänsodan aikaan ja jotka peilaavat nykyaikaa vielä hieman kylmän sodan aikaisesta perspektiivistä.

Me nuoremmat ajattelemme nykyaikaa nykyajan lähtökohdista kuitenkaan unohtamatta historian opetusta ja vaikutusta nykyaikaan.

Kun nyt Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa ollaan pikkuhiljaa reivaamassa kohti länttä Halosen-Tuomiojan linjan Venäjä-suuntauksen jälkeen, toivottavasti tämä nykyinen suuntaus jatkuu. Läntinen suuntaus on ollut istuvan hallituksen aikaansaamaa, ei missään nimessä 69-vuotiaan presidentti Sauli Niinistön aikaansaamaa. Linja länteen on kääntynyt Niinistöstä huolimatta.

]]>
23 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248710-elakoityneiden-suurlahettilaiden-nato-kannat-kertovat-totuutta-nyky-suomesta#comments Erkki Tuomioja Nato Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka Tarja Halonen Venäjän uhka Sat, 06 Jan 2018 08:09:51 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248710-elakoityneiden-suurlahettilaiden-nato-kannat-kertovat-totuutta-nyky-suomesta
Suomen Puolustusvoimien Venäjä-ryhmä on Venäjälle mieluinen hybridivaikuttaja http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248475-suomen-puolustusvoimien-venaja-ryhma-on-venajalle-mieluinen-hybridivaikuttaja <p>Maanpuolustuskorkeakoulu (<a href="http://maanpuolustuskorkeakoulu.fi/etusivu"><u>MPKK</u></a>) on Suomen Puolustusvoimien alainen korkeakoulu, jossa koulutetaan Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen upseerit kadeteista kenraaleiksi. Maanpuolustuskorkeakoulun tehtävä on myös harjoittaa ja edistää sotatieteellistä tutkimusta Suomessa. Korkeakoulu on Puolustusvoimien komentajan alainen korkeimman asteen sotilaallinen koulutuslaitos. Puolustusvoimien komentaja on tällä hetkellä kenraali Jarmo Lindberg, jonka alaisuudessa myös Maanpuolustuskorkeakoulu siis toimii.</p><p>Maanpuolustuskorkeakoulun yhteyteen perustettiin hiljattain Venäjä-ryhmä (<a href="http://maanpuolustuskorkeakoulu.fi/venaja-ryhma"><u>MPKK, Venäjä-ryhmä</u></a>), joka aloitti toimintansa viime vuoden alussa. Ryhmän toimintaan liittyi elokuussa 2017 myös aloittava Helsingin yliopiston ja Maanpuolustuskorkeakoulun yhteisen Venäjän turvallisuuspolitiikan apulaisprofessori. Ryhmä ei siis ole enää pelkästään Puolustusvoimien henkilökunnasta koostuva.</p><p>Venäjä-ryhmän tehtävänä on MPKK:n nettisivujen mukaan &rdquo;<em>Venäjän asevoimiin ja sotataitoon kohdistuva tutkimus, aihepiirin opetus ja osallistuminen yhteiskunnalliseen keskusteluun tiedotusvälineissä ja seminaareissa</em>&rdquo;. Edelleen MPKK:n nettisivujen mukaan &rdquo;<em>Venäjä-ryhmän keskeisiä tutkimusaiheita ovat Venäjän sotilaspolitiikka, asevoimat ja venäläinen sotataito</em>&rdquo;.</p><p>Puolustusvoimien uusi Venäjä-ryhmä on nelihenkinen. Ryhmää vetää everstiluutnaatti <strong>Petteri </strong><strong>Lalu</strong>. Ryhmään kuuluvat Lalun lisäksi Moskovan puolustusasiamies, everstiluutnantti <strong>Juhani </strong><strong>Pihlajamaa</strong>, everstiluutnantti <strong>Pentti Forsström</strong> ja apulaisprofessori <strong>Katri Pynnöniemi</strong>. Katri Pynnöniemi hoitaa Maan&shy;puolustus&shy;korkea&shy;koulun ja Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutissa yhteistä Venäjän turvallisuuspolitiikan professuuria (<a href="https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/korkeakoulu-tiedepolitiikka/katri-pynnoniemi-nimitetty-venajan-turvallisuuspolitiikan-apulaisprofessoriksi"><u>Helsingin yliopisto 16.5.2017</u></a>).</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Maanpuolustuskorkeakoulu Puolustusvoimien alaisena laitoksena tekee siis Venäjä-ryhmässä yhteistyötä Helsingin yliopiston (<a href="https://www.helsinki.fi/fi"><u>Helsingin yliopisto</u></a>) kanssa.</p><p>Tuossa ei sinänsä ole mitään erityistä, mutta siinä sen sijaan on, että Helsingin yliopiston alla MPKK:n yhteistyöorganisaatio on Aleksanteri-instituutti (<a href="http://www.helsinki.fi/aleksanteri/"><u>Aleksanteri-instituutti</u></a>) yhteisen Venäjän turvallisuuspolitiikan professuurin muodossa, jota hoitaa siis apulaisprofessori Katri Pynnöniemi.</p><p>Katri Pynnöniemi on Ulkopoliittisen instituutin (<a href="https://www.fiia.fi/"><u>UPI</u></a>) entinen tutkija. Hänen ansioluettelo vuodelta 2013 on luettavissa <a href="https://fiia.academia.edu/KatriPynn%C3%B6niemi/CurriculumVitae"><u>täältä</u></a>. Pynnöniemi väitteli tohtoriksi vuonna 2008 aiheen Venäjä (&rdquo;<em>Uusi tie, uusi elämä, uusi Venäjä: kansainväliset liikennekäytävät Venäjän maantieteen ja politiikan välissä</em>&rdquo;, <a href="http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/67855/978-951-44-7316-6.pdf?sequence=1&amp;isAllowed=y"><u>väitöskirja</u></a>).&nbsp;</p><p>Maanpuolustuskorkeakoulun uudella yhteistyökumppanilla Aleksanteri-instituutilla on tietty historiamaine, jota se ei ole kyennyt karistamaan pois. Itse asiassa se ei ole edes halunnut karistaa. Tuo maine on ylitse vuotava Venäjän poliittisten toimien ymmärrys. Olivatpa Venäjän poliittiset toimet kuinka sotaisia tahansa, Aleksanteri-instituutista aina niille löytyy ymmärtäjä.</p><p>&rdquo;<em>Teki Putin mitä vain, Aleksanteri-instituutista löytyy aina ymmärtäjä</em>&rdquo; oli Suomen Kuvalehden otsikko 9.7.2016 (<a href="https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/teki-putin-mita-vain-aleksanteri-instituutista-loytyy-aina-ymmartaja/"><u>SK 9.7.2016</u></a>).</p><p>Olen käsitellyt aikaisemmin Aleksanteri-instituuttia hyvin kriittisesti kirjoituksessa otsikolla &rdquo;<em>Aleksanteri-instituutin Markku Kivisen olisi jo aika siirtyä sivuun</em>&rdquo; (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222457-aleksanteri-instituutin-markku-kivisen-olisi-jo-aika-siirtya-sivuun"><u>US-blogi 7.9.2016</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>Aleksanteri-instituutin johtajanimitys kuohuttaa - Markku Kangaspuro valittiin ilman julkista hakua</em>&rdquo; on tuorein uutisotsikko Helsingin Sanomissa heti vuoden 2017 joulun jälkeen (<a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005505635.html"><u>HS 28.12.2017</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>Helsingin yliopiston yhteydessä toimiva Aleksanteri-instituutti on valinnut uuden johtajansa kaikessa hiljaisuudessa, ilman julkista hakua. Aleksanteri-instituutin johtoon on nimitetty marraskuun lopulla instituutin kakkosmies eli tutkimusjohtaja Markku Kangaspuro. Kangaspuro aloittaa johtajana ensi huhtikuussa ja seuraa tehtävässä yli 20 vuotta instituuttia johtanutta Markku Kivistä. Kivinen jatkaa instituutin tutkimusjohtajana eläköitymiseensä asti.</em>&rdquo;, Helsingin Sanomat kirjoitti jutussaan.</p><p>Markku Kangaspuro on ristiriitoja synnyttävä poliittista agendaa edustava henkilö. Hänet tiedetään vasemmistolaisena henkilönä, mikä sinänsä ei toki ole ristiriitoja aiheuttava asia. Sen sijaan hänen näkemyksensä Venäjästä ja eritoten Natosta ovat ristiriitoja aiheuttava. Natoa koskevilla kannanotoillaan hän ei ole kunniaksi Helsingin yliopistolle.</p><p>Markku Kangaspuro toimii Suomen Rauhanpuolustajat ry:n puheenjohtajana, ja hän on julkisesti ilmoittanut vastustavansa Suomen Nato-jäsenyyttä (<a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000730577.html"><u>IS 20.3.2014</u></a>). Kangaspuro vuodatti Nato-inhoaan Ilta-Sanomien haastattelussa seuraavasti pian Venäjän Krimin valtauksen jälkeen: &rdquo;<em>Jos haluaisimme luoda jännitystä näillekin rajoille, siitä vaan Natoon, ei nyt meitä uhkaa mikään. Parasta meille on säilyttää liittoutumattomuutemme</em>.&rdquo;</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Puolustusvoimat tekee siis tiivistä tutkimus- ja informaatiovaikuttamistyötä Venäjä-myönteisen ja Nato-kielteisen Aleksanteri-instituutin kanssa, kun ja jos instituutti yhtyy uuden johtajansa mielipiteisiin vastaavasti kuin se on yhtynyt nykyisen johtajan Markku Kivisen Venäjä-näkemyksiin.</p><p>Julkisten kannanottojen perusteella Puolustusvoimien ja Aleksanteri-instituutin yhteisen Venäjä-ryhmän ensiaskeleita ja ensiesiintymistä on syytä hämmästellä, kun Suomi ei sentään vielä ole missään liitossa Venäjän kanssa.</p><p>Venäjä-ryhmän ensiesiintyminen julkisuuteen tapahtui 12.12.2017 Helsingin Sanomien julkaisemassa kirjoituksessa otsikolla &rdquo;<em>Venäjä saattaa antaa Ruotsille ikävän joululahjan: Iskander-ohjuksia naapuriin - Mutta miksi ohjuskohut hymyilyttävät Venäjän tuntevia suomalaissotilaita?</em>&rdquo; (<a href="https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005486560.html"><u>HS 12.12.2017</u></a>).</p><p>Kirjoituksessa haastateltiin Venäjä-ryhmää, ja haastattelun sotilaalliset pääaiheet liittyivät Venäjän Zapad-harjoitukseen ja Venäjän muodostamaan ohjusuhkaan. Haastattelussa käsiteltiin toki myös muita aiheita.</p><p>Tuo Venäjä-ryhmän haastattelu noissa aiheissa oli minulle karmivaa luettavaa. Ollaanko taas palaamassa kylmän sodan aikaisiin kannanottoihin myös Puolustusvoimissa? Mistä johtuu Venäjä-ryhmän kannanottojen kritiikitön Venäjä-mielisyys sotilaallisissa kysymyksissä, mitä muualta läntisen Euroopan puolustusvoimista ei ole kuulunut. Onko Suomen Puolustusvoimatkin jo suomettumassa Aleksanteri-instituutin tapaan?</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Otetaanpa kaksi Venäjä-ryhmän Helsingin Sanomien haastattelussa esittämää kannanottoa analysoitavaksi esimerkkeinä: syksyisen Zapad-harjoituksen luonne ja laajuus sekä venäläisohjukset.</p><p>&rdquo;<em>Zapadin aikana tehdyt toimet olivat [Venäjälle] puolustuksellisia. Siellä ei harjoiteltu Baltian maiden tai Suwałkin käytävän valtaamista</em>&rdquo;, totesi Moskovan puolustusasiamies, everstiluutnantti Juhani Pihlajamaa.</p><p>&rdquo;<em>МИД</em>: <em>учения</em><em> &laquo;</em><em>Запад</em><em>-2017&raquo; </em><em>носят</em> <em>исключительно</em> <em>оборонительный</em> <em>характер</em>&rdquo; oli uutisotsikko venäläisen RT-uutiskanavan sivuilla elokuussa (<a href="https://russian.rt.com/ussr/news/423153-mid-ucheniya-zapad-oboronitelnye"><u>RT 25.8.2017</u></a>). Vapaasti suomennettuna: &rdquo;<em>[Venäjän]</em> <em>ulkoministeriö: &rsquo;Zapad-2017&rsquo;-harjoitus on yksinomaan luonteeltaan puolustava</em>&rdquo;. Pihlajamaan kannanotto on yhtä kuin Venäjän ulkoministeriön lehdistötiedotteeseen kirjattu (<a href="http://www.mid.ru/ru/foreign_policy/news/-/asset_publisher/cKNonkJE02Bw/content/id/2845944"><u>МИД России 25.8.2017</u></a>). Lännessä jo tuolloin elokuussa epäiltiin tulevien sotaharjoitusten puolustuksellisuutta.</p><p>Lännessä sekä viralliset sotilaslähteet Naton ja Yhdysvaltain johdolla että lehdistö ovat nähneet Zapad-asiat aivan toisin kuin Suomen Puolustusvoimat ja etenkin sen Venäjä-ryhmä. Esimerkkejä läntisten puolustushallinnon, johtavien sotilasasiantuntijoiden ja tiedotusvälineiden Venäjä-ryhmästä poikkevista kannanotoista löytyy pilvin pimein (esim. <a href="https://www.nytimes.com/2017/10/01/us/politics/zapad-russia-military-exercise.html"><u>The New York Times 1.10.2017</u></a> , <a href="https://www.realcleardefense.com/articles/2017/10/06/zapad-2017_a_major_russian_war_against_nato_again_112441.html"><u>Real Clear Defense.6.10.2017</u></a> jne.).</p><p>Ongelma Pihlajamäelle ja ilmeisesti koko Venäjä-ryhmälle on (toivottavasti ei sentään Suomen Puolustusvoimille laajemmin), etteivät he ymmärrä Venäjän toimintalogiikkaa sotaharjoituksissa vastaavasti kuin muualla lännessä asia ymmärretään.</p><p>&rdquo;<em>Meidän näkemyksemme mukaan se, minkä venäläiset ilmoittivat Zapad-harjoitukseksi, oli suurin piirtein sen vahvuinen ja tapahtui niillä alueilla kuin he ilmoittivatkin.</em>&rdquo;, Pihlajamaa jatkoi. Niin varmaan olikin, jos lasketaan vain ne sotilaat, jotka harjoittelivat Valko-Venäjällä sekä läheisellä alueella ja mitä Venäjä esitti Wienin vuoden 1990 dokumentin puitteissa.</p><p>Wienin dokumentissa 1990 (<a href="https://fas.org/nuke/control/osce/text/VIENN90E.htm"><u>Vienna Document 1990</u></a>) esimerkiksi raja harjoituksiin osallistuvien sotilasjoukkojen määränä on 13&nbsp;000 sotilashenkilöä (&rdquo;<em>troops, including support troops</em>&rdquo;) ja panssarivaunujen määränä 300 panssarivaunua (&rdquo;<em>battle tanks</em>&rdquo;). Zapad-harjoituksessa Valko-Venäjä oli tarkka Wienin dokumentin noudattamisesta, eikä noita määriä todennäköistä ylitetty Valko-Venäjään liittyvässä harjoitusosuudessa mukaan lukien Venäjään liittyvät lähialueet. Valko-Venäjä ei halunnut ärsyttää länsimaita.</p><p>Venäjälle ei suikaan ollut ensimmäinen kerta, kun sotaharjoitustoimia jaetaan niin, että nimellisesti Wienin dokumentin vaatimukset alitetaan eikä ennakkoilmoitusta tarvita dokumentin vaatimuksista esim. tarkkailijoiden suhteen. Jos 13&nbsp;000 sotilaan raja ei ylity, ei muilla sopimusvaltioilla ole niitä virallisia valvontamahdollisuuksia, mitä sotilasmäärärajan ylitys mahdollistaisi.</p><p>Venäjä haluaa joko jättää harjoitukset vaille Wienin dokumentissa mainittuja valvontamahdollisuuksia tai sitten harjoitusten jakamisella osasotaharjoituksiin keskitetään valvontamahdollisuudet vain tiettyyn osaharjoikseen eikä laajemmalle. Tuo on Venäjältä tietoista politiikkaa.</p><p>Sotaharjoituksia ja sotaharjoitustoimia pitää kuitenkin arvioida etenkin Venäjän tapauksessa, miten osaharjoitustoimet tukevat harjoitustoimille asettuja strategisia päämääriä ja mikä on niiden yhteinen aikaperspektiivi. Venäjän harjoituksia ei pidä tuijottaa alueellisena toimena ja jollakin pienemmällä alueella olevina sotilasmäärinä. Aikaperspektiivi on ratkaisevampi.</p><p>Zapad-harjoituksessa on syytä pitää kaikkia niitä harjoitustoimia Valko-Venäjältä ja Huippuvuorilta aina Pohjanmeren kautta Saksan ja Hollannin rannikolle saakka yhtenä harjoituksena. Venäjä harjoitteli osaharjoituksia yhtenä kokonaisharjoituksena Zapad-harjoituksen ajankohtana ja hieman sitä ennen. Osaharjoitukset olivat johdettuja koordinoidusti yhdessä sotilasjohdossa. Osaharjoituksilla oli myös yhteinen strateginen tavoite.</p><p>Tuo edellä mainittu on yhteinen näkemys länsimaissa Yhdysvaltojen Pentagonista Natoon (<a href="https://www.efe.com/efe/english/portada/nato-tells-russia-that-its-zapad-2017-exercise-exceeded-scope/50000260-3420096"><u>Nato official statement, 26.10.2017</u></a>). Vain Puolustusvoimien Venäjä-ryhmä ja virallinen Suomi ainoana länsimaana näkevät Zapad-harjoituksen laajuuden täysin yks yhteen niin kuin Venäjä. Luotan kyllä tässä asiassa enemmän Natoon ja sen 29 jäsenmaan yhteiskannanottoon (<a href="https://www.nato.int/cps/su/natohq/opinions_147976.htm"><u>Nato 2.11.2017</u></a>: &rdquo;<em>Allies made clear that the scale and geographical scope of exercise ZAPAD 2017 significantly exceeded what Russia had previously announced</em>) kuin Puolustusvoimien Venäjä-ryhmään ja Venäjän ulkoministeriöön, jotka ovat määritelleet Zapadin laajuuden yhtenevin sanakääntein.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Zapad-harjoituksiin osallistuneiden sotilaiden lukumäärän lisäksi toinen vaikea asia Venäjä-ryhmälle oli Iskander-ohjukset ja venäläisohjukset ylipäätään. Iskander-ohjukset kuten myös muut venäläisohjukset ovat Suomelle vaikea asia, joka halutaan vaieta kuoliaaksi. Liian vaikea asia, jotta sitä voitaisiin Suomessa työstää ylipäätään.</p><p>Iskander-ohjus on hyökkäysase, ei puolustusase. Puolustusharjoituksissa ei laukaista hyökkäysohjuksia.</p><p>&rdquo;<em>Zapadista myös puuttui eräitä elementtejä, joita siinä olisi voinut olla. Tällainen oli esimerkiksi Iskander-ohjusten vienti Kaliningradiin.</em>&rdquo;, totesi Aleksanteri-instituutin professori Katri Pynnöniemi Helsingin Sanomien haastattelussa.</p><p>Mikä olikaan tuon Iskander-kannanoton pohjimmainen idea tässä yhteydessä?</p><p>Miksi kummassa Venäjän olisi pitänyt harjoitella jälleen kerran Iskander-ohjusten siirtoa Kaliningradiin, kun se on tehnyt sen jo kahdesti. Venäjä harjoitteli Iskander-ohjusten siirtoa ensikerran jo syksyn 2013 Zapad-harjoituksessa (<a href="http://www.bild.de/politik/ausland/nuklearwaffe/putin-stationiert-raketen-fuer-atomsprengkoepfe-nahe-polnischer-grenze-33848846.bild.html"><u>Bild 14.12.2013</u></a>). Toisen kerran ohjusten siirtoa Kaliningradiin harjoiteltiin viime vuoden syksyllä (<a href="https://news.err.ee/119330/russia-transporting-iskander-missile-system-to-kaliningrad"><u>ERR 7.10.2016</u></a>).</p><p>Jostakin kumman syystä Venäjä-ryhmältä jäi huomiotta täysin se Venäjän uusi ohjustoiminta, jota se harjoitteli ensikertaa viime syksyisessä Zapad-harjoituksessa hyvin laaja-alaisesti.</p><p>Petteri Lalu toteaa venäläisohjuksista lisää haastattelussa: &rdquo;<em>Meillä muutokset eivät ole niin rajuja kuin esimerkiksi Ruotsissa, jossa Iskanderien tulo merkitsee sitä, että he ovat yhtäkkiä ballististen ohjusten laukaisuvyöhykkeellä. Me olemme eläneet sen totuuden kanssa jo kymmeniä vuosia, että olemme mahdollisella tulialueella, jos joku sitä nappulaa painaa.</em> <em>Iskander-kohut joskus hymyilyttävät suomalaisia sotilaita. Syynä on se, että ohjuksia on ollut Lugassa jo vuodesta 2011. Sitä ennen siellä oli Totška-ohjuksia, jotka nekin ylsivät Suomen alueelle.</em>&rdquo;</p><p>Länsimaiden sotilashallinnot näkivät Venäjän ohjuskäytön Zapad-harjoituksessa täysin päinvastoin kuin Puolustusvoimien Venäjä-ryhmä. Länsilähteet ovat mielestäni luotettavampia, koska heillä on Yhdysvaltain johdolla koko Euroopan kattava tilannekuva Venäjän sotilaallisesta ohjustoiminnasta. Suomella ei ole tätä tilannekuvaa.</p><p>Vaikuttaa peräti siltä, että Suomi ei tiedä oman tilannekuvansa perusteella edes niitä ohjuslaukaisuja, joita Venäjä teki Zapad-harjoituksen yhteydessä ihan Suomen rajan läheisyydessä. Venäjä laukaisi Leningradin alueelta myös yhden Iskander-ohjuksen, siis hyökkäysohjuksen. Olisiko Pynnöniemen ollut syytä mainita tuo ohjuslaukaisu?</p><p>Hyvä esimerkki on The New York Times -lehden lehtijuttu (<a href="https://www.nytimes.com/2017/10/01/us/politics/zapad-russia-military-exercise.html"><u>The New York Times 1.10.2017</u></a>) otsikolla &rdquo;<em>Vast Exercise Demonstrated Russia&rsquo;s Growing Military Prowess</em>&rdquo; (vapaasti suomennettuna: &rdquo;<em>Voimasotasotaharjoitus osoitti Venäjän kasvanutta sotilasvoimaa</em>&rdquo;). Jutussa lainattiin Yhdysvaltain puolustusministeriön alaisen pohjoisen asevoimien sotatoimialueen päämajan (<a href="http://www.northcom.mil/"><u>Northern Command, USNORTHCOM</u></a>) kenraali Lori J. Robinsonia seuraavasti:</p><p>&ldquo;&rsquo;<em>[Russia had] ability to hold targets at risk at ranges that we&rsquo;re not used to, apparently referring to Moscow&rsquo;s arsenal of medium- and long-range missiles. She [Lori J. Robinson] did not elaborate, adding only that her command would conduct a &ldquo;deep-dive&rdquo; review of the exercise this week.</em>&rdquo;</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&ldquo;&rsquo;<em>[Venäjällä oli] kyky saavuttaa hyökkäyskohteita sellaisilla alueilla, joihin emme ole tottuneet.&rsquo;, viitaten todennäköisesti Moskovan keski- ja pitkän kantaman ohjusten arsenaaliin. Hän [Lori J. Robinson] ei tarkentanut sanomaansa, mutta lisäsi, että hänen sotatoimialueen päämaja suorittaa &rsquo;ääriperusteellisen&rsquo; tarkastelun tämän viikon [Zapad-]harjoituksesta.</em>&rdquo;</p><p>Venäjä harjoitteli ensi kertaa tämän vuoden Zapad-sotaharjoituksessa Iskander-M-ohjuksen laukaisua lähellämme Leningradin alueella (<a href="http://мультимедиа.минобороны.рф/multimedia/photo/gallery.htm?id=45272@cmsPhotoGallery"><u>Министерство обороны РФ 18.9.2017</u></a>). Venäläiset ja läntiset uutissivustot uutisoivat Iskander-M-ohjuksen laukaisusta Zapad-harjoitukseen liittyen samalla päivämäärällä myös Venäjän Astrahanin alueen (Астраханская область) Kapustin Jarin (Капустин Яр) koelaukaisualueelta Kazakstanin maalialueelle (<a href="http://tass.com/defense/966182"><u>Tass 18.9.2017</u></a>).</p><p>Iskander-ohjuksen laukaisua Leningradin alueella (Ленинградская область) Zapadin yhteydessä on syytä pitää totena Venäjän puolustusministeriön ilmoittamana huomioiden laukaisun kuvasarja, vaikka alkujaan puolustusministeriön sivuilla ohjus oli nimetty Iskander-K-ohjukseksi.</p><p>Suomen Puolustusvoimat ei ole osoittanut, että se olisi ylläpitämänsä reaaliaikaisen tilannekuvan kautta saanut tiedon ohjuslaukaisusta lähialueellamme.</p><p>Venäjä harjoitteli myös pommittajilla ohjus- ja risteilyohjuslaukaisuja Nato-maita sekä ilmeisesti myös Suomea ja Ruotsia vastaan (<a href="http://www.bild.de/politik/ausland/bild-international/zapad-2017-english-54233658.bild.html"><u>Bild 19.12.2017</u></a>). Pommikoneiden harjoituksia oli myös Itämerellä.</p><p>Oliko Puolustusvoimien Venäjä-ryhmän nimenomainen tarkoitus Kaliningradin Iskander-kannanotoilla häivyttää aivan lähialueillamme tapahtunut ohjuslaukaisu? Etteivät Iskander-ohjukset ole meille ongelma, mutta ehkä Kaliningradissa ovat vaikkapa Ruotsille.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Suomessa on niukasti uutisoitu niistä Zapad-sotaharjoitustoimista, joita Venäjä harjoitteli aivan Suomen rajan pinnassa. Ikään kuin Puolustusvoimilla olisi ollut tiedotussulku.</p><p>Ehkäpä tiedotussulku olikin Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen johdon määrittelemänä? Suomi kun osallistui samaan aikaan Ruotsin Aurora 17 -sotaharjoitukseen.</p><p>Oliko halukkuutta välttää tietoja, joiden perusteella kansalaiset olisivat ajatelleet Venäjän ja Suomen olevan sotaharjoituksissa vastakkaisilla puolilla, kun Suomi harjoitteli länsiliittoutumassa ja kun Venäjä harjoitteli Suomen rajan tuntumassa?</p><p>Venäjä lennätti pommittajiaan Suomen rajojen tuntumassa Itämeren merialueilla ja Barentsinmerellä. Asiaan liittyvä norjalaisen AldriMer-sotilassivuston juttu Nato-lähteisiin perustuen jatkolinkkeineen on syytä käydä lukemassa otsikolla &rdquo;<em>Russian forces exercised attack on Svalbard</em>&rdquo; (vapaasti suomennettuna: &rdquo;<em>Venäläiset sotavoimat harjoittelivat hyökkäystä Huippuvuorille</em>&rdquo;, <a href="https://www.aldrimer.no/russian-forces-exercised-attack-on-svalbard/"><u>AldriMer.no 18.10.2017</u></a>).</p><p>Norjalaissivusto kirjoittaa:</p><p>&ldquo;<em>Ballistic missiles capable of carrying nuclear warheads were fired from both from land, from one of the nuclear ballistic submarines of the Northern Fleet, as well as from the battle cruiser &laquo;Pyotr Velikyi&raquo; in the Barents Sea. Six Russian Tupolev TU-95 og TU-22m3 bomber planes also trained how to carry out nuclear attacks in the Barents Sea, in the Norwegian sea and in the Baltic Sea.</em>&rdquo;</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&ldquo;<em>Ydinkärkiä kuljettamaan kykenevistä ballistisista ohjuksista kaksi laukaistiin maalta, yksi pohjoisen laivaston ydinsukellusveneestä ja Barentsinmerellä olleesta Pjotr Veliki-taisteluristeilijältä [</em><a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9F%D1%91%D1%82%D1%80_%D0%92%D0%B5%D0%BB%D0%B8%D0%BA%D0%B8%D0%B9_(%D0%B0%D1%82%D0%BE%D0%BC%D0%BD%D1%8B%D0%B9_%D0%BA%D1%80%D0%B5%D0%B9%D1%81%D0%B5%D1%80)"><u><em>Пётр</em> <em>Великий</em></u></a><em>]. Kuusi venäläistä Tupolev TU-95 [</em><a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%A2%D1%83-95"><u>Туполев ТУ-95</u></a>] <em>ja TU-22M3 [</em><a href="http://tupolev.ru/tu-22m3"><u><em>Туполев</em> <em>ту</em><em>-22</em><em>М</em><em>3</em></u></a><em>] -pommittajaa myös harjoittelivat ydinasehyökkäystä Barentsinmerellä, Norjanmerellä ja <u>Itämerellä</u>.</em>&rdquo;</p><p>Huolestuttavaa norjalaissivuston kirjoituksessa Suomenkin kannalta on, että venäläiset lienevät onnistuneet sekoittamaan Norjan tiedustelu- ja havainnointijärjestelmiä niin, ettei Norja saanut riittävää ennakkovaroitusta Venäjän hyökkäysharjoituksesta Huippuvuorille.</p><p>Norjalaissivusto kirjoittaa:</p><p>&ldquo;<em>The events in the north has also lead to several crisis meetings between NATO and Norwegian military authorities. The Norwegian Intelligence Service (NIS) was able to provide no or little warning of the simulated Russian attack, carried out by Russian bomber jets and an extensive naval fleet.</em></p><p><em>Many of the operational orders to the Russian military forces before &laquo;Zapad 2017&raquo; seems to have been communicated through ground based communication systems, making it more difficult for NIS and other western intelligence services to intercept the messages. The NIS spy ship MS &laquo;Marjata&raquo; was also unavailable or at reduced capacity. The same has long also been the case for the Norwegian P-3C Orion maritime patrol aircrafts (MPA) from the 333 Squadron, based at Andøya air base in the north of Norway, causing a significant dive in Norway&rsquo;s anti submarine warfare (ASW) capacity.</em>&rdquo;</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&rdquo;<em>Pohjoisten alueiden tapahtumat johtivat useisiin kriisitapaamisiin Naton ja Norjan sotilasviranomaisten välillä. Norjan tiedustelupalvelu (</em><a href="https://eos-utvalget.no/english_1/services/the_eos_services/the_norwegian_intelligence_service/"><em><u>NIS</u></em></a><em>) ei kyennyt antamaan varoitusta tai vain vähäisen varoituksen&nbsp; Venäjän simuloidusta hyökkäyksestä, jota suorittivat venäläiset pommikoneet ja laaja laivasto.</em></p><p><em>Monet Venäjän sotavoimien operatiivisista käskyistä ennen Zapad 2017-harjoitusta näyttävät olevan annettu maapohjaisten viestintäjärjestelmien kautta, mikä vaikeuttaa NIS:n ja muiden länsimaisten tiedustelupalvelujen viestisieppausta. NIS:n tiedustelulaiva MS Marjata [</em><a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Marjata"><em><u>MS Marjata</u></em></a><em>] ei myöskään ollut käytettävissä tai vain rajoitetusti käytettävissä. Sama pätee myös Norjan pohjoispuolella sijaitsevaan Andøyan lentotukikohtaan [</em><a href="https://no.wikipedia.org/wiki/And%C3%B8ya_flystasjon"><em><u>Andøya flystasjon</u></em></a><em>]&nbsp;sijoitettuun Norjan merialueen [Lockheed] P-3C Orion -tiedusteluilma-aluksien (</em><a href="https://no.wikipedia.org/wiki/Maritimt_patruljefly"><em><u>MPA</u></em></a><em>) 333-laivueeseen [</em><a href="https://no.wikipedia.org/wiki/333_skvadron"><em><u>333_skvadron</u></em></a><em>] aiheuttaen merkittävän puutteen Norjan sukellusvenetorjunnalle (ASW).</em>&rdquo;</p><p>Norja on ollut jo pitempään huolestunut Venäjän varustautumisesta pohjoisessa. Norja pelkää, että Venäjän hyökkäyssukellusvenelaivasto pystyy puhkaisemaan pohjoiset huoltoreitit. Kyse on Grönlannin, Islannin ja Iso-Britannian välillä olevasta niin kutsutusta GIUK-aukosta, mikä lyhenne on em. maiden etukirjaimet englannin kielellä (<a href="https://en.wikipedia.org/wiki/GIUK_gap"><u>GIUK gap</u></a>). Norjalaisilla on huoli, että Venäjä kykenisi uhkaamaan Naton merikuljetuksia Pohjois-Amerikasta Pohjois-Eurooppaan. Venäjän toimet Zapad-harjoituksen yhteydessä Barentsinmerellä ja Huippuvuorilla lisäsivät norjalaishuolia entisestään.</p><p>Nato ja Yhdysvallat ovat jo reagoineet pohjoisilla alueilla: Yhdysvallat on tuonut noin 300 sotilasta Norjaan Trondheimin lähelle (<a href="https://www.reuters.com/article/us-norway-usa-military/hundreds-of-u-s-marines-land-in-norway-irking-russia-idUSKBN1501CD"><u>Reuters 16.1.2017</u></a>) ja Yhdysvallat on jo aloittanut uudelleen valvontalennot Islannin Keflavikin sotilastukikohdasta (<a href="https://thebarentsobserver.com/en/security/2016/02/us-military-returns-iceland"><u>The Barents Observer 10.2.2016</u></a>). Norja on tilannut Yhdysvalloista viisi uutta P-8 Poseidon merivalvontakonetta valvomaan venäläissukellusveneitä (<a href="https://www.regjeringen.no/en/aktuelt/norge-har-inngatt-kontrakt-om-kjop-av-fem-nye-p-8a-poseidon-maritime-patruljefly/id2546045/"><u>Regjeringen 4.4.2017</u></a>).</p><p>Suomikin joutuu kiinnittämään huomioita Pohjois-Suomen turvallisuuteen Zapad-harjoituksen jälkeen. Arktisten alueiden sotilaallinen turvallisuus on heikkenemässä. Jännitteet ovat jo tulleet Arktiselle alueelle ihan lähellemme.</p><p>Kun Norjassa olevien yhdysvaltalaisjoukkojen komentaja kenraali Robert Neller totesi joulun alla &rdquo;<em>I hope I&#39;m wrong, but there&#39;s a war coming.</em>&quot; (<a href="https://www.military.c21.12.2017/"><u>Military.com 21.12.2017</u></a> ja <a href="https://www.washingtonpost.com/news/checkpoint/wp/2017/12/23/theres-a-war-coming-top-marine-corps-general-tells-u-s-troops/?utm_term=.e2f7499ebb23"><u>The Washington Post 23.12.2017</u></a>), pidin lausahdusta vitsinä. Nellerillä oli lausuntoa antaessaan hyvin tiedossa Venäjän Zapad-toimet ja myös muut viimeiset epävakauttavat toimet kehityskulkuineen alueella. Yhdysvaltain USNORTHCOM:n kenraali Lori J. Robinson lienee myös jo informoinut Nelleriä Zapad-harjoituksen tarkastelun tuloksista.</p><p>Tosiasia on, että turvallisuusasiat Skandinavian niemimaan ympärillä ovat huonontuneet joka ilmansuunnassa eikä niistä Suomikaan tule jäämään sivuun.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Palataanpa edellisen luvun &rdquo;syrjähypystä&rdquo; otsikon mukaiseen aiheeseen Suomen Puolustusvoimien Venäjä-ryhmästä.</p><p>Venäjä-ryhmän ensimmäinen julkinen ulostulo Helsingin Sanomissa 12.12.2017 oli siis kauhea. Ryhmän viesti Zapad-sotaharjoituksesta ja Venäjän muodostamasta ohjusuhasta oli kerrassaan erikoinen. En usko ryhmän ammattitaidottomuuteen vaan poliittiseen ohjaukseen, jotta suomalaiset eivät kokisi huolta.</p><p>Venäjä varmasti kiittää suomalaisen Venäjä-ryhmän kannanottoja.</p><p>Zapad-harjoitukset ovat joka kerta viestittäneet jotain uutta, niin viime vuonnakin. Mielestäni viime syksyn harjoituksiin liittyi kaksi piirrettä, jotka ovat hyvin hyökkäyksellisiä länsimaita kohtaan ja myös Suomea kohtaan.</p><p>Venäjä harjoitteli laajaa ohjushyökkäystä länttä vastaan. Harjoitukseen eivät kuuluneet vain maasta laukaistavat hyökkäykselliset ohjukset (kahden Iskander-ohjuksen laukaisu läntisessä ja eteläisessä sotilaspiirissä) vaan ennen kaikkea ilmavoimien pommittajiin sekä laivastojen aluksiin sijoitut ohjukset ja niiden laukaisusimulointi laajemmalle ja syvemmälle länteen kuin kertaakaan aikaisemmin.</p><p>Venäjän harjoitusaluetta olivat meille läheisen Itämeren lisäksi Barentsinmeri ja Norjanmeri Pohjanmeri mukaan lukien. Harjoituksilta ei säästynyt edes Hollannin rannikko. Kuvaava Venäjän muodostamasta ohjusuhasta on korkean yhdysvaltalaiskenraalin Lori J. Robinsonin toteamus syys-lokakuun vaihteessa.</p><p>Venäjä harjoitteli Zapad-sotaharjoituksessa aktiivisesti myös ilma-alusten ja ohjusten torjuntaa S-300- ja S-400-ilmatorjuntaohjusjärjestelmillä.</p><p>Oliko Ruotsin Aurora 17 -sotaharjoituksella eteläisellä Itämerellä vaikusta siihen, että Venäjä &rdquo;koukkasi&rdquo; Norjanmeren ja Pohjanmeren kautta keskemmälle Eurooppaan?</p><p>Toinen uusi piirre oli Venäjän kyvykkyys yllätykseen Barentsinmerellä. Norjan ja Naton tiedustelu ei toiminut parhaalla teholla. Venäjä jo on siirtänyt ja tulee todennäköisesti siirtämään sotilastietoliikennettä yhä enemmän suljettuun kaapeliverkkoon, jota on vaikea - jos mahdoton - tiedustella. Olen käsitellyt tuota asiaa aikaisemmin blogikirjoituksessa otsikolla &rdquo;<em>Suomen avoin tieto puolustusinfrastruktuurista tekee työn helpoksi Venäjälle</em>&rdquo; (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247395-suomen-avoin-tieto-puolustusinfrastruktuurista-tekee-tyon-helpoksi-venajalle"><u>US-blogi 9.12.2017</u></a>).</p><p>Tulevaisuudessa Suomi ei voi siis enää luottaa, että se saisi käytössään olevilla tiedusteluvälineillä ennakkotietoa esimerkiksi Venäjän mahdollisesta ohjushyökkäyksestä. Uusi tiedustelulakikaan ei tuo ratkaisua suljettujen sotilasverkkojen tiedusteluun. Tuo edellyttää reagointikynnysajan lyhentämistä entisestään.</p><p>Suomi joutuu myös siirtämään omaa sotilaallista tietoliikennettä suljettuun turvaverkkoon (TUVE), kun nyt vielä kriittistäkin sotilaallista tietoliikennettä kuljetetaan ilmateitse. Sotilaallisena puolustuksena joudutaan kiinnittämään erityistä huomiota tietoliikenneverkkojen toimivuuteen.</p><p>Länsimaihin verrattuna Venäjälle turvassa olevat tietoliikenneverkot ovat helpompia, kun sen maa-alueet ovat yhtenä kokonaisuutena, kun taas läntistä tietoliikennettä joudutaan kuljettamaan merenpohjissa, jotka ovat haavoittua venäläissabotaaseille. &rdquo;<em>Venäjän sukellusveneet pörräävät merenalaisten kaapeleiden ympärillä - Nato hermostui</em>&rdquo; oli uutisotsikko Iltalehdessä jouluna (<a href="http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201712232200626889_ul.shtml"><u>Iltalehti 23.12.2017</u></a>). Venäläissukellusveneet olivat tutkimassa kaapeleita Pohjois-Atlantilla, kuinkas muuten.</p><p>Kun Venäjälle on Itämeri entisestään sulkeutumassa reittinä Keski-Eurooppaan, se on tekemässä uutta sotilaallista kulkureittiä Kuolan niemimaalta Barentsinmeren, Norjanmeren ja Pohjanmeren kautta keskiseen Eurooppaan. Tuo on Venäjän varustelutoimien iso kuva tällä alueella.</p><p>Venäjä on jo aloittanut Kuolan niemimaan ja Vienanmeren alueen lisävarustelun ja varustelu tulee vain jatkumaan heikentäen myös Suomen turvallisuutta. Tuo on myös Venäjän varustelutoimien toinen iso kuva. Suomen on mietittävä mahdollista Nato-jäsenyyttä ja sen ajankohtaa tuon varustautumisen pohjalta. Venäjän siirtäessä yhä enemmän sotavoimaa alueelle, sitä vaikeammaksi Suomen Nato-jäsennys voi käydä.</p><p>Toivottavasti Suomen sotilaallinen päätöksenteko ja varautuminen eivät perustu ainakaan Venäjä-ryhmän kannanottoihin. Tässäkin kirjoituksessa olisi Venäjä-ryhmällekin aineksia, joihin sen olisi syytä keskittyä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Maanpuolustuskorkeakoulu (MPKK) on Suomen Puolustusvoimien alainen korkeakoulu, jossa koulutetaan Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen upseerit kadeteista kenraaleiksi. Maanpuolustuskorkeakoulun tehtävä on myös harjoittaa ja edistää sotatieteellistä tutkimusta Suomessa. Korkeakoulu on Puolustusvoimien komentajan alainen korkeimman asteen sotilaallinen koulutuslaitos. Puolustusvoimien komentaja on tällä hetkellä kenraali Jarmo Lindberg, jonka alaisuudessa myös Maanpuolustuskorkeakoulu siis toimii.

Maanpuolustuskorkeakoulun yhteyteen perustettiin hiljattain Venäjä-ryhmä (MPKK, Venäjä-ryhmä), joka aloitti toimintansa viime vuoden alussa. Ryhmän toimintaan liittyi elokuussa 2017 myös aloittava Helsingin yliopiston ja Maanpuolustuskorkeakoulun yhteisen Venäjän turvallisuuspolitiikan apulaisprofessori. Ryhmä ei siis ole enää pelkästään Puolustusvoimien henkilökunnasta koostuva.

Venäjä-ryhmän tehtävänä on MPKK:n nettisivujen mukaan ”Venäjän asevoimiin ja sotataitoon kohdistuva tutkimus, aihepiirin opetus ja osallistuminen yhteiskunnalliseen keskusteluun tiedotusvälineissä ja seminaareissa”. Edelleen MPKK:n nettisivujen mukaan ”Venäjä-ryhmän keskeisiä tutkimusaiheita ovat Venäjän sotilaspolitiikka, asevoimat ja venäläinen sotataito”.

Puolustusvoimien uusi Venäjä-ryhmä on nelihenkinen. Ryhmää vetää everstiluutnaatti Petteri Lalu. Ryhmään kuuluvat Lalun lisäksi Moskovan puolustusasiamies, everstiluutnantti Juhani Pihlajamaa, everstiluutnantti Pentti Forsström ja apulaisprofessori Katri Pynnöniemi. Katri Pynnöniemi hoitaa Maan­puolustus­korkea­koulun ja Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutissa yhteistä Venäjän turvallisuuspolitiikan professuuria (Helsingin yliopisto 16.5.2017).

                                                                                       ****

Maanpuolustuskorkeakoulu Puolustusvoimien alaisena laitoksena tekee siis Venäjä-ryhmässä yhteistyötä Helsingin yliopiston (Helsingin yliopisto) kanssa.

Tuossa ei sinänsä ole mitään erityistä, mutta siinä sen sijaan on, että Helsingin yliopiston alla MPKK:n yhteistyöorganisaatio on Aleksanteri-instituutti (Aleksanteri-instituutti) yhteisen Venäjän turvallisuuspolitiikan professuurin muodossa, jota hoitaa siis apulaisprofessori Katri Pynnöniemi.

Katri Pynnöniemi on Ulkopoliittisen instituutin (UPI) entinen tutkija. Hänen ansioluettelo vuodelta 2013 on luettavissa täältä. Pynnöniemi väitteli tohtoriksi vuonna 2008 aiheen Venäjä (”Uusi tie, uusi elämä, uusi Venäjä: kansainväliset liikennekäytävät Venäjän maantieteen ja politiikan välissä”, väitöskirja). 

Maanpuolustuskorkeakoulun uudella yhteistyökumppanilla Aleksanteri-instituutilla on tietty historiamaine, jota se ei ole kyennyt karistamaan pois. Itse asiassa se ei ole edes halunnut karistaa. Tuo maine on ylitse vuotava Venäjän poliittisten toimien ymmärrys. Olivatpa Venäjän poliittiset toimet kuinka sotaisia tahansa, Aleksanteri-instituutista aina niille löytyy ymmärtäjä.

Teki Putin mitä vain, Aleksanteri-instituutista löytyy aina ymmärtäjä” oli Suomen Kuvalehden otsikko 9.7.2016 (SK 9.7.2016).

Olen käsitellyt aikaisemmin Aleksanteri-instituuttia hyvin kriittisesti kirjoituksessa otsikolla ”Aleksanteri-instituutin Markku Kivisen olisi jo aika siirtyä sivuun” (US-blogi 7.9.2016).

Aleksanteri-instituutin johtajanimitys kuohuttaa - Markku Kangaspuro valittiin ilman julkista hakua” on tuorein uutisotsikko Helsingin Sanomissa heti vuoden 2017 joulun jälkeen (HS 28.12.2017).

Helsingin yliopiston yhteydessä toimiva Aleksanteri-instituutti on valinnut uuden johtajansa kaikessa hiljaisuudessa, ilman julkista hakua. Aleksanteri-instituutin johtoon on nimitetty marraskuun lopulla instituutin kakkosmies eli tutkimusjohtaja Markku Kangaspuro. Kangaspuro aloittaa johtajana ensi huhtikuussa ja seuraa tehtävässä yli 20 vuotta instituuttia johtanutta Markku Kivistä. Kivinen jatkaa instituutin tutkimusjohtajana eläköitymiseensä asti.”, Helsingin Sanomat kirjoitti jutussaan.

Markku Kangaspuro on ristiriitoja synnyttävä poliittista agendaa edustava henkilö. Hänet tiedetään vasemmistolaisena henkilönä, mikä sinänsä ei toki ole ristiriitoja aiheuttava asia. Sen sijaan hänen näkemyksensä Venäjästä ja eritoten Natosta ovat ristiriitoja aiheuttava. Natoa koskevilla kannanotoillaan hän ei ole kunniaksi Helsingin yliopistolle.

Markku Kangaspuro toimii Suomen Rauhanpuolustajat ry:n puheenjohtajana, ja hän on julkisesti ilmoittanut vastustavansa Suomen Nato-jäsenyyttä (IS 20.3.2014). Kangaspuro vuodatti Nato-inhoaan Ilta-Sanomien haastattelussa seuraavasti pian Venäjän Krimin valtauksen jälkeen: ”Jos haluaisimme luoda jännitystä näillekin rajoille, siitä vaan Natoon, ei nyt meitä uhkaa mikään. Parasta meille on säilyttää liittoutumattomuutemme.”

                                                                                       ****

Puolustusvoimat tekee siis tiivistä tutkimus- ja informaatiovaikuttamistyötä Venäjä-myönteisen ja Nato-kielteisen Aleksanteri-instituutin kanssa, kun ja jos instituutti yhtyy uuden johtajansa mielipiteisiin vastaavasti kuin se on yhtynyt nykyisen johtajan Markku Kivisen Venäjä-näkemyksiin.

Julkisten kannanottojen perusteella Puolustusvoimien ja Aleksanteri-instituutin yhteisen Venäjä-ryhmän ensiaskeleita ja ensiesiintymistä on syytä hämmästellä, kun Suomi ei sentään vielä ole missään liitossa Venäjän kanssa.

Venäjä-ryhmän ensiesiintyminen julkisuuteen tapahtui 12.12.2017 Helsingin Sanomien julkaisemassa kirjoituksessa otsikolla ”Venäjä saattaa antaa Ruotsille ikävän joululahjan: Iskander-ohjuksia naapuriin - Mutta miksi ohjuskohut hymyilyttävät Venäjän tuntevia suomalaissotilaita?” (HS 12.12.2017).

Kirjoituksessa haastateltiin Venäjä-ryhmää, ja haastattelun sotilaalliset pääaiheet liittyivät Venäjän Zapad-harjoitukseen ja Venäjän muodostamaan ohjusuhkaan. Haastattelussa käsiteltiin toki myös muita aiheita.

Tuo Venäjä-ryhmän haastattelu noissa aiheissa oli minulle karmivaa luettavaa. Ollaanko taas palaamassa kylmän sodan aikaisiin kannanottoihin myös Puolustusvoimissa? Mistä johtuu Venäjä-ryhmän kannanottojen kritiikitön Venäjä-mielisyys sotilaallisissa kysymyksissä, mitä muualta läntisen Euroopan puolustusvoimista ei ole kuulunut. Onko Suomen Puolustusvoimatkin jo suomettumassa Aleksanteri-instituutin tapaan?

                                                                                       ****

Otetaanpa kaksi Venäjä-ryhmän Helsingin Sanomien haastattelussa esittämää kannanottoa analysoitavaksi esimerkkeinä: syksyisen Zapad-harjoituksen luonne ja laajuus sekä venäläisohjukset.

Zapadin aikana tehdyt toimet olivat [Venäjälle] puolustuksellisia. Siellä ei harjoiteltu Baltian maiden tai Suwałkin käytävän valtaamista”, totesi Moskovan puolustusasiamies, everstiluutnantti Juhani Pihlajamaa.

МИД: учения «Запад-2017» носят исключительно оборонительный характер” oli uutisotsikko venäläisen RT-uutiskanavan sivuilla elokuussa (RT 25.8.2017). Vapaasti suomennettuna: ”[Venäjän] ulkoministeriö: ’Zapad-2017’-harjoitus on yksinomaan luonteeltaan puolustava”. Pihlajamaan kannanotto on yhtä kuin Venäjän ulkoministeriön lehdistötiedotteeseen kirjattu (МИД России 25.8.2017). Lännessä jo tuolloin elokuussa epäiltiin tulevien sotaharjoitusten puolustuksellisuutta.

Lännessä sekä viralliset sotilaslähteet Naton ja Yhdysvaltain johdolla että lehdistö ovat nähneet Zapad-asiat aivan toisin kuin Suomen Puolustusvoimat ja etenkin sen Venäjä-ryhmä. Esimerkkejä läntisten puolustushallinnon, johtavien sotilasasiantuntijoiden ja tiedotusvälineiden Venäjä-ryhmästä poikkevista kannanotoista löytyy pilvin pimein (esim. The New York Times 1.10.2017 , Real Clear Defense.6.10.2017 jne.).

Ongelma Pihlajamäelle ja ilmeisesti koko Venäjä-ryhmälle on (toivottavasti ei sentään Suomen Puolustusvoimille laajemmin), etteivät he ymmärrä Venäjän toimintalogiikkaa sotaharjoituksissa vastaavasti kuin muualla lännessä asia ymmärretään.

Meidän näkemyksemme mukaan se, minkä venäläiset ilmoittivat Zapad-harjoitukseksi, oli suurin piirtein sen vahvuinen ja tapahtui niillä alueilla kuin he ilmoittivatkin.”, Pihlajamaa jatkoi. Niin varmaan olikin, jos lasketaan vain ne sotilaat, jotka harjoittelivat Valko-Venäjällä sekä läheisellä alueella ja mitä Venäjä esitti Wienin vuoden 1990 dokumentin puitteissa.

Wienin dokumentissa 1990 (Vienna Document 1990) esimerkiksi raja harjoituksiin osallistuvien sotilasjoukkojen määränä on 13 000 sotilashenkilöä (”troops, including support troops”) ja panssarivaunujen määränä 300 panssarivaunua (”battle tanks”). Zapad-harjoituksessa Valko-Venäjä oli tarkka Wienin dokumentin noudattamisesta, eikä noita määriä todennäköistä ylitetty Valko-Venäjään liittyvässä harjoitusosuudessa mukaan lukien Venäjään liittyvät lähialueet. Valko-Venäjä ei halunnut ärsyttää länsimaita.

Venäjälle ei suikaan ollut ensimmäinen kerta, kun sotaharjoitustoimia jaetaan niin, että nimellisesti Wienin dokumentin vaatimukset alitetaan eikä ennakkoilmoitusta tarvita dokumentin vaatimuksista esim. tarkkailijoiden suhteen. Jos 13 000 sotilaan raja ei ylity, ei muilla sopimusvaltioilla ole niitä virallisia valvontamahdollisuuksia, mitä sotilasmäärärajan ylitys mahdollistaisi.

Venäjä haluaa joko jättää harjoitukset vaille Wienin dokumentissa mainittuja valvontamahdollisuuksia tai sitten harjoitusten jakamisella osasotaharjoituksiin keskitetään valvontamahdollisuudet vain tiettyyn osaharjoikseen eikä laajemmalle. Tuo on Venäjältä tietoista politiikkaa.

Sotaharjoituksia ja sotaharjoitustoimia pitää kuitenkin arvioida etenkin Venäjän tapauksessa, miten osaharjoitustoimet tukevat harjoitustoimille asettuja strategisia päämääriä ja mikä on niiden yhteinen aikaperspektiivi. Venäjän harjoituksia ei pidä tuijottaa alueellisena toimena ja jollakin pienemmällä alueella olevina sotilasmäärinä. Aikaperspektiivi on ratkaisevampi.

Zapad-harjoituksessa on syytä pitää kaikkia niitä harjoitustoimia Valko-Venäjältä ja Huippuvuorilta aina Pohjanmeren kautta Saksan ja Hollannin rannikolle saakka yhtenä harjoituksena. Venäjä harjoitteli osaharjoituksia yhtenä kokonaisharjoituksena Zapad-harjoituksen ajankohtana ja hieman sitä ennen. Osaharjoitukset olivat johdettuja koordinoidusti yhdessä sotilasjohdossa. Osaharjoituksilla oli myös yhteinen strateginen tavoite.

Tuo edellä mainittu on yhteinen näkemys länsimaissa Yhdysvaltojen Pentagonista Natoon (Nato official statement, 26.10.2017). Vain Puolustusvoimien Venäjä-ryhmä ja virallinen Suomi ainoana länsimaana näkevät Zapad-harjoituksen laajuuden täysin yks yhteen niin kuin Venäjä. Luotan kyllä tässä asiassa enemmän Natoon ja sen 29 jäsenmaan yhteiskannanottoon (Nato 2.11.2017: ”Allies made clear that the scale and geographical scope of exercise ZAPAD 2017 significantly exceeded what Russia had previously announced) kuin Puolustusvoimien Venäjä-ryhmään ja Venäjän ulkoministeriöön, jotka ovat määritelleet Zapadin laajuuden yhtenevin sanakääntein.

                                                                                       ****

Zapad-harjoituksiin osallistuneiden sotilaiden lukumäärän lisäksi toinen vaikea asia Venäjä-ryhmälle oli Iskander-ohjukset ja venäläisohjukset ylipäätään. Iskander-ohjukset kuten myös muut venäläisohjukset ovat Suomelle vaikea asia, joka halutaan vaieta kuoliaaksi. Liian vaikea asia, jotta sitä voitaisiin Suomessa työstää ylipäätään.

Iskander-ohjus on hyökkäysase, ei puolustusase. Puolustusharjoituksissa ei laukaista hyökkäysohjuksia.

Zapadista myös puuttui eräitä elementtejä, joita siinä olisi voinut olla. Tällainen oli esimerkiksi Iskander-ohjusten vienti Kaliningradiin.”, totesi Aleksanteri-instituutin professori Katri Pynnöniemi Helsingin Sanomien haastattelussa.

Mikä olikaan tuon Iskander-kannanoton pohjimmainen idea tässä yhteydessä?

Miksi kummassa Venäjän olisi pitänyt harjoitella jälleen kerran Iskander-ohjusten siirtoa Kaliningradiin, kun se on tehnyt sen jo kahdesti. Venäjä harjoitteli Iskander-ohjusten siirtoa ensikerran jo syksyn 2013 Zapad-harjoituksessa (Bild 14.12.2013). Toisen kerran ohjusten siirtoa Kaliningradiin harjoiteltiin viime vuoden syksyllä (ERR 7.10.2016).

Jostakin kumman syystä Venäjä-ryhmältä jäi huomiotta täysin se Venäjän uusi ohjustoiminta, jota se harjoitteli ensikertaa viime syksyisessä Zapad-harjoituksessa hyvin laaja-alaisesti.

Petteri Lalu toteaa venäläisohjuksista lisää haastattelussa: ”Meillä muutokset eivät ole niin rajuja kuin esimerkiksi Ruotsissa, jossa Iskanderien tulo merkitsee sitä, että he ovat yhtäkkiä ballististen ohjusten laukaisuvyöhykkeellä. Me olemme eläneet sen totuuden kanssa jo kymmeniä vuosia, että olemme mahdollisella tulialueella, jos joku sitä nappulaa painaa. Iskander-kohut joskus hymyilyttävät suomalaisia sotilaita. Syynä on se, että ohjuksia on ollut Lugassa jo vuodesta 2011. Sitä ennen siellä oli Totška-ohjuksia, jotka nekin ylsivät Suomen alueelle.

Länsimaiden sotilashallinnot näkivät Venäjän ohjuskäytön Zapad-harjoituksessa täysin päinvastoin kuin Puolustusvoimien Venäjä-ryhmä. Länsilähteet ovat mielestäni luotettavampia, koska heillä on Yhdysvaltain johdolla koko Euroopan kattava tilannekuva Venäjän sotilaallisesta ohjustoiminnasta. Suomella ei ole tätä tilannekuvaa.

Vaikuttaa peräti siltä, että Suomi ei tiedä oman tilannekuvansa perusteella edes niitä ohjuslaukaisuja, joita Venäjä teki Zapad-harjoituksen yhteydessä ihan Suomen rajan läheisyydessä. Venäjä laukaisi Leningradin alueelta myös yhden Iskander-ohjuksen, siis hyökkäysohjuksen. Olisiko Pynnöniemen ollut syytä mainita tuo ohjuslaukaisu?

Hyvä esimerkki on The New York Times -lehden lehtijuttu (The New York Times 1.10.2017) otsikolla ”Vast Exercise Demonstrated Russia’s Growing Military Prowess” (vapaasti suomennettuna: ”Voimasotasotaharjoitus osoitti Venäjän kasvanutta sotilasvoimaa”). Jutussa lainattiin Yhdysvaltain puolustusministeriön alaisen pohjoisen asevoimien sotatoimialueen päämajan (Northern Command, USNORTHCOM) kenraali Lori J. Robinsonia seuraavasti:

“’[Russia had] ability to hold targets at risk at ranges that we’re not used to, apparently referring to Moscow’s arsenal of medium- and long-range missiles. She [Lori J. Robinson] did not elaborate, adding only that her command would conduct a “deep-dive” review of the exercise this week.

Vapaasti suomennettuna:

“’[Venäjällä oli] kyky saavuttaa hyökkäyskohteita sellaisilla alueilla, joihin emme ole tottuneet.’, viitaten todennäköisesti Moskovan keski- ja pitkän kantaman ohjusten arsenaaliin. Hän [Lori J. Robinson] ei tarkentanut sanomaansa, mutta lisäsi, että hänen sotatoimialueen päämaja suorittaa ’ääriperusteellisen’ tarkastelun tämän viikon [Zapad-]harjoituksesta.

Venäjä harjoitteli ensi kertaa tämän vuoden Zapad-sotaharjoituksessa Iskander-M-ohjuksen laukaisua lähellämme Leningradin alueella (Министерство обороны РФ 18.9.2017). Venäläiset ja läntiset uutissivustot uutisoivat Iskander-M-ohjuksen laukaisusta Zapad-harjoitukseen liittyen samalla päivämäärällä myös Venäjän Astrahanin alueen (Астраханская область) Kapustin Jarin (Капустин Яр) koelaukaisualueelta Kazakstanin maalialueelle (Tass 18.9.2017).

Iskander-ohjuksen laukaisua Leningradin alueella (Ленинградская область) Zapadin yhteydessä on syytä pitää totena Venäjän puolustusministeriön ilmoittamana huomioiden laukaisun kuvasarja, vaikka alkujaan puolustusministeriön sivuilla ohjus oli nimetty Iskander-K-ohjukseksi.

Suomen Puolustusvoimat ei ole osoittanut, että se olisi ylläpitämänsä reaaliaikaisen tilannekuvan kautta saanut tiedon ohjuslaukaisusta lähialueellamme.

Venäjä harjoitteli myös pommittajilla ohjus- ja risteilyohjuslaukaisuja Nato-maita sekä ilmeisesti myös Suomea ja Ruotsia vastaan (Bild 19.12.2017). Pommikoneiden harjoituksia oli myös Itämerellä.

Oliko Puolustusvoimien Venäjä-ryhmän nimenomainen tarkoitus Kaliningradin Iskander-kannanotoilla häivyttää aivan lähialueillamme tapahtunut ohjuslaukaisu? Etteivät Iskander-ohjukset ole meille ongelma, mutta ehkä Kaliningradissa ovat vaikkapa Ruotsille.

                                                                                       ****

Suomessa on niukasti uutisoitu niistä Zapad-sotaharjoitustoimista, joita Venäjä harjoitteli aivan Suomen rajan pinnassa. Ikään kuin Puolustusvoimilla olisi ollut tiedotussulku.

Ehkäpä tiedotussulku olikin Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen johdon määrittelemänä? Suomi kun osallistui samaan aikaan Ruotsin Aurora 17 -sotaharjoitukseen.

Oliko halukkuutta välttää tietoja, joiden perusteella kansalaiset olisivat ajatelleet Venäjän ja Suomen olevan sotaharjoituksissa vastakkaisilla puolilla, kun Suomi harjoitteli länsiliittoutumassa ja kun Venäjä harjoitteli Suomen rajan tuntumassa?

Venäjä lennätti pommittajiaan Suomen rajojen tuntumassa Itämeren merialueilla ja Barentsinmerellä. Asiaan liittyvä norjalaisen AldriMer-sotilassivuston juttu Nato-lähteisiin perustuen jatkolinkkeineen on syytä käydä lukemassa otsikolla ”Russian forces exercised attack on Svalbard” (vapaasti suomennettuna: ”Venäläiset sotavoimat harjoittelivat hyökkäystä Huippuvuorille”, AldriMer.no 18.10.2017).

Norjalaissivusto kirjoittaa:

Ballistic missiles capable of carrying nuclear warheads were fired from both from land, from one of the nuclear ballistic submarines of the Northern Fleet, as well as from the battle cruiser «Pyotr Velikyi» in the Barents Sea. Six Russian Tupolev TU-95 og TU-22m3 bomber planes also trained how to carry out nuclear attacks in the Barents Sea, in the Norwegian sea and in the Baltic Sea.

Vapaasti suomennettuna:

Ydinkärkiä kuljettamaan kykenevistä ballistisista ohjuksista kaksi laukaistiin maalta, yksi pohjoisen laivaston ydinsukellusveneestä ja Barentsinmerellä olleesta Pjotr Veliki-taisteluristeilijältä [Пётр Великий]. Kuusi venäläistä Tupolev TU-95 [Туполев ТУ-95] ja TU-22M3 [Туполев ту-22М3] -pommittajaa myös harjoittelivat ydinasehyökkäystä Barentsinmerellä, Norjanmerellä ja Itämerellä.

Huolestuttavaa norjalaissivuston kirjoituksessa Suomenkin kannalta on, että venäläiset lienevät onnistuneet sekoittamaan Norjan tiedustelu- ja havainnointijärjestelmiä niin, ettei Norja saanut riittävää ennakkovaroitusta Venäjän hyökkäysharjoituksesta Huippuvuorille.

Norjalaissivusto kirjoittaa:

The events in the north has also lead to several crisis meetings between NATO and Norwegian military authorities. The Norwegian Intelligence Service (NIS) was able to provide no or little warning of the simulated Russian attack, carried out by Russian bomber jets and an extensive naval fleet.

Many of the operational orders to the Russian military forces before «Zapad 2017» seems to have been communicated through ground based communication systems, making it more difficult for NIS and other western intelligence services to intercept the messages. The NIS spy ship MS «Marjata» was also unavailable or at reduced capacity. The same has long also been the case for the Norwegian P-3C Orion maritime patrol aircrafts (MPA) from the 333 Squadron, based at Andøya air base in the north of Norway, causing a significant dive in Norway’s anti submarine warfare (ASW) capacity.

Vapaasti suomennettuna:

Pohjoisten alueiden tapahtumat johtivat useisiin kriisitapaamisiin Naton ja Norjan sotilasviranomaisten välillä. Norjan tiedustelupalvelu (NIS) ei kyennyt antamaan varoitusta tai vain vähäisen varoituksen  Venäjän simuloidusta hyökkäyksestä, jota suorittivat venäläiset pommikoneet ja laaja laivasto.

Monet Venäjän sotavoimien operatiivisista käskyistä ennen Zapad 2017-harjoitusta näyttävät olevan annettu maapohjaisten viestintäjärjestelmien kautta, mikä vaikeuttaa NIS:n ja muiden länsimaisten tiedustelupalvelujen viestisieppausta. NIS:n tiedustelulaiva MS Marjata [MS Marjata] ei myöskään ollut käytettävissä tai vain rajoitetusti käytettävissä. Sama pätee myös Norjan pohjoispuolella sijaitsevaan Andøyan lentotukikohtaan [Andøya flystasjon] sijoitettuun Norjan merialueen [Lockheed] P-3C Orion -tiedusteluilma-aluksien (MPA) 333-laivueeseen [333_skvadron] aiheuttaen merkittävän puutteen Norjan sukellusvenetorjunnalle (ASW).

Norja on ollut jo pitempään huolestunut Venäjän varustautumisesta pohjoisessa. Norja pelkää, että Venäjän hyökkäyssukellusvenelaivasto pystyy puhkaisemaan pohjoiset huoltoreitit. Kyse on Grönlannin, Islannin ja Iso-Britannian välillä olevasta niin kutsutusta GIUK-aukosta, mikä lyhenne on em. maiden etukirjaimet englannin kielellä (GIUK gap). Norjalaisilla on huoli, että Venäjä kykenisi uhkaamaan Naton merikuljetuksia Pohjois-Amerikasta Pohjois-Eurooppaan. Venäjän toimet Zapad-harjoituksen yhteydessä Barentsinmerellä ja Huippuvuorilla lisäsivät norjalaishuolia entisestään.

Nato ja Yhdysvallat ovat jo reagoineet pohjoisilla alueilla: Yhdysvallat on tuonut noin 300 sotilasta Norjaan Trondheimin lähelle (Reuters 16.1.2017) ja Yhdysvallat on jo aloittanut uudelleen valvontalennot Islannin Keflavikin sotilastukikohdasta (The Barents Observer 10.2.2016). Norja on tilannut Yhdysvalloista viisi uutta P-8 Poseidon merivalvontakonetta valvomaan venäläissukellusveneitä (Regjeringen 4.4.2017).

Suomikin joutuu kiinnittämään huomioita Pohjois-Suomen turvallisuuteen Zapad-harjoituksen jälkeen. Arktisten alueiden sotilaallinen turvallisuus on heikkenemässä. Jännitteet ovat jo tulleet Arktiselle alueelle ihan lähellemme.

Kun Norjassa olevien yhdysvaltalaisjoukkojen komentaja kenraali Robert Neller totesi joulun alla ”I hope I'm wrong, but there's a war coming." (Military.com 21.12.2017 ja The Washington Post 23.12.2017), pidin lausahdusta vitsinä. Nellerillä oli lausuntoa antaessaan hyvin tiedossa Venäjän Zapad-toimet ja myös muut viimeiset epävakauttavat toimet kehityskulkuineen alueella. Yhdysvaltain USNORTHCOM:n kenraali Lori J. Robinson lienee myös jo informoinut Nelleriä Zapad-harjoituksen tarkastelun tuloksista.

Tosiasia on, että turvallisuusasiat Skandinavian niemimaan ympärillä ovat huonontuneet joka ilmansuunnassa eikä niistä Suomikaan tule jäämään sivuun.

                                                                                       ****

Palataanpa edellisen luvun ”syrjähypystä” otsikon mukaiseen aiheeseen Suomen Puolustusvoimien Venäjä-ryhmästä.

Venäjä-ryhmän ensimmäinen julkinen ulostulo Helsingin Sanomissa 12.12.2017 oli siis kauhea. Ryhmän viesti Zapad-sotaharjoituksesta ja Venäjän muodostamasta ohjusuhasta oli kerrassaan erikoinen. En usko ryhmän ammattitaidottomuuteen vaan poliittiseen ohjaukseen, jotta suomalaiset eivät kokisi huolta.

Venäjä varmasti kiittää suomalaisen Venäjä-ryhmän kannanottoja.

Zapad-harjoitukset ovat joka kerta viestittäneet jotain uutta, niin viime vuonnakin. Mielestäni viime syksyn harjoituksiin liittyi kaksi piirrettä, jotka ovat hyvin hyökkäyksellisiä länsimaita kohtaan ja myös Suomea kohtaan.

Venäjä harjoitteli laajaa ohjushyökkäystä länttä vastaan. Harjoitukseen eivät kuuluneet vain maasta laukaistavat hyökkäykselliset ohjukset (kahden Iskander-ohjuksen laukaisu läntisessä ja eteläisessä sotilaspiirissä) vaan ennen kaikkea ilmavoimien pommittajiin sekä laivastojen aluksiin sijoitut ohjukset ja niiden laukaisusimulointi laajemmalle ja syvemmälle länteen kuin kertaakaan aikaisemmin.

Venäjän harjoitusaluetta olivat meille läheisen Itämeren lisäksi Barentsinmeri ja Norjanmeri Pohjanmeri mukaan lukien. Harjoituksilta ei säästynyt edes Hollannin rannikko. Kuvaava Venäjän muodostamasta ohjusuhasta on korkean yhdysvaltalaiskenraalin Lori J. Robinsonin toteamus syys-lokakuun vaihteessa.

Venäjä harjoitteli Zapad-sotaharjoituksessa aktiivisesti myös ilma-alusten ja ohjusten torjuntaa S-300- ja S-400-ilmatorjuntaohjusjärjestelmillä.

Oliko Ruotsin Aurora 17 -sotaharjoituksella eteläisellä Itämerellä vaikusta siihen, että Venäjä ”koukkasi” Norjanmeren ja Pohjanmeren kautta keskemmälle Eurooppaan?

Toinen uusi piirre oli Venäjän kyvykkyys yllätykseen Barentsinmerellä. Norjan ja Naton tiedustelu ei toiminut parhaalla teholla. Venäjä jo on siirtänyt ja tulee todennäköisesti siirtämään sotilastietoliikennettä yhä enemmän suljettuun kaapeliverkkoon, jota on vaikea - jos mahdoton - tiedustella. Olen käsitellyt tuota asiaa aikaisemmin blogikirjoituksessa otsikolla ”Suomen avoin tieto puolustusinfrastruktuurista tekee työn helpoksi Venäjälle” (US-blogi 9.12.2017).

Tulevaisuudessa Suomi ei voi siis enää luottaa, että se saisi käytössään olevilla tiedusteluvälineillä ennakkotietoa esimerkiksi Venäjän mahdollisesta ohjushyökkäyksestä. Uusi tiedustelulakikaan ei tuo ratkaisua suljettujen sotilasverkkojen tiedusteluun. Tuo edellyttää reagointikynnysajan lyhentämistä entisestään.

Suomi joutuu myös siirtämään omaa sotilaallista tietoliikennettä suljettuun turvaverkkoon (TUVE), kun nyt vielä kriittistäkin sotilaallista tietoliikennettä kuljetetaan ilmateitse. Sotilaallisena puolustuksena joudutaan kiinnittämään erityistä huomiota tietoliikenneverkkojen toimivuuteen.

Länsimaihin verrattuna Venäjälle turvassa olevat tietoliikenneverkot ovat helpompia, kun sen maa-alueet ovat yhtenä kokonaisuutena, kun taas läntistä tietoliikennettä joudutaan kuljettamaan merenpohjissa, jotka ovat haavoittua venäläissabotaaseille. ”Venäjän sukellusveneet pörräävät merenalaisten kaapeleiden ympärillä - Nato hermostui” oli uutisotsikko Iltalehdessä jouluna (Iltalehti 23.12.2017). Venäläissukellusveneet olivat tutkimassa kaapeleita Pohjois-Atlantilla, kuinkas muuten.

Kun Venäjälle on Itämeri entisestään sulkeutumassa reittinä Keski-Eurooppaan, se on tekemässä uutta sotilaallista kulkureittiä Kuolan niemimaalta Barentsinmeren, Norjanmeren ja Pohjanmeren kautta keskiseen Eurooppaan. Tuo on Venäjän varustelutoimien iso kuva tällä alueella.

Venäjä on jo aloittanut Kuolan niemimaan ja Vienanmeren alueen lisävarustelun ja varustelu tulee vain jatkumaan heikentäen myös Suomen turvallisuutta. Tuo on myös Venäjän varustelutoimien toinen iso kuva. Suomen on mietittävä mahdollista Nato-jäsenyyttä ja sen ajankohtaa tuon varustautumisen pohjalta. Venäjän siirtäessä yhä enemmän sotavoimaa alueelle, sitä vaikeammaksi Suomen Nato-jäsennys voi käydä.

Toivottavasti Suomen sotilaallinen päätöksenteko ja varautuminen eivät perustu ainakaan Venäjä-ryhmän kannanottoihin. Tässäkin kirjoituksessa olisi Venäjä-ryhmällekin aineksia, joihin sen olisi syytä keskittyä.

]]>
8 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248475-suomen-puolustusvoimien-venaja-ryhma-on-venajalle-mieluinen-hybridivaikuttaja#comments Aurora 2017 Itämeren turvallisuus Nato Venäjän uhka Zapad 2017 Mon, 01 Jan 2018 15:39:03 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248475-suomen-puolustusvoimien-venaja-ryhma-on-venajalle-mieluinen-hybridivaikuttaja
Venäjän ja lännen suhteiden pysyvä ratkaisu on vanhoissa neuvostotasavalloissa http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248325-venajan-ja-lannen-suhteiden-pysyva-ratkaisu-on-vanhoissa-neuvostotasavalloissa <p>Abhasia ja Etelä-Ossetia Georgiassa, Vuoristo-Karabah Azerbaidžanissa, Transnistria Moldovassa ja tuoreimpana Donetsin allas Ukrainassa. Nuo ovat viisi Euroopan olemassa olevaa jäätynyttä konfliktia, joissa kysymys on länsimaiden ja Venäjän välisistä suhteista. Donetsin altaan sijaan puhutaan nykyisin Itä-Ukrainan jäätyneestä konfliktista.</p><p>Vaikka alkujaan edellä mainituissa jäätyneissä konflikteissa Itä-Ukrainaa lukuun ottamatta kysymys ei suoranaisesti ollut Venäjän ja länsimaiden välisistä suhteista, nyt kysymys on.</p><p>Georgia, Azerbaidžan, Moldova, Ukraina sekä myös Armenia ovat tällä hetkellä maita, joihin liittyy jäätyneiden konfliktien vuoksi Euroopan turvallisuutta syvästi epävakauttavia tekijöitä. Vain Venäjän uskollisin liittolainen Valko-Venäjä on säästynyt ilman Venäjän luomaa jäätynyttä konfliktia. Nuo kuusi valtiota ovat olleet myös EU:n itäisen kumppanuuden maat vuodesta 2009. Viidessä itäisen kumppanuuden maassa kuudesta on siis tällä hetkellä jäätynyt konflikti.</p><p>Venäjän ja Euroopan länsimaiden suhteet ovat huonontuneet jo kymmenen vuoden ajan Georgian sodasta lähtien vuodesta 2008. Miten tässä näin on päässyt tapahtumaan, vaikka Euroopan länsimaat olivat vielä muutama vuosi sitten ennen Krimin niemimaan valtausta ja Ukrainan sotaa määrittelemässä Venäjää jopa strategiseksi kumppanikseen?</p><p>Uskallan väittää, että Venäjän ja länsimaiden suhteiden pysyvän ratkaisun avain on vanhoissa neuvostotasavalloissa. Ellei vanhojen neuvostotasavaltojen turvallisuuspoliittista asemaa kyetä määrittelemään pysyvällä ratkaisulla, eivät Euroopan länsimaiden ja Venäjän väliset suhteet tule paranemaan.</p><p>Päinvastoin, Euroopan länsimaiden ja Venäjän väliset suhteet tulevat vain huonontumaan, ellei sitten Venäjä kykene parantamaan taloudellista kyvykkyyttään ja houkuttelevuuttaan tuiki tarpeellisilla taloudellisilla ja poliittisilla uudistuksilla, joilla pysytään maailman vauhdissa.</p><p>Ikävä kyllä, Venäjä tuskin tuohon kykenee. Ei ole kyennyt ennenkään.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Noilla jäätyneiden konfliktien alueilla ovat pitkät historialliset juuret aina keisarillisen Venäjän romahdukseen saakka vuonna 1917. Keisarillisen Venäjän taantuminen uudistusten puutteessa poliittisesti, taloudellisesti, sotilaallisesti ja hallinnollisesti johti venäläisimperiumin romahdukseen. Keisarillista Venäjää ei romahduttanut suinkaan ensimmäinen maailmasota.</p><p>Aina kun Venäjä on romahtanut itseaiheutettuna ja omista syistä, se on menettänyt hallitsemiaan maa-alueita. Taloudellisen kyvykkyyden heikkous on aina lopullisin ratkaisija eri maiden romahduksille, se on ikään kuin luonnonlaki.</p><p>Keisarillisen Venäjän romahduksen jälkeen nykyään EU:hun kuuluvat Suomi, Viro, Latvia ja Liettua sekä myös Puola erkaantuivat Venäjästä. Suomea lukuun ottamatta maat kuuluvat nykyisin myös Natoon.</p><p>Myös Georgia, Azerbaidžan ja Armenia erosivat Venäjästä Venäjän keisarikunnan vuoden 1917 hajoamisessa. Nämä kolme keisarillista provinssia erosivat Venäjästä ja muodostivat 22.4.1918 oman liittovaltionsa nimeltään Transkaukasian demokraattinen federatiivinen tasavalta (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%97%D0%B0%D0%BA%D0%B0%D0%B2%D0%BA%D0%B0%D0%B7%D1%81%D0%BA%D0%B0%D1%8F_%D0%B4%D0%B5%D0%BC%D0%BE%D0%BA%D1%80%D0%B0%D1%82%D0%B8%D1%87%D0%B5%D1%81%D0%BA%D0%B0%D1%8F_%D1%84%D0%B5%D0%B4%D0%B5%D1%80%D0%B0%D1%82%D0%B8%D0%B2%D0%BD%D0%B0%D1%8F_%D1%80%D0%B5%D1%81%D0%BF%D1%83%D0%B1%D0%BB%D0%B8%D0%BA%D0%B0"><u>ЗДФР</u></a>) , jota johti Georgia. Sota Osmanien valtakunnan - siis nykyisen Turkin -&nbsp; kanssa sekä Georgian itsenäistyminen 26.5.1918 johtivat kuitenkin liittovaltion hajoamiseen vain kaksi päivää myöhemmin 28.5.1918.</p><p>Georgia oli jo tuolloin näistä kolmesta länsimielisin tukeutuen keskusvalta-Saksaan kuten itsenäistyvä Suomikin. Georgia on edelleenkin noista kolmesta valtiosta länsimielisin. Georgia haki Nato-jäsenyyttä vuonna 2008, kun vuonna 2003 presidentiksi valittu Mihail Saakašvili voitti presidentinvaalit uudestaan vuonna 2008 ja kun peräti 70 prosenttia Georgian kansasta kannatti maan Nato-jäsenyyttä. Länsimielisyys oli siis kotoisin kansasta.</p><p>Neuvosto-Venäjä onnistui kuitenkin valtaamaan kaikki kolme Kaukasuksen tasavaltaa. Maaliskuussa 1922 alueesta tehtiin Transkaukasian sosialistinen federatiivinen neuvostotasavalta (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%97%D0%B0%D0%BA%D0%B0%D0%B2%D0%BA%D0%B0%D0%B7%D1%81%D0%BA%D0%B0%D1%8F_%D0%A1%D0%BE%D1%86%D0%B8%D0%B0%D0%BB%D0%B8%D1%81%D1%82%D0%B8%D1%87%D0%B5%D1%81%D0%BA%D0%B0%D1%8F_%D0%A4%D0%B5%D0%B4%D0%B5%D1%80%D0%B0%D1%82%D0%B8%D0%B2%D0%BD%D0%B0%D1%8F_%D0%A1%D0%BE%D0%B2%D0%B5%D1%82%D1%81%D0%BA%D0%B0%D1%8F_%D0%A0%D0%B5%D1%81%D0%BF%D1%83%D0%B1%D0%BB%D0%B8%D0%BA%D0%B0"><u>ЗСФСР</u></a>) &nbsp;ja siten osa Neuvostoliittoa. Vuonna 1936 (5.12.1936) Transkaukasian sosialistinen federatiivinen neuvostotasavalta jaettiin taas Neuvostoliiton uuden perustuslain pohjalta kolmeksi erilliseksi Azerbaidžanin, Georgian ja Armenian sosialistisiksi neuvostotasavalloiksi (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%90%D0%B7%D0%B5%D1%80%D0%B1%D0%B0%D0%B9%D0%B4%D0%B6%D0%B0%D0%BD%D1%81%D0%BA%D0%B0%D1%8F_%D0%A1%D0%BE%D0%B2%D0%B5%D1%82%D1%81%D0%BA%D0%B0%D1%8F_%D0%A1%D0%BE%D1%86%D0%B8%D0%B0%D0%BB%D0%B8%D1%81%D1%82%D0%B8%D1%87%D0%B5%D1%81%D0%BA%D0%B0%D1%8F_%D0%A0%D0%B5%D1%81%D0%BF%D1%83%D0%B1%D0%BB%D0%B8%D0%BA%D0%B0"><u>Аз. ССР</u></a>, <a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%93%D1%80%D1%83%D0%B7%D0%B8%D0%BD%D1%81%D0%BA%D0%B0%D1%8F_%D0%A1%D0%BE%D0%B2%D0%B5%D1%82%D1%81%D0%BA%D0%B0%D1%8F_%D0%A1%D0%BE%D1%86%D0%B8%D0%B0%D0%BB%D0%B8%D1%81%D1%82%D0%B8%D1%87%D0%B5%D1%81%D0%BA%D0%B0%D1%8F_%D0%A0%D0%B5%D1%81%D0%BF%D1%83%D0%B1%D0%BB%D0%B8%D0%BA%D0%B0"><u>Грузинская ССР</u></a> ja<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%90%D1%80%D0%BC%D1%8F%D0%BD%D1%81%D0%BA%D0%B0%D1%8F_%D0%A1%D0%BE%D0%B2%D0%B5%D1%82%D1%81%D0%BA%D0%B0%D1%8F_%D0%A1%D0%BE%D1%86%D0%B8%D0%B0%D0%BB%D0%B8%D1%81%D1%82%D0%B8%D1%87%D0%B5%D1%81%D0%BA%D0%B0%D1%8F_%D0%A0%D0%B5%D1%81%D0%BF%D1%83%D0%B1%D0%BB%D0%B8%D0%BA%D0%B0"><u> Армянская ССР</u></a>).</p><p>Kyse oli kolmen eripuraisen alueen yhteishallinnon jakamisesta kolmeksi erilliseksi neuvostotasavallaksi, kun Hitlerin Saksa loi Neuvostoliitolle painetta neuvostotasavaltojen yhtenäisyyteen vastustaa fasismia. Vuoden 1936 Neuvostoliiton uuteen perustuslakiin oli kirjattu mm. kaikille neuvostokansalaisille yhdenvertaiset oikeudet, millä pyrittiin lisäämään Neuvostoliiton yhtenäisyyttä kansojen sulatusuunissa ulkoisen uhan varalta.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Myös Transnistrian alueen jäätyneen konfliktin pohjimmaiset syntyhetket nyky-Moldovassa ovat keisarillisen Venäjän romahduksessa ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheessa. Venäjä menetti romahduksensa seurauksena sodassa Venäjän Bessarabian (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%91%D0%B5%D1%81%D1%81%D0%B0%D1%80%D0%B0%D0%B1%D1%81%D0%BA%D0%B0%D1%8F_%D0%B3%D1%83%D0%B1%D0%B5%D1%80%D0%BD%D0%B8%D1%8F"><u>Бессарабская губерния</u></a>) - siis nykyisen Moldovan - Romanialle.</p><p>Venäjä oli ottanut alueen haltuunsa voimansa päivinä jo vuonna 1812. Ajankohta oli sama, jolloin myös Ruotsi menetti Suomen Venäjälle vuonna 1809.</p><p>Vastaavasti kuin Suomessa, niin myös nykyisen Moldovan alueella Venäjän hallinnassa olevien alueiden rajat ovat seilanneet vuosisatojen aikana idästä länteen ja lännestä itään.</p><p>Vastaavasti kuin Suomi 6.12.2017, Viro 24.2.1918, Latvia 18.11.1918, Liettua 16.2.1918, Puola 11.11.1918 ja Georgia 26.5.1918, Bessarabia julistautui itsenäiseksi Venäjästä Moldovan demokraattiseksi tasavallaksi (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9C%D0%BE%D0%BB%D0%B4%D0%B0%D0%B2%D1%81%D0%BA%D0%B0%D1%8F_%D0%B4%D0%B5%D0%BC%D0%BE%D0%BA%D1%80%D0%B0%D1%82%D0%B8%D1%87%D0%B5%D1%81%D0%BA%D0%B0%D1%8F_%D1%80%D0%B5%D1%81%D0%BF%D1%83%D0%B1%D0%BB%D0%B8%D0%BA%D0%B0"><u>МДР</u></a>) 2.12.1917. Irtautumiskahinoissa Bessarabian sosialistinen neuvostotasavalta (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%91%D0%B5%D1%81%D1%81%D0%B0%D1%80%D0%B0%D0%B1%D1%81%D0%BA%D0%B0%D1%8F_%D1%81%D0%BE%D0%B2%D0%B5%D1%82%D1%81%D0%BA%D0%B0%D1%8F_%D1%81%D0%BE%D1%86%D0%B8%D0%B0%D0%BB%D0%B8%D1%81%D1%82%D0%B8%D1%87%D0%B5%D1%81%D0%BA%D0%B0%D1%8F_%D1%80%D0%B5%D1%81%D0%BF%D1%83%D0%B1%D0%BB%D0%B8%D0%BA%D0%B0"><u>Бессарабская ССР</u></a>) julistettiin perustetuksi toukokuussa 1919, mutta valkoisen armeijan (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%91%D0%B5%D0%BB%D0%B0%D1%8F_%D0%B0%D1%80%D0%BC%D0%B8%D1%8F"><u>Белая армия</u></a>) venäläiset joukot purkivat sen jo syyskuussa. Länsivallat vahvistivat Bessarabian Romanialle vuoden 1920 Pariisin sopimuksessa, mutta Neuvosto-Venäjä ei tuota ratkaisua hyväksynyt.</p><p>Se, mikä heikolle Neuvosto-Venäjälle onnistui vielä Kaukasiassa Mustanmeren itälaidalla, ei onnistunut enää Moldovassa Mustanmeren länsilaidalla.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Ukrainan ja Valko-Venäjän historia vanhoina neuvostotasavaltoina poikkeavat hieman noista edellä luetelluista seitsemästä keisarillisesta Venäjästä irrottautuneesta valtioista, joiden mukana yhtenä oli siis Suomi.</p><p>Etenkin Ukrainassa, mutta myös Valko-Venäjässä kyse on myös Venäjän ja länsimaiden välialueen valtioista, joissa Venäjän ja Venäjän länsipuolella olevien eurooppalaisten suurvaltojen asema on vaihtunut voimasuhteiden muutoksissa jo vuosisatojen ajan.</p><p>Venäjän väliaikainen hallitus joutui myöntämään myös Ukrainalle heinäkuussa 1917 autonomian. Kiovaan perustettu keskushallinto (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%A3%D0%BD%D0%B8%D0%B2%D0%B5%D1%80%D1%81%D0%B0%D0%BB%D1%8B_%D0%A6%D0%B5%D0%BD%D1%82%D1%80%D0%B0%D0%BB%D1%8C%D0%BD%D0%BE%D0%B9_%D1%80%D0%B0%D0%B4%D1%8B"><u>Универсалы Центральной рады</u></a>) kieltäytyi tunnustamasta neuvostovaltaa ja julisti Ukrainan kansantasavallan perustetuksi 22.1.1918. Tarkoitus oli liittoutua sen tulevan Venäjän kanssa, joka ei olisi sosialismiin perustuva Neuvosto-Venäjä.</p><p>Valkoinen ja punainen olivat itäisen Euroopan vastakkaisia tunnusvärejä tuohon aikaan. Venäjällä Venäjän valkoinen armeija punaisten bolševikkien vastavoimana edusti sitä, minkä Ukrainaan perustettu keskushallinto uskoi voittavan.</p><p>Samoihin aikoihin Itä-Ukrainan Harkovassa ensimmäinen yleisukrainalainen neuvostojen kokous (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%9F%D0%B5%D1%80%D0%B2%D1%8B%D0%B9_%D0%92%D1%81%D0%B5%D1%83%D0%BA%D1%80%D0%B0%D0%B8%D0%BD%D1%81%D0%BA%D0%B8%D0%B9_%D1%81%D1%8A%D0%B5%D0%B7%D0%B4_%D0%A1%D0%BE%D0%B2%D0%B5%D1%82%D0%BE%D0%B2"><u>Первый Всеукраинский съезд Советов</u></a>) julisti Ukrainan neuvostotasavallaksi. Ukrainan sosialistinen neuvostotasavalta (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%A3%D0%BA%D1%80%D0%B0%D0%B8%D0%BD%D1%81%D0%BA%D0%B0%D1%8F_%D0%BD%D0%B0%D1%80%D0%BE%D0%B4%D0%BD%D0%B0%D1%8F_%D1%80%D0%B5%D1%81%D0%BF%D1%83%D0%B1%D0%BB%D0%B8%D0%BA%D0%B0_%D0%A1%D0%BE%D0%B2%D0%B5%D1%82%D0%BE%D0%B2"><u>УНРС</u></a>) perustettiin jo 25.12.1917. Harkovasta johdettu suuntaus itään voitti Kiovasta johdetun läntisen suuntauksen ja maasta tuli neuvostotasavalta. Länsiosansa Ukraina menetti Riian rauhassa 18.3.1921 Puolalle, kun verrataan alueita Ukrainan nykyrajoihin.</p><p>Ukrainassa oli siis jo sata vuotta sitten suuntaukset itään ja länteen päin. Satavuotta sitten Harkovan itä voitti Kiovan lännen. Vuonna 2014 kävi toisin päin. Venäjä ei onnistunut tällä kertaa Harkovassa, sen sijaan Venäjä on toistaiseksi onnistunut etelämpänä Donetskissa ja Luhanskissa.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Saksan 1917 alkaneen miehityksen aikana perustettiin lyhytaikainen Valko-Venäjän kansallinen tasavalta (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%91%D0%B5%D0%BB%D0%BE%D1%80%D1%83%D1%81%D1%81%D0%BA%D0%B0%D1%8F_%D0%BD%D0%B0%D1%80%D0%BE%D0%B4%D0%BD%D0%B0%D1%8F_%D1%80%D0%B5%D1%81%D0%BF%D1%83%D0%B1%D0%BB%D0%B8%D0%BA%D0%B0"><u>Белорусская народная республика</u></a>) päivämäärällä 25.3.1918. Valtio lakkasi olemasta kuitenkin jo joulukuussa 1918, kun Neuvosto-Venäjän puna-armeija valtasi maan. Bolševikit halusivat pitää tiukasti Valko-Venäjän kiinni Venäjässä, ja Valko-Venäjän sosialistinen neuvostotasavalta (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%91%D0%B5%D0%BB%D0%BE%D1%80%D1%83%D1%81%D1%81%D0%BA%D0%B0%D1%8F_%D0%A1%D0%BE%D0%B2%D0%B5%D1%82%D1%81%D0%BA%D0%B0%D1%8F_%D0%A1%D0%BE%D1%86%D0%B8%D0%B0%D0%BB%D0%B8%D1%81%D1%82%D0%B8%D1%87%D0%B5%D1%81%D0%BA%D0%B0%D1%8F_%D0%A0%D0%B5%D1%81%D0%BF%D1%83%D0%B1%D0%BB%D0%B8%D0%BA%D0%B0"><u>БССР</u></a>) julistettiin perustetuksi 1.1.1919. Maan itäisimmät osat liitettiin Venäjään, länsiosat maa menetti sodassa Puolalle.</p><p>Valko-Venäjä oli jo sata vuotta sitten Venäjälle läheisin. Valko-Venäjän itsenäistymisprosessi ei saanut riittävää tarmoa ja toisaalta bolševikit pitivät maan kiinni Venäjässä sotilaallisin voimin.</p><p>Rauhansopimukset Venäjästä irrottautuneiden uusien valtioiden ja Venäjän välillä solmittiin vuosina 1920 ja 1921. Suomen osalta Tarton rauhansopimus allekirjoitettiin 14.10.1920 ja Viron osalta 2.2.1920. Latvian ja Neuvosto-Venäjän välinen rauhansopimus solmittiin 11.8.1920 ja Liettuan osalta Moskovan rauhansopimus 12.7.1920. Puolan toinen tasavalta ja Neuvosto-Venäjä sopivat Riian rauhan 18.3.1921. Rauhassa määriteltiin myös Neuvosto-Ukrainan ja Puolan välinen raja. Puola sai Ukrainan läntisimmän osan.</p><p>Lopullinen johtopäätös Venäjän romahduksesta vuonna 1917:</p><p>Luhistunut Venäjä menetti läntisimmät alueensa, joissa Venäjän hallinta ei tätä ennenkään ole ollut pysyvää. Heikko Venäjä kykeni vaivoin pitämään Ukrainan ja Valko-Venäjän, mutta menetti tuolla raja-alueen eteläisemmällä osuudella alueita Puolalle ja Romanialle. Pohjoisemmassa syntyi neljä uutta valtiota, jotka olivat Liettua, Latvia, Viro ja Suomi. Venäjä siis kykeni pitämään syvemmällä Itä-Euroopassa olevat venäjänkieliset alueet mutta menetti läntisimmät alueensa.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheessa tapahtuneesta keisarisen Venäjän luhistumisen seurauksena syntyneistä valtioista Suomi, Viro, Latvia, Liettua ja Puola ovat vakiinnuttaneet asemansa EU:n ja Naton jäsenvaltioina, tosin Suomi ei ole Naton jäsenmaa eikä Suomen turvallisuuspoliittinen asema ole siksi vielä lopullisesti valmis.</p><p>Maat, jotka ovat vielä Suomeakin huonommin vakiinnuttaneet turvallisuuspoliittista asemansa Euroopassa, ovat Ukraina, Georgia ja Moldova sekä myös Armenia, Azerbaidžan sekä Valko-Venäjä. Kyse on kuudesta vanhasta neuvostotasavallasta, jotka eivät kuulu EU:hun eivätkä Natoon. Suomi sentään kuuluu EU:hun.</p><p>En pidä Valko-Venäjänkään asemaa vakaana Venäjän liittolaisena, josta viimeisin esimerkki oli syksyinen Zapad-sotaharjoitus, jossa harjoiteltiin värivallankumouksen nujertamista terrorismin vastaisena toimena. Vakaassa valtiossa ei ole pelkoa värivallankumouksesta, ja siksi myös itse Venäjän vakaudelle on syytä asettaa pienoinen kysymysmerkki. Vakaassa valtiossa ei pitäisi olla pelkoa minkään sortin vallankumouksista.</p><p>Ensimmäinen maailmansodan lopulla Venäjästä irrottaneissa maissa oli ristivetoa Saksan ja Venäjän uuden bolševikkihallinnon vaikutusvallan välillä, niin myös Suomessa. Saksa vai bolševikki-Venäjä? Tilanne maailmansodan hävinneen keskusvalta-Saksan ja uudeksi valtioksi syntyneen Neuvosto-Venäjän välisellä alueella aaltoilivat aina 1920-luvun alkuun.</p><p>Muodikas sosialismin aate oli uudelle Neuvosto-Venäjälle tuore väline vaikuttaa Venäjästä irtautumassa oleviin maihin. Venäjästä irtautumiset sotineen olivat monin paikoin verisiä, kuten Suomessakin sisällissotana Saksan ja Venäjän uuden bolševikkihallinnon tukiessa eri osapuolia saadakseen omaa parempaa asemaa välissä olevassa naapurustossa maailmasodan loppumetreillä.</p><p>Uusi Neuvosto-Venäjä oli 1920-luvun alussa niin taloudellisesti kuin sotilaallisesti heikko. Uudella valtiolla ei ollut rahkeita estää keisarillisen Venäjän luhistumisen ja ensimmäisen maailmansodan seurauksena alueellisia menetyksiään, mikä jäi kytemään uuteen kommunistisen valtion johtoon vahvana revanssihenkenä. Menetetyt alueet pitää saada takaisin, oli revanssihengen päämäärä jo ennen kuin maalla oli mitään voimavaroja päämäärän toteutukseen.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Keisarillisesta Venäjästä irtautuneet valtiot olivat turvallisuuden suhteen ongelmallisia maailmansotien välisenä aikana mahdollistaen lopulta noiden valtioiden etupiirijaon Saksan ja Neuvostoliiton välillä vuonna 1939. Voidaan puhua ongelmia aiheuttaneista harmaan alueen heikon puolustuskyvyn omaavista valtioista, joihin kuuluivat eritoten Suomi, Baltian maat ja Puola.</p><p>Ensimmäisessä maailmasodassa Venäjästä irtautuneiden maiden suuri virhe oli siis se, etteivät ne huolehtineet sotilaallisesta kyvykkyydestään tai liittoutumisestaan asemansa edellyttämällä tavalla Saksan ja Neuvostoliiton välissä. Kuvaavia esimerkkejä ovat Suomen ja Baltian maiden kyvyttömyys turvallisuutta kasvattavaan yhteistyöhön sekä maaliskuussa 1922 solmitun Varsovan sopimuksen kariutuminen, jota Puola ajoi Suomen, Baltian maiden ja Puolan puolustusyhteistyön ja puolustuskyvyn kasvattamiseksi.</p><p>Keisarillisesta Venäjästä irtautuneiden valtioiden on syytä katsoa hieman myös peliin, kun arvostelevat edelleen Molotov-Ribbentrop-sopimusta ja kauhistelevat suurvaltojen pienten maiden yli sopimisesta. Mikä antoikaan pohjimmaiset perusteet Saksan ja Venäjän etupiirijaolle? Välissä olevien maiden heikko puolustuskyky, jonka sekä Saksa että Venäjä tiesivät. No, silloin ei tosin ollut Natoa, mihin pienet maat olisivat voineet liittyä asemansa turvatakseen.</p><p>Venäjä Neuvostoliiton muodossa ja Stalinin johtamana yritti Saksan kanssa sopimalla saada takaisin ne alueet, jotka se oli menettänyt ensimmäisessä maailmasodassa keisarillisen Venäjän romahtaessa. Hitler ymmärsi hyvin Venäjän suuren halun saada menettämänsä alueet takaisin ja käytti tuota Stalinin halua taitavasti hyväkseen.</p><p>Venäjän revanssihenki ja mieltymys vuoden 1914 rajoihin tuli täysin tyydytetyksi toisessa maailmasodassa, jolloin Viro, Latvia ja Liettua sekä myös Venäjän Bessarabia Romaniasta irrotettuna liitettiin Neuvostoliittoon sosialistisina neuvostotasavaltoina.</p><p>Venäjän Bessarabiasta muodostettiin Moldavian sosialistinen neuvostotasavalta yhtenä viidestätoista Venäjän neuvostotasavallasta, Baltian maat nimettiin Viron, Latvian ja Liettuan sosialistisiksi neuvostotasavalloiksi. Puolasta tuli Neuvostoliiton satelliittivaltio ja myös Suomi liitettiin Neuvostoliiton sotilaalliseen etupiiriin YYA-sopimuksen kautta.</p><p>Venäjä Neuvostoliiton muodossa oli saanut kaiken sen korkoineen, mitä oli menettänyt ensimmäisessä maailmansodassa. Venäjä Neuvostoliiton väliaikaisella nimellä oli alueellisesti tyydyttänyt itsensä sotilaallisella voimalla, ei taloudellisella voimalla.</p><p>Sotilaallisella voimalla tyydytetty on kuitenkin aina väliaikaista. Se voi olla pitkäaikaista, mutta aina se on vain väliaikaista. Neuvostoliitto on hyvä esimerkki väliaikaisuudesta, joka tosin kesti peräti seitsemän vuosikymmentä.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Venäjällä tuntuu oleva edelleen samaa romahduksen jälkeistä aluekytöä 1980- ja 1990-luvun taitteessa tapahtuneen uuden romahduksen jälkeen kuin mitä sillä oli keisarillisen Venäjän romahtaessa. Vuonna 2017 Neuvostoliitto ja Stalin elävät uudestaan vahvana venäläismielissä muistoina toisen maailmansodan jälkeisen ajan alueellisesta suuruudesta.</p><p>Kun nyt katsotaan turvallisuustilannetta Euroopassa uuden vuosituhannen toisen vuosikymmenen saavuttaessa loppuaan, meidän on syytä katsoa tilannetta sata vuotta sitten. Samat pohjimmaiset Euroopan turvallisuuden perustaan vaikuttavat asiat ovat edelleen olemassa Venäjän suhteen.</p><p>Kyse on niistä maa-alueista, jotka Venäjä menetti kommunismin syntymisen myötä kymmenen vuosikymmentä sitten. Kyse on myös niistä maa-alueista uudelleen, jotka Venäjä menetti Neuvostoliiton muodossa kommunismin kuolemisen myötä vajaa kolme vuosikymmentä sitten.</p><p>Monella asialla on Euroopassa todellakin pitkät historian juuret, jotka tulisi tiedostaa nykyhetken eurooppalaista turvallisuuspolitiikkaa analysoidessa. Esimerkkinä tiedostamattomuudesta on EU:n kyvyttömyys ymmärtää, jäsentää ja ratkaista Visegrád-ryhmän maiden nykykantoja historiaperspektiivissä EU:n ja Naton itärajalla. Maantieteellisesti hyvin yhtenäinen Visegrád-ryhmä muodostuu Puolasta, Unkarista, Tšekistä ja Slovakiasta.</p><p>On muistettava, että jos Venäjä ei olisi siirtynyt sata vuotta sitten kommunismiin, Euroopan kartta olisi ollut ensimmäisen maailmasodan jäljiltä sangen toisenlainen.</p><p>Nyt elettäessä uuden vuosituhannen toista vuosikymmentä sotilaallisen yhteenoton mahdollisuus on olemassa vastaavasti kuin ensimmäisen maailmansodan jälkeen, koska Euroopan harmaan alueen maiden määrä on jälleen suuri Euroopassa. Yhteenoton madollisuutta on vaikea hallita ja sen yleensä alkaa vahingosta. On muistettava, että yhteenotto ja sota ovat jo verisintä totta Ukrainassa.</p><p>Vaikka kylmän sodan aikaa muistellaan pelolla, se oli Euroopassa rauhan aikaa. Ihmisiä ei kuollut sodissa kuten nyt Euroopassa kuolee joka päivä. Kukaan ei halua tuota aikaa takaisin, mutta yksi turvallisuuden perusteisiin vaikuttava seikka tuosta ajasta olisi syytä muistaa.</p><p>Kylmän sodan aikaan harmaan alueen maiden määrä blokkien välissä oli vähäinen: Ruotsi, Itävalta ja Jugoslavia. Myös noiden maiden asemat tiedettiin ja hyväksyttiin molemmilla puolilla. Esimerkiksi Ruotsi oli sotilaallisesti vahva ja kykeni uskottavasti puolustamaan puolueettomuusasemaansa Yhdysvaltain tuella.</p><p>On myös muistettava, että sotilaallisessa katsannossa Suomi kuului YYA-sopimuksen kautta itäblokkiin. En ole koskaan ottanut ulkomaiden tapaan Suomen puheita kylmänsodan aikaisesta puolueettomuudesta kovinkaan vakavasti.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Me emme nyt oikein tiedä Venäjän ja Nato-maiden välissä olevien maiden lopullista turvallisuuspoliittista asemaa emmekä etenkään vanhojen neuvostotasavaltojen asemaa. Venäjä haluaa pitää etenkin vanhat neuvostotasavallat sekä myös Suomen sotilaallisesti etupiirissään, mutta neuvostotasavalloissa on halukkuutta siirtyä länteen kuten viimeisempänä esimerkkinä Ukraina neljä vuotta sitten.</p><p>Konkreettisesti Venäjälle sotilaallinen etupiiri tarkoittaa sitä, ettei maa ole Naton jäsenmaa. Se on riittävä määrite etupiiriin kuulumisesta vähimmillään.</p><p>Onko noille vanhoille neuvostotasavalloille EU- ja Nato-jäsenyys todennäköistä vai liukuminen takaisin Venäjän etupiiriin? Ovatko Suomi ja Ruotsi liittymässä Natoon?</p><p>Kuka tietää noihin kysymyksiin tällä hetkellä varman vastauksen? Ei kukaan.</p><p>Suomen on kuitenkin syytä muistaa maailmansotien väliseltä ajalta, mihin heikko sotilaallinen kyvykkyys varmistamatta sotilaallista apua ja liittoutumista voivat johtaa. Ajat ovat nyt toiset, mutta turvallisuuspolitiikan pohjimmaiset perusteet eivät. Turvallisuuspolitiikan pohjimmaiset perusteet muuttuvat todella hitaasti.</p><p>Historiaoleminen neuvostotasavaltana tuntuu olevan Venäjälle tietynlainen nykyinen punainen raja puuttua itsenäisten valtioiden päätäntään. Venäjä on valmis pitämään etupiiriään Itä-Euroopan vanhoissa neuvostotasavalloissa myös sotilaallisesti tai ainakin uhkailemalla sotavoiman käytöllä.</p><p>Venäjä käyttää hyväkseen näiden vanhojen neuvostotasavaltojen sisällä olevia kansalaisuus-, uskonto- ja kulttuurirajoja, jotka ovat syntyneet vuosisatojen aikana. Venäjä käytti näitä rajoja hyväkseen jo sata vuotta sitten keisarillisen Venäjän luhistuessa. Silloin rajana käytettiin myös sosialismia kapitalismista muttei laajemmin onnistuen.</p><p>Venäjä käyttää nyt häikäilemättä hyväkseen myös Saksaa, joka edelleen tuntee suurta syyllisyyttä toisen maailmansodan tapahtumista. Siihen Saksalla ei olisi mitään syytä enää. Saksan pitäisi kyetä näkemään ne Euroopan kansalaiset, jotka nyt ovat kuolleet Venäjän sotatoimissa vanhoissa neuvostotasavalloissa. Toimiiko Saksa nyt Euroopan turvallisuuden kannalta ihan oikein ja järkevästi paapoessaan Venäjää?</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Euroopan pitäisi kyetä ratkaisemaan harmaan vyöhykkeen maiden lopullinen asema, mitä se ei ole kyennyt.</p><p>Tuo on keskeisin Euroopan turvallisuutta heikentävä tekijä, joka on laaja-alainen ja joka on kestänyt pitkään vailla edistystä ja pysyvää ratkaisua. Monessa kohtaa tilanne EU:n ja Naton muodostaman lännen ja Venäjän välisellä harmaalla alueella on todellakin jäätynyt. Alueellisesti tilanne on epävakaa myös Itämeren ympäristössä, jossa Suomi ja Ruotsi eivät kuulu Natoon.</p><p>Odotellaanko läntisessä Euroopassa Venäjän romahtamista taas kerran tekemättä mitään?&nbsp;&nbsp;</p><p>Odotus on jo käynyt kalliiksi. Ukrainassa on kuollut Venäjän sotatoimissa jo yli 10 000 ihmistä. Sitä ennen jäätyneissä konflikteissa on kuollut yhteensä varovaisimmankin arvion mukaan yli 35 000 ihmistä. Taloudelliset menetykset ovat mittavia puhumattakaan itäisen Euroopan ihmisille synnytetystä kärsimyksestä.</p><p>Sotatoimissa kuolleiden eurooppalaisten ihmisten määrällä mitattuna kylmän sodan jälkeistä Eurooppaa ei voi pitää ainakaan sivistyksen maanosana.</p><p>Torstaina 28.12.2017 tuli uusin uutisen siitä, etteivät Euroopassa turvallisuusasiat ole kohdallaan. &rdquo;<em>Unicef arvioi, että Euroopassa Itä-Ukrainan taistelujen takia yli 220 000 lasta on välittömässä vaarassa joutua miinan tai muiden räjähteiden uhriksi.</em>&rdquo;, uutisoi Yle (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-9996572"><u>Yle 28.12.2017</u></a>). Jos tuollaista sattuisi muualla, eurooppalaiset sormet olisivat heristelemässä, mutta kun se tapahtuu omassa Euroopassa, ollaan ihan hiljaa tekemättä mitään.</p><p>EU:n ja Naton muodostaman lännen ja Venäjän välissä olevien harmaan alueen maiden turvallisuusasema tulisi kyetä ratkaisemaan kestävällä tavalla. Määrittelen noiden maiden ryhmään myös sekä Suomen että Ruotsin, ja ennen kaikkea Suomen, joka on aikanaan kuulunut Venäjään.</p><p>Maiden asema voi perustua vain niiden omaan päätökseen siitä, minne ne haluavat kuulua ja miten ne haluavat asemansa ratkaista. Joka tapauksessa tällä hetkellä näiden harmaan alueen maiden turvallisuusasema ei ole vakaa. Maat ovat synnyttäneet ja synnyttävät turvallisuushuolia koko Eurooppaan, mutta noita huolia eivät aiheuta itse nuo maat itse vaan muut.</p><p>Syyllistää pitää sekä Venäjää että EU:hun ja Natoon kuuluvia länsimaita. Niin pitkään kuin Euroopassa on yksikin Venäjän ylläpitämä jäätynyt konflikti, Euroopan turvallisuus ei ole vakaassa tilassa.</p><p>Läntisen Euroopan turvallisuuspoliittisessa ajattelussa on sitä perusvikaa, että vanhat EU- ja Nato-jäsenyyden ulkopuoliset neuvostotasavallat katsotaan edelleen ikään kuin Venäjään tai vähintään Venäjän etupiiriin kuuluvaksi ja että Venäjä vastaa niistä. Vanhojen neuvostotasavaltojen asiat eivät kuuluisi ikään kuin EU:lle ja Natolle. Ajatus on typerä. Tuo typerä ajatus kantaa etenkin Suomessa ja etenkin Suomen sosialidemokraateissa.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>EU:n kylmäkiskoisuus vanhoja neuvostotasavaltoja kohtaan tuli hyvin esille, kun Brysselissä pidettiin EU:n itäisen kumppanuuden huippukokous 24.11.2017. Kokous oli todella tyly kumppanuuden kuudelle vanhalle neuvostotasavallalle, jotka ovat siis Ukraina, Armenia, Azerbaidžan, Georgia, Moldova ja Valko-Venäjä.</p><p>Kuudesta maasta viisi on jäätyneen konfliktin kourissa, kun Vuoristo-Karabah koskee myös Armeniaa. Maille ei annettu pienintäkään vihjausta tulevista jäsenyysnäkymistä EU:ssa. Äärimmäisen typerää ja omien turvallisuusetujen vastaista politiikkaa EU:lta.</p><p>Pitäisikö Moldovan mieluummin olla EU-jäsenmaa kuin Turkin? Pitäisikö Ukrainan mieluummin olla EU-jäsenmaa kuin Turkin? Kuuluvatko eurooppalaiset Moldova ja Ukraina paremmin EU:hun kuin aasialainen Turkki?</p><p>Moldovasta pitäisi tulla EU-jäsenmaa. Ukrainasta pitäisi tulla EU-jäsenmaa. Eurooppalaiset Moldova ja Ukraina kuuluvat paremmin EU:hun kuin aasialainen Turkki.</p><p>EU ei ole hylännyt Turkkia tulevana jäsenmaana, vaikka maa ei ole enää edes mikään demokratia. Jäsenyysneuvotteluja ei ole keskeytetty eikä myöskään lopetettu, vaikka neuvotteluja ei tällä hetkellä käydä. Moldova ja Ukraina sen sijaan ovat demokratioita, mutta jäsenyysneuvotteluja ei käydä eikä niiden aloittamisesta ole annettu mitään lupauksia.</p><p>Miten näin omituisesti EU:lle on oikein pääsyt käymään?</p><p>Kysymys on Venäjästä. Venäjä määrää EU:n tahdin, mitä se saa ottaa jäsenikseen itäisessä Euroopassa. Venäjä ei halua enää lisää vanhoja neuvostotasavaltoja EU:n jäseniksi ja siksi EU ei ole myöskään ottamassa enää vanhoja neuvostotasavaltoja jäsenekseen. Noin 144 miljoonan asukkaan ja 1&nbsp;400 miljardin euron bruttokansantuotteen Venäjä vie ja noin 743 miljoonan asukkaan ja noin 14&nbsp;600 miljardin euron bruttokansantuotteen EU vikisee.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Jotta Eurooppaan turvallisuus saataisiin pysyvämmin ratkaistua, Venäjän olisi hyväksyttävä oma asemansa ja sen tämänhetkinen taloudellinen kyvykkyys houkutella naapurivaltioita liittolaisekseen.&nbsp;</p><p>Venäjälle pitää tehdä selväksi: jos haluatte houkutella maita etupiiriksenne, teidän on tehtävä se rauhanomaisesti ensisijaisesti taloudellisin keinoin, ei sotilaallisesti eikä sotilaallisesti uhkailemalla.</p><p>Venäjän taloudellinen kyvykkyys ratkaisee lopulta ennemmin tai myöhemmin Venäjän läntisen vaikutusalueen rajan. Toisen maailmasodan jäljiltä Venäjän - tuolloin siis Neuvostoliiton - läntisen vaikutusalueen rajan määräsi Venäjän sotilaallinen voima. Enää tuo ei tule toistumaan ja lopulta vain taloudellinen voima ratkaisee.</p><p>Venäjän huoli turvallisuudestaan taloudellisen kyvykkyyden heikentyessä ja asukasmäärän pienentyessä on ymmärrettävää. Venäjän huolille on annettava riittävä sija ja arvo.</p><p>Olisi kuitenkin Venäjän omien etujen mukaista hyväksyä tosiasiat. Olisi Venäjän etujen mukaista antaa jokaisen valtion päättää oman suuntautumisensa ja lopettaa viivytystaistelu, joka vain kurjistaa Venäjää entisestään.</p><p>Venäjälle on tosiasia, että se tarvitsee EU:ta pysyäkseen edes jossakin taloudellisessa voimassa. Ehkä Venäjän pohjimmainen etu ei olisikaan yrittää hajottaa EU:ta ja estää niitä entisiä neuvostotasavaltoja suuntaamasta EU:hun ja Natoon, jotka niin haluavat.</p><p>On selvää, että Itä-Euroopan tilanteen pysyvä ratkaisu saisi aikaan myös Venäjän ja EU:n välisten taloussuhteiden uudelleenjärjestelyt, jotka hyödyttäisivät Venäjää paljon enemmän kuin nykyinen viivytykseen perustuvan tilanteen ylläpito.</p><p>Venäjällä on aina halukkuutta vetää itsensä pohjimmaisen pohjan kautta sukelluksiin, kuten se on jo tehnyt kahdesti viimeisen vuosisadan aina vuosina 1917 ja 1991. Kysymys on Venäjän haluttomuudesta uudistuksiin ajoissa, mikä on venäläinen kansanluonne. Sitten menetetään alueita ja seuraavaksi 10-20 vuoden sisällä paukkuvat aseet alueiden takaisin saamiseksi. Samaa kansanluonteen vikaa uudistuskyvyttömyydessä on hieman meissä suomalaisissakin, mutta meillä ei sentään pauku aseet.</p><p>Nykyisellä kehityskululla Euroopan turvallisuus tulee vain heikkenemään entisestää, kuten se on tehnyt jo vuodesta 2008.</p><p>Koiviston sanoin ohjeeksi Länsi-Euroopalle: tarttis tehrä jotain.</p><p>Paasikiven sanoin ohjeeksi Venäjälle: kaiken viisauden alku on tosiasiain tunnustaminen.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Abhasia ja Etelä-Ossetia Georgiassa, Vuoristo-Karabah Azerbaidžanissa, Transnistria Moldovassa ja tuoreimpana Donetsin allas Ukrainassa. Nuo ovat viisi Euroopan olemassa olevaa jäätynyttä konfliktia, joissa kysymys on länsimaiden ja Venäjän välisistä suhteista. Donetsin altaan sijaan puhutaan nykyisin Itä-Ukrainan jäätyneestä konfliktista.

Vaikka alkujaan edellä mainituissa jäätyneissä konflikteissa Itä-Ukrainaa lukuun ottamatta kysymys ei suoranaisesti ollut Venäjän ja länsimaiden välisistä suhteista, nyt kysymys on.

Georgia, Azerbaidžan, Moldova, Ukraina sekä myös Armenia ovat tällä hetkellä maita, joihin liittyy jäätyneiden konfliktien vuoksi Euroopan turvallisuutta syvästi epävakauttavia tekijöitä. Vain Venäjän uskollisin liittolainen Valko-Venäjä on säästynyt ilman Venäjän luomaa jäätynyttä konfliktia. Nuo kuusi valtiota ovat olleet myös EU:n itäisen kumppanuuden maat vuodesta 2009. Viidessä itäisen kumppanuuden maassa kuudesta on siis tällä hetkellä jäätynyt konflikti.

Venäjän ja Euroopan länsimaiden suhteet ovat huonontuneet jo kymmenen vuoden ajan Georgian sodasta lähtien vuodesta 2008. Miten tässä näin on päässyt tapahtumaan, vaikka Euroopan länsimaat olivat vielä muutama vuosi sitten ennen Krimin niemimaan valtausta ja Ukrainan sotaa määrittelemässä Venäjää jopa strategiseksi kumppanikseen?

Uskallan väittää, että Venäjän ja länsimaiden suhteiden pysyvän ratkaisun avain on vanhoissa neuvostotasavalloissa. Ellei vanhojen neuvostotasavaltojen turvallisuuspoliittista asemaa kyetä määrittelemään pysyvällä ratkaisulla, eivät Euroopan länsimaiden ja Venäjän väliset suhteet tule paranemaan.

Päinvastoin, Euroopan länsimaiden ja Venäjän väliset suhteet tulevat vain huonontumaan, ellei sitten Venäjä kykene parantamaan taloudellista kyvykkyyttään ja houkuttelevuuttaan tuiki tarpeellisilla taloudellisilla ja poliittisilla uudistuksilla, joilla pysytään maailman vauhdissa.

Ikävä kyllä, Venäjä tuskin tuohon kykenee. Ei ole kyennyt ennenkään.

                                                                                         ****

Noilla jäätyneiden konfliktien alueilla ovat pitkät historialliset juuret aina keisarillisen Venäjän romahdukseen saakka vuonna 1917. Keisarillisen Venäjän taantuminen uudistusten puutteessa poliittisesti, taloudellisesti, sotilaallisesti ja hallinnollisesti johti venäläisimperiumin romahdukseen. Keisarillista Venäjää ei romahduttanut suinkaan ensimmäinen maailmasota.

Aina kun Venäjä on romahtanut itseaiheutettuna ja omista syistä, se on menettänyt hallitsemiaan maa-alueita. Taloudellisen kyvykkyyden heikkous on aina lopullisin ratkaisija eri maiden romahduksille, se on ikään kuin luonnonlaki.

Keisarillisen Venäjän romahduksen jälkeen nykyään EU:hun kuuluvat Suomi, Viro, Latvia ja Liettua sekä myös Puola erkaantuivat Venäjästä. Suomea lukuun ottamatta maat kuuluvat nykyisin myös Natoon.

Myös Georgia, Azerbaidžan ja Armenia erosivat Venäjästä Venäjän keisarikunnan vuoden 1917 hajoamisessa. Nämä kolme keisarillista provinssia erosivat Venäjästä ja muodostivat 22.4.1918 oman liittovaltionsa nimeltään Transkaukasian demokraattinen federatiivinen tasavalta (ЗДФР) , jota johti Georgia. Sota Osmanien valtakunnan - siis nykyisen Turkin -  kanssa sekä Georgian itsenäistyminen 26.5.1918 johtivat kuitenkin liittovaltion hajoamiseen vain kaksi päivää myöhemmin 28.5.1918.

Georgia oli jo tuolloin näistä kolmesta länsimielisin tukeutuen keskusvalta-Saksaan kuten itsenäistyvä Suomikin. Georgia on edelleenkin noista kolmesta valtiosta länsimielisin. Georgia haki Nato-jäsenyyttä vuonna 2008, kun vuonna 2003 presidentiksi valittu Mihail Saakašvili voitti presidentinvaalit uudestaan vuonna 2008 ja kun peräti 70 prosenttia Georgian kansasta kannatti maan Nato-jäsenyyttä. Länsimielisyys oli siis kotoisin kansasta.

Neuvosto-Venäjä onnistui kuitenkin valtaamaan kaikki kolme Kaukasuksen tasavaltaa. Maaliskuussa 1922 alueesta tehtiin Transkaukasian sosialistinen federatiivinen neuvostotasavalta (ЗСФСР)  ja siten osa Neuvostoliittoa. Vuonna 1936 (5.12.1936) Transkaukasian sosialistinen federatiivinen neuvostotasavalta jaettiin taas Neuvostoliiton uuden perustuslain pohjalta kolmeksi erilliseksi Azerbaidžanin, Georgian ja Armenian sosialistisiksi neuvostotasavalloiksi (Аз. ССР, Грузинская ССР ja Армянская ССР).

Kyse oli kolmen eripuraisen alueen yhteishallinnon jakamisesta kolmeksi erilliseksi neuvostotasavallaksi, kun Hitlerin Saksa loi Neuvostoliitolle painetta neuvostotasavaltojen yhtenäisyyteen vastustaa fasismia. Vuoden 1936 Neuvostoliiton uuteen perustuslakiin oli kirjattu mm. kaikille neuvostokansalaisille yhdenvertaiset oikeudet, millä pyrittiin lisäämään Neuvostoliiton yhtenäisyyttä kansojen sulatusuunissa ulkoisen uhan varalta.

                                                                                         ****

Myös Transnistrian alueen jäätyneen konfliktin pohjimmaiset syntyhetket nyky-Moldovassa ovat keisarillisen Venäjän romahduksessa ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheessa. Venäjä menetti romahduksensa seurauksena sodassa Venäjän Bessarabian (Бессарабская губерния) - siis nykyisen Moldovan - Romanialle.

Venäjä oli ottanut alueen haltuunsa voimansa päivinä jo vuonna 1812. Ajankohta oli sama, jolloin myös Ruotsi menetti Suomen Venäjälle vuonna 1809.

Vastaavasti kuin Suomessa, niin myös nykyisen Moldovan alueella Venäjän hallinnassa olevien alueiden rajat ovat seilanneet vuosisatojen aikana idästä länteen ja lännestä itään.

Vastaavasti kuin Suomi 6.12.2017, Viro 24.2.1918, Latvia 18.11.1918, Liettua 16.2.1918, Puola 11.11.1918 ja Georgia 26.5.1918, Bessarabia julistautui itsenäiseksi Venäjästä Moldovan demokraattiseksi tasavallaksi (МДР) 2.12.1917. Irtautumiskahinoissa Bessarabian sosialistinen neuvostotasavalta (Бессарабская ССР) julistettiin perustetuksi toukokuussa 1919, mutta valkoisen armeijan (Белая армия) venäläiset joukot purkivat sen jo syyskuussa. Länsivallat vahvistivat Bessarabian Romanialle vuoden 1920 Pariisin sopimuksessa, mutta Neuvosto-Venäjä ei tuota ratkaisua hyväksynyt.

Se, mikä heikolle Neuvosto-Venäjälle onnistui vielä Kaukasiassa Mustanmeren itälaidalla, ei onnistunut enää Moldovassa Mustanmeren länsilaidalla.

                                                                                         ****

Ukrainan ja Valko-Venäjän historia vanhoina neuvostotasavaltoina poikkeavat hieman noista edellä luetelluista seitsemästä keisarillisesta Venäjästä irrottautuneesta valtioista, joiden mukana yhtenä oli siis Suomi.

Etenkin Ukrainassa, mutta myös Valko-Venäjässä kyse on myös Venäjän ja länsimaiden välialueen valtioista, joissa Venäjän ja Venäjän länsipuolella olevien eurooppalaisten suurvaltojen asema on vaihtunut voimasuhteiden muutoksissa jo vuosisatojen ajan.

Venäjän väliaikainen hallitus joutui myöntämään myös Ukrainalle heinäkuussa 1917 autonomian. Kiovaan perustettu keskushallinto (Универсалы Центральной рады) kieltäytyi tunnustamasta neuvostovaltaa ja julisti Ukrainan kansantasavallan perustetuksi 22.1.1918. Tarkoitus oli liittoutua sen tulevan Venäjän kanssa, joka ei olisi sosialismiin perustuva Neuvosto-Venäjä.

Valkoinen ja punainen olivat itäisen Euroopan vastakkaisia tunnusvärejä tuohon aikaan. Venäjällä Venäjän valkoinen armeija punaisten bolševikkien vastavoimana edusti sitä, minkä Ukrainaan perustettu keskushallinto uskoi voittavan.

Samoihin aikoihin Itä-Ukrainan Harkovassa ensimmäinen yleisukrainalainen neuvostojen kokous (Первый Всеукраинский съезд Советов) julisti Ukrainan neuvostotasavallaksi. Ukrainan sosialistinen neuvostotasavalta (УНРС) perustettiin jo 25.12.1917. Harkovasta johdettu suuntaus itään voitti Kiovasta johdetun läntisen suuntauksen ja maasta tuli neuvostotasavalta. Länsiosansa Ukraina menetti Riian rauhassa 18.3.1921 Puolalle, kun verrataan alueita Ukrainan nykyrajoihin.

Ukrainassa oli siis jo sata vuotta sitten suuntaukset itään ja länteen päin. Satavuotta sitten Harkovan itä voitti Kiovan lännen. Vuonna 2014 kävi toisin päin. Venäjä ei onnistunut tällä kertaa Harkovassa, sen sijaan Venäjä on toistaiseksi onnistunut etelämpänä Donetskissa ja Luhanskissa.

                                                                                         ****

Saksan 1917 alkaneen miehityksen aikana perustettiin lyhytaikainen Valko-Venäjän kansallinen tasavalta (Белорусская народная республика) päivämäärällä 25.3.1918. Valtio lakkasi olemasta kuitenkin jo joulukuussa 1918, kun Neuvosto-Venäjän puna-armeija valtasi maan. Bolševikit halusivat pitää tiukasti Valko-Venäjän kiinni Venäjässä, ja Valko-Venäjän sosialistinen neuvostotasavalta (БССР) julistettiin perustetuksi 1.1.1919. Maan itäisimmät osat liitettiin Venäjään, länsiosat maa menetti sodassa Puolalle.

Valko-Venäjä oli jo sata vuotta sitten Venäjälle läheisin. Valko-Venäjän itsenäistymisprosessi ei saanut riittävää tarmoa ja toisaalta bolševikit pitivät maan kiinni Venäjässä sotilaallisin voimin.

Rauhansopimukset Venäjästä irrottautuneiden uusien valtioiden ja Venäjän välillä solmittiin vuosina 1920 ja 1921. Suomen osalta Tarton rauhansopimus allekirjoitettiin 14.10.1920 ja Viron osalta 2.2.1920. Latvian ja Neuvosto-Venäjän välinen rauhansopimus solmittiin 11.8.1920 ja Liettuan osalta Moskovan rauhansopimus 12.7.1920. Puolan toinen tasavalta ja Neuvosto-Venäjä sopivat Riian rauhan 18.3.1921. Rauhassa määriteltiin myös Neuvosto-Ukrainan ja Puolan välinen raja. Puola sai Ukrainan läntisimmän osan.

Lopullinen johtopäätös Venäjän romahduksesta vuonna 1917:

Luhistunut Venäjä menetti läntisimmät alueensa, joissa Venäjän hallinta ei tätä ennenkään ole ollut pysyvää. Heikko Venäjä kykeni vaivoin pitämään Ukrainan ja Valko-Venäjän, mutta menetti tuolla raja-alueen eteläisemmällä osuudella alueita Puolalle ja Romanialle. Pohjoisemmassa syntyi neljä uutta valtiota, jotka olivat Liettua, Latvia, Viro ja Suomi. Venäjä siis kykeni pitämään syvemmällä Itä-Euroopassa olevat venäjänkieliset alueet mutta menetti läntisimmät alueensa.

                                                                                         ****

Ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheessa tapahtuneesta keisarisen Venäjän luhistumisen seurauksena syntyneistä valtioista Suomi, Viro, Latvia, Liettua ja Puola ovat vakiinnuttaneet asemansa EU:n ja Naton jäsenvaltioina, tosin Suomi ei ole Naton jäsenmaa eikä Suomen turvallisuuspoliittinen asema ole siksi vielä lopullisesti valmis.

Maat, jotka ovat vielä Suomeakin huonommin vakiinnuttaneet turvallisuuspoliittista asemansa Euroopassa, ovat Ukraina, Georgia ja Moldova sekä myös Armenia, Azerbaidžan sekä Valko-Venäjä. Kyse on kuudesta vanhasta neuvostotasavallasta, jotka eivät kuulu EU:hun eivätkä Natoon. Suomi sentään kuuluu EU:hun.

En pidä Valko-Venäjänkään asemaa vakaana Venäjän liittolaisena, josta viimeisin esimerkki oli syksyinen Zapad-sotaharjoitus, jossa harjoiteltiin värivallankumouksen nujertamista terrorismin vastaisena toimena. Vakaassa valtiossa ei ole pelkoa värivallankumouksesta, ja siksi myös itse Venäjän vakaudelle on syytä asettaa pienoinen kysymysmerkki. Vakaassa valtiossa ei pitäisi olla pelkoa minkään sortin vallankumouksista.

Ensimmäinen maailmansodan lopulla Venäjästä irrottaneissa maissa oli ristivetoa Saksan ja Venäjän uuden bolševikkihallinnon vaikutusvallan välillä, niin myös Suomessa. Saksa vai bolševikki-Venäjä? Tilanne maailmansodan hävinneen keskusvalta-Saksan ja uudeksi valtioksi syntyneen Neuvosto-Venäjän välisellä alueella aaltoilivat aina 1920-luvun alkuun.

Muodikas sosialismin aate oli uudelle Neuvosto-Venäjälle tuore väline vaikuttaa Venäjästä irtautumassa oleviin maihin. Venäjästä irtautumiset sotineen olivat monin paikoin verisiä, kuten Suomessakin sisällissotana Saksan ja Venäjän uuden bolševikkihallinnon tukiessa eri osapuolia saadakseen omaa parempaa asemaa välissä olevassa naapurustossa maailmasodan loppumetreillä.

Uusi Neuvosto-Venäjä oli 1920-luvun alussa niin taloudellisesti kuin sotilaallisesti heikko. Uudella valtiolla ei ollut rahkeita estää keisarillisen Venäjän luhistumisen ja ensimmäisen maailmansodan seurauksena alueellisia menetyksiään, mikä jäi kytemään uuteen kommunistisen valtion johtoon vahvana revanssihenkenä. Menetetyt alueet pitää saada takaisin, oli revanssihengen päämäärä jo ennen kuin maalla oli mitään voimavaroja päämäärän toteutukseen.

                                                                                         ****

Keisarillisesta Venäjästä irtautuneet valtiot olivat turvallisuuden suhteen ongelmallisia maailmansotien välisenä aikana mahdollistaen lopulta noiden valtioiden etupiirijaon Saksan ja Neuvostoliiton välillä vuonna 1939. Voidaan puhua ongelmia aiheuttaneista harmaan alueen heikon puolustuskyvyn omaavista valtioista, joihin kuuluivat eritoten Suomi, Baltian maat ja Puola.

Ensimmäisessä maailmasodassa Venäjästä irtautuneiden maiden suuri virhe oli siis se, etteivät ne huolehtineet sotilaallisesta kyvykkyydestään tai liittoutumisestaan asemansa edellyttämällä tavalla Saksan ja Neuvostoliiton välissä. Kuvaavia esimerkkejä ovat Suomen ja Baltian maiden kyvyttömyys turvallisuutta kasvattavaan yhteistyöhön sekä maaliskuussa 1922 solmitun Varsovan sopimuksen kariutuminen, jota Puola ajoi Suomen, Baltian maiden ja Puolan puolustusyhteistyön ja puolustuskyvyn kasvattamiseksi.

Keisarillisesta Venäjästä irtautuneiden valtioiden on syytä katsoa hieman myös peliin, kun arvostelevat edelleen Molotov-Ribbentrop-sopimusta ja kauhistelevat suurvaltojen pienten maiden yli sopimisesta. Mikä antoikaan pohjimmaiset perusteet Saksan ja Venäjän etupiirijaolle? Välissä olevien maiden heikko puolustuskyky, jonka sekä Saksa että Venäjä tiesivät. No, silloin ei tosin ollut Natoa, mihin pienet maat olisivat voineet liittyä asemansa turvatakseen.

Venäjä Neuvostoliiton muodossa ja Stalinin johtamana yritti Saksan kanssa sopimalla saada takaisin ne alueet, jotka se oli menettänyt ensimmäisessä maailmasodassa keisarillisen Venäjän romahtaessa. Hitler ymmärsi hyvin Venäjän suuren halun saada menettämänsä alueet takaisin ja käytti tuota Stalinin halua taitavasti hyväkseen.

Venäjän revanssihenki ja mieltymys vuoden 1914 rajoihin tuli täysin tyydytetyksi toisessa maailmasodassa, jolloin Viro, Latvia ja Liettua sekä myös Venäjän Bessarabia Romaniasta irrotettuna liitettiin Neuvostoliittoon sosialistisina neuvostotasavaltoina.

Venäjän Bessarabiasta muodostettiin Moldavian sosialistinen neuvostotasavalta yhtenä viidestätoista Venäjän neuvostotasavallasta, Baltian maat nimettiin Viron, Latvian ja Liettuan sosialistisiksi neuvostotasavalloiksi. Puolasta tuli Neuvostoliiton satelliittivaltio ja myös Suomi liitettiin Neuvostoliiton sotilaalliseen etupiiriin YYA-sopimuksen kautta.

Venäjä Neuvostoliiton muodossa oli saanut kaiken sen korkoineen, mitä oli menettänyt ensimmäisessä maailmansodassa. Venäjä Neuvostoliiton väliaikaisella nimellä oli alueellisesti tyydyttänyt itsensä sotilaallisella voimalla, ei taloudellisella voimalla.

Sotilaallisella voimalla tyydytetty on kuitenkin aina väliaikaista. Se voi olla pitkäaikaista, mutta aina se on vain väliaikaista. Neuvostoliitto on hyvä esimerkki väliaikaisuudesta, joka tosin kesti peräti seitsemän vuosikymmentä.

                                                                                         ****

Venäjällä tuntuu oleva edelleen samaa romahduksen jälkeistä aluekytöä 1980- ja 1990-luvun taitteessa tapahtuneen uuden romahduksen jälkeen kuin mitä sillä oli keisarillisen Venäjän romahtaessa. Vuonna 2017 Neuvostoliitto ja Stalin elävät uudestaan vahvana venäläismielissä muistoina toisen maailmansodan jälkeisen ajan alueellisesta suuruudesta.

Kun nyt katsotaan turvallisuustilannetta Euroopassa uuden vuosituhannen toisen vuosikymmenen saavuttaessa loppuaan, meidän on syytä katsoa tilannetta sata vuotta sitten. Samat pohjimmaiset Euroopan turvallisuuden perustaan vaikuttavat asiat ovat edelleen olemassa Venäjän suhteen.

Kyse on niistä maa-alueista, jotka Venäjä menetti kommunismin syntymisen myötä kymmenen vuosikymmentä sitten. Kyse on myös niistä maa-alueista uudelleen, jotka Venäjä menetti Neuvostoliiton muodossa kommunismin kuolemisen myötä vajaa kolme vuosikymmentä sitten.

Monella asialla on Euroopassa todellakin pitkät historian juuret, jotka tulisi tiedostaa nykyhetken eurooppalaista turvallisuuspolitiikkaa analysoidessa. Esimerkkinä tiedostamattomuudesta on EU:n kyvyttömyys ymmärtää, jäsentää ja ratkaista Visegrád-ryhmän maiden nykykantoja historiaperspektiivissä EU:n ja Naton itärajalla. Maantieteellisesti hyvin yhtenäinen Visegrád-ryhmä muodostuu Puolasta, Unkarista, Tšekistä ja Slovakiasta.

On muistettava, että jos Venäjä ei olisi siirtynyt sata vuotta sitten kommunismiin, Euroopan kartta olisi ollut ensimmäisen maailmasodan jäljiltä sangen toisenlainen.

Nyt elettäessä uuden vuosituhannen toista vuosikymmentä sotilaallisen yhteenoton mahdollisuus on olemassa vastaavasti kuin ensimmäisen maailmansodan jälkeen, koska Euroopan harmaan alueen maiden määrä on jälleen suuri Euroopassa. Yhteenoton madollisuutta on vaikea hallita ja sen yleensä alkaa vahingosta. On muistettava, että yhteenotto ja sota ovat jo verisintä totta Ukrainassa.

Vaikka kylmän sodan aikaa muistellaan pelolla, se oli Euroopassa rauhan aikaa. Ihmisiä ei kuollut sodissa kuten nyt Euroopassa kuolee joka päivä. Kukaan ei halua tuota aikaa takaisin, mutta yksi turvallisuuden perusteisiin vaikuttava seikka tuosta ajasta olisi syytä muistaa.

Kylmän sodan aikaan harmaan alueen maiden määrä blokkien välissä oli vähäinen: Ruotsi, Itävalta ja Jugoslavia. Myös noiden maiden asemat tiedettiin ja hyväksyttiin molemmilla puolilla. Esimerkiksi Ruotsi oli sotilaallisesti vahva ja kykeni uskottavasti puolustamaan puolueettomuusasemaansa Yhdysvaltain tuella.

On myös muistettava, että sotilaallisessa katsannossa Suomi kuului YYA-sopimuksen kautta itäblokkiin. En ole koskaan ottanut ulkomaiden tapaan Suomen puheita kylmänsodan aikaisesta puolueettomuudesta kovinkaan vakavasti.

                                                                                         ****

Me emme nyt oikein tiedä Venäjän ja Nato-maiden välissä olevien maiden lopullista turvallisuuspoliittista asemaa emmekä etenkään vanhojen neuvostotasavaltojen asemaa. Venäjä haluaa pitää etenkin vanhat neuvostotasavallat sekä myös Suomen sotilaallisesti etupiirissään, mutta neuvostotasavalloissa on halukkuutta siirtyä länteen kuten viimeisempänä esimerkkinä Ukraina neljä vuotta sitten.

Konkreettisesti Venäjälle sotilaallinen etupiiri tarkoittaa sitä, ettei maa ole Naton jäsenmaa. Se on riittävä määrite etupiiriin kuulumisesta vähimmillään.

Onko noille vanhoille neuvostotasavalloille EU- ja Nato-jäsenyys todennäköistä vai liukuminen takaisin Venäjän etupiiriin? Ovatko Suomi ja Ruotsi liittymässä Natoon?

Kuka tietää noihin kysymyksiin tällä hetkellä varman vastauksen? Ei kukaan.

Suomen on kuitenkin syytä muistaa maailmansotien väliseltä ajalta, mihin heikko sotilaallinen kyvykkyys varmistamatta sotilaallista apua ja liittoutumista voivat johtaa. Ajat ovat nyt toiset, mutta turvallisuuspolitiikan pohjimmaiset perusteet eivät. Turvallisuuspolitiikan pohjimmaiset perusteet muuttuvat todella hitaasti.

Historiaoleminen neuvostotasavaltana tuntuu olevan Venäjälle tietynlainen nykyinen punainen raja puuttua itsenäisten valtioiden päätäntään. Venäjä on valmis pitämään etupiiriään Itä-Euroopan vanhoissa neuvostotasavalloissa myös sotilaallisesti tai ainakin uhkailemalla sotavoiman käytöllä.

Venäjä käyttää hyväkseen näiden vanhojen neuvostotasavaltojen sisällä olevia kansalaisuus-, uskonto- ja kulttuurirajoja, jotka ovat syntyneet vuosisatojen aikana. Venäjä käytti näitä rajoja hyväkseen jo sata vuotta sitten keisarillisen Venäjän luhistuessa. Silloin rajana käytettiin myös sosialismia kapitalismista muttei laajemmin onnistuen.

Venäjä käyttää nyt häikäilemättä hyväkseen myös Saksaa, joka edelleen tuntee suurta syyllisyyttä toisen maailmansodan tapahtumista. Siihen Saksalla ei olisi mitään syytä enää. Saksan pitäisi kyetä näkemään ne Euroopan kansalaiset, jotka nyt ovat kuolleet Venäjän sotatoimissa vanhoissa neuvostotasavalloissa. Toimiiko Saksa nyt Euroopan turvallisuuden kannalta ihan oikein ja järkevästi paapoessaan Venäjää?

                                                                                         ****

Euroopan pitäisi kyetä ratkaisemaan harmaan vyöhykkeen maiden lopullinen asema, mitä se ei ole kyennyt.

Tuo on keskeisin Euroopan turvallisuutta heikentävä tekijä, joka on laaja-alainen ja joka on kestänyt pitkään vailla edistystä ja pysyvää ratkaisua. Monessa kohtaa tilanne EU:n ja Naton muodostaman lännen ja Venäjän välisellä harmaalla alueella on todellakin jäätynyt. Alueellisesti tilanne on epävakaa myös Itämeren ympäristössä, jossa Suomi ja Ruotsi eivät kuulu Natoon.

Odotellaanko läntisessä Euroopassa Venäjän romahtamista taas kerran tekemättä mitään?  

Odotus on jo käynyt kalliiksi. Ukrainassa on kuollut Venäjän sotatoimissa jo yli 10 000 ihmistä. Sitä ennen jäätyneissä konflikteissa on kuollut yhteensä varovaisimmankin arvion mukaan yli 35 000 ihmistä. Taloudelliset menetykset ovat mittavia puhumattakaan itäisen Euroopan ihmisille synnytetystä kärsimyksestä.

Sotatoimissa kuolleiden eurooppalaisten ihmisten määrällä mitattuna kylmän sodan jälkeistä Eurooppaa ei voi pitää ainakaan sivistyksen maanosana.

Torstaina 28.12.2017 tuli uusin uutisen siitä, etteivät Euroopassa turvallisuusasiat ole kohdallaan. ”Unicef arvioi, että Euroopassa Itä-Ukrainan taistelujen takia yli 220 000 lasta on välittömässä vaarassa joutua miinan tai muiden räjähteiden uhriksi.”, uutisoi Yle (Yle 28.12.2017). Jos tuollaista sattuisi muualla, eurooppalaiset sormet olisivat heristelemässä, mutta kun se tapahtuu omassa Euroopassa, ollaan ihan hiljaa tekemättä mitään.

EU:n ja Naton muodostaman lännen ja Venäjän välissä olevien harmaan alueen maiden turvallisuusasema tulisi kyetä ratkaisemaan kestävällä tavalla. Määrittelen noiden maiden ryhmään myös sekä Suomen että Ruotsin, ja ennen kaikkea Suomen, joka on aikanaan kuulunut Venäjään.

Maiden asema voi perustua vain niiden omaan päätökseen siitä, minne ne haluavat kuulua ja miten ne haluavat asemansa ratkaista. Joka tapauksessa tällä hetkellä näiden harmaan alueen maiden turvallisuusasema ei ole vakaa. Maat ovat synnyttäneet ja synnyttävät turvallisuushuolia koko Eurooppaan, mutta noita huolia eivät aiheuta itse nuo maat itse vaan muut.

Syyllistää pitää sekä Venäjää että EU:hun ja Natoon kuuluvia länsimaita. Niin pitkään kuin Euroopassa on yksikin Venäjän ylläpitämä jäätynyt konflikti, Euroopan turvallisuus ei ole vakaassa tilassa.

Läntisen Euroopan turvallisuuspoliittisessa ajattelussa on sitä perusvikaa, että vanhat EU- ja Nato-jäsenyyden ulkopuoliset neuvostotasavallat katsotaan edelleen ikään kuin Venäjään tai vähintään Venäjän etupiiriin kuuluvaksi ja että Venäjä vastaa niistä. Vanhojen neuvostotasavaltojen asiat eivät kuuluisi ikään kuin EU:lle ja Natolle. Ajatus on typerä. Tuo typerä ajatus kantaa etenkin Suomessa ja etenkin Suomen sosialidemokraateissa.

                                                                                         ****

EU:n kylmäkiskoisuus vanhoja neuvostotasavaltoja kohtaan tuli hyvin esille, kun Brysselissä pidettiin EU:n itäisen kumppanuuden huippukokous 24.11.2017. Kokous oli todella tyly kumppanuuden kuudelle vanhalle neuvostotasavallalle, jotka ovat siis Ukraina, Armenia, Azerbaidžan, Georgia, Moldova ja Valko-Venäjä.

Kuudesta maasta viisi on jäätyneen konfliktin kourissa, kun Vuoristo-Karabah koskee myös Armeniaa. Maille ei annettu pienintäkään vihjausta tulevista jäsenyysnäkymistä EU:ssa. Äärimmäisen typerää ja omien turvallisuusetujen vastaista politiikkaa EU:lta.

Pitäisikö Moldovan mieluummin olla EU-jäsenmaa kuin Turkin? Pitäisikö Ukrainan mieluummin olla EU-jäsenmaa kuin Turkin? Kuuluvatko eurooppalaiset Moldova ja Ukraina paremmin EU:hun kuin aasialainen Turkki?

Moldovasta pitäisi tulla EU-jäsenmaa. Ukrainasta pitäisi tulla EU-jäsenmaa. Eurooppalaiset Moldova ja Ukraina kuuluvat paremmin EU:hun kuin aasialainen Turkki.

EU ei ole hylännyt Turkkia tulevana jäsenmaana, vaikka maa ei ole enää edes mikään demokratia. Jäsenyysneuvotteluja ei ole keskeytetty eikä myöskään lopetettu, vaikka neuvotteluja ei tällä hetkellä käydä. Moldova ja Ukraina sen sijaan ovat demokratioita, mutta jäsenyysneuvotteluja ei käydä eikä niiden aloittamisesta ole annettu mitään lupauksia.

Miten näin omituisesti EU:lle on oikein pääsyt käymään?

Kysymys on Venäjästä. Venäjä määrää EU:n tahdin, mitä se saa ottaa jäsenikseen itäisessä Euroopassa. Venäjä ei halua enää lisää vanhoja neuvostotasavaltoja EU:n jäseniksi ja siksi EU ei ole myöskään ottamassa enää vanhoja neuvostotasavaltoja jäsenekseen. Noin 144 miljoonan asukkaan ja 1 400 miljardin euron bruttokansantuotteen Venäjä vie ja noin 743 miljoonan asukkaan ja noin 14 600 miljardin euron bruttokansantuotteen EU vikisee.

                                                                                         ****

Jotta Eurooppaan turvallisuus saataisiin pysyvämmin ratkaistua, Venäjän olisi hyväksyttävä oma asemansa ja sen tämänhetkinen taloudellinen kyvykkyys houkutella naapurivaltioita liittolaisekseen. 

Venäjälle pitää tehdä selväksi: jos haluatte houkutella maita etupiiriksenne, teidän on tehtävä se rauhanomaisesti ensisijaisesti taloudellisin keinoin, ei sotilaallisesti eikä sotilaallisesti uhkailemalla.

Venäjän taloudellinen kyvykkyys ratkaisee lopulta ennemmin tai myöhemmin Venäjän läntisen vaikutusalueen rajan. Toisen maailmasodan jäljiltä Venäjän - tuolloin siis Neuvostoliiton - läntisen vaikutusalueen rajan määräsi Venäjän sotilaallinen voima. Enää tuo ei tule toistumaan ja lopulta vain taloudellinen voima ratkaisee.

Venäjän huoli turvallisuudestaan taloudellisen kyvykkyyden heikentyessä ja asukasmäärän pienentyessä on ymmärrettävää. Venäjän huolille on annettava riittävä sija ja arvo.

Olisi kuitenkin Venäjän omien etujen mukaista hyväksyä tosiasiat. Olisi Venäjän etujen mukaista antaa jokaisen valtion päättää oman suuntautumisensa ja lopettaa viivytystaistelu, joka vain kurjistaa Venäjää entisestään.

Venäjälle on tosiasia, että se tarvitsee EU:ta pysyäkseen edes jossakin taloudellisessa voimassa. Ehkä Venäjän pohjimmainen etu ei olisikaan yrittää hajottaa EU:ta ja estää niitä entisiä neuvostotasavaltoja suuntaamasta EU:hun ja Natoon, jotka niin haluavat.

On selvää, että Itä-Euroopan tilanteen pysyvä ratkaisu saisi aikaan myös Venäjän ja EU:n välisten taloussuhteiden uudelleenjärjestelyt, jotka hyödyttäisivät Venäjää paljon enemmän kuin nykyinen viivytykseen perustuvan tilanteen ylläpito.

Venäjällä on aina halukkuutta vetää itsensä pohjimmaisen pohjan kautta sukelluksiin, kuten se on jo tehnyt kahdesti viimeisen vuosisadan aina vuosina 1917 ja 1991. Kysymys on Venäjän haluttomuudesta uudistuksiin ajoissa, mikä on venäläinen kansanluonne. Sitten menetetään alueita ja seuraavaksi 10-20 vuoden sisällä paukkuvat aseet alueiden takaisin saamiseksi. Samaa kansanluonteen vikaa uudistuskyvyttömyydessä on hieman meissä suomalaisissakin, mutta meillä ei sentään pauku aseet.

Nykyisellä kehityskululla Euroopan turvallisuus tulee vain heikkenemään entisestää, kuten se on tehnyt jo vuodesta 2008.

Koiviston sanoin ohjeeksi Länsi-Euroopalle: tarttis tehrä jotain.

Paasikiven sanoin ohjeeksi Venäjälle: kaiken viisauden alku on tosiasiain tunnustaminen.

]]>
6 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248325-venajan-ja-lannen-suhteiden-pysyva-ratkaisu-on-vanhoissa-neuvostotasavalloissa#comments Euroopan turvallisuus Euroopan unioini Nato Turpo Venäjän uhka Fri, 29 Dec 2017 18:40:27 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248325-venajan-ja-lannen-suhteiden-pysyva-ratkaisu-on-vanhoissa-neuvostotasavalloissa
Miksi Suomi ei liittynyt NATOon – ja milloin se olisi voinut tapahtua? http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248315-miksi-suomi-ei-liittynyt-natoon-ja-milloin-se-olisi-voinut-tapahtua <p><em>Miksi Suomi ei liittynyt NATOon &ndash; ja olisiko pitänyt?</em></p><p>*</p><p><strong>Tri, kolumnisti, poliitikko Jukka Tarkka</strong> tarkastelee tuoreessa kirjassaan <strong><em>Muistumia</em></strong>, pidemmässä perspektiivissä <strong>Suomen Nato-kysymystä</strong>.&nbsp; Ja myöskin Yhdysvaltain näkökannalta.</p><p>Tarkan mukaan Yhdysvaltain suhtautumisessa Suomen jäsenyyskysymykseen on tapahtunut muutoksia, jotka itseasiassa ovat hämmästyttävän suuria.&nbsp;</p><p><strong><em>Vielä 1990-luvun puolivälissä Yhdysvallat kulissien takana osoitti hyvin aktiivista kiinnostusta</em></strong> Suomen Nato-jäsenyyttä kohtaan. &nbsp;Melkeinpä täällä käytiin heidän puoleltaan houkuttelemassa ja varmistelemassa, että onhan nyt varmasti niin, että Suomi on aidosti valmis Nato-jäsenyyteen.</p><p>Suomalaiset vakuuttivat, että juu kyllä.&nbsp; Mikä ei lainkaan pitänyt paikkaansa.&nbsp; Ja tämän tietysti yhdysvaltalaiset tajusivat ja oivalsivat.&nbsp;</p><p><strong><em>Mutta sitten 1990-luvun lopulla rupesi yhtäkkiä kehittymään sellainen tilanne</em></strong>, että ei Yhdysvallat ollenkaan ollut kiinnostunut Suomen&nbsp; Nato-jäsenyydestä.&nbsp; Päinvastoin.&nbsp; Suomi käyttäytyi heidän näkökannaltaan katsellen aika epäilyttävällä tavalla ja kummallisella tavalla.</p><p>Se asia, joka Suomen käytöksessä silloin herätti Yhdysvalloissa epäilyksiä ja epäluottamusta oli Suomen hyvin läheiseksi kehittynyt yhteistyö Viron kanssa, joka siinä vaiheessa oli Yhdysvalloille ja Natolle tuntematon vaikea alue.&nbsp; Silloin vielä ei Viron ja Baltian maiden Nato-jäsenyydestä puhuttu muuta kuin hiljaisella äänellä kulisseissa.&nbsp; Ja silloin Baltia oli poissa Yhdysvaltojen ja Naton pelikentältä &ndash; ja Suomi näytti olevan hakeutumassa tälle, Yhdysvaltojen ja Naton näkökannalta tuntemattomalle ja epätoivotulle alueelle.</p><p>Tämä oli <strong>Muistumia</strong>-kirjaa tehdessäni hyvin mielenkiintoinen ja kummallinen asia, sillä silloin 90-luvun ihan lopussa, <strong>muistaakseni vuonna 1999</strong> me saatiin tuolla Nuorsuomalaisten porukoissa kaveripiireiltämmme <strong>sellaisia tietoja, jotka viittasivat juuri siihen, että Yhdysvaltojen kiinnostus Suomen Nato-jäsenyyteen on lopahtamassa</strong>.&nbsp; &nbsp;</p><p>(<em>Huom.: <strong>Erkki Tuomiojan</strong> arvio Tarkan kirjasta täällä</em>: <a href="https://tuomioja.org/kirjavinkit/2017/09/jukka-tarkka-muistumia-siltala-443-s-latvia-2017/"><u>https://tuomioja.org/kirjavinkit/2017/09/jukka-tarkka-muistumia-siltala-443-s-latvia-2017/</u></a> )</p><p>Ja minä en silloin ollenkaan ymmärtänyt, enkä uskonut sitä, että mikähän vedätys tässä oikein on.&nbsp;</p><p>Ja nyt kun minä sitten tein tätä kirjaa, ja pöydälle rupesi sitten kasaantumaan taustatietoa enemmän, yhtäkkiä minä huomasin, että tämä irralliselta, kummalliselta silloin näyttänyt pikkuinen tiedon palanen loksahti siihen isoon kuvioon kauhean luontevasti ja tuntui yhtäkkiä uskottavalta ja mielenkiintoiselta.</p><p>Se on tämmöisten kirjojen teossa kaikesta kivointa, kun yhtäkkiä semmoinen asia, joka vaikuttaa oudolta ja ihmeelliseltä rupeaakin näyttämään johdonmukaiselta, ja asettumaan ison kokonaisuuden johdonmukaiseksi osaksi.</p><p>(<em>Huom.: Tarkan oma esittely kirjastaan; <a href="http://jukkatarkka.blogspot.fi/2017/09/kirja-292017-jukka-tarkka-muistumia.html"><u>http://jukkatarkka.blogspot.fi/2017/09/kirja-292017-jukka-tarkka-muistumia.html</u></a> )</em></p><p>Toimittaja <strong><em>Päivi Neitiniemi</em></strong> kysyy: Natoon menoa on perusteltu Venäjän uhalla ja Natoon menemättömyyttä on perusteltu Venäjän uhalla, niin että minkälainen uhka Venäjä mielestänne on?</p><p><strong>Jukka Tarkka</strong>: <em>Parinkymmenen vuoden aikana (<strong>Venäjä</strong>] on kaapannut neljältä lähialueensa valtiolta seitsemän erilaista maakunnallista tai muuta yksikköä</em> kansainvälisen oikeuden vastaisesti asevoimaa käyttäen tai asevoimalla uhaten.&nbsp;</p><p>Sellainen uhka se on.</p><p>Joidenkin mielestä tästä seuraa se, että pitää olla hiljaa omassa kolossaan eikä vikistä.&nbsp; Ja toisten mielestä täytyy varautua siihen, että jos tämän tyyppisiä suuria ongelmia tulee Suomen osalle, niin niihin pystytään reagoimaan ja puolustautumaan.&nbsp;</p><p>Neitiniemi: Eli yhdyttekö niihin, jotka ajattelevat, että esimerkiksi Baltian tai Viron on järkevää pelätä Venäjää?&nbsp;</p><p>Tarkka: Niillä on siihen erittäin vahvat historialliset perusteet, ja perusteet myöskin sillä tavalla, että kun luetaan Venäjän nykyinen voimassa oleva sotilasdoktriini, siellä lukee kyllä niin harvinaisen selvästi sellaiset asiat, jotka viittaavat suoraan siihen, että Balttian maiden huolestuminen Venäjän käyttäytymisestä on erittäin aiheellista.</p><p>Ja se tarkoittaa myös sitä, että kun Balttian mailla on perusteitä tämänkaltaiseen ajattelutapaan, niin se vaikuttaa kyllä myös Suomen asemaan.&nbsp; Ei Suomi ole erillinen saari.&nbsp; Me olemme siinä samassa liemessä, kiitos kysymästä!&rdquo; &ndash; Näin siis valt.tri <strong>Jukka Tarkka</strong> Yleisradion haastattelussa heti joulun jälkeen.</p><p><strong>Lähde: YLE, Radio1, Ykkösaamu</strong>, ke 27.12.2017 kelo 08:10, haastattelijana toimittaja Päivi Neitiniemi;</p><p><em>Haastattelussa tietokirjailija, valt.tri. Jukka Tarkka, keskustelunaiheina mm. presidentinvaalit, Venäjä, työelämä ja 2018. Linkki: Areena: <a href="https://areena.yle.fi/1-4280940"><u>https://areena.yle.fi/1-4280940</u></a> ajassa: 00:00 &gt; 20:20saakka.</em></p><p><em><a href="http://jukkatarkka.blogspot.fi/2017/12/tiedoksi-27122017-keskustelu.html"><u>http://jukkatarkka.blogspot.fi/2017/12/tiedoksi-27122017-keskustelu.html</u></a> </em></p><p>*</p><p><strong>Joitain huomioita Tarkan haastattelulausunnon johdosta</strong></p><p>Otan tähän pari aikajanaa: Yhdysvaltain ja Suomen ulkopoliittisten johtajien suhteet ja saumat.</p><p><strong>Presidentit: USA ja Suomi</strong></p><p>George H.W. Bush 1989-1993&nbsp; *&nbsp; <strong>Mauno Koivisto 1982-1994</strong> (kavereita)</p><p>Bill Clinton 1993-2001&nbsp;&nbsp; *&nbsp; <strong>Martti Ahtisaari 1994 &ndash; 2000</strong> (Jeltsinin aika, Venäjä heikkona, Nato liudentui)</p><p>George W. Bush &ndash; 2001 &ndash; 2009 &nbsp;* &nbsp;<strong>Tarja Halonen 2000 &ndash; 2012</strong> (&rdquo;jääkausi&rdquo;, terrorismin vastainen sota)</p><p>Barack Obama 2009 &ndash; 2017 &nbsp;*&nbsp; Sauli Niinistö 2012 &ndash; 2018 (USA &ndash; Suomi &ndash;suhteiden normalisoituminen ja lähentyminen)</p><p>*</p><p><strong>Aikaikkuna josta Suomi ei hypännyt </strong></p><p>Toistuvasti on palattu siihen, että Suomi &rdquo;nukkui&rdquo; jonkin ohi, ehkä onnensa, joskus 1990-luvulla, jolloin &rdquo;olisi pitänyt hakea ja liittyä Natoon&rdquo;.</p><p>Mutta eihän se tullut kysymykseen <strong>presidentti Koiviston</strong> valtakaudella (1982-1994).&nbsp; Koivisto oli kekkoslaisempi kuin kukaan uskoo, ja noudatti niin kekkoslaista politiikkaa, että huimaa, - vaikka aika ja Venäjä oli muuttunut.&nbsp; Koivistolla oli 1950-luvulta lähtien linkit ulkopolitiikkaan ja venäläisiin, ja niin konventionaalisessa muodossa, että hän jähmettyi sen rämeisiin, eikä missään olosuhteissa pystynyt luovaan ja orientoivaan ulkopolitiikkaan.</p><p>Oliko sitten Suomen amerikkalaistyylisimmän presidentin, Martti Ahtisaaren, aika, -&nbsp;se, jona olisi pitänyt hypätä Pohjois-Atlantin liiton vesiin?&nbsp; Siis vuodet 1994-2000?&nbsp;</p><p><strong>Jukka Tarkka sanoo edellä: </strong></p><p><strong><em>&rdquo;Vielä 1990-luvun puolivälissä Yhdysvallat kulissien takana osoitti hyvin aktiivista kiinnostusta</em></strong> <em>Suomen Nato-jäsenyyttä kohtaan. &nbsp;Melkeinpä täällä käytiin heidän puoleltaan houkuttelemassa ja varmistelemassa, että onhan nyt varmasti niin, että Suomi on aidosti valmis Nato-jäsenyyteen.&rdquo;</em></p><p>Hän puhuu siis presidentti Bushin, vanhemman Bushin, valtakauden loppuvuosista, jolloin meillä elettiin vuoteen 1992 saakka Koiviston aikaa.&nbsp; Pitkät miehet, ja jäykät, <strong>Bush ja Koivisto</strong>, kohtasivat jonkinlaisina sielunkumppaneina ja kävivät tiivistä kirjeenvaihtoa, jonka kaikkein intiimeimmät, muun muassa Natoa, koskevat osat ovat vielä salatut.&nbsp; Koivisto pani muistelmiinsa ne palat, jotka sopivat hänen agendaansa.&nbsp; Ymmärrettävää, joskin ikävää, on se, että hän vaikeni ja salasi likipitäen kaiken, mikä koski NATOa.</p><p>Clinton, Bushin seuraajana myötäili virkakunnan, joskin normaalilla tavalla vaaleissa vaihtuneen, näkökantoja Suomen houkuttelevuudesta NATOn jäseneksi, mutta jatkuttuaan noin 90-luvun puoliväliin, tämä kiinnostus laimeni.&nbsp; Siitä hieman enemmän alempana, &rdquo;suoraan hevosen suusta&rdquo;, eli presidentti Ahtisaaren itsensä kertomana.&nbsp;</p><p><strong>Ahtisaari priorisoi</strong> virkakautensa alussa 1994-1995 Suomen lännettymisen ohjelmassa ensisijaiseksi ja tärkeimmäksi kaupallis-taloudellisen, niin kuin hän sen näki, integroitumisen Läntisiin yhteisöihin, Suomen EY:n (Euroopan yhteisöt) eli sittemmin EU:n (Euroopan Unioni) jäseneksi pääsemisen.&nbsp; Tähän hän suorasukaisesti kytkee emu-jäsenyyden, vaikka ei sitä itse, eikä juurikaan kukaan jäsenyyden puolesta puhunut, maininnut.&nbsp; Siis tuolloin, kampanjoitaessa jäsenyyden puolesta.&nbsp; Myöhemmin emu-jäsenyys hahmottui itsestäänselvyytenä, vaikka Ruotsi ei siihen hairahtunutkaan.</p><p>Ahtisaari muotoili Länsi-integraation näkemyksensä vuonna 2015 näin:</p><p>&rdquo;Ahtisaari kertoi <strong>pitäneensä Suomen EU-jäsenyyttä niin tärkeänä tavoitteena, että Nato-jäsenyyden ajaminen jäi sen varjoon</strong>.</p><p>&ndash; <strong>Nato-kantani </strong>on nyt <strong>sama </strong>kuin se oli silloin. <strong>En presidenttikaudella aktiivisesti </strong>ajanut Suomen <strong>Nato-jäsenyyttä, </strong>koska minusta oli jo hemmetin<strong> hyvä että päästiin EU:hun</strong>.&rdquo;</p><p>Eli hän esittää näkemyksen, jonka mukaan koko &rdquo;jack pot&rdquo; eli jäsenyys EU:ssa, Emussa ja NATOssa olisi ollut &rdquo;liikaa&rdquo; Suomen kansalle, noille pässinpäille (!), joten kannatti satsata poliittisesti lievimpään vaihtoehtoon, matalimman kynnyksen jäsenyyteen, eli siis Euroopan Unionin jäsenyyteen, koska hiljaa olemalla, &rdquo;saatiin&rdquo; ikään kuin kaupan päälle Emu-jäsenyys.&nbsp; Jos samaan pakettiin olisi myllätty vielä NATO-ehdokkuus ja hakemus, olisi liika voinut olla liikaa.&nbsp; Tämän voi lukea niin, että otettiin &rdquo;varma&rdquo; EU-jäsenyys, eikä haluttu riskeerata sitä samanaikaisella Nato-vouhkaamisella, joka olisikin ilmeisesti johtanut vähintäinkin Nato-kielteiseen ratkaisuun, joka olisi pitkäksi aikaa lukinnut Suomen NATO-oven kuuden tuuman rautanauloilla umpeen.&nbsp;</p><p>Nyt ja edelleen Suomi voi &rdquo;lonksutella&rdquo; NATO-ovea.&nbsp; Eli aivan kuin Jukka Tarkka haastattelussaan 27.12.2017 myöskin sanoi: (vapaasti muistista): Vastuullisen presidenttiehdokkaan, jonka täytyy huomioida sekin &rdquo;vaara&rdquo; että tulee valituksi hakemaansa virkaan, on viisasta pidättäytyä ilmaisemasta mitään varmoja kantoja NATOn suhteen, vaan pitää vaihtoedot avoimina.&nbsp; -&nbsp; Tästä seikasta olen muuten täysin samaa mieltä Tarkan ja Niinistön kanssa.</p><p>*</p><p><strong>NATOn seitsemän laajentumaa</strong></p><p>Nato perustettiin 4.4.1949, jolloin perustajajäseniä oli 12 maata, mukana kolme pohjoismaata, Norja, Tanska ja Islanti.</p><p>Sittemmin NATO on laajentunut seitsemän kertaa.&nbsp; Suomen kannalta kenties potentiaalisimmat &rdquo;aikaikkunat&rdquo; olivat Neljäs laajentuminen vuonna 1999 &ndash; sekä viides laajentuminen vuonna 2004.&nbsp; <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Nato">https://fi.wikipedia.org/wiki/Nato</a></p><p>Vuoden 1999 oven aukaisuun paineleminen olisi tapahtunut siis Martti Ahtisaaren presidenttikauden lopulla, jolloin hänen asemansa oli jo kutakuinkin hutera, ja hänen entinen puolueensa SDP oli jo vakaasti päättänyt panna hänet vuoden 2000 presidentinvaaleissa &rdquo;vaihtoon&rdquo;.&nbsp;</p><p>2000-luvulla maa sain päämiehekseen naisen, jonka vegetatiivinen järjestelmä jo rasiintui pelkän NATO-sanan lausumisesta.</p><p>*</p><p><strong>Ikuisen rauhan illuusio</strong></p><p>Toteutunut EU-jäsenyys, sitä edeltänyt &rdquo;eurokuntoon laitto&rdquo;, 1991 alkanut syvä lama ja siitä rämpiminen ylös, tietynlainen korporatisoituminen sekä Kiina-ilmiön esiasteet &ndash; yhdessä selkäytimiin sujahtaneen Kreml-altistuksen kanssa tekivät käytännössä vaikeaksi, tosiasiassa mahdottomaksi, Suomen NATO-käännytyksen.&nbsp; Pohja se oli kansankin säkissä, ihan mihin vain sen mentaliteetti ei veny.&nbsp; Etenkin, kun Neuvostoliiton romahduksen jälkeen Suomi ikään kuin huokasi helpotuksesta.&nbsp;</p><p>Kollektiivinen tajunta laski, että EU-jäsenyys, johon kansanäänestyksessä enemmistä (56,9 %) päätyi, merkitsi jo Suomen turvallisuuspoliittista ratkaisua.&nbsp;</p><p>Me liityimme Euroopan läntisen yhteisön yhteyteen, minkä laskettiin riittävän, vaikkei EY/EU:lla tuolloin, eikä itseasiassa tänäänkään, ole varsinaista, todellista, sotilaallista ulottuvuutta.&nbsp; Turvatakuista nyt puhumattakaan.</p><p>Mutta meillä tämä Venäjän pahimpien sapelihampaiden tippumiseen uskominen ja maailman viisastuminen, eikä vähiten integraation myötä, oli vielä pientä siihen nähden, mihin hairahtui meille aina niin rakas Ruotsi, joka usko siirtyneensä suoranaisesti &rdquo;ikuisen rauhan kauteen&rdquo;, ja purki oman armeijansa miltei viimeiseen mieheen, jättäen vain kansainvälisen rauhantyön jämät jäljelle.</p><p>*</p><p><strong>Ahtisaari: &rdquo;Ne pässinpäät..&rdquo;</strong></p><p>Vuonna 1994 maaliskuussa Suomen tasavallan presidentiksi valittu Martti Ahtisaari ajoi voimakkaasti Suomea Euroopan Unionin jäseneksi.</p><p>Tänään julkaistu <strong>Katri Merikallion</strong> ja <strong>Tapani Ruokasen</strong> kirja <em>Matkalla, Martti Ahtisaaren tarina</em> (Otava) paljastaa, kuinka tärkeä asia EU-jäsenyys oli presidentti Ahtisaarelle.</p><p>Oli sovittu, että kansanäänestys pidetään 16. lokakuuta. Ahtisaari toivoi nopeampaa aikataulua.</p><p>-&nbsp;Sanoin kokoomuksen puheenjohtaja <strong>Pertti Salolaiselle</strong> ja keskustan <strong>Esko Aholle</strong>, että Suomi menee unioniin Pohjoismaista ensimmäisenä&nbsp;-&nbsp;se helpottaa ruotsalaisten ja norjalaisten päätöksentekoa, luo myönteisen ilmapiirin. Aho ei tätä kannattanut, mutta sanoin, etten suostu muuhun. <strong><em>Se oli enemmänkin käskynanto kuin neuvottelu</em></strong>. Ei meidän tarvinnut pyytää tähän päätökseen keneltäkään lupaa eikä se loukannut Venäjää, kuten jotkut tuntuvat pelkäävän. Tarkoitukseni ei ole ollut lännettää Suomea vaan <strong>toimia kuin normaali läntinen demokratia</strong>, Ahtisaari sanoo kirjassa. (<em>vert. käskynanto - &quot;normaali läntinen demokratia&quot;, vh</em>)</p><p>-&nbsp;Minähän sanoin, että jos <strong><em>ne pässinpäät </em></strong>eivät äänestä EU:n puolesta, minä eroan, Ahtisaari nauraa kirjan mukaan.</p><p>-&nbsp;Ja minä ajattelin, että sehän olisi aivan kauheata&nbsp;-&nbsp;se voi tosiaan erota. Se olisi tosi noloa. Luulin tosiaankin, että kyllä se mokoma lähtee, jos Suomi hylkää EU:n <strong>Eeva Ahtisaari</strong> jatkaa.</p><p>Norjan ratkaisu ei miellyttänyt presidenttiä.</p><p>-&nbsp;Harmitti sitten, ettei Norjaa saatu mukaan, sehän on semmoinen Pohjolan Sveitsi tai rikkaitten bantustan, Martti Ahtisaari sanoo kirjassa.</p><p><strong>Lähde: Iltalehti</strong>/Pasi Lehtinen, 20.10.2011.&nbsp; Lue lisää: <a href="http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011102014599388_uu.shtml"><u>http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011102014599388_uu.shtml</u></a></p><p>*</p><p><strong>Ahtisaari: Olisin eronnut, jos Suomi ei olisi liittynyt EU:hun</strong></p><p>Presidentti Martti Ahtisaari oli valmis eroamaan, jos kansa olisi torjunut Suomen liittymisen EU:hun. Ahtisaari kertoi TV1:n Ykkösaamussa laittaneensa persoonansa ja uransa vaakalaudalle jäsenyyden puolesta</p><p>Presidentti Martti Ahtisaari kertoi TV1:n Ykkösaamussa olleensa valmis eroamaan, jos kansalaiset olisivat äänestäneet eri tavalla vuoden 1994 EU-kansanäänestyksessä.</p><p>&ndash; Se (lopputulos) ei ollut niin selvää, muisteli Ahtisaari Ykkösaamussa presidenttikautensa aikaista äänestystä.</p><p>&ndash; <strong>En tiedä olenko koskaan asiaa julkistanut</strong>. Sanoin vaimolleni, että jos en saa suomalaisia vakuuttuneeksi siitä että EU:hun pitää mennä, niin sitten eroan. Sitten saavat hankkia toisen presidentin tähän maahan. Olisin sen myös tehnyt, hän vakuutti.</p><p>Vuoden 1994 kansanäänestyksessä EU:hun liittymistä kannatti lopulta 56,9 prosenttia äänestäneistä suomalaisista. Suomi liittyi EU:n vuoden 1995 alussa yhdessä Ruotsin ja Itävallan kanssa.</p><p>Ahtisaari kertoi pitäneensä Suomen EU-jäsenyyttä niin tärkeänä tavoitteena, että Nato-jäsenyyden ajaminen jäi sen varjoon.</p><p>&ndash; Nato-kantani on nyt sama kuin se oli silloin. En presidenttikaudella aktiivisesti ajanut Suomen Nato-jäsenyyttä, koska minusta oli jo hemmetin hyvä että päästiin EU:hun.</p><p>Ahtisaaren mukaan Venäjä ei ole Suomelle uhka, eikä se tekijä jonka vuoksi puolustusliittoon pitäisi liittyä.</p><p>&ndash; Minusta Suomen tulee kuulua kaikkiin niihin järjestöihin, joihin läntiset demokratiat kuuluvat.</p><p>Lähde: YLE Uutiset/Johanna Östman, 14.2.2015; <a href="https://yle.fi/uutiset/3-7805561"><u>https://yle.fi/uutiset/3-7805561</u></a></p><p><em>(Tämä viimeistään vahvistaa sen, että Mara ei ole itse kirjoittanut muistelmiaan. vh)</em></p><p>*</p><p>Ahtisaari IS:lle: &rdquo;Kansanäänestykset pitäisi lailla kieltää&rdquo;</p><p>Presidentti Martti Ahtisaari kertoo 80-vuotishaastattelussaan Ilta-Sanomissa, <strong>ettei hänen presidenttikaudellaan vuosina 1994-2000 edes harkittu Suomen Nato-jäsenyyttä</strong>.</p><p>Syy Nato-hiljaisuuteen oli tuolloin se, että <strong>EU-jäsenyyden ja rahaliiton markkinoimisessa</strong> oli tuolloin haastetta tarpeeksi.<br /><br />Martti Ahtisaarta haastellut &nbsp;Lasse Lehtinen muistutti, kuinka pari vuotta sitten Ahtisaari paljasti Ylen Ykkösaamussa, että mikäli Suomen kansa olisi aikoinaan hylännyt EU-jäsenyyden, hän olisi eronnut presidentin virastaan.<br /><br />Ahtisaari tunnustaa yllättyneensä, että kansanäänestys meni niin täpärälle.<br /><br />&ndash;&nbsp;Kansanäänestys ei ole toimiva järjestelmä, ei Sveitsissäkään, <strong>ne pitäisi lailla kieltää</strong>. Niitä hyväksi käyttäen poliitikot vain väistävät vastuutaan, Ahtisaari sanoo.</p><p><br />Tänään, ja jo vuosia, Ahtisaari on puhunut kuuluvasti Suomen Nato-jäsenyyden puolesta.<br /><br />&ndash;&nbsp;Minusta Suomen tulee kuulua kaikkiin niihin järjestöihin, joihin läntiset demokratiat kuuluvat. Sillä ei ole mitään Venäjän uhan kanssa tekemistä enkä minä sen takia ole argumentoinut, että Natoon pitää liittyä, Ahtisaari selittää.</p><p>&nbsp;</p><p>Lähde: Ilta-Sanomat, 10.56.2017: <a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005247679.html"><u>https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005247679.html</u></a></p><p>*</p><p>POST SCRIPTUM:</p><p><strong>Jukka Tarkka</strong> edellä sanoi:</p><p><strong>&rdquo;</strong><em>Parinkymmenen vuoden aikana (<strong>Venäjä</strong>] on kaapannut neljältä lähialueensa valtiolta seitsemän erilaista maakunnallista tai muuta yksikköä</em> kansainvälisen oikeuden vastaisesti asevoimaa käyttäen tai asevoimalla uhaten.&nbsp;</p><p>Sellainen uhka se on.&rdquo;</p><p>*</p><p><strong>Huuska</strong> sanoo:</p><p>Yhdysvaltain presidenttien <strong>Bush Sr. &ndash; Clinton &ndash; Bush Jr. &ndash; Obama</strong> aikana käymät tai aloittamat sodat ja sotatoimet:</p><p>*</p><p><strong>41. BUSH, George H(erbert) Walker</strong> (1924- ), virassa 1989-1993,</p><p><strong>Republikaani.</strong></p><p><em>Gulf War I (Persianlahden sota) Irakia vastaan 1990</em></p><p><em>Interventio Liberiassa 1990.</em></p><p><em>Gulf War II Persianlahden sota, Kuwaitin vapautus 1991.</em></p><p><em>Jugoslavian interventio NATOn kanssa vuodesta 1992.</em></p><p><em>Interventio Somaliassa Yhdistyneiden Kansakuntien pyynnöstä vuodesta 1992.</em></p><p>*</p><p><strong>42. CLINTON, William Jefferson &rdquo;Bill&rdquo;</strong> (1946- ), virassa 1993-2001,</p><p><strong>Demokraatti.</strong></p><p>Edeltäjänsä aloittaman Somalian operation jatkaminen maaliskuuhun 1994 saakka.</p><p><em>Bushin vieraillessa Kuwaitissa huhtikuussa 1993 juhlistamassa Persianlahden sodan voittoa Kuwaitin viranomaiset pidättivät 17 henkilöä syytettynä yrityksestä murhata Bush autopommilla. Tämä johti siihen, että presidentti Clinton määräsi 26. kesäkuuta 1993 Tomahawk-ohjusiskusta Irakin tiedustelupalvelun päämajaan (<strong>Operation Southern Watch</strong>). </em></p><p><em>Ilmahyökkäykset Sudanissa ja Afganistanissa Yhdysvaltojen suurlähetystöihin Keniassa ja Tansaniassa kohdistuneiden terrori-iskujen johdosta 1998.</em></p><p><em>Sotilaallinen operaatio Desert Fox; ilmahyökkäykset Irakiin 1998.</em></p><p><em>Persian Gulf War II Irakia vastaan 1999,</em></p><p><em>Serbian vs. Bosnian sota,</em></p><p><em>Sotilaallinen väliintulo (ilma-iskut) NATOn kanssa Kosovon sodan aikana 1999.</em></p><p><em>NATOn laajeneminen.</em></p><p>*</p><p><strong>43. BUSH, George W.</strong> &rdquo;Dubya&rdquo; (1946- ), virassa 2001-2009,</p><p><strong>Republikaani.</strong></p><p><em>Afganistanin sota, Talibania vastaan ja Al Qaedaa vastaan Yhdistyneiden Kansakuntien mandaatilla vuodesta 2001-..</em></p><p><em>Irakin sota; invaasio ja miehitys 2003&hellip;</em></p><p><em>&rdquo;War on Terror&rdquo;/sota Terroria vastaan.</em></p><p><em>Suunniteltuja kohdennettuja tuhoiskuja Pakistanissa (noin 50 tapausta).</em></p><p>*</p><p><strong>44. OBAMA, Barack Hussein II</strong>, (1961- ), virassa 2009-2017,</p><p><strong>Demokraatti.</strong></p><p><em>Edeltäjänsä aloittaman Irakin sodan jatkaminen vuoteen 2011 saakka.</em></p><p><em>Edeltäjänsä aloittaman Afganistanin sodan jatkaminen vuoteen 2014 saakka.</em></p><p><em>&rdquo;Pastuhishtanin-Waziristanin sota tai (kuten myös halutaan kutsua) &rdquo;Durandin sota&rdquo; (The War Across the Durand Line&rdquo;, <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Durand_Line" target="_blank"><u>https://en.wikipedia.org/wiki/Durand_Line</u></a> </em></p><p><em>Jatkoi kaikkia edeltäjänsä Georg W. Bushin hallinnon aloittamia sotia.</em></p><p><em>Ilmaiskut ja laivasto-operaatiot Libyassa Mohammar Gaddafin hallintoa vastaan 2011.</em></p><p><em>Drones War/Miehittämättömillä ilma-aluksilla tehtyjen tuhoiskujen laajentaminen (yli 500 iskua).</em></p><p><em>Terrorismin vastaisen sodan jatkaminen ja kiihdyttäminen&nbsp; (vuodesta 2014).</em></p><p><em>Palkittiin <strong>Nobelin</strong> rauhanpalkinolla vuonna 2009.</em></p><p>*</p><p><strong>45. TRUMP, Donald John </strong>(1946- ), virassa 2017- ..</p><p><strong>Republikaani.</strong></p><p><em>No War (Yet).</em></p><p>DJT tarvirtsee ehdottomasti OMAN sotansa:</p><p>pieni, menestyksellinen sota on tilauksessa.</p><p><strong>Lähde: Huuska</strong>n blogi:</p><p>Yhdysvaltain presidentit haukkoina ja sotapäällikköinä, 24.10.2017:</p><p><a href="http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244953-yhdysvaltain-presidentit-haukkoina-ja-sotapaallikkoina-1897-2017"><u>http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244953-yhdysvaltain-presidentit-haukkoina-ja-sotapaallikkoina-1897-2017</u></a></p><p>*</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Miksi Suomi ei liittynyt NATOon – ja olisiko pitänyt?

*

Tri, kolumnisti, poliitikko Jukka Tarkka tarkastelee tuoreessa kirjassaan Muistumia, pidemmässä perspektiivissä Suomen Nato-kysymystä.  Ja myöskin Yhdysvaltain näkökannalta.

Tarkan mukaan Yhdysvaltain suhtautumisessa Suomen jäsenyyskysymykseen on tapahtunut muutoksia, jotka itseasiassa ovat hämmästyttävän suuria. 

Vielä 1990-luvun puolivälissä Yhdysvallat kulissien takana osoitti hyvin aktiivista kiinnostusta Suomen Nato-jäsenyyttä kohtaan.  Melkeinpä täällä käytiin heidän puoleltaan houkuttelemassa ja varmistelemassa, että onhan nyt varmasti niin, että Suomi on aidosti valmis Nato-jäsenyyteen.

Suomalaiset vakuuttivat, että juu kyllä.  Mikä ei lainkaan pitänyt paikkaansa.  Ja tämän tietysti yhdysvaltalaiset tajusivat ja oivalsivat. 

Mutta sitten 1990-luvun lopulla rupesi yhtäkkiä kehittymään sellainen tilanne, että ei Yhdysvallat ollenkaan ollut kiinnostunut Suomen  Nato-jäsenyydestä.  Päinvastoin.  Suomi käyttäytyi heidän näkökannaltaan katsellen aika epäilyttävällä tavalla ja kummallisella tavalla.

Se asia, joka Suomen käytöksessä silloin herätti Yhdysvalloissa epäilyksiä ja epäluottamusta oli Suomen hyvin läheiseksi kehittynyt yhteistyö Viron kanssa, joka siinä vaiheessa oli Yhdysvalloille ja Natolle tuntematon vaikea alue.  Silloin vielä ei Viron ja Baltian maiden Nato-jäsenyydestä puhuttu muuta kuin hiljaisella äänellä kulisseissa.  Ja silloin Baltia oli poissa Yhdysvaltojen ja Naton pelikentältä – ja Suomi näytti olevan hakeutumassa tälle, Yhdysvaltojen ja Naton näkökannalta tuntemattomalle ja epätoivotulle alueelle.

Tämä oli Muistumia-kirjaa tehdessäni hyvin mielenkiintoinen ja kummallinen asia, sillä silloin 90-luvun ihan lopussa, muistaakseni vuonna 1999 me saatiin tuolla Nuorsuomalaisten porukoissa kaveripiireiltämmme sellaisia tietoja, jotka viittasivat juuri siihen, että Yhdysvaltojen kiinnostus Suomen Nato-jäsenyyteen on lopahtamassa.   

(Huom.: Erkki Tuomiojan arvio Tarkan kirjasta täällä: https://tuomioja.org/kirjavinkit/2017/09/jukka-tarkka-muistumia-siltala-443-s-latvia-2017/ )

Ja minä en silloin ollenkaan ymmärtänyt, enkä uskonut sitä, että mikähän vedätys tässä oikein on. 

Ja nyt kun minä sitten tein tätä kirjaa, ja pöydälle rupesi sitten kasaantumaan taustatietoa enemmän, yhtäkkiä minä huomasin, että tämä irralliselta, kummalliselta silloin näyttänyt pikkuinen tiedon palanen loksahti siihen isoon kuvioon kauhean luontevasti ja tuntui yhtäkkiä uskottavalta ja mielenkiintoiselta.

Se on tämmöisten kirjojen teossa kaikesta kivointa, kun yhtäkkiä semmoinen asia, joka vaikuttaa oudolta ja ihmeelliseltä rupeaakin näyttämään johdonmukaiselta, ja asettumaan ison kokonaisuuden johdonmukaiseksi osaksi.

(Huom.: Tarkan oma esittely kirjastaan; http://jukkatarkka.blogspot.fi/2017/09/kirja-292017-jukka-tarkka-muistumia.html )

Toimittaja Päivi Neitiniemi kysyy: Natoon menoa on perusteltu Venäjän uhalla ja Natoon menemättömyyttä on perusteltu Venäjän uhalla, niin että minkälainen uhka Venäjä mielestänne on?

Jukka Tarkka: Parinkymmenen vuoden aikana (Venäjä] on kaapannut neljältä lähialueensa valtiolta seitsemän erilaista maakunnallista tai muuta yksikköä kansainvälisen oikeuden vastaisesti asevoimaa käyttäen tai asevoimalla uhaten. 

Sellainen uhka se on.

Joidenkin mielestä tästä seuraa se, että pitää olla hiljaa omassa kolossaan eikä vikistä.  Ja toisten mielestä täytyy varautua siihen, että jos tämän tyyppisiä suuria ongelmia tulee Suomen osalle, niin niihin pystytään reagoimaan ja puolustautumaan. 

Neitiniemi: Eli yhdyttekö niihin, jotka ajattelevat, että esimerkiksi Baltian tai Viron on järkevää pelätä Venäjää? 

Tarkka: Niillä on siihen erittäin vahvat historialliset perusteet, ja perusteet myöskin sillä tavalla, että kun luetaan Venäjän nykyinen voimassa oleva sotilasdoktriini, siellä lukee kyllä niin harvinaisen selvästi sellaiset asiat, jotka viittaavat suoraan siihen, että Balttian maiden huolestuminen Venäjän käyttäytymisestä on erittäin aiheellista.

Ja se tarkoittaa myös sitä, että kun Balttian mailla on perusteitä tämänkaltaiseen ajattelutapaan, niin se vaikuttaa kyllä myös Suomen asemaan.  Ei Suomi ole erillinen saari.  Me olemme siinä samassa liemessä, kiitos kysymästä!” – Näin siis valt.tri Jukka Tarkka Yleisradion haastattelussa heti joulun jälkeen.

Lähde: YLE, Radio1, Ykkösaamu, ke 27.12.2017 kelo 08:10, haastattelijana toimittaja Päivi Neitiniemi;

Haastattelussa tietokirjailija, valt.tri. Jukka Tarkka, keskustelunaiheina mm. presidentinvaalit, Venäjä, työelämä ja 2018. Linkki: Areena: https://areena.yle.fi/1-4280940 ajassa: 00:00 > 20:20saakka.

http://jukkatarkka.blogspot.fi/2017/12/tiedoksi-27122017-keskustelu.html

*

Joitain huomioita Tarkan haastattelulausunnon johdosta

Otan tähän pari aikajanaa: Yhdysvaltain ja Suomen ulkopoliittisten johtajien suhteet ja saumat.

Presidentit: USA ja Suomi

George H.W. Bush 1989-1993  *  Mauno Koivisto 1982-1994 (kavereita)

Bill Clinton 1993-2001   *  Martti Ahtisaari 1994 – 2000 (Jeltsinin aika, Venäjä heikkona, Nato liudentui)

George W. Bush – 2001 – 2009  *  Tarja Halonen 2000 – 2012 (”jääkausi”, terrorismin vastainen sota)

Barack Obama 2009 – 2017  *  Sauli Niinistö 2012 – 2018 (USA – Suomi –suhteiden normalisoituminen ja lähentyminen)

*

Aikaikkuna josta Suomi ei hypännyt

Toistuvasti on palattu siihen, että Suomi ”nukkui” jonkin ohi, ehkä onnensa, joskus 1990-luvulla, jolloin ”olisi pitänyt hakea ja liittyä Natoon”.

Mutta eihän se tullut kysymykseen presidentti Koiviston valtakaudella (1982-1994).  Koivisto oli kekkoslaisempi kuin kukaan uskoo, ja noudatti niin kekkoslaista politiikkaa, että huimaa, - vaikka aika ja Venäjä oli muuttunut.  Koivistolla oli 1950-luvulta lähtien linkit ulkopolitiikkaan ja venäläisiin, ja niin konventionaalisessa muodossa, että hän jähmettyi sen rämeisiin, eikä missään olosuhteissa pystynyt luovaan ja orientoivaan ulkopolitiikkaan.

Oliko sitten Suomen amerikkalaistyylisimmän presidentin, Martti Ahtisaaren, aika, - se, jona olisi pitänyt hypätä Pohjois-Atlantin liiton vesiin?  Siis vuodet 1994-2000? 

Jukka Tarkka sanoo edellä:

”Vielä 1990-luvun puolivälissä Yhdysvallat kulissien takana osoitti hyvin aktiivista kiinnostusta Suomen Nato-jäsenyyttä kohtaan.  Melkeinpä täällä käytiin heidän puoleltaan houkuttelemassa ja varmistelemassa, että onhan nyt varmasti niin, että Suomi on aidosti valmis Nato-jäsenyyteen.”

Hän puhuu siis presidentti Bushin, vanhemman Bushin, valtakauden loppuvuosista, jolloin meillä elettiin vuoteen 1992 saakka Koiviston aikaa.  Pitkät miehet, ja jäykät, Bush ja Koivisto, kohtasivat jonkinlaisina sielunkumppaneina ja kävivät tiivistä kirjeenvaihtoa, jonka kaikkein intiimeimmät, muun muassa Natoa, koskevat osat ovat vielä salatut.  Koivisto pani muistelmiinsa ne palat, jotka sopivat hänen agendaansa.  Ymmärrettävää, joskin ikävää, on se, että hän vaikeni ja salasi likipitäen kaiken, mikä koski NATOa.

Clinton, Bushin seuraajana myötäili virkakunnan, joskin normaalilla tavalla vaaleissa vaihtuneen, näkökantoja Suomen houkuttelevuudesta NATOn jäseneksi, mutta jatkuttuaan noin 90-luvun puoliväliin, tämä kiinnostus laimeni.  Siitä hieman enemmän alempana, ”suoraan hevosen suusta”, eli presidentti Ahtisaaren itsensä kertomana. 

Ahtisaari priorisoi virkakautensa alussa 1994-1995 Suomen lännettymisen ohjelmassa ensisijaiseksi ja tärkeimmäksi kaupallis-taloudellisen, niin kuin hän sen näki, integroitumisen Läntisiin yhteisöihin, Suomen EY:n (Euroopan yhteisöt) eli sittemmin EU:n (Euroopan Unioni) jäseneksi pääsemisen.  Tähän hän suorasukaisesti kytkee emu-jäsenyyden, vaikka ei sitä itse, eikä juurikaan kukaan jäsenyyden puolesta puhunut, maininnut.  Siis tuolloin, kampanjoitaessa jäsenyyden puolesta.  Myöhemmin emu-jäsenyys hahmottui itsestäänselvyytenä, vaikka Ruotsi ei siihen hairahtunutkaan.

Ahtisaari muotoili Länsi-integraation näkemyksensä vuonna 2015 näin:

”Ahtisaari kertoi pitäneensä Suomen EU-jäsenyyttä niin tärkeänä tavoitteena, että Nato-jäsenyyden ajaminen jäi sen varjoon.

Nato-kantani on nyt sama kuin se oli silloin. En presidenttikaudella aktiivisesti ajanut Suomen Nato-jäsenyyttä, koska minusta oli jo hemmetin hyvä että päästiin EU:hun.”

Eli hän esittää näkemyksen, jonka mukaan koko ”jack pot” eli jäsenyys EU:ssa, Emussa ja NATOssa olisi ollut ”liikaa” Suomen kansalle, noille pässinpäille (!), joten kannatti satsata poliittisesti lievimpään vaihtoehtoon, matalimman kynnyksen jäsenyyteen, eli siis Euroopan Unionin jäsenyyteen, koska hiljaa olemalla, ”saatiin” ikään kuin kaupan päälle Emu-jäsenyys.  Jos samaan pakettiin olisi myllätty vielä NATO-ehdokkuus ja hakemus, olisi liika voinut olla liikaa.  Tämän voi lukea niin, että otettiin ”varma” EU-jäsenyys, eikä haluttu riskeerata sitä samanaikaisella Nato-vouhkaamisella, joka olisikin ilmeisesti johtanut vähintäinkin Nato-kielteiseen ratkaisuun, joka olisi pitkäksi aikaa lukinnut Suomen NATO-oven kuuden tuuman rautanauloilla umpeen. 

Nyt ja edelleen Suomi voi ”lonksutella” NATO-ovea.  Eli aivan kuin Jukka Tarkka haastattelussaan 27.12.2017 myöskin sanoi: (vapaasti muistista): Vastuullisen presidenttiehdokkaan, jonka täytyy huomioida sekin ”vaara” että tulee valituksi hakemaansa virkaan, on viisasta pidättäytyä ilmaisemasta mitään varmoja kantoja NATOn suhteen, vaan pitää vaihtoedot avoimina.  -  Tästä seikasta olen muuten täysin samaa mieltä Tarkan ja Niinistön kanssa.

*

NATOn seitsemän laajentumaa

Nato perustettiin 4.4.1949, jolloin perustajajäseniä oli 12 maata, mukana kolme pohjoismaata, Norja, Tanska ja Islanti.

Sittemmin NATO on laajentunut seitsemän kertaa.  Suomen kannalta kenties potentiaalisimmat ”aikaikkunat” olivat Neljäs laajentuminen vuonna 1999 – sekä viides laajentuminen vuonna 2004.  https://fi.wikipedia.org/wiki/Nato

Vuoden 1999 oven aukaisuun paineleminen olisi tapahtunut siis Martti Ahtisaaren presidenttikauden lopulla, jolloin hänen asemansa oli jo kutakuinkin hutera, ja hänen entinen puolueensa SDP oli jo vakaasti päättänyt panna hänet vuoden 2000 presidentinvaaleissa ”vaihtoon”. 

2000-luvulla maa sain päämiehekseen naisen, jonka vegetatiivinen järjestelmä jo rasiintui pelkän NATO-sanan lausumisesta.

*

Ikuisen rauhan illuusio

Toteutunut EU-jäsenyys, sitä edeltänyt ”eurokuntoon laitto”, 1991 alkanut syvä lama ja siitä rämpiminen ylös, tietynlainen korporatisoituminen sekä Kiina-ilmiön esiasteet – yhdessä selkäytimiin sujahtaneen Kreml-altistuksen kanssa tekivät käytännössä vaikeaksi, tosiasiassa mahdottomaksi, Suomen NATO-käännytyksen.  Pohja se oli kansankin säkissä, ihan mihin vain sen mentaliteetti ei veny.  Etenkin, kun Neuvostoliiton romahduksen jälkeen Suomi ikään kuin huokasi helpotuksesta. 

Kollektiivinen tajunta laski, että EU-jäsenyys, johon kansanäänestyksessä enemmistä (56,9 %) päätyi, merkitsi jo Suomen turvallisuuspoliittista ratkaisua. 

Me liityimme Euroopan läntisen yhteisön yhteyteen, minkä laskettiin riittävän, vaikkei EY/EU:lla tuolloin, eikä itseasiassa tänäänkään, ole varsinaista, todellista, sotilaallista ulottuvuutta.  Turvatakuista nyt puhumattakaan.

Mutta meillä tämä Venäjän pahimpien sapelihampaiden tippumiseen uskominen ja maailman viisastuminen, eikä vähiten integraation myötä, oli vielä pientä siihen nähden, mihin hairahtui meille aina niin rakas Ruotsi, joka usko siirtyneensä suoranaisesti ”ikuisen rauhan kauteen”, ja purki oman armeijansa miltei viimeiseen mieheen, jättäen vain kansainvälisen rauhantyön jämät jäljelle.

*

Ahtisaari: ”Ne pässinpäät..”

Vuonna 1994 maaliskuussa Suomen tasavallan presidentiksi valittu Martti Ahtisaari ajoi voimakkaasti Suomea Euroopan Unionin jäseneksi.

Tänään julkaistu Katri Merikallion ja Tapani Ruokasen kirja Matkalla, Martti Ahtisaaren tarina (Otava) paljastaa, kuinka tärkeä asia EU-jäsenyys oli presidentti Ahtisaarelle.

Oli sovittu, että kansanäänestys pidetään 16. lokakuuta. Ahtisaari toivoi nopeampaa aikataulua.

- Sanoin kokoomuksen puheenjohtaja Pertti Salolaiselle ja keskustan Esko Aholle, että Suomi menee unioniin Pohjoismaista ensimmäisenä - se helpottaa ruotsalaisten ja norjalaisten päätöksentekoa, luo myönteisen ilmapiirin. Aho ei tätä kannattanut, mutta sanoin, etten suostu muuhun. Se oli enemmänkin käskynanto kuin neuvottelu. Ei meidän tarvinnut pyytää tähän päätökseen keneltäkään lupaa eikä se loukannut Venäjää, kuten jotkut tuntuvat pelkäävän. Tarkoitukseni ei ole ollut lännettää Suomea vaan toimia kuin normaali läntinen demokratia, Ahtisaari sanoo kirjassa. (vert. käskynanto - "normaali läntinen demokratia", vh)

- Minähän sanoin, että jos ne pässinpäät eivät äänestä EU:n puolesta, minä eroan, Ahtisaari nauraa kirjan mukaan.

- Ja minä ajattelin, että sehän olisi aivan kauheata - se voi tosiaan erota. Se olisi tosi noloa. Luulin tosiaankin, että kyllä se mokoma lähtee, jos Suomi hylkää EU:n Eeva Ahtisaari jatkaa.

Norjan ratkaisu ei miellyttänyt presidenttiä.

- Harmitti sitten, ettei Norjaa saatu mukaan, sehän on semmoinen Pohjolan Sveitsi tai rikkaitten bantustan, Martti Ahtisaari sanoo kirjassa.

Lähde: Iltalehti/Pasi Lehtinen, 20.10.2011.  Lue lisää: http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011102014599388_uu.shtml

*

Ahtisaari: Olisin eronnut, jos Suomi ei olisi liittynyt EU:hun

Presidentti Martti Ahtisaari oli valmis eroamaan, jos kansa olisi torjunut Suomen liittymisen EU:hun. Ahtisaari kertoi TV1:n Ykkösaamussa laittaneensa persoonansa ja uransa vaakalaudalle jäsenyyden puolesta

Presidentti Martti Ahtisaari kertoi TV1:n Ykkösaamussa olleensa valmis eroamaan, jos kansalaiset olisivat äänestäneet eri tavalla vuoden 1994 EU-kansanäänestyksessä.

– Se (lopputulos) ei ollut niin selvää, muisteli Ahtisaari Ykkösaamussa presidenttikautensa aikaista äänestystä.

En tiedä olenko koskaan asiaa julkistanut. Sanoin vaimolleni, että jos en saa suomalaisia vakuuttuneeksi siitä että EU:hun pitää mennä, niin sitten eroan. Sitten saavat hankkia toisen presidentin tähän maahan. Olisin sen myös tehnyt, hän vakuutti.

Vuoden 1994 kansanäänestyksessä EU:hun liittymistä kannatti lopulta 56,9 prosenttia äänestäneistä suomalaisista. Suomi liittyi EU:n vuoden 1995 alussa yhdessä Ruotsin ja Itävallan kanssa.

Ahtisaari kertoi pitäneensä Suomen EU-jäsenyyttä niin tärkeänä tavoitteena, että Nato-jäsenyyden ajaminen jäi sen varjoon.

– Nato-kantani on nyt sama kuin se oli silloin. En presidenttikaudella aktiivisesti ajanut Suomen Nato-jäsenyyttä, koska minusta oli jo hemmetin hyvä että päästiin EU:hun.

Ahtisaaren mukaan Venäjä ei ole Suomelle uhka, eikä se tekijä jonka vuoksi puolustusliittoon pitäisi liittyä.

– Minusta Suomen tulee kuulua kaikkiin niihin järjestöihin, joihin läntiset demokratiat kuuluvat.

Lähde: YLE Uutiset/Johanna Östman, 14.2.2015; https://yle.fi/uutiset/3-7805561

(Tämä viimeistään vahvistaa sen, että Mara ei ole itse kirjoittanut muistelmiaan. vh)

*

Ahtisaari IS:lle: ”Kansanäänestykset pitäisi lailla kieltää”

Presidentti Martti Ahtisaari kertoo 80-vuotishaastattelussaan Ilta-Sanomissa, ettei hänen presidenttikaudellaan vuosina 1994-2000 edes harkittu Suomen Nato-jäsenyyttä.

Syy Nato-hiljaisuuteen oli tuolloin se, että EU-jäsenyyden ja rahaliiton markkinoimisessa oli tuolloin haastetta tarpeeksi.

Martti Ahtisaarta haastellut  Lasse Lehtinen muistutti, kuinka pari vuotta sitten Ahtisaari paljasti Ylen Ykkösaamussa, että mikäli Suomen kansa olisi aikoinaan hylännyt EU-jäsenyyden, hän olisi eronnut presidentin virastaan.

Ahtisaari tunnustaa yllättyneensä, että kansanäänestys meni niin täpärälle.

– Kansanäänestys ei ole toimiva järjestelmä, ei Sveitsissäkään, ne pitäisi lailla kieltää. Niitä hyväksi käyttäen poliitikot vain väistävät vastuutaan, Ahtisaari sanoo.


Tänään, ja jo vuosia, Ahtisaari on puhunut kuuluvasti Suomen Nato-jäsenyyden puolesta.

– Minusta Suomen tulee kuulua kaikkiin niihin järjestöihin, joihin läntiset demokratiat kuuluvat. Sillä ei ole mitään Venäjän uhan kanssa tekemistä enkä minä sen takia ole argumentoinut, että Natoon pitää liittyä, Ahtisaari selittää.

 

Lähde: Ilta-Sanomat, 10.56.2017: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005247679.html

*

POST SCRIPTUM:

Jukka Tarkka edellä sanoi:

Parinkymmenen vuoden aikana (Venäjä] on kaapannut neljältä lähialueensa valtiolta seitsemän erilaista maakunnallista tai muuta yksikköä kansainvälisen oikeuden vastaisesti asevoimaa käyttäen tai asevoimalla uhaten. 

Sellainen uhka se on.”

*

Huuska sanoo:

Yhdysvaltain presidenttien Bush Sr. – Clinton – Bush Jr. – Obama aikana käymät tai aloittamat sodat ja sotatoimet:

*

41. BUSH, George H(erbert) Walker (1924- ), virassa 1989-1993,

Republikaani.

Gulf War I (Persianlahden sota) Irakia vastaan 1990

Interventio Liberiassa 1990.

Gulf War II Persianlahden sota, Kuwaitin vapautus 1991.

Jugoslavian interventio NATOn kanssa vuodesta 1992.

Interventio Somaliassa Yhdistyneiden Kansakuntien pyynnöstä vuodesta 1992.

*

42. CLINTON, William Jefferson ”Bill” (1946- ), virassa 1993-2001,

Demokraatti.

Edeltäjänsä aloittaman Somalian operation jatkaminen maaliskuuhun 1994 saakka.

Bushin vieraillessa Kuwaitissa huhtikuussa 1993 juhlistamassa Persianlahden sodan voittoa Kuwaitin viranomaiset pidättivät 17 henkilöä syytettynä yrityksestä murhata Bush autopommilla. Tämä johti siihen, että presidentti Clinton määräsi 26. kesäkuuta 1993 Tomahawk-ohjusiskusta Irakin tiedustelupalvelun päämajaan (Operation Southern Watch).

Ilmahyökkäykset Sudanissa ja Afganistanissa Yhdysvaltojen suurlähetystöihin Keniassa ja Tansaniassa kohdistuneiden terrori-iskujen johdosta 1998.

Sotilaallinen operaatio Desert Fox; ilmahyökkäykset Irakiin 1998.

Persian Gulf War II Irakia vastaan 1999,

Serbian vs. Bosnian sota,

Sotilaallinen väliintulo (ilma-iskut) NATOn kanssa Kosovon sodan aikana 1999.

NATOn laajeneminen.

*

43. BUSH, George W. ”Dubya” (1946- ), virassa 2001-2009,

Republikaani.

Afganistanin sota, Talibania vastaan ja Al Qaedaa vastaan Yhdistyneiden Kansakuntien mandaatilla vuodesta 2001-..

Irakin sota; invaasio ja miehitys 2003…

”War on Terror”/sota Terroria vastaan.

Suunniteltuja kohdennettuja tuhoiskuja Pakistanissa (noin 50 tapausta).

*

44. OBAMA, Barack Hussein II, (1961- ), virassa 2009-2017,

Demokraatti.

Edeltäjänsä aloittaman Irakin sodan jatkaminen vuoteen 2011 saakka.

Edeltäjänsä aloittaman Afganistanin sodan jatkaminen vuoteen 2014 saakka.

”Pastuhishtanin-Waziristanin sota tai (kuten myös halutaan kutsua) ”Durandin sota” (The War Across the Durand Line”, https://en.wikipedia.org/wiki/Durand_Line

Jatkoi kaikkia edeltäjänsä Georg W. Bushin hallinnon aloittamia sotia.

Ilmaiskut ja laivasto-operaatiot Libyassa Mohammar Gaddafin hallintoa vastaan 2011.

Drones War/Miehittämättömillä ilma-aluksilla tehtyjen tuhoiskujen laajentaminen (yli 500 iskua).

Terrorismin vastaisen sodan jatkaminen ja kiihdyttäminen  (vuodesta 2014).

Palkittiin Nobelin rauhanpalkinolla vuonna 2009.

*

45. TRUMP, Donald John (1946- ), virassa 2017- ..

Republikaani.

No War (Yet).

DJT tarvirtsee ehdottomasti OMAN sotansa:

pieni, menestyksellinen sota on tilauksessa.

Lähde: Huuskan blogi:

Yhdysvaltain presidentit haukkoina ja sotapäällikköinä, 24.10.2017:

http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244953-yhdysvaltain-presidentit-haukkoina-ja-sotapaallikkoina-1897-2017

*

]]>
9 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248315-miksi-suomi-ei-liittynyt-natoon-ja-milloin-se-olisi-voinut-tapahtua#comments Jukka Tarkka Martti Ahtisaari Miksi Natoon? Nato Yhdysvallat Fri, 29 Dec 2017 14:57:40 +0000 Veikko Huuska http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248315-miksi-suomi-ei-liittynyt-natoon-ja-milloin-se-olisi-voinut-tapahtua